tiistai 7. joulukuuta 2010

EKSYTYKSEN AIKA KIRKOSSAMME

Olen kuunnellut korvat punaisina uutisia Turussa vasta kokoontuneesta kirkolliskokouksesta. Siellähän keskusteltiin ja äänestettiin homopareille järjestettävistä rukoushetkistä. Heti aluksi korostan, että homot ihmisinä ovat täsmälleen yhtä arvokkaita kuin heterot, mutta Raamattu kieltää yksiselitteisesti homoseksuaalisen käyttäytymisen. On järkyttävää, että niin monet kirkolliskokousedustajat äänestivät asian puolesta. Nyt otettiin se vaarallinen ensiaskel...Asian puolesta äänestivät mm. kaikki piispat, vanhoillislestadiolaiset, Anna-Mari Kaskinen ja Suomen Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen. Voi tätä pimeyttä: millä tolkulla nykyään luetaan Raamattua? Kuinka kauan Jumalan kärsivällisyys riittää? Se loppuu kohta! Niin kävi Sodoman ja Gomorrankin kohdalla. Eihän mikään tekninenkään laite kestä ohjekirjan vastaista käyttöä - mutta kirkon johtajakin antavat vihreää valoa oman ohjekirjansa, Raamatun vastaisesti. Siitä he joutuvat vielä koville Taivaan portilla, nuo, jotka tietoisesti ovat johtaneet laumaansa harhaan. Lukekaapas hyvät ystävät David Wilkerssonin kirja "NÄKY -nyt". Siinä on Wilkersonin 70-luvulla saamia näkyjä, joissa tämä nykyinen tilanne on kerrottu tapahtuvaksi.
Kansankirkko tulee hajoamaan ja hyvä niin, mikäli se johtaa mm Kalevi Lehtisen ajatuksen mukaisesti KRISTUKSEN MAAILMANLAAJUISEN KIRKON kasvamiseen. Jumalan Sanan vastainen toiminta kirkossamme ei voi johtaa muuhun kuin tuhoon! Sitävastoin Kristukselle ja Jumalan Sanalle uskollinen joukko kulkee voitosta voittoon ja julistaa puhdasta evankeliumia.
Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimus kristillisten järjestöjen mielipiteistä homoliittoasiassa. Mikähän lie muiden kirkon lähetysjärjestöjen johtajien henkilökohtainen mielipide asiassa.
Jumalan Sanaan uskovien kristittyjen ei ole nyt sopiva aika erota kirkosta: yhdistetään voimamme ja taistellaan puhtaan Sanan puolesta!
Kuinkas kävikään paperiliiton puheenjohtajalle, kun hän antoi aatteensavastaisia lausuntoja? Väki antoi lopputilin, reagoi voimakkaasti aatteensa vastaisiin lausuntoihin. Mutta useat meidän kirkkomme johtajista eivät välitä Raamatun Sanasta vaan porskuttavat edelleen johtaen laumaansa harhaan.
Ei tarvites olla kummoinenkaan ennustaja, kun voi olettaa, että kohta tulee aika, jolloin kirkko alkaa puolustaa moniavioisuutta. Sehän on myöskin ollut vallitsevaa jo vuosituhannet ja on edelleen sallittua monissa maissa. Monet käyvät vieraissa ja näin toteuttavat taipumustaan. Moni sanoo olleensa siinä mielessä aktiivinen koko ikänsä ja sillä perusteella todennäköisesti tulee käymään niin, että moniavioisuus tullaan hyväksymään ja myös kirkko, mikäli se tässä nykyisessä muodossaan on vielä olemassa, lähtee mukaan. Entäpäs me ylipainoiset: olisi kai luonnotonta, että lääkäri sanoisi ylipainonsa kanssa kamppailevalle, että ei se mitään, sinähän olet aina ollut kova syömään: jatka vaan lihomista, Herra kanssasi!
Ystävät, nyt on aika rukoilla Suomen kirkon johtajien puolesta, että he tulisivat tuntemaan Totuuden, joka on Jumalan Sanassa. Rukoillaan, että eksytyksen valtaan joutuneet johtajat palaisivat terveen evankeliumin lähteelle ja kiitetään niistä paimenista, jotka ovat säilyttäneet terveen uskon tässä pyörityksessä. Rukoillaan heillekkin voimaa ja rohkeutta sanoa synti synniksi ja ennenkaikkea meidän itse tulee tarkata omaa vaellustamme.
Tässä vielä ote Raamatusta, onko tulkinnanvaraa?: "...Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojensa valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan tekemään sellaista mikä ei sovi...Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin"(Room. 1:26-32). On synti väittää, että tässä kohtaa Raamatun sana on vanhentunut. Jumalan Sana ei vanhene. Olkaamme herkällä mielellä ja tutkiskelkaamme, kenen oppeja noudatamme.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

UUSIN PURJEIN ETEENPÄIN

Marraskuun 1. päivä on meille historiallinen; Okumona-yhteistyö Suomen Lähetysseuran kanssa loppuu. Nyt olemme yksittäisestä lähetysjärjestöstä riippumaton lähetysyhdistys, joka tekee yhteistyötä seurakuntien kanssa edelleen lähetystapahtumia järjestämällä. Nyt seurakunnat voivat itse päättää, minkä kähetysjärjestön kautta haluavat tuoton kanavoida. Ei meillä ole mitään Lähetysseuraa vastaan, ajatus riippumattomasta toiminnasta tuli muutamista seurakunnista, jotka halusivat tukea muitakin lähetysjärjestöjä päivien tuotolla. Tilanne on nyt mielestämme selkeämpi: meidän näkymme on toteuttaa lähetyskäskyä mahdollisimman tasapuolisesti.
Tahdomme kiittää Lähetysseuraa siitä ajasta, jonka teimme yhteistä taivalta. Työ jatkuu edelleen, nyt hieman toisista lähtökohdista. Siunaamme toistemme työtä.
Okumona-nimi oli rekisteröity Lähetysseuralle. Kiitämme siitä luottamuksesta, jota Lähetysseura osoitti antamalla OKUMONA-nimen Afrikan Ristille. Siitä työmme tunnetaan ja sen alla jatkamme!
Yhdistyksemme kotimainen ykköstukikohde tulee olemaan Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkummun nuorten lähetyskasvatus- ja rippikoulutyö. Emme pysty antamaan isoja summia, mutta uskomme, että pienikin tuki tuottaa siunausta. Itselleni Päiväkumpu on ollut tärkeä paikka lapsuudesta asti. Siellä olin pikkupoikana lähetysleireillä ja ripaerilla isosena. Päiväkummun ripari-isosena sain myös oman lähetyskutsuni. Olin silloin Simojoen Pekan isosena ja nyt jo vanhoina partoina saamme yhdessäkin tehdä kotimaassa työtä.
Iloitsemme suuresti, että olemme saaneet ensimmäisen tukiseurakunnan: Ikaalisten seurakunta lähti tukemaan työtämme ensivuonna. Olkoon Taivaallisen Isän siunaus sekä Ikaalisten seurakunnan, että oman työmme päällä. Muutamia muitakin seurakuntia on tulossa mukaan.
Aina, kun Jumalan työ menestyy, Saatana koittaa laittaa kapuloita rattaisiin. Niin taas kävi meillekkin. Olemme saaneet kokea valtavia ihmeitä Jumalalta. Aivan käsittämättömillä tavoilla Hän on meitä siunannut. Mutta kun Piru hoksasi, että Jumala on vahvasti puikoissa, alkoi taas tapahtua. Tuo sarvipää on kovin kekseliäs. Viimeisin temppu oli se, että meiltä evättiin pääsy eräisiin lähetyksen joulumyyjäisiin, joissa olemme olleet useanan vuonna. Syy oli se, että he katsovat, että emme ole lähetystyötä tekevä yhdistys, vaan yksityinen liikeyritys. Ei sikäli, että tuo tilansuus olisi ollut korvaamaton, mutta kovin kaivertaa sisintä. Viesti tuli vielä kotisivujemme yhteydenottoviestinä. Siis hän, joka viestin lähetti, on tutustunut työhömme kotisivujen kautta ja sieltä ei kyllä saa käsitystä, että olisimme yritys. Kyllä siellä selkeästi kerrotaan työmme periaatteista. Tottakai tarvitsemme Africa-Basaariamme. Se on tällä hetkellä tärkein tulonlähteemme. Kaikki tuotteet, joita siellä myydään on hankittu tuntemiltamme Ambolaisilta, jotka näin saavat elantonsa. Kirkko itse on suuri liikelaitos, joka kaiken lisäksi mällää verovaroilla ja kerää valtavia omaisuuksia. Kaikki tarvitsevat varainhankintaa. On se kumma juttu, että jos yrittäjä antaa lahjoituksen lähetystyölle, häntä kehutaan; siinä vasta kunnon kristitty. Ja hyvä niin. Mutta jos me annamme koko työpanoksemme lähetystyölle, sitä ei kaikki voi hyväksyä. Sitä pidetään arveluttavana bisniksenä. Onneksi näin ajattelevia on vain harvoja ja heidänkin ajatuksensa lähtevät jostain ihan muusta kuin huolesta lähetyksen asioissa. Saavathan papitkin palkkaa. Raamatussakin sanotaan, että Sanan julistajan tulee saada elantonsa Sanasta. Meidän kohdallamme asia on näin vain osittain; vain Riitta saa yhdistykseltä pientä palkkaa silloin, kun kassatilanne sallii, itse olen vapaaehtoistyöntekijä. Meillä ei ole optioita eikä osakesalkkuja. Tulemme silti jotenkin toimeen. Uskon, että juuri siksi työmme on niin voimakkaasti Jumalan siunaamaa.
Sain viimeviikolla iloisen viestin Namibian terveysministeriöstä: he lahjoittavat meille automaattisen näöntutkimuslaitteen! Sitä olemme kaivanneet pitkään mutta se on mahdottoman kallis, eikä meillä ole ollut varoja moiseen. Terveysministeriöstä kävi eräs tärkeä henkilö tutustumassa klinikkaamme ja kun kerroin tarpeestamme, hän oitis lupasi laitteen. Ajattelin että sieltä tulee joku käytetty mylly, mutta viestissä kerrottiin, että laite on uusi ja tullut juuri Saksasta. Tämä on taas yksi Jumalan ihme!
Leikkaussalimme kaipaa uusia laitteita. Suomesta olisi tulossa 2 silmäkirurgia leikkaamaan kaiheja, mutta laitteet ovat niin alkeelliset, että pitää saada uudet ajanmukaiset ennenkuin voimme kutsua heidät hommiin. Sitouduimme hankkimaan nuo laitteet...ne maksavat 50.000 Euroa. Ei meillä ole yhtään rahaa mutta Taivaan Pankissa on. Samoin kuin Jumala antoi varat klinikan remonttiin ja leikkaussalin rakentamiseen, antaa Hän varat myöskin laitteisiin. Ei Hän jätä työtään kesken. Siksi uskalsin antaa sitoimuksen. Mielenkiintoista nähdä, mistä nuo varat tulla tupsahtavat!
Palaamme kotimaahan 12 marraskuuta 2 ja puoleksi kuukaudeksi. Seurakuntakierrokset jatkuvat. Iloitsemme, että Leena ja Kalevi Lehtinen tahtovat antaa oman panoksensa työhömme; tammikuulla pidämme muutamia Sanan ja Lähetyksen tilaisuuksia heidän kanssaan ja Päiväkummun miestenpäivätkin saavat osansa, Kalevi tulee jakamaan Sanaa. Muitakin suuria suunnitelmia heidän kanssaan on tekeillä. Niistä lisää myöhemmin.

maanantai 11. lokakuuta 2010

UUSIA HAASTEITA

Maria ja Salom saivat todistuksesna! He valmistuivat 29. syyskuuta silmälasihiojiksi! Tilaisuus oli juhlava, Riitta teki voileipiä ja ostimme monta suklaakakkua...Puheita pidettiin; Julius Mtuleni, pastori Alpo ja sairaalan johtaja professori Amaambo minun lisäkseni. Tilaisuus oli minulle liikuttava. Oli vaikea puhua, kun tuppas itkettämään, kaikki tuntui niin uskomattomalta ja juhlalliselta.
Sain juuri äsken järkyttävän uutisen: aivan tässä lähistöllä oli tänäaamuna tulipalo. Savimajassa asuvan 2-lapsisen perheen vanhemmat olivat lähteneet aamulla töihin ja lukinneet pienet lapset majaan. Lapset olivat löytäneet tulitikut ja maja paloi. Toinen lapsista, 5-vuotias kuoli. Salom on parhaillaan viemässä suruviestiä äidille, joka työskentalee sairaalassa. Muistetaan heitä rukouksissa. Jatkuu myöhemmin. Menemme sairaalan papin kanssa surutaloon.
........
Tästä päivästä tuli ihan erilainen kuin aamulla luulin. Palasimme juuri surutalosta. Lapsi, joka menehtyi oli lukittu päiväksi peltihökkeliin ja naapurin poika viereiseen savimajaan kun ei ollut lastenhoitajaa. Jotenkin tämä 5-vuotias oli sytyttänyt tulen ja kaikki sisällä ollut palava, mm 2 vuodetta petivaatteineen paloivat. Pojan palanut ruumis oli vielä sänkyjen välissä kun menimme. Kun pojan ruumista siirrettiin poisvietäväksi yhdyimme kaikki, parikymmentä henkeä virteen ja saimme näin saatella pienen enkelin Taivasmatkalle. Vietimme vielä lyhyen hartauden ja lupasin omaisille, että välitän esirukouspyynnön Suomeen kaikkien niiden puolesta, joita tämä tapahtuma läheisesti koskee. Liittykää ystävät rukoukseen.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

TEHTÄVÄ SUORITETTU - KOHTI UUSIA HAASTEITA

Kaksi ja puoli vuotta on kulunut siitä, kun Okumona-silmäklinikkamme optinen osasto siunattiin käyttöön. En tuolloin voinut arvata, kuinka paljon työtä se tuottaa. On ollut opetusohjelmien tekoa, opettamista, kotimaan jaksoilla lähetystapahtumia ja sitä ainaista varainhankintaa. Tämän työn varat me hankimme itse Riitan ja suomalaisten lähetyksen ystävien kanssa. Jumala on työtä siunannut ja paljon on saatu aikaan: silmäklinikka leikkaussaleineen! Kiitos teille ystävät, jotka olette olleet ja toivottavasti olette edelleenkin mukana.
Ensimmäinen vaihe on nyt suoritettu. Ensiviikon keskiviikkona, 29. syyskuuta hiojaoppilaani Maria ja Salom saavat todistukset! Heidän virallinen ammattinimi tulee olemaan OPTICAL TECHNICIAN, optinen teknikko - silmälasihioja. Järjestämme heille pienen seremonian sairaalan konfferenssihuoneessa. Silloin heidät myös siunataan tehtäväänsä. Minullekkin se tulee olemaan suuri hetki - olen saanut kouluttaa heidät, kaksi työtöntä nuorta uuteen ammattiin.
Nyt alkaa uusi vaihe työssäni. Aloitamme näöntarkastusopinnot. Ensin on hankittava tarvittavat varat automaattisen näöntarkastuslaitteen hankintaan. Tarvitsemme myös toisen linssihiomakoneen. Tiedän, että Taivaallisella Optikolla on nekin varat olemassa. Mielenkiintoista nähdä, mistä tuo puuttuva 10.000 Euroa putkahtaa.
Täällä Ambomaalla on juuri nyt aamuisin harvinaisen kylmää, ei juuri yli 10 asteen. Heti auringon noustessa lämpötila kyllä nousee nopeasti ja päivällä kyllä tarkenee ihan kiitettävästi.
Klinikalla on parhaillaan meneillään kaihileikkauskampanja. Piha on täynnä leikkausta odottavia potilaita. jospa saisimme tänne suomesta apua leikkausjonojen purkamiseen...

torstai 2. syyskuuta 2010

KIITOS PAULI

Laukkasen Pauli, tahdon kiittää Sinua. Ensinnäkin kiitän siitä, että olet nyt meidän, ystävyydestäsi osallisiksi päässeiden edustajana Taivaassa. Toiseksi kiitän Sinua siitä lähetysinnosta, jonka annoit minulle monta vuosikymmentä sitten Päiväkummun lähetysleirillä. Tapasimme silloin ensi kertaa - säilyit mielessäni aina siihen asti, kun tapasimme viimeisen kerran maan päällä, viime helmikuussa Päiväkummun miestenpäivillä. Olit jälleen mies paikallaan, tulit kertomaan meille Jumalan rakkaudesta lyhyellä varoitusajalla Kankaan Sepon "tuuraajana". Miestenpäivien jälkeen olimme muutamia kertoja yhteydessä. Kerroit treenaavasi Namibian hiihtomestaruuskilpailuihin, jotka pidetään Oniipassa Onandjokwen sairaaloan 100-vuotisjuhlien yhteydessä silmäklinikan tukemiseksi - Okumona Ambomaan siipien suojassa. Haastoit Holopaisen Raimon kisaan. Kuinka ihailenkaan teitä kahta sankaria. Sinä olet nyt jo päässyt Ylempiin joukkueisiin.
Olen varma, että en koskaan unohda viimeistä puheluasi minulle. Soitit elokuu 21. päivänä. Olimme juuri lähdössä Riitta-vaimoni kanssa Oulun hiippakunnan läketysjuhlilta Kokkolasta. Äänesi oli väsynyt kun kerroit sairastuneesi haimasyöpään. Valittelit sitä, että et voi tulla mukaan parin viikon kuluttua Päiväkummun miestenpäiville. Sanoit "kerro pojille terveisiä ja toivon, että he hyväksyvät tämän syyn...en voi osallistua miestenpäiville..." Tuo oli syy, jonka me tänne vielä jääneet veljesi kernaasti hyväksymme poissaolosi syyksi; olethan nyt edustajamme Taivaassa. Pauli, siunaamme muistoasi ja jo etukäteen iloitsemma siitä hetkestä, kun tapaamme Taivaallisilla miestenpäivillä! Ja kyllähän siellä vietetään naistenpäiviäkin, yhdessä koko Kristukseen uskonut seurakunta iloitsee lupausten täyttymyksestä. Siellä ei enää kysellä, mihin kuppikuntaan olet kuulunut, ei lasketa arvoja rahassa...ollaan yhtä, kuten mekin täällä maanpäällä olimme. Kerro terveisemme Kristukselle. Kiitä Häntä sovitustyöstä ja kerro, että täältä tullaan enempi tai vähempi nuutuneina, mutta tullaan varmasti!
.........
Riitan ja minun tämänkertainen kotimaan jakso alkaa olla lopuillaan. Ensiviikon torstaina, syyskuun yhdeksäntenä lennämme takaisin toiseen kotimaahamme Namibiaan. Saimme juurim tiedon, että työluvat ovat kunnossa ja kotimmekin siellä Oniipassa on valmiina vastaanottamaan meidät takaisin.
Saimme järjestää yhdessä Mikkelin Tuomiokirkkoseurakunnan ja Keski-Lahden seurakutien kanssa "Menkää ja tehkää" -tapahtumat, jotka huipentuivat Pekka Simojoen "Auta Namibiaa näkemään" -konsertteihin. Oli taas hienoa olla mukana inostuneiden ja osaavien lähetysammattilaisten kanssa tekemässä uudenlaista lähetystapahtumaa. Paljon on vielä hiomisen varaa. Toivomme, että saamme ensivuonnakin olla näissä seurakunnissa jo hieman kokeneimpina mukana.
Juuri ennen Namibiaan paluutamme saan olla vielä Päiväkummussa - miestenpäivillä. Tiukan kesätyörupeaman jälkeen on autuasta vetää perjantai-iltana verrarit ja Reinot jalkaan ja paneutua suomalaisen miehen sielunmaisemaan Kankaan Sepon johdolla. Erityisesti iloitsen, että 86-vuotias isäni osallistuu lauantai-illan tilaisuuteen.
Tulemme jatkamaan työtämme Herran hallussa. Syksy näyttää, millaiseksi kotimaan työmme muodostuu jatkossa. Joka tapauksessa olemme kiitollisia niistä lukuisista seurakunnista, jotka kutsuvat meitä yhteistyöhön. Kristittyjen yhteys on kantava voima työssämme.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

UUTTA INTOA

Olemme Riitan kanssa saaneet kokea moninaista Jumalan johdatusta kuluneen kesän aikana. On ollut myötä- ja vastamäkeä, mutta kaikesta on selvitty ja työ jatkuu riemulla!
Juhannus Orolla oli siunattu kokemus. Lehtisen Leena ja Kalevi olivat jälleen kerran Jumalan tsuppareina tuomassa Sanaa. Kiitos siitä teille, Leena ja Kalevi. Erityisesti iloitsimme siitä uskon yhteydestä, joka on syntynyt välillemme. Olen itse tutustunut Kaleviin jo nuorukaisena ja (Laurmaan) Leena oli tullut mutkan kautta tutuksi jo opiskelu-aikoina. Nyt olemme jälleen löytäneet toisemme ja mikä parasta, Jumala on siunaamassa tätäkin yhteyttä. Kalevi lupautui tulemaan helmikuun miestenpäiville puhujaksi Päiväkumpuun. Suuria asioita on tapahtumassa!
Olen (Timo) sairastellut edelleen hermovaurioitani. Rukoilkaa edes pientä helpotusta tilaani. Kohta kaksi vuotta on kulunut eikä tilanteeseen ole juuri muutosta tullut. Kaikella on tarkoituksensa, siitä olen varma.
Heinäkuu, joka on se suomalaisten lomakuukausi tarjoaa myös meille lepoa. Olemme kotosalla ja keräämme voimia Namibian työjaksoa varten. Odotemme muutamia ystäviä talkooapuun talomme lattiaremonttiin. Elokuulla pidämme sitten omalla tontillamme pihaseurat, johon Holopaisen Raimo ja Helkakin tulevat mukaan.
Onandjokwen sairaalan peruskoprjausprojekti on saanut tuulta purjeisiin, kun UM:n ensimmäinen avustus on maksettu. Lehtiset ovat onnensa kukkuloilla. He tulevat heinäkuun puolivälissä kotimaan lomalle. Syyskuun alussa saamme taas olla porukalla Ambomaalla. Heiskasen Tuikku ja Jontte ovat palaamassa elokuulla takaisin Taiwanille jatkamaan perhetyötään ja Hankelat palasivat tulon kanssa kotimaahan juhannuksen alla. Samoin Löytyn Päivi ja Sakari ovat palanneet takaisin kotimaahan.
Oma työmme Ambomaalla saanee uusia muotoja heti sinne palatessamme. Heti, kun saamme riittävästi varoja kerättyä, aloitamme Elcinin kanssa varsinaisen työn: evankeliumin systemaattisen levittämisen ja haluaisimme perustaa myös Raamattupiirin ja saada näin uusia uskonystäviä. Näyttäisi, että työmme tulee olemaan jonkinlaista "käänteistä lähetystyötä", t.s. tehtävänämme on myös tuoda terveisiä namibialaisilta kristityiltä tänne Suomen kirkon harhailuun pois Raamatun opetuksista. Iloitsemme kuitenkin jokaisesta Suomen kirkon työntekijästä, joka jaksaa ja uskaltaa puolustaa Sanan opetuksia. Tällaisiakin palvelijoita on! Namibialaisetkaan eivät tahdo millään ymmärtää joidenkin suomalaisten pappien ja piispojen luopumista Sanasta homoliittokysymyksessä. Namibialaiset kyselevät: milloin teistä on tullut tuollaisia? Miten papit ja piispat voivat hyväksyä homoliitot? Nyt kirkon pitäisi reagoida! Pääministeriä myöten k.o. liittoja ollaan ajamassa ja puolustamassa. MIKSI PAPIT, PIISPAT, KRISTILLISET JÄRJESTÖT YMS. VAIKEKEVAT? Viimeisellä tuomiolla Sanan opetuksien vastaisesti toimivat papit ja piispat, seurakunnan kaitsijat ovat kovilla Jumalan edessä ja joutuvat vastaamaan laumansa harhaan johtamisesta. Ihmettelemme myös, missä viipyvät suomalaisten lähetysjärjestöjen kannanotot? HERÄTKÄÄ, SUOMEN KRISTYTYT, JUMALAN KÄRSIVÄLLISYYS LOPPUU KOHTA!
Huh huh. Sainpa sanottua! Tästä on hyvä jatkaa.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

KOULUTUSTA LÄHETYSJUHLILLA

Nyt on tiistai. Viime viikonloppuna oli Lähetysjuhlat Varkaudessa. Jälleen yksi suuri juhla kokemuksien kansiossa. En tiedä, paljonko väkeä oli juhlila; mehän olimme lähetystorilla myymässä tuotteitamme, jotta taas voimme palata syyskuun alussa Ambomaalle. Kummallista on, että milloinkaan Lähetysjuhlilla ei ole ääniyhteyttä myyjien osastolle juhlapaikalta. Olisi mukavaa kuunnella ohjelmaa, varsinkin kun äänentoisto myyntialueella ei häiritsisi ketään tilaisuuksien aikana. Me, jotka keräämme varoja Lähetysseuralle, emme voi mitenkään osallistua juhlien hengelliseen antiin! Toivottavasti saan viestini perille Poriin ja siellä tilanne on korjattu.
Olisi ollut mukavaa, jos meille Lähetystorin uurastajille olisi ollut mahdollisuus edes pieneen yhteiseen hiljentymistuokioon työn lomassa, esim. perjantaina ennen tilaisuuksien alkua, samoin lauantai- ja sunnuntaiaamuina. Meidät olisi pitänyt huomioida jotenkin... Laineen Markku kyllä kävi Lähetystorilla. Kiitos Markku. Mutta missä olivat muut? Olisimme mieluusti esitelleet Lähetysseurankin väelle Okumona-toimintaa. Ehkäpä se ei ole lainkaan tärkeää. Olemme ihmeissämme! Joku muukin ihmetteli samaa.
Yhteistyömme Lähetysseuran kanssa on jälleen vaiheessa. Olen esittänyt kotimaan työn johdolle, että nykyisen yhteistyösopimuksemme umpeutuessa syyskuun lopussa voisimme solmia "KUMPPANUUSSOPIMUKSEN", joka tarkoittaisi sitä, että edelleen järjestäisimme lähetystilaisuuksia seurakunnissa, mutta tuotto kanavoitaisiin Ulkoministeriön tukeman TASAUS-kampanjan sijaan Päiväkummun työn tukemiseen, eli nuorten lähetyskasvatukseen ja Kummun evankelioimistyöhön. Päiväkumpu on minulle henkilökohtaisesti merkittävä paikka: siellä 17-vuotiaana pojankloppina Jumala heitti haasteen lähetystyöhön lähtemisestä. Olen ollut vastuussa jo vuosia miestenpäivienkin järjestämisestä Kummussa. Jos vielä kotimaan jaksojen aikana voisin tukea Päiväkummun työtä taloudellisesti, olisin onneni kukkuloilla. Heitin tämän ehdotuksen Lähetysseuraan jo kauan sitten. Odottelen asiaan vastausta...odottavan aika on pitkä. Nyt suunnittelemme jo vuodenvaihteen tapahtumia. Mitä kertoa seurakuntiin..?
Oli ilo huomata Lähetysjuhlilla, että Riitan suunnittelemat ja mustien ompelijaystäviemme valmistamat asut menivät hyvin kaupaksi. Olemme oikeilla jäljillä. Pyydetään, että Jumala edelleen siunaisi yhteistyömme Lähetysseuran ja teidän, ystäviemme ja tukijoidemme kanssa.
Juhannuksena olemme Oronmyllyllä. Lehtisen Kalevi ja Leena ovat siellä jakamassa Sanaa. Kesällä on muutama ISO tapahtuma: Tampereella Seurakuntien talon Näsi-salissa Kansanlähetyksen kanssa saamme pitää Afrikan Ristin Lähetyspäivää ja elokuun lopulla Mikkelissä ja Lahdessa meidän mittapuumme mukaan suurtapahtumat lähetyken tiimoilta. Mikkelissä kokoonnumme srk-keskuksessa ja Tuomiokirkossa, Lahdessa saimme käyttöömme koko Ristin Kirkon. Paikalliset seurakunnat ovat yhteistyökumppaneitamme. Pyydämme Jumalan siunausta näihin tapahtumiin. Järvisen Marjatta, Holopaisen Raimo Helga-vaimonsa kanssa sekä Simojoen Pekka ovat mukana tapahtumissa.
Jumala on antamassa meille koko ajan lisää vastuuta lähetyskäskyn toteuttamisessa. Samalla Hän vahvistaa uskoamme erilaisin siunauksin. Niistä lisää myöhemmin.
Olkaatten siunatus tilas, rakkaat ystävät.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

KOTIMAASSA JÄLLEEN - NUTUT HUKASSA

Lähdimme kohti kotimaata 8. toukokuuta bussilla Ondanqwasta. Bussimatka meni mukavasti, reittihän on tullut tutuksi jo moneen kertaan. Liki 9 tuntia se kuitankin ottaa ilmastoimattomassa bussissa. Kokemus joka kerta. Windhoekissa majoituimme samassa apartomentoksessa Lehtisten ja Juliuksen kanssa. Pyhäaamuna menimme saksalaiseen kirkkoon ja tapasimme siellä pastori Eino Angulan, joka myös saarnasi Jumalanpalveluksessa. Kirkon puistossa tarjottiin kirkkokahvitkin.
Jo usean vuoden ajan kuskinani Windhoekissa toiminut kaveri osoittautui lopulta epärehelliseksi ja niinpä vaihdoimme kuskia. Uusi kaveri on lempinimeltään Seven, jälleen yksi seiska tarinaamme!
Lennot Johannesburgin ja Lontoon kautta sujuivat mukavasti, mutta Helsingissä odotti yllätys: matkatavarat, joissa oli kaikki kesän aikana myyntiin tarkoitettu vaatetavara, oli hukassa. Odotimme niitä Hesassa yhden yön, mutta sitten piti pyytää passitus Tampereen tulliin ja ajelimme kotiin. Tavarat tulivatkin muutaman päivän kuluttua Tampereelle, mutta sitten ne vaikeudet alkoivat. Meiltä puuttui vaatteiden alkuperätodistus ja virkailija tullissa halusi muutenkin olla mahdollisimman inhottava meille eikä suostunut antamaan laukkuja mukaamme. Tuli tosi hätä. Rukouksia sinkoili kohti Taivasta. Soitin Palanderin Timolle kysyäkseni neuvoa ja hän sanoi, että kauppakamarithan sellaisia certifikaateja myöntävät ja sattumoisiin Windhoekin kansallisen kauppakamarin johtaja Tarak Shaanika seisoi juuri Timon vieressä! Hän oli vierailulla Tampereella. Johdatuksen makua. Jumala halusi opettaa meille rankimman kautta huolellisuutta! Herra Shaanika palasi 3 päivän kuluttua, sunnuntaina, Namibiaan ja jo tiistaina saimme puuttuvan todistuksen faksina ja näin myös tavarat ulos tullista. "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi...". Tämän saimme jälleen kokea todeksi.
Aloitimma seurakuntakierrokset Ylöjärveltä ja Messukylästä. Seuraavana on 3 lähetystilaisuutta Sastamalassa ja sitten se vuoden suurin tapahtuma: Lähetysjuhlat Varkaudessa 11.-13. kesäkuuta. Holopaisen Raimo lupasi järjestää majoituksen naapurinsa kammariin. Onpas kiva tavata taas Helkaa ja Raimoa!
Kotona Sastamalassa oli vesivahinko talvella Ambomaalla ollessamme. Lumi oli päässyt sulamaan rakenteisiin ja olohuoneen katto ja osa seinistä on pilalla. Eniten harmittaa upea, muinoin Tansaniasta tuomani taulu, joka oli myöskin turmeltunut. No, se on vain maallista, tärkeintä on, että usko Jumalaan on vahvistunut monien koettelemusten kautta.

tiistai 4. toukokuuta 2010

AINA VAAN NUTTUJA JA RILLEJÄ...

Tänään on tiistai, mutta olemme silti kotona. Tämä päivä on omistettu Namibiassa sota-aikana joukkomurhatuille uhreille. Atelä-Afrikan sotilaat surmasivat sekä täällä Namibiassa että Angolan puolella suuren joukon namibialaisia. Heitä muistamme tänään isänmaan uhreina.
Etelä-Afrikka hallitsee edelleen täällä Namibiassa monin tevoin. On vaikeaa löytää esim ruokatavaraa, joka ei olisi tuotettu Etelä-Afrikasta. Monet monet muutkin tuotteet tuodaan sieltä. Tuntuu, että Etelä-Afrikka vain paransi asemiaan täällä, ainakin taloudellisesti, itsenäistymisen myötä. Kyllä näille namibialaisille soisi omaakin tuotantoa. Se työllistäisi ja valuutta jäisi omaan maahan. aloitteellisuutta ja huomattavia investointejahan se vaatisi. Toivotaan, että tulee se päivä, kun näin aletaan toimia.
Riitta on lähes uuvuttanut itsensä työnsä ääressä. Hän suunnittelee, kaavoittaa ja leikkaa kaiket päivät aamukahdeksasta auringonlaskuun asti. Tytöt ompelimolla ompelevat jo kuin ammattilaisten tuleekin. Saamme mukaan paljon Suomeen tuotavaa. Ensin esittelemme uuden malliston Ylöjärvellä Unelmatupamarkkinoilla ja sitten Hervannassa Kauppakeskus Duossa seurakunnan kahvilassa pidettävän Namibiapäivän yhteydessä. Teija ja kumppanit ovat olleet yhteistyössä kanssamme ennenkin. On ILO palata Cafe Olohuoneeseen!
Oma työni silmäklinikalla saavutti yhden etapin etuajassa: Maria ja Salom valmistuvat tällä viikolla silmälasihiojiksi vuotta ennen suunniteltua. Oppi on mennyt perille ja saamme iloita työmme tuloksista. Jumala on runsaasti siunannut työtämme.
Tämä sadeaika vaikuttaa sen, että potilaita silmäklinikalla on vähän. Ihmiset ovat pelloilla ja puskista on vaikeaa tulla kylille, kun vettä on isoina lammikoina. Viimevuonna teimme 337 silmälasit ja sen lisäksi kävi näöntarkastuksessa 250 ihmistä. Se on aika kova haaste myös taloudellisesti. Palkat ja materiaalihankinnat vaativat rahaa. On ainainen pieni huoli, kun kuitenkin Riitan kanssa itse yksin vastaamme varainhankinnasta. Täällä meillä ei ole tuloja lainkaan omaan käyttöön. Se hyvä puoli siitä on ollut, että olen saanut painoa pudotettua 16 kg!. Olen jo yli puolivälissä tavoitteestani. 11 kg vielä, ja sit olen soukka poika! Helpommin sanottu kuin tehty.
Kello alkaa olla puolen päivän paremmella puolelle. Ulkona on jo niin kuuma, ettei sinne voi mennä. Kuumansietokyky on noussut paljon. Juuri totesimme, kuinka mukavan viileää meillä on täällä sisällä. Kurkkasin mitteriin: 27 astetta! Siis yli Suomen hellerajan. Se tuntuu mukavan vilpoiselta ulkona olevan 36 asteen rinnalla. Pääskyset liitelee palmujen latvoissa ja vuohien karitsat määkivät kylän raitilla. Afrikka on hyvä paikka asua! Silti kotimaan kaipuu kasvaa...Äitienpäivänä lennämme Suomeen!

lauantai 24. huhtikuuta 2010

MAALAISELÄMÄÄ

Täällä Oniipassa asuminen on todellista maalaiselämää! Aamulla viiden jälkeen magnustit aloittavat konserttinsa pihalla. Lepakot huutavat kai läpi yön, samoin kukot, jotka kiekuvat onneksi senverran kaukana, etteivät häiritse unta. Aamiaispöydässä katselemme karjalaumoja aivan porttimme pielessä. Usein ne tulevat myös pihaan. Tonttimme on aidattu, mutta karjanomistajat käyvät öiseen aikaan leikkaamassa aukkoja aitaan, jotta elukat pääsevät aterioimaan pihoille. Jos korjaat aidan, se on taas huomenna leikattu. Mullikoita, lehmiä ja vuohia täällä riittää. Kävellessä pitää katsoa mihin astuu, liukumiinoja on joka paikassa. Ne tosin kuivavat tässä kuumuudessa nopeasti.
Lintuja täällä on monia lajeja. Tutuimpia meikäläisittäin ovat pääskyset, joista osa tekee muuttomatkoja Suomen ja Namibian välillä. Pitkä on lentourakka ja moni jää välille. On myös monia värikkäitäkin eksoottisia, pitkäpyrstöisiä lajeja. Pitkään ihmettelimme erästä ääntä; aivan kuin päissään oleva käki kukkuisi! Kukkuu tosi nopeaan tahtiin ja kauan. No, sittenhän tuo selvisi; kyseessä on pienikokoinen kyyhkynen, joka on käynyt kukkutunnilla käkilässä!
Meillä majaili jokin aika sitten Kekkonen...kymmensenttinen kekko, joka asusteli meidän makkarissa sängyn alla. Mukava kaveri, kävi illalla ennen nukkumaan menoa kurkistelemassa, kiipeili moskiittoverkossa ja pälyili ympärilleen. Sitten se painui takaisin makuulle sängyn alle. Aamulla se livahti ulos ja ilmestyi taas iltasella näkösälle. Mukava kaveri, ei tule sänkyyn asti! Sitten se muutti pois. Surullista. Kovin tavallisia ovat myös lukit, joita ei kannata hävittää, koska ne pitävät muita hyönteisiä kurissa. Terassin aidalla tapasimme eräänä iltana maailman inhoittavimman otuksen. Se oli kuin jättitorakan ja heinäsirkan risteytys. Ruma kun mikä. Torakoitakin täällä tapaa, eikä mitään ihan pieniä; sellasia helposti 5-6 sentin mittaisia. Niistä ei ole vaivaa, kunhan pitää huolen, ettei jätä ruoantähteitä näkösälle.
Rukoilijasirkka on kaunis, isoksikin kasvava vihreä pitkulainen otus. Paljon muitakin erikoisia ötököitä täällä näkee. Ei ne enää hirvitä lainkaan. Ne on osa Afrikkaa ja sillä siisti!
Nyt on toisiksi viimeinen viikonloppu tällä erää täällä pohjoisessa. Pihamies Augustus on taas muuraushommissa. Eilen Laina, uskollinen kotiapulaisemme pesi jälleen pyykkimme ja siivosi huushollin. Tässä taannoin telkkarissa Eeva-Liisa Sjöholm, täällä Ambomaalla muutama vuosi sitten pyörähtänyt lähetti kertoi lähetystyöntekijöiden elämästä, kuinka heillä on monia palvelijoita. Höpö höpö. Ei täällä kenelläkään ole palvelijoita työnantajan puolesta. Me kaikki maksamme pihamiesten, siivoojien ja pyykkärien palkat itse. Eikä kysymyksessä ole pröystäily, vaan hyväksi koettu tapa. Harva meistä pystyisi pihatöihin tässä helteessä. Pihoja töytyy hoitaa hyvin, koska jos ruoho pääsee kasvamaan, käärmeet ja skorpionit tulevat sisälle. Meilläkin on muutaman kerran ollut skorpiooni sisällä. Meillä varsinkin Riitta tekee pitkiä päiviä ja on hyvä, että kodinhoitoapua on saatavilla. Palkat meikäläisittäin ovat olemattoman pieniä. Kuitenkin täkäläisittäin jopa hyviä. Varsinaisen työmme kautta työllistämme 5 henkilöä ja kodinhoidossa ajankohdasta riippuen 1-2 paikallista ystävää. Olemme kuin iso perhe!

perjantai 16. huhtikuuta 2010

SUOMEN KESÄ KUTSUU...

Kolmen viikon kuluttua, jJs, lennämme kesäksi Suomeen. Tämä jakso on minulla (Timo) ollut jotenkin vaikea; en ole päässyt asettumaan afrikkalaiseen elämänmenoomme lainkaan. Toki täällä on kovin mieluista olla, mutta koko ajan pieni kotimaan kaipuu vaivaa. Johtuu varmaan siitäkin, että odotan kovasti remontin alkamista Sastamalan kodissamme. Talkoolaisia otetaan vastaan koko kesän!
Minun vaikeuteni tässä työssä on ollut koko ajan epävarmuus siitä, että olemmeko lähetys- vai kehitysyhteistyötekijöitä. Eihän työtä tee lähetystyöksi se, että työskentelee suomalaisittain perinteisessä lähetysmaassa. Täällä on ollut paljon projekteja, joilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen lähetystyön, s.o. evankeliumin eteenpäin viemisen kanssa. Toki välillisesti näin usein on, mutta ei läheskään aina. Tulisi erottaa selkeästi lähetys- ja kehitysyhteistyö käsitteinä ja antaa niiden tukea toinen toistaan, evankeliumin Sana veturina,
"Eikös tuo jo ole selkeästi lähetystyötä?", kysyi Riitta eilen, kun kerroin mitä klinikalla tapahtui: Vanha, Vilho-niminen herra tuli tutkituttamaan näköänsä. Hän toimii seurakunnassaan tekstinlukijana Jumalanpalveluksissa, mutta nyt oli näkö käynyt jo niin huonoksi, ettei lukemisesta tule enää mitään. Pappa oli suruissaan. Kerroin hänelle, että älä sinä sure, vaikka et enää pystykkään lukemaan, näet kuiteskin Jumalan sielusi silmillä. Sanoin myös, että lukemisen aika on nyt hänen kohdaltaan ohi ja aika jatkaa työtä rukoilemalla. "Hyvä, se on nyt minu työni", sanoi pappa silmät loistaen. Ajattelen nyt; olen sittenkin lähetystyöntekijä!
Monin tavoin on sielunvihollinenkin yrittänyt sotkea kuvioita. Aivan yllättäviä ongelmia on tullut vastaan. Jotkut vanhat ystävät ovat haukkuneet...tiedämme kuitenkin, että kun olemme Jumalan asialla, piru aktivoituu ja eksyttää jopa valittuja.
Viikonloppu on tulossa ja Augustus tulee jatkamaan terassiaidan muurausta. Pedro, joka aloitti homman on lonkkansa vuoksi sairaslomalla. Lauantaina menemme Korhosen Hannun ja Linean luo grillaamaan. Löytyn Päivi ja Sakari ovat täällä jäähyväiskäynnillä. Heidän tehtävänsä loppuu toukokuulla. Myös Hankelat, jotka myöskin asuvat Windhoekissa, palaavat Suomeen kesäkuussa. Suomalaisia ei sitten ole meidän lisäksi muita kuin Hatakat Windhoekissa ja Lehtiset täällä Oniipassa.
Nyt pitää jatkaa näöntarkastusoppituntia.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

PRINSESSA OLIVIA JA KUMMIEN ONNEA...

Jälleen on kuukausi vierähtänyt. Sade pieksee pihoja lähes joka yö ja joskus myös päiväsaikaan. Töissä käydään normaaliin tapaan.
Wanee ja Wesley tulivat pääsiäiseksi Olivia-tyttären kanssa Oniipaan. Wesley ja Pedro muurasivat etupihan terassille aidanpätkän, komia siitä tuli. Materiaalina vanhan samalla paikalla olleen talon seinäkiviä. Homma jatkuu vielä parina viikonloppuna ja sitten on vuorossa takapihan aidan siirtäminen. Piha on aivan liian iso ja se teettää paljon työtä, kun nurmi pitää skorpionien ja käärmeiden takia kuokkia pois parin viikon välein. Toinen syy on se, että härät ja vuohet tulevat sotkemaan pihaa jos siellä on vähänkin ruohoa. Isännät käyvät öiseen aikaan leikkaamassa aukkoja aitaan, jotta elukat pääsee aterialla. Nyt meidän piha aidataan sellaiseksi, ettei nurmea ole lainkaan.
Pääsiäispäivänä meillä oli juhlat kotona. Seurakuntamme kirkkoherra Eino Ekandjo kastoi Olivian. Riitta ja minä oli pyydetty kummeiksi. Tilaisuus oli herkkä, vaikkakin Olivia itki koko toimituksen ajan! Odotamme kovasti sitä päivää, kun ensimmäinen lapsenlapseni Alva ja Olivia tapaavat. Nyt he kasvavat eri puolilla maapalloa ja opettelevat elämän ensi taitoja. Kutsummekin heitä serkuksiksi. Wesley on pyytänyt meitä opettamaan Olivialle suomea. Tytöstä tulee oikea monikieli-prinsessa: Wanee puhuu hänelle hereroa, Wesley damaraa ja afrikaansia, he yhdessä englantia ja Riitta ja minä suomea. Haluamme viettää mahdollisimman paljon aikaa Olivian kanssa, jotta suomenkin kieli edes vähän luistaisi sitten kun muutaman vuoden kuluttua tapaavat Alvan kanssa. Meidän kummien elämä on juuri nyt ihanaa ja jännittävää!

maanantai 1. maaliskuuta 2010

AFRIKAN LÄMPIMÄÄN SATEESEEN

Heti Päiväkummun miestenpäivien jälkeen pakkasimme taas laukut ja ampaisimme taivaalle. Reitti Lontoon ja Johannesburgin kautta on jo tullut tutuksi. Saavuimme Oniipaan torstai-iltana bussilla Windhoekista. Matka meni suht'koht' mukavasti, varsinkin kun autossa ei ollut toimivaa soitinta. Yleensä musiikki pauhaa tosi kovalla ja se ottaa 8-9 tunnin matkalla jo hermon päälle.
Laina ja Ida-Liisa asustivat kuukauden ajan taloamme ennen tuloamme. Olihan se taas mukava asettua taloksi runsaan kahden kuukauden kotimaassaolon jälkeen.
Työt Riitan ompelimolla jatkuvat tuttuun tahtiin. Uusia malleja syntyy kesäksi Suomen lähetysväen iloksi. Silmäklinikalla työt myöskin jatkuvat jo omalla painollaan. Odottelemme ICEE:n yhteydenottoa toiminnan laajentamisesta.
Vieraita meillä käy paljon. On mukavaa, kun usein illalla oveen koputetaan ja kyläläisiä tulee käymään. Sosoaaliset kontaktit ovat tärkeitä!
Kummityttömme Olivia, 8 kk., vieraili meillä pitkän viikonlopun. Olivia on oikea prinsessa. Vie meitä pappoa ja mummua kuin pässiä narussa. Wanee ja Wesley, Olivian vanhemmat ovat tulleet meille tärkeiksi ystäviksi. Saimme vääntää myös hieman kauppaa Wesleyn kanssa. Uusia ideoita syntyy kaiken aikaa.
Ilmat ovat nyt juuri mukavan viileitä. Saas nähdä, milloin helteet palaavat.
Teimme kotona keittiö- ja olohuonerempan. Köökkiin vähän laattaa ja maalia seinille, olkkariin pelkkää maalia. Kyllä nyt kelpaa ihastella onnistunutta värimaailmaa!
Ida-Liisa kaipaa kovasti Amaa. Kunhan jatkosuunnitelmat etenevät, saamme toivottavasti Aman tänne takaisin. Ja olis hyvä, jos Perttikin saisi mielekästä puuhaa täältä. Pidetään käsiä ristissä!

perjantai 5. helmikuuta 2010

SUOMUSSALMELTA AFRIKKAAN...

Kiitos Kainuu! Oli suuri siunaus saada vierailla siellä pitkästä aikaa ja kokea uskon yhteyttä! Antakaa palaa edelleenkin, Kristus on kanssanne!
Ajelimme Sastamalasta Halsuan kautta ensin Paltamoon, joka otti meidät vastaan vanhoine muistoineen. Usein olen saanut vierailla siellä ja kokea siunausta. Oli hyvä tavata taas vanhoja tuttuja ja rakentua yhteisestä uskosta.
Paltamon uskovaiset ystäväni ovat antaneet minulle aina uskoa ja luottamusta Jumalaan. Monet siellä rukoilevat puolestani ja myöskin itse saan muistaa heitä Herran edessä.
Mäkelän Matti, Ristijärven emeritus kirkkoherra viettää eläkepäiviään Suomussalmella. Matti oli mukana Namibian kiertomatkallamme ja nyt saimme Riittan kanssa yöpyä hänen luonaan. Jos joku on Jumalan mies, niin se on Mäkelän Matti! Matti oli mukana seurakuntatalolla lähetysillassa ja Jumala, seurakunnan kirkkoherra vaimoineen sekä lukuisa seurakuntaväki saivat hoitaa meitä! Kun saa kokea jotain sellaista yhteyttä Kristuksessa kuin saimme kokea Ämmänsaaressa, menee sanattomaksi...Jumala sitä seurakuntaa siunatkoon!
Ristijärvellä saimme vierailla seurakuntakodilla tuttujen lähetysystävien tilaisuudessa. Seijaa ja Unskia Jumala on saanut käyttää jo vuosia. Heidän kuuliaisuutensa kantaa hedelmää. Kristus on läsnä Ristijärven seurakunnassa.
Kuopiossa saimme yöpyä Eliina ja Tasi Heinosen kodissa. Siitä kodista on muodostunet meille keidas, jossa saamme ohikulkumatkoillamme poiketa kokemassa Herran hömppänöiden yhteyttä! Kiitos Eliina ja Tasi Ystävyydestänne!
Kuopion Lähetyskauppa Vakassa saimme vierailla Ambo-Basaarimme kanssa ja tavata siellä mm. Ambomaan lähetti Kalle Syrjän vaimoineen. Ja monia muita, joille saimme kertoa Jumalamme johdatuksesta ja vaihtaa ajatuksiamme ja vanhoja muistoja.
Vuoden toinen kohokohta oli miestenpäivät Päiväkummussa kuun vaihteessa. Seppo Kankaan, sen evp. kenttäkapiaisrovastin piti tulla kertomaan meille, ukoille, miten olla Jumalan kanssa, vaan hänpä, siis Seppo, sairastui lentsuun. Pauli Laukkanen, entinen Ambomaan lähetti otti haasteen vastaan ja oli seurassamme jakamassa sitä armoa, mitä oli itse saanut Jumalalta. Ihme ukko, 79 v. ilmoittautui heti ensi syyskuussa pidettäviin Namibian hiihtomestar
uuskilpailuihinkin! (lisää myöh. http://www.okumona.fi/). Noilla miestenpäivillä saimme kokea Jumalan läsnäoloa.
Viimeinen keikkamme ennen Ambomaan kesään paluuta oli Raumalla Lähetysseuran teemapäivä 4. helmikuuta. Väkeä oli PALJON. Ambo-Basaari ja AMBO-FASHION -muotinäytös vetivät porukkaa! SANA oli läsnä ja saimme iloita yhteisestä uskostamme. Herra elää ja vaikuttaa!
Ystävät, rukoilkaa puolestamme. Syyskausi Ambomaalla tuo valtavia uusia haasteita joihin lähdemme taas taskut tyhjnä mutta sielu pullollaan armahtavan Jumalan käsittämätöntä armoa. Piste.
Tiistaina 9. helmikuuta lennämme takaisin Namibiaan ja palaamme kotimaahan kesäksi. Kesä on toiminnan aikaa. Paavo Ruotsalainen, Viestiveljet ja Simojoki pitävät meitä tien päällä. Ja tietysti palava into viedä Jumalan Sanaa eteenpäin.
Pidetään yhteyttä ystävät!

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

JALAT LUMESSA - MIELI AURINGOSSA...

Joulu tuli ja meni. Saimme viettää sen äiti-Kertun ja isä-Taunon luona Hallissa. Äiti sairastaa Alzheimerin tautia, mutta jaksoi olla koko joulun ajan "läsnä". Mieli virkistyi heidän seurassaan. Uskovat vanhemmat ovat parasta, mitä lapselle voi tapahtua!
Alatalkkarin Anna-Maija, Ama, tuurasi silmäklinikalla kahden kuukauden ajan. Hän oli siellä jo toista kertaa. On hyvä, kun on hänenlaisensa kollega ja ystävä, jolle voi uskoa silmäklinikan hoitamisen kun itse on kotimaassa. Miehensä Pertti matkusti joulun ajaksi Aman luo ja he palasivat kotimaahan uudenvuoden aattona. Ama asusteli Ambomaan kodissamme ja hoiteli pihaa ja taloa. Musta ystävämme Laina Kivelä jäi hoitamaan taloa tammikuun ajaksi. Itse palaamme Namibiaan helmikuun alussa.
Lehtisen Elise ja Jarmo piipahtivat kotimaassa joulua juhlimassa parin viikon ajan. He palasivat Ambomaalle jo 10. tammikuuta.
Joulun jälkeen saimme vierailla Ylöjärvellä, Sulkavalla ja Korsossa lähetystapahtumien merkeissä. Kiitos kaikille ystäville näissäkin seurakunnissa!
Olimme suunnitelleen yhteiskristillistä lähetystapahtumaa pohjanmaalla erään paikkakunnan ev.lut.-, helluntai- ja vapaakirkon kanssa. Uskoimme kaiken onnistuvan, kunnes tuli seinä vastaan ja jäimme suremaan jälleen sitä tosiasiaa, että kristittyjen todellinen yhteys ei näytä toteutuvan. Olemme törmänneet samaan esteeseen aiemminkin. Viime kesänä, kun suunnittelimme eräällä paikkakunnalla ev.lut.- ja helluntaiseurakunnan yhteistä lähetystilaisuutta, kirkkoherra ilmoitti, että "opilliset eroavaisuudet helluntailaisten kanssa ovat niin suuret, että yhteistyömahdollisuutta ei ole". Olivat oikein palaveeranneet pappien kesken asiasta. HALOO! Missä mennään? Taivaassa ei ole osastoja eri seurakunnille! Olen usein verrannut tilannetta urheilijoihin: ei pituushyppääjä sano keihään heittäjälle, että sinä et ole oikeasti urheilija, kun et hyppää pituutta. Kyllä kumpikin harjoittelevat omissa porukoissaan, mutta pitävät silti yhteisiä kisoja ja tähtäävät samoihin olympialaisiin. Siellä asutaan samassa hotellissa ja aterioidaan yhdessä. Ollaan yhtä joukkuetta. Mutta me kristityt olemme niin suvaitsemattomia, että edes ehtoollisyhteyttä eri seurakuntien kesken ei ole. Ei Kristus, ehtoollista asettaessaan eritellyt, kenelle sen asetti. Ei. Kyllä Hän tarkoitti sen omaksi muistoateriakseen ilman eroittavia raja-aitoja. Kaikki teologiset selittelyt tätä vastaan ovat keksittyjä, Raamatun vastaisia. Kristus on yksi ja yhteinen. Eräs lähetystyöntekijä kertoi omalla työalallaan todellisesta yhteydestä: siellä luterilaiset ja helluntailaiset lähetit viettivät yhteisiä ehtoollisia. Mukana oli myös paikallisia kristittyjä. Tärkeintä oli, että oltiin yhdessä, uskovina, Kristuksen asettamalla aterialla. Vaan kuinkas kävikään; erään lähetin työkauden lopussa, kotimaahan paluun lähestyessä tämä sanoi, että "ei sitten puhuta kotimaassa näistä yhteisistä ehtoollisenvietoista mitään, ettei tule vaikeuksia". Voi pyhä jysäys. Todellista kristittyjen yhteyttä eri kirkkokuntien välillä ei voi olla ennen kuin ehtoollisyhteys toimii. Se, joka kieltää kristityltä lähimmäiseltään ehtoollisyhteyden, tuomitsee ja kieltää samalla tämän uskon aitouden. Eri kristillisten kirkkokuntien välisen ehtoollisyhteyden kieltävät henkilöt perustelevat asiaa keksityillä syillä, joiden tarkoituksena on korostaa omaa erinomaisuuttaan. Kuinkas Kristus itse sanookaan:"sitä, joka tulee minun luokseni minä en heitä ulos". Ystävät, rukoillaan, että me kristityt löytäisimme todellisen yhteyden. Aikaa on vähän. Jeesus tulee millä hetkellä tahansa. Kuka meistä on se, joka erittelee Taivaaseen lähtijät. Ei kukaan meistä, se on Jumalan tehtävä ja Hän on armollisempi kuin me kuppikunnissamme. Hän näkee sydämiin. Toivotaan, ettei suvaitsemattomuutemme toisiamme kohtaan tule esteeksi...
Miksikö vuodattelen julkisesti blogissani näitä asioita? Siksi, että tiedän Jumalan Hengen voivan vaikuttaa siihen, että erilaisista ajatuksistamme huolimatta voimme rukoilla toistemme ja yhteisten asioiden puolesta. Asioista täytyy voida puhua niiden oikeilla nimillä, toinen toistamme kunnioittaen.
Vielä ennen Afrikkaan paluutamme teemme Kainuun kierroksen. Paltamo, Suomussalmi ja Ristijärvi ovat etappeja ja paluumatkalla saamme vierailla Kuopiossa Lähetyskauppa Vakassa Ambo-Basaarin myötä. Helmikuun 4. päivä on vielä yksi tilaisuus, Lähetysseuran teemapäivä Raumalla. Lähetysseuran kotimaan työn johtaja Markku Lainekkin on mukana. Vielä emme ole varanneet lippuja mutta pyrimme pääsemään ilmaan heti Rauman tapahtuman jälkeen.