keskiviikko 21. joulukuuta 2011

ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ...

Päätimme Riitan kanssa minimoida kiireen ja kaikkinaisen touhuilun lomallamme joulukuussa. No, päästiin hyvään alkuun muutamana aamuna, kun yritimme heräillä hitaasti ja haukotella pitkään ilman että toinen huomaisi toisen olevan hereillä jo kello kuusi aamulla...yritäppäs itse hengittää ja huokailla "unessa", vaikka uni on jo kadonnut silmistä. Ongelmaa lisäsi se että makuuhuoneessamme ei ollut valollista kelloa. No, pieni tönäisy "vahingossa" naapurin puolelle katkaisi huolitellun "tekohengityksen" ja suuren epäluulon varassa radio auki...Radio Dei saatteli ensimmäisellä lauseellaan herätysilmiön alulle.Vihtorinkujan herätysliike oli perustettu... Hereillä oli, kuka uskalsi sen tunnustaa...Sitten Riitta aamiaisen tekoon ja Timo... Päätimme lähteä Helsinkiin Salla-tyttären luokse. Siellä Alva Ottilia odotti Riitta-mummua ja pappoa. Kyllä ihmettelimme itsekkin, millaisiin fyysisiin suorituksiin pystyimme tuon ikiliikkujan kanssa. Alva ymmärtää hyvin papon jalkasäryt ja niinpä aamuisin hän vain pyörähti papon puolella ja sit hyppäsi oitis Riitta-mummon päälle. Riitan kotona käyttämä "minä nukun vielä enkä kuule tai tunne mitään"-ilme murtui ja heti pikkuinen oli mummun peiton alla ja kumpikin tuiki hereillä peuhaamassa ja kohta paponkin piti avata silmät ja ihmetellä että "pappo ei yhtään kuullut kun Alva tuli...". Tämä kai on sitä valkeaa valehtelua.

Kun katselemme tätä kulunutta vuotta, emme voi kuin ihmetellä teidän, ystäviemme, uskollisuutta. Olemme saaneet tukea sekä henkisesti että taloudellisisti. Ambo-Volkkarikin on siitä oiva osoitus (erikoiskiitos Tuomiston Jormalle).Yhdistykseen on liittynyt paljon uusia jäseniä. Emme me kilpaile muiden lähetyksen kentällä toimivien järjestöjen kanssa...päinvastoin; olemme ehdottaneet tasavertaista yhteistyötä useiden tahojen kanssa. Rukoilkaa, että ehdotuksemme saisivat vastakaikua. Lähetystehtävä on kaikkien kristittyjen yhteinen kuppikuntaan katsomatta. Rukoilemme että Kristukseen uskovat voisivat oikeasti toimia yhdessä kuten olemme saaneet toimin esim. Vetelin-Halsuan helluntaiseurakunnan kanssa.

Tehdään lähetystyötä yhdessä. Käytetään aputyökaluna kehitysyhteistyömahdollisuutta. Mutta älkäämme koskaan unohtako työmme perimmäistä tarkoitust, sielujen pelastusta.

Haluamme että yhdistyksen jäsenmäärä kasvaisi edellee. Tule mukaan.

Erikoisesti pyydämme rukoilemaan siunausta Hartikaisen Olaville, joka tulee jakamaan Sanaa miestenpäiville Päiväkumpuun tammkikuun lopulla. Ilmoittautua voi www.mission.fi/paivakumpu.

Olkaa siunatus tilas...!


sunnuntai 4. joulukuuta 2011

VÄSYNEINÄ MUTTA ONNELLISINA...

Kotimaassa jälleen! Huh, olipa tiukka jakso Ambomaalla. Olimme Riitan kanssa jo kesän jälkeen rättiväsyneitä Ambomaalle palatessamme. Marian ja Salomin vierailu ja muuttopuuhat veivät kesästä kaiken ajan ja levolle ei jäänyt lainkaan aikaa. No, uusi koti Kuoreveden Hallissa on mukava ja kilvoittelemisen arvoinen. Varsinkin viimeiset viikot elimme Ambomaalla sekä fyysisen että henkisen jaksamisen äärirajoilla. Nyt on tullut joulukuu ja aika levätä, wau!

Kotimaahan palattuamme saimme pienen lepotauon, kun Jämsän virkistys- ja virikeviikonloppu peruuntui. Oli hieman aikaa kotitöillekkin. Ylöjärvellä olimme parina päivänä ja sitten suuntasimme LähetysVolkkarin keulan kohti Pohjanmaata: Kokkolassa oli mini-lähetyspäivä, joka huipentui Pekka Simojoen "Auta Namibiaa näkemään"-konserttiin. Väkeä oli paikalla nelisen sataa ja illan hengellinen anti aito ja hoitava. Pekka on oikeesta Jumalan työkalu ja hän on ottanut Ambomaan työmme sydämelleen ja on siinä mukana kotimaassa omalla panoksellaan. Kokkolan jälkeen suuntasimme Halsualle, missä oli kristittyjen yhteinen Majataloilta, myöskin Pekan luotsaamana. Tapahtuma pidettiin paikallisen helluntaiseurakunnan leirikeskuksessa, Majakassa, joka täyttyi ääriään myöten kuulijoista. Jumalan Henki oli läsnä, sen tunsi varmasti jokainen paikalla ollut! Illan järjestelyistä vastasi Halsuan-Vetelin Helluntaiseurakunta yhdessä Kaustisen-Ullavan luterilaisen seurakunnan ja Afrikan Ristin kanssa. Kiitos teille yhteistyöstä, olkaa siunatus tilas edelleen!

Tällä viikolla menemme vielä Jämsänkoskelle Nevalaisille lähetyspiirin vieraiksi ja viikonloppuna joulumyyjäiset Hallissa ja Jämsässä. Sitten alkaa se kauan odotettu 4 viikon loma. Tammikuulla, vielä ennen Namibiaan paluuta on useita tapahtumia. Kuun lopussa vielä yksi konsertti Simojoen kanssa ja sitten keula kohti Ambomaata. Lento on 9. helmikuuta.

Vaikka olemmekin olleet voimien puolesta melko finaalissa, olemme iloinneet ystävien tuesta ja seurasta. Riittakin on tutustunut uusiin ystäviin täällä Hallissa. Olemme mukana Pynnösen Lean vetämässä raamattupiirissä ja pitäneet yhteyttä mm. Laukkasten kanssa. Laila ja Martti asuvat parinkymmenen kilometrin päässä Hallista, Jämsässä. Laila on diakoni ja Martti "tekee reikiä lisenssillä ihmisiin", kuten hän itse sanoo...siis työskentelee kirurgina. Kyllä olemme kiitollisia uusista ja vanhoista ystävistä!

Ilon aiheenamme on myös forssalainen Candela-kuoro, joka sai juuri Riitan suunnittelemat uudet esiintymisasut. Kuoro koostuu kuudesta opettajasta ja he vetävät upeesti afrikkalaisia sävelmiä. Heitä voitte tulla kuulemaan toukokuussa Vampulan suureen koko perheen tapahtumaan.

On paljon ilon aiheita. Pitää mainita vielä Honkasen Sirpa Huittisista. Hän on aloittelemassa yhdistyksemme varainhankintahenkilönä. Joku saattoi huomata että kotisivujemme ekalle sivulle on ilmestynyt uutta klikattava: NETTIBASAARI. Aivan lähipäivinä saamme sen lopullisesti auki ja sitten tuotteita voi ostaa sitäkin kautta. Tämä on Riitalle ja minulle suuri apu kun tuloja yhdistykselle alkaa tulla myös Afrikassaolomme aikana. Jo ennen Basaarin aukeamista voi tuotteita kysellä Riitan numerosta 050 336 4557. Tarjolla on mukavia joululahjaideoita; paperista ja puun siemenistä tehtyjä riipuksia, siunauskoreja, laukkuja, asusteita yms.

Tunnemme selvästi monien esirukousten voiman - rukousten, joita on lähetetty meidän puolestamme Taivaaseen. Kiitos tuesta, ystävät. Välillä tämäkin työ on raskasta ja sielunvihollinen hyökkää, mutta hyökätköön...aina, kun Jumala alkaa toimia, aktivoituu se sarvipääkin. Siitä tiedämme olevamme oikealla asialla!

maanantai 17. lokakuuta 2011

PERHEENLISÄYSTÄ...

Olemme ylpeitä viimeisimmästä perheenlisäyksestä joka ilmaantui musta-valkoisena iloksemme viime viikonloppuna. Olimme hartaalla innolla seuranneet tilanteen kehittymistä takapihallamme ja sitten se suuri hetki koitti; 11 untuvikkoa, kotikanamme poikasta kuoriutui päivänvaloon lauantaina. Kaksi niistä on vaaleaa ja koput yhdeksän sysimustaa. Emo alkoi hermostua vuorokautta ennen kuoriutumista ja on edelleen äreenä jos poikasia lähestyy. Heti kuoriutumiosen jälkeen koko porukka lähti tutkimusmatkalle tontillemme. Illan suussa karavaani palasi pesälleen. Aloimme heti ruokkia niitä ja nyt koko konkkaronkka on jo asettunut taloksi. Mukava niitä on seurata!

Pihamiehemme Gospert ja Moses tekivät ison pihansiivousurakan. Tontti on turhan suuri ja niinpä päätimme aidata siitä osan. Käytössämme on riittävästi hiekalle kuokittua tilaa ja aidan takana, missä kasvaa ruohoa, on päivittäin mulli- ja pässilaumoja, joskun myös aaseja. Käyttöpiha pitää olla hiekalla käärmeiden ja skorpioonien vuoksi. Nytkin perältä löytyi kaunis keltakuvioinen käärme, jonka pojat hävittivät. Harmittaa kun en kerinnyt pelastamaan sen nahkaa, siitä olisi tullut upea koriste seinälle.

Ilmat täällä on juuri nyt sietämättömän kuumat. Alue on tasaista hiekka-ja ruohosavannia, jossa tuskin koskaan tuulee tähän aikaan vuodesta. Eilen oli koko päivän sähköt poikki ja ilmastointiin tottuneina olimme tosi kovilla. No, kovilla ja kovilla; eipä ollut entisajan läheteillä ilmastointeja lainkaan ja pärjäsivät hyvin - tässä kannattais paljoo valittaa, vapaaehtoisestihan tänne on tultu!

Mari on jälleen keikalla. Tällä kertaa Onyanyan seurakunnassa. Ensimmäinen viikko on koulutusta ja toinen viikko puskaevankeliointia yhdessä seurakunnan pastorin kanssa. Myös tänne Onandjokwen sairaalalle ollaan touhuamassa evankeliointikurssia. Maria pyydettiin sinne opettajaksi...Kiitos Herralle, ettei työ ja aika täällä ole mennyt hukkaan.

Palaamme Riitan kanssa kotimaahan marraskuun ekan viikon lopulla. Mari jää tänne vielä marraskuun loppuunn asti ja Anna-Maija saapuu joulukuulla pariksi kuukaudeksi hoitelemaan klinikan potilaita. Itse palaamme tänne helmikuun alkupuolella, Mari toivottavasti kohta perässä..!

Marras-tammikuun kiertelemme jälleen Suomen seurakunnissa. Tulkaa mukaan tapahtumiin. Kotisivujen "kalenteri" kertoo missä mennään. Uusia paikkakuntia tulee jatkuvasti lisää!

Afrikan Ristin jäsenmäärä kasvaa luonnollista tietä jatkuvasti. Emme ole erityisesti edes kampanjoineet uusien jäsenten hankkimiseksi, mutta koko ajan tulee uusia halukkaita. Jokainen, joka kokee lähetystyön tärkeäksi ja haluaa olla siinä mukana, on tervetullut. Opilliset kysymykset ovat "kiellettyjen" listalla, keskitymme oleellisimpaan eli sielujen pelastukseen lähetyskäskyn hengessä sekä kotimaassa että täällä Afrikassa. Emme kilpaile muiden lähetysjärjestöjen kanssa, emme, vaan olemme hyvinkin yhteistyöhakuisia. Tehtävät on moninaiset ja yhteistyö on voimaa!

Maaliskuussa järjestämme jo kolmasnnen OKUMONA-matkan Namibiaan. Vanha Ambomaan konkari, Raimo Holopainen on oppaana ja itse toimin autonkuljettajana sekä Riitan kanssa vuorotellen matkanjohtajana. Jokunen paikka on vielä vapaana. Matkan valmisteluissa tulee olemaan mukana Koonono-matkat/Stefan Erikson. Matka toteutetaan mahdollisimman pitkälle omatoimiperiaatteelle mm. ruokailujen suhteen, joten saamme hinnan kohtuulliseksi. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä timo.lappalainen@okumona.fi.

Kiitos Ystävät tuestanne. Tpoivottavasti tapaamme monia teistä vuodenvaihteessa. Laittakaa sanaa kiertämään toiminnastamme. Kotisivujen kautta tieto kulkee. Olkaa siunatus tilas!

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

AFRICA BASAARI

Engelan evankeliointikoulutus on pidetty. Mari kirjoittaa Windhoekista palattuaan kokemuksistaan tässä blogissa.

Olemme ahkeroineet Oniipan Africa-Basaarin (Elcin Shop) kimpussa. Saimme sen valmiiksi ja avattua juuri ennen Onandjokwen sairaalan 100-vuotisjuhlia. Rakensimme ompelimon yhteyteen ambo-talon sisätiloihin! Kaksi ruohokattoista majaa ja graalit antavat aidon tuntuisen vaikutelman. Majat ovat täynnä myytäviä tuotteita; laukkuja, patalappuja, toaletlaukkuja, kortteja, kaitaliinoja ja ties mitä. Myös vaatemallisto on esillä omassa rekissään.

Myymälän pystyttäminen oli lopulta kova homma vaikka apunamme olikin useita mustia ystäviä. Nyt se on valmis ja toivottavasti myös paikalliset ihmiset löytävät sen. Myymälän koko tuotto menee suoraan kirkon kassaan. Afrikan Risti kustansi remontin ja mittavan alkuvaraston. Suomalaisia juhlavieraita kävi sankion joukoin ostoksilla. Kiitos teille tuesta!

Olemme saaneet syvästä väsymyksestä huolimatta olla mukana Jumalan uusissa suunnitelmissa. Engelan kurssi poiki hyvät suhteet srk-opiston väkeen ja niinpä siellä vietetään ensi vuonna huhtikuussa ensimmäisen MIESTENPÄIVÄT! Raimo Holopainen, joka on täällä silloin keikalla Helkansa kanssa, lupautui yhdeksi vetäjistä. Raimohan on oppaana myös OKUMONA-matkalla, joka suuntaa kohti Namibiaa noin 10. päivän maaliskuuta tietämillä. Muutama paikka lienee vielä vapaana.

Marin työ täällä on kantanut hedelmää ja uusia haasteita myös hänelle heitellään koko ajan. Emme me itse ole olleet häntä tänne houkuttelemassa, kyllä Jumalalla on ollut selkeä suunnitelma Marin ja Namibian varalle jo vuosia. Nyt sillä saralla menee kovaa! Rukoillaan edelleen Jumalan johdatusta Marin elämään ja tulevaisuuteen.

Olemme Riitan kanssa rättipoikki väsymyksestä. Rukoilkaa että Herra antaisi voimia ja että Hän helpottaisi kovia hermosärkyjäni jaloissa. Ei minusta ole enää vähänkään fyysisen työn tekijäksi mutta Jumala on osoittanut minulle uusia haasteita. Saan käyttää luovuuttani ja ideointikykyäni Hänen kunniakseen vaikka liikkuminen on usein vaikeaa.

Ensi viikonloppuna pakkaamme Ambo-Volkkarin ja suuntaamme Riitan kanssa villieläinten pariin Etoshalle katselemaan leijonia, sarvikuonoja, seeproja, kirahveja ja ties mitä Afrikan ihmeitä. Volkkari muuttuu viikonlopun ajaksi kodiksemme: sinne laitetaan makuutilat ja sisustetaan muutenkin lomakodiksi. Elämä on ihanaa!

torstai 15. syyskuuta 2011

AMBO-VOLKKARI

Nyt se on sit totta: Ambo-Volkkari seistä jököttää pihassa odottamassa seuraavaa keikkaa. Se on käynyt jo muutaman kerran Engelassa. Sillä on jettu monta heinäpaalia ja paljon puutavaraa myymälän rakennustyömaalle.
Ambo-Volkkari on hyvin vanha ja mielestäni niin ruma että se on liki kaunis. Kuvitelkaa; vanha oranssi Transportteri, joka on ensin kokenut Suomen kipakat pakkaset Postin palveluksessa ja sitten se on palvellut toistakymmenta vuotta Ambomaan tulisissa helteissä. Kyllä siinä hipiä on kovilla kenellä tahansa. Itsellänikin on päälaki, harvenevista hiuksista huolimatta, jatkuvasti arkana. Volkkarilla on sentään kattoluukku, minulla pää umpiluuta...Olemme todella kiitollisia teille, jotka olitte avustamassa auton hankinnassa. Herra auttoi myös: toi meille 3.500 Euron hintaisen auton joka on teknisesti todella hyvässä kunnossa ja lisäksi vielä Marko, jolta auton ostimme, lupasi jatkossakin huoltaa sitä. Olemme iloisia! Kohtuuhintainen, luotettava auto jättää varoja varsinaisee toimintaan, lähetyskäskyn toteuttamiseen!

tiistai 6. syyskuuta 2011

HUH HELLETTÄ !

Kesä meni menojaan ja palasimme Afrikkaan elokuun viimeisen päivän lennolla. Leena ja Mari lensivät Saksaan ja sieltä matka jatkuu tänne Namibiaan 7. päivä syyskuuta. Kesä on tulossa ja täksi päiväksi luvassa 36 astetta hellettä!

Evankeliointikurssi alkaa 12. päivä. Se on saanut uusia muotoja...niistä myöhemmin.

Riitalla alkoi heti täys rytinä työssä: olemme avaamassa kirkolle pientä myymälää ompelimon yhteyteen ja se työllistää Riittaa ja ompelijoita. Suomessa ollessamme olivat tytöt ahkeroineet, samoin sairaalan työpajalaiset. Myytäviä tuotteita on jo kosolti valmiina. Paljon riipuksia; paperihelmiä ja puuristejä, patalappuja, koreja, laukkuja, toalettipusseja. Kortteja ja maalauksia on tilauksessa. Vaatemallisto valmistuu parin viikon sisällä juuri sairaalan 100-vuotisjuhlien alla. Myymälästä tulee sisätiloihon rakennettu ambo-talo: 2 ruohokattoista majaa ja seinät peitetään puunrungoilla. Koko alue tulee näyttämään oikealta ambo-kylältä! Olemme innoissamme ja uskomme että tämäkin hanke edistää Namibian kirkon työtä. Afrikan Risti kustantaa rakennustyöt ja perusvaraston, kaikki tuotto jää lyhentämättömänä kirkolle.

Näyttäisi että saamme lopultakin hankituksi auton Ambomaan työllemme. Olemme saaneet lahjoituksia ystäviltä ja puuttuvan osuuden otamme Sastamalan talomme myynnistä jääneistä Euroista. Jumala hoiti tämänkin homman mallikkaasti. Kiitos teille Ystävät. Tämä työ on yhteinen savottamme. Rukous ja taloudellinenkin tuki on tullut tarpeeseen! Olemme aikeissa ostaa suomalaisen Markon aikoinaan Suomesta Ambomaalle tuoman entisen Postin Volkkarin, sellasen 9:n hengen pikkubussin, edelleen Postinkeltaisen. Sillä voimme ajeluttaa myös vieraitamme. Auto on teknisesti erinomaisessa kunnossa. Tervetuloa Ambomaalle!

Oma aikani kuluu paljolti suunnitelmien teossa. Liikkumiseni on kovin vaivalloista hermosärkyjen vuoksi. Katsotaan, mitä Herra on tulevaisuudessa kohdalleni varannut.

Kiitos vielä, ystävät, että olette olemassa. Muistetaan että lähetyskäskyn toteuttaminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Aina silloin tällöin törmäämme kuppikuntien välisiin erimielisyyksiin. Kyllä mielestämme lähetystyötä tukevia juttuja pitäisi voida toteuttaa yhteiskristillisesti ilman ainaisia oppierimielisyyksiä. Onneksi Suomessa on valtava määrä näin ajattelevia seurakuntia! Kiitämme yhteistyöstä. Taivaskin kiittää!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

KIITOS KALEVI,

...kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole...Sinä Kalevi elät muistoissamme edelleen. Saimme sinulta uutta rohkeutta ja uskoa lähetystehtäväämme. Sinä olit ja olet edelleen siinä mukana ja osa sitä. Sinä johdatit meidät Namibian evankelioimishankkeeseen, jossa itse olit ollut mukana jo vuosia. Herra puhui meille samasta asiasta jo runsas vuosi sitten kunnes sinä ja Leena astuitte kuvaan. Kaikki on nyt teoriassa valmiina; Engelan seurakuntaopisto on valmiina aloittamaan Leenan ja Marin johdolla evankelistakoulutuksen. Olemme hieman hämillämme kun sinä et ole enää neuvonantajanamme. Kiitämme Jumalaa ja kiitämme sinua avusta tähän asti. Sitä, miten jatkamme, emme vielä tiedä. Sen kuitenkin tiedämme että sinä haluat meidän jatkavan. Nyt suremme lähtöäsi mutta samalla iloitsemme siitä että nyt meillä on oma edustaja Taivaassa! Siunaamme muistoasi ja riemuitsemme siitä että nyt saat olla Jumalan ja Jeesuksen seurassa, vaellella Taivaan kirkkaudessa vailla pienintäkään tuskaa ja kipua.
Emme osaa kuin kuvitella sitä onnea joka sinut nyt ympäröi. On hyvä tietää että odottelet meitkin tuleviksi. Tulemme varmasti perässä!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

PÖNTTÖ SEKAISIN...

Usein pitkän putken jälkeen on pönttö sekaisin...niin meilläkin nyt Riitan kanssa. Meidän putki alkoi muinoin toukokuunn alussa, kun Maria ja Salom tulivat kanssamme Suomeen. Viime viikon keskiviikkona he palasivat Namibiaan. Kahden kuukauden aikana pidimme heidän kanssaan 27 lähetystilaisuutta ympäri Suomea. Ajokilometrejä tuli tuhansia. Nyt on voimat loppu ja aiomme levätä heinäkuun. Siinä se pönttö selkiää ja pääsemme jatkamaan työtä uusin innoin. Aiemmissa kirjoituksissa kerroinkin jo alkupäivistä aina juhannuksen odotteluun saakka. Juhannuksena olimme Huittisten seurakunnan ja Vampulan kappeliseurakunnan aattoillan juhlassa Saunakosken lavalla. Laulelua, jutustelua Jumalasta ja lähetyksestä, basaaria, arpajaisia buffettia ym. mukavaa. Seurakunnan lähetyssihteerin Sirpa Honkasen kanssa olimme ideoineet illanvieton. Saimme jälleen kokea uskovien yhteyttä ja toivottavasti viestittää sitä paikalla olevillekkin!

Juhannuksen jälkeen Lauttakyläm lähetyspiirin ja Äetsän riparin jälkeen Kuorevedelle ja Jämsään. Reino-pappi Tikkinen, vanha kaverini jo muinaisilta ajoilta oli kanssamme samoin kuin Eve Virtanen ja Vainion Mari. Saimme osallistua myös SWASIFEST:iin, nuorten musiikkifestareille, missä myös Maria ja Salom esiintyivät. Jämsän seudulla tehdään todella hyvää tavoittavaa nuorisotyötä! Jumalan Sana ja iloinen musiikki osataan yhdistää nuoriin uppoavalla tavalla. Swasifestin jälkeen tulikin jo aika kipata Maria ja Salom kentälle ja he lensivät omin nokkineen takaisin Namibiaan.

Meidän matkamme jatkui. Ajelimme Lohjalle Leena ja Kalevi Lehtisen luo suunnittelemaan tulevaa Namibian evankeliointihanketta, jonka ajankohta siirrettiin syyskuulle. Tuolloin Namibiaan lähtee myös teologimme Mari Mutanen. Hän osallistuu evankeliointikurssin opetukseen ja jää sen jälkeen Namibiaan muutamaksi kuukaudeksi aloittelemaan kanssamme puskalähetystä ja avustamaan ompelimon yhteyteen avattavan myymälän järjestelyissä. Myymälä tulee tukemaan kirkon toimintaa Afrikan Ristin avustuksella.

Saimme olla mukana myös Sauvossa Ellin päivän seuroissa. Ystävämme Elli Nurmi on jo 25 vuoden ajan järjestänyt Ellin päivän seurat lähetystyön hyväksi. Hän pyysi meitä mukaan ja kolehtituotto lahjoitettiin Namibian evankelioimishankkeeseen. Leena Ja Kalevikin olivat mukana.

Evankeliointihanke ja puskalähetys yhdistettynä silmätarkastuksiin puskaklinikoilla on uusi haasteemme. Ongelmana on se ettei Okumonalla ole autoa Ambomaalla. Mikäli joku haluaa osallistua kulkupelin hankintaan, se on mahdollista tilaamalla esim Africa-Basaarin tuotteita. Soittakaa Riitalle, 050 3364557 niin kuulette mitä on tarjolla!

Lähetysmatkat jatkuvat elokuulla. Silloin palaamme Ylistenrantaan, missä on lähetysväen virike- ja virkistysviikonloppu. Kuun lopulla, 25.-27. päivinä olemme kierroksella Pekka Simojoen kanssa "Auta Namibiaa näkemään"-konsertti- ja lähetyspäiväteemoilla Salossa, Paimiossa ja Laitilassa. Konserttien tuotolla tuetaan Afrikan Ristin työtä.

Onandjokwen sairaalan silmäklinikan hanke on siirtymässä sairaalan omistukseen. 3-vuotinen projekti on toteutettu, silmälasihiojat saaneet koulutuksen ja nyt on aika siirtyä itse hieman syrjempään...teen itseäni tarpeettomaksi. Olen sitoutunut jatkokoulutukseen ym. tehtäviin kahtena päivänä viikossa. Vaikuttaa sitlä että evankeliointihankkeen suunnittelu ja toteutus tulisi olemaan tulevaisuuden tehtäväni Namibiassa. Se lieneekin ainoa tehtävä jonka pystyn terveydentilastani johtuen hoitamaan: 2 välilevyä selästä on kaput ja selkäydinkanava kahdesta kohtaa ahtautunut niin pahasti että jalkahermot ovat vaurioituneet ja siitä aiheutuvat hermosäryt pitävät ukon nöyränä. Näin minulle on käynyt ja hyvä niin. Nyt tiedän taas saaneeni uuden tehtävän. Jatkan edelleen Afrikan Ristin vapaaehtoistyöntekijänä niin kauan kuin Jumala sallii. Rukoilettehan että Hän sallisi kauan! Sydämemme on Namibiassa. Namibian uskovilla on varmasti meille suomalaisille paljon annettavaa. Haluamme toimin siinäkin Jumalan kuriireina.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

LÄHETYSVOLKKARI

Meillä on Lähetys-Volkkari. Vuosimallia 1998. Tumman sinivioletti. Todellinen Lähetyspeli! Palasimme taas tänään lähetysmatkalta. Tällä kertaa se suuntautui Varkauden, Puumalan, Sulkavan ja Simpeleen kautta Pohjanmaalle, Isoonkyröön, Ylihärmään ja Lapualle. Volkkari ei kommentoinut mitenkään eriskummallista lähetysmatkareittivalintaa vaan siitä huolimatta että katsastusmies antoi toukokuun viimeisenä päivänä mahdollisuuden uuteen alkuun kuukauden kuluttua, se uskollisesti raahasi meidät itärajan kautta länsirajalle. Maria ja Salom pesivät ja kiilloittivat Volkkarin ennen matkalle lähtöä. Nyt se seistä jököttää pihassa yltympäri kuraisena. Lapuan seurakunnan lasten- ja riparileirit olivat ihastuttavissa paikoissa sorateiden varrella ja rapa lensi!
Varkaudessa Raimo Holopainen ja vaimonsa Helka pitivät meitä taas kuin kukkia kämmenellä. Lähetysväkeäkin oli kokoontunut sankoin joukoin ja saimme iloita yhteisestä tehtävästämme.
Puumalassa saimme tavata jälleen lähetysväkeä ja vierailla riparilla. Hanne Keijonen hoitaa talenttiaan lähetyssihteerinä uskollisesti ja Puumalaan on aina mukava mennä. Sulkavalla Taru ja Aila ottivat meidät vastaan riparille ja saimme viettää illan Sulkavan lähetysväen kanssa grillaillen. Simpeleellä Merja Kaljunen oli järjestänyt riparivierailun lisäksi lähetysillan, jossa Puumalan tavoin ohjelmassa oli myös muotinäytös. Kiitos teille ystävät, olette meille tärkeitä!
Pikainen käynti kotona Sastamalassa ja sitten Volkkarin nokka kohti Pohjanmaata. Ensin oli vuorossa Isokyrö. Siellä jo lapsuudessani tutuksi tullut Raili Koponen oli kutsunut kokoon lähetysväkeä ja saimme iloita yhteisen tehtävämme toteuttamisesta. Sitten oli vuorossa Ylihärmä, jossa Pentti Partanen esitti Paavon monologin, Paavo Ruotsalaisen elämästä kertovan tarinan Kankaa kylän kotiseututalo Keskikankaan pihapiirissä. Sitten oli vuorossa Lapua. Oli ilo nähdä ja kokea lasten telttaleirin innostunut ilmapiiri. Saimme kertoa Jeesuksesta ja Afrikasta, Maria ja Salom lauloivat. Sitten oli vuorossa riparivierailu. Sielläkin fiksuja nuoria. Kiitos Pohjanmaa! Ensivisiittemme jätti lämpimät muistot. Erityiskiitos Anna-Maijalle, Pertille ja Mirjalle matkalaisten huikeasta huolehtimisesta!
Seuraava keikka onkin juhannuksena. Tanssilavalle Vampulaan...Huittisten seurakunnan ja Vampulan kappeliseurakunnan juhannusjuhlaan. Siellä tapahtunee yhtä ja toista. Niistä kertoilen sitten juhannuksen jälkeen.

tiistai 31. toukokuuta 2011

OWAMBOLAND SINGERS

Kotimaassa jälleen! Saavuimme Marian ja Salomin kanssa Helsinki-Vantaan kentälle 10 toukokuuta kello puoli yksi yöllä. Sitten ajoime Sastamalaan. Muutaman päivän lepo ja sitten alkoivat seurakuntakäynnit. Ekana oli vuorossa Ylöjärvi. Siellä Marian ja Salomin duo OWAMBOLAND SINGERS teki ensiesiintymisensä. Hyvin laulut menivät. Ylöjärven lisäksi teimme vielä toukoluulla keikat Tampereelle, Orivedelle, Jämijärvelle, Halsualle, Lietoon, Jämsään ja Kuorevedelle. On hienoa seurata kuinka Maria ja Salom saavat koko ajan varmuutta esiintymiseensä. Toki tilanteet ovat heille uusia ja jännittäviä. Ensin matka toiselle puolelle maapalloa ja sitten koko ajan olla huomion keskipisteenä...siinä olisi haastetta kenelle tahansa!


Orivedellä duo esiintyi Pekka Simojoen Majataloillassa. Kirkko oli täynnä ja aploodit kaikuivat pitkään! Liedossa osallistuimme ensin messuun ja sen jälkeen oli lähetystilaisuus. Tapasimme Anne ja Ilkka Jokioisen. Anne oli Okumona-matkalla Namibiassa toissavuonna ja heistä saimme itsellemme uudet ystävät. Anne järjesteli tapahtumaakin ja heidän luonaan saimme ruumiinkin ravintoa. Jämijärvellä Owamboland Singers esiintyi yhteiskristillisessä illassa, jonka pääpuhujana oli Kalevi Lehtinen.


Afrikan Ristin kevätkokous pidettiin Hervannan seurakunnan lähetyskahvio Olohuoneessa 15. toukokuuta. Paikalla oli kymmenkunta jäsentä. Iloitsemme jäsenmäärän kasvusta, nyt meitä on jo kolmatta kymmentä ja lisää kaivataan. Työnäkymme on selvä: yhteistyö seurakuntien kanssa! Liittykääpäs joukolla mukaan. Ohjeet löytyvät http://www.okumona.fi/ -sivuilta.


Perisuomalaisittain aloitimme heti kotimaahan päästyämme vieraidemme perehdyttämisen supisuomalaisiin herkkuihin. Ensin oli vuorossa musta makkara. Maria sanoi pitävänsä siitä mutta Salom sanoi että "I WILL NEVER EAT IT AGAIN - NEVER!" eli sitä en laita suuhuni enää KOSKAAN! Seuraavana päivänä mämmi maistui kummallekkin. Lakritsi ja salmiakki saivat jyrkän EI ENÄÄ IKINÄ-tuomion kummaltakin! Hauskaa silti oli. Ensikosketus suomalaiseen makumaailmaan oli saatu.


Ajelimme Pohjanmaalle. Poikkesimme Anna-Maijan ja Pertin luona Ylihärmässä, josta jatkoimme kohti Halsuaa. Siellä pidimme kristittyjen yhteisen lähetystilaisuuden helluntaiseurakunnassa. Kuulijakunnasta noin puolet oli luterilaisia. Marraskuussa sovimme pidettäväksi yhteiskristillisen Majatalotapahtuman Vetelissä. Sinne kutsutaan ympäristyöseurakunnista kaikkia jäseniä kirkkokuntaan katsomatta.


Kesän aikana palaamme takaisin Pohjanmaalle. Isokyrö, Lapua ja Ylihärmä ovat paikkakunnat.


Nyt Maria ja Salom ovat Anna-Maijan ja Pertin luona Ylihärmässä koko viikon. Sunnuntaina menemme Päiväkummun uudisrakennuksen käyttöönottojuhlaa. Siellä kajahtaa jälleen Namibialainen veisu. Owamboland Singers nousee jälleen lavalle!


Ystävät, tulkaa mukaan tilaisuuksiimme. Www-sivuilta näette ohjelmamme. Juhannuksena olemme Huittisten ja Vampulan seurakuntien juhannusjuhlassa. Muotinäytöstä, Owamboland Singersiä ym. Yhteistyö on voimaa. Emme me halua eristäytyä omaksi kuppikunnaksi. Afrikan Risti perustettiin toimimaan kaikkien kristillisten seurakuntien ja järjestöjen kanssa yhteisesti. Lähetyskäsky annettiin meille kaikille. Mennään ja toteutetaan sitä yhdessä!

perjantai 29. huhtikuuta 2011

MATKAKUUMETTAKO...

Seikkailemme Riitan kanssa Namibian ja Suomen välillä jo kokolailla tottuneesti. Mutta entäs Maria ja Salom, silmäklinikan musisoivat nuuoret, jotka ovat tulossa toukokuun alussa mukanamme Suomeen... Kenelle tahansa matka toiselle puolelle maapalloa on suuri kokemus, saati sitten näille kahdelle, jotka eivät ole käyneet kovinkaan kaukana kotikylästään aiemmin.
He harjoittelevat päivittäin lauluja. Kukaan ei voi ymmärtää sitä tunteiden kuohua, mikä heidän sisälläänn myllää. Pyydänkin teiltä ystävät rukoilemaan heidän puolestaan. He ovat nyt ISON kokemuksen edessä. Valmiina ottamaan vastaan tulevat haasteet: eivät he ole aiemmin esiintyneet, tulivat suoraan kylän raitilta silmäkjlinikalle kolme vuotta sitten ensin koulutettaviksi ja nyt vastuunkantajiksi-. Tällaiset nuoret ovat täällä harvassa.
Maria ja Salom tulevat kantamaan suuren vastuunn Onondjokwen sairaalan silmäklinikan optisen osaston toiminnasta. Heti, kun saamme varat hankkin automaattisen näöbntutkimuslaitteen, he voivat aloittaa lukulasien määrityksetja itse saan keskittyä Kalevi Lehtisen heinäkuussa aloittaman evankelioimiskurssin (paikallisen kirkon papeille tarkoititun) jälkiseuraamuksien järjestelyihin sekä Suomessa että Namibiassa. Suuria asioita on tapahtumassa. Jumala on puhunut...

lauantai 23. huhtikuuta 2011

HARHAKUVIA

Kuulin täällä taannoin jonkun kertovan suomalaisturisteille ambomaan lapsista ja perheistä, kuinka suomalaisten tulisi ottaa täältä oppia lasten kasvatuksessa. Totta on että pienetkin lapset istuvat kirkossa kiltisti ja tervehtivät kohteliaasti kylän raitilla. Varmasti tämä on monissa tapauksissa aitoakin hyvää käytöstä mutta asialla on valitettavasti toinenkin puoli...
Useat henkilöt ovat kertoneet meille hakkaamisesta koulussa. Petrus (nimet vaihdettu) 12v. kertoi nähneensä kun opettaja piiskasi sähköjohdon pätkällä oppilaita. Hän ei itse ollut vielä joutunut piiskattavaksi mutta vanhempansa siirsivät hänet heti yksityiseen kouluun. Sielläkään Petrus ei itse ole vielä joutunut pahoinpidellyksi mutta on nähnyt usein kun opettaja rankaisee oppilaita. Opettaja käskee oppilasta laittamaan sormet suppuun ja sitten hän lyö sormenpäihin puukalikalla. Käy kuulemme kipiää! Anna 8v. kertoi että hänen luokallaan opettaja rankaisee esim läksyjen huonosta tekemisestä hakkaamalla puukalikalla rystysiin. Tekee myöskin kipeetä! Julius, 5v. oli lastentarhassa. Isänsä meni hakemaan poikaa iltapäivällä kotiin kun hän näki pihalla jotain uskomattoman kauheaa: lapset oli asetettu rinkiin ja käsketty seistä kämmenet ylöspäin. Sitten lastenhoitaja kulki metalliputken kanssa ja löi jokaista lasta kämmeniin. Isä halusi puhua asiasta opettajan kanssa. Opettaja tuli luokasta ulos kädessään muoviputken pätkä. Isä kysyi, mihin tuota putkea tarvitaan. Opettaja sanoi että hän näyttää sillä taululta. Vieressä oli jonkun lapsen äiti joka sanoi jo pitkään vaatineensa muoviputkella pahoinpitelyä lopetettavaksi. Todellisuudessa opettaja hakkasi lapsia sillä muoviputkella. Opettaja ei pystynyt sanomaan mitään. Isä haki siitä paikasta lapsensa pois ja vei toiseen tarhaan.
Klinikallemme tuli eräänä päivänä nuori äiti albiinovauvan kanssa. Lapsi parkui jo odotustilassa pihalla. lopulta tuli heidän vuoronsa tulla sisään, lapsi parkui edelleen säälittävästi. En tiedä, mikä oli itkun alkuperäinen syy mutta ei sitä ainakaan auttanut se että äiti läimäytteli vauvaa vähän päästä avokämmenellä päähän ja kasvoihin. Lasten läimäytteleminen on täällä yhvin yleistä. Ruumiillinen kurittaminen on hyväksyttyä.
Tässä vain muutamis esimerkkejä. Näistä ei mielestäni pidä ottaa oppia suomalaiseen lastenkasvatukseen!
Tällaisten asioiden julkituominen on vaikeaa. Mikään ei kuitenkaan muutu jos me täällä kuljemme silmät kiinni näkemättä elämän toistakin puolta. Niin optikko kun olenkin, lankean itsekkin silloin tällöin "valikoivaan näöntarkkuuteen"!



Eivät kaikki opettajat ja vanhemmat kurita lapsiaan ruumiillisesti. Täällä on paljon hyviä, vastuunsatuntevia vanhempia ja opettajia jotka haluavat toteuttaa työssään ja elämässään niitä kristillisen rakkauden ja toinen toisensa kunnioittamisen periaatteita, joita suomalaisetkin lähetystyöntekijät ovat opettaneet täälläkin jo puolentoista vuosisadan ajan.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

RUKOILKAAMME...

Kun lähtee toimittamaan Jumalan antamaa tehtävää toiselle puolelle maapalloa, saa varautua monenlaisiin vaiheisiin. Tulee tuulta ja tuiskua, mutta myös siunauksien säteitä. Viimeviikkoina olemme saaneet kokea molempia! Kun menimme Riitan kanssa kihloihin, eräs tuttavamme lähetti onnitteluviestin:"Sussiunakkoon tollasia!". Ja onhan tuo siunannutkin. Vaikkapa näin: Päätimme perustaa rukouspiirin johon alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tulla muutamia mustia ystäviämme. Tietoisena siitä, että "tiistaisin puoli 6" ei välttämättä toimi täkäläisten kanssa sovimme että joka ei pääse piiriin voi liittyä joukkoon ristimällä kätensä siellä missä ovat - paitsi auton ratissa! Viestitimme myös kotimaahan piiristä ja yhdistyksemme jäsen Mari otti heti haasteen vastaan ja niinpä hän lähettää joka tiistai piirin alkamisaikana textarin "täällä rukoillaan". Yhteys pelaa, vaikka ollaankin kaukana toisistamme. Liittykää muutkin mukaan rukouspiiriin! Aikaero Namibian ja Suomen välillä on 2 tuntia tällä hetkellä, mutta aloittakaa silti Suomen aikaa puoli 6. On kiva saada textari, ei unohda itsekkään rukoushetkeä. Erityisesti pyydämme teitä muistamaan heinäkuun 11. päivä alkavaa Kalevi ja Leena Lehtisen vetämää Namibian kirkon papeille tarkoitettua evankelioimiskurssia. Pyydetään että Jumala osoittaisi tuosta 80-päisestä joukosta yhden, jonka palkkaamisesta voisimme vastata kirkolle ja saada evankelista työhön sekä Namibiaan että Suomeen. Suomi tarvii nyt evankeliumia ja namibialaiset ovat luvanneet tulla vuorostaan apuun! Tämä on ISO hanke. Olemme kiitollisia että olemme pääsemässä varsinaiseen lähetystyöhön. Tähän asti olemme tehneet lähinnä kehitysyhteistyötä, joskin tietoisena että sen kautta Jumala on johtamassa uusiin, varsinaisiin lähetystyötehtäviin.
Sadeaika näyttäisi pikku hiljaa loppuvan. Moneen päivään ei ole enää satanut. Luonnossa on vettä paljon mutta kuuma ilma haihduttaa sitä joka päivä.
Maria ja Salom odottavat malttamattomina Suomen matkaa, Maria on ollut jo viikon pääkaupungissa Windhoekissa. Huomasin että hänen passistaan oli valokuva haalistunut eikä se olisi varmaankaan kelvannut lentokentällä. Ainoa vaihtoehto oli matkustaa 700 kilometrin päähän Windhoekiin hakemaan uuaat passia. Vieläkään se eiu ole valmis, toivotaan että se kuitenkin olisi kunnossa tämän viikon aikana.
Riitta tuli juuri työhuoneeseeni. Hän oli aamupäivän tubipotilaiden kanssa tekemässä puhdetöitä. Onkohan ne sit niitä puhdelähetystöitä...

torstai 31. maaliskuuta 2011

NÄÖN VUOKSI...

Rakensimme silmäklinikallemme oman leikkussalin. Se valmistui vuoden 2009 helmikuussa. Olimme iloisia - saimmehan hetkessä muutaman sata kaihipotilasta leikattua ja jonot nolliin. Leikkaustoiminta vakiintui. Joka tiistai oli leikkauspäivä ja Onandjokwen sairaalan silmäklinikka sai ansaitsemaansa lisäarvostusta; nyt meillä on optisen osaston lisäksi oma leikkaussali. Kaikki tämä rahoitettiin Afrikan Ristin kautta suomalaisten lähetyksen ystävien tuella. Kiitämme siitä! Mahtoikohan tämä nousta meillä hattuun...Halusiko Jumala näpäyttää sormille omaa kunnianhimoamme koskapa tilanne on nyt jumissa: viimevuoden toukokuusta lähtien leikkaustoiminta on ollut katkolla. Sairaalalla eikä meillä ole varoja hankkia leikkauksissa käytettäviä tarvikkeita. Jonot ovat taas pitkät; yli 200 kaihipotilasta odottaa leikkaukseen pääsyä.

Olemme käynnistäneet erityisen kampanjan varojen keräämiseksi ja leikkaustoiminnan jatkamiseksi. Olemme sitoutuneet 10.000 Euron tukeen. Sillä saamme perustarpeet hankituksi ja kun leikkaukset pääsevät taas alkuun, voimme ottaa yksityispotilaita, joiden tuotolla turvaamme jatkon. Toivomme viimeistään kesän aikana saavamme kotimaan jaksolta varat hankittua. Yritämme parhaamme myös täällä Ambomaalla Basaarimme avulla. Suomalaisryhmiä käy täällä aina silloin tällöin ja he tekevät ostoksia - pienet purot tekevät suuren virran. Aina, kun ollaan tekemisissä Jumalan antamien tehtävien kanssa kohtaamme vaikeuksia. Niinpä tämäkään varainhankintayrityksemme ei ole jäänyt sielunviholliselta huomaamatta. Se yrittää hankaloittaa toimintaamme myös kotimaassa ja käyttää apunaan yllättäviä tahoja! Mutta tämä tehtävä on Herralta saatu ja olemme vain iloisia kun huomaamme Pirun juonet. Siitä tiedämme, että olemme oikealla tiellä, ei tuo muuten olisi niin aktiivinen! Kaiken tämän keskellä rukoilemme, että kristityt voisivat enemmän toimia yhdessä. Kuppikuntalaisuus on vain este Jumalan työlle. Pelätään että yhteistyö katkaisee rahavirrat. Voi pyhä jysäys. Jos lähetystyötä tehdään rahan ehdoilla, kyse tuskin on lähetystyöstä!

Maria ja Salom, klinikkamme vastavalmistuneet nuoret odottavat kovasti Suomen matkaa. Tulemme heidän kanssaan 10. toukokuuta ja he ovat vierainamme 7 viikkoa. Kiertelemme seurakunnissa. Kurkatkaapa kotisivujemme "kalenteri"-osastoa. Seurakunnista tulee jatkuvasti enemmän pyyntöjä kuin pystymme toteuttamaan. On hienoa huomata että lähetystapahtumamme tunnetaan jo laajalti ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton. Meille sanotaan usein seurakunnissa että päivät ovat niin erilaisia mihin ovat tottuneet. Herra on antanut hyviä ideoita ja kun ne toteutetaan yhdessä seurakuntien lähetysväen kanssa, saamme siunauksen!

Maria ja Salom perustivat lauluduon. OWAMBOLAND SINGERS, Ambomaan Laulajat. He esittävät sekä perinteistä afrikkalaista musiikkia että meille suomalaisillekkin tuttuja hengellisiä sävelmiä. Suurin tapahtuma heille lienee Huittisten seurakunnan juhannusjuhla, joita olemme parhaillaan suunnittelemassa. Sinne ovat tervetulleita naapuriseurakuntalaisetkin!

Sateet ovat hellittäneet parina viime päivänä. Nytkin aurinko paistaa ja ulkona on tosi kuuma. Afrikka näyttää jälleen parastaan!

tiistai 22. maaliskuuta 2011

SADEAJAN AJATUKSIA

Sadekausi on täällä Afrikassa suuri siunaus. Sellaisena vuonna, jolloin ei sada, ei saada myöskään satoa ja kansa näkee nälkää. Tänä vuonna vedestä ei ole ollut pulaa; sitä on satanut jo yli kolme kuukautta ja luonto on jo liian veden peitossa. Toissavuonna täällä Ambomaalla oli myöskin suuret tulvat, viimevuosi hieman helpompi. Enää ei sade ole siunaus, se on muuttunut likipitäen kiroukseksi. Ihmisten asumukset ovat monin paikoin veden vallassa ja sittenkään kun vesi toivottavasti aikoinaan laskee, huolet eivät ole ohitse. Täällä on eräs erikoinen kalalaji: keuhkokala, joka kaivautuu kuivaksi ajaksi syvälle maan sisään ja heti kun tulee taas vettä, se ilmestyy mudasta lammikoihin. Kaloja on nyt paljon ja ne pesiytyvät veden vallassa oleviin saviasumuksiin ja turmelevat ne. Vesi tuo mukanaan myös muita ötököitä ja kävellessä pitää olla tosi varovainen ettei saa seuralaista koipiinsa. Meidän talo ja piha ovat säästyneet melko hyvin vesivaurioilta. Pihassa tosin on muutama lätäkkö mutta muuten olemme turvassa. Kotiportin edessä, ulkopuolelle on iso lammikko, joka ei kulkua haittaa mutta kun mennään päätielle, tilanne onkin jo toinen: portin edessä on vettä lähes polveen asti. Ulos pääsee kun kiikkuu aidassa ja hyppii etsien kuivaa alustaa jalalleen. Onneksi pääsen aamuisin Jarmon ja Elisen kyydissä klinikalle, säilyy jalat kuivina.
Veden paljous näkyy myös sairaalamme potilasmäärissä. Kaukaa savannilta on yksinkertaisesti mahdoton tulla jalkapatikassa. Lammikoissa saattaa olla käärmeitäkin ja kiertoteitä saattaa olla vaikeaa käyttää. Kunpa sade lakkaisi jo. Tällä kertaa sato on monin paikoin vaarassa liian veden vuoksi. Herra, armahda tätä Ambomaan kansaa. Käännä se huutamaan apua Sinulta. Kosketa tätä maata ja tee siitä oma puutarhasi!

lauantai 12. maaliskuuta 2011

JÄRISTYKSIÄ

Jumala puhuu jälleen! vuoden 2004 tsunami on jo liki unohdettu, samoin tulivuorituhka...mikään ei näytä muuttuneen ainakaan minun elämässäni. Nyt Jumala näki aiheelliseksi sallia uuden tsunamin. Tällä kertaa Japanissa. Olisikohan niin, että Hän jälleen muistuttaa meitä Poikansa pikaisesta paluusta. Nyt on meidän uskovaisten aika avata suumme: nämä asiat on kerrottu tapahtuvaksi Ilmestyskirjassa. Lukekaa myös David Wilkersonin kirja "Näky". Nyt on aika kertoa maailmalle, että Jumala on totta. Ei hän aiheuta tällaisia katastrofeja mutta sallii joskus niiden tapahtua ja aina tällaisella sallimisella on jokin tarkoitus. PYSÄHTYKÄÄ, HYVÄT IHMISET, JUMALALLA ON ASIAA! Ollaan valmiina kun lähtö tulee. Ei näitä asioita kannata pelätä jos on asiat kunnossa ylöspäin. Ainakin meillä Riitan kanssa asiat Jumalan kanssa on kunnossa ja tiedän että monilla ystävillämme samoin. Mennään taivaaseen niin että heilahtaa kun se aika koittaa! Ei tarvi kärvistellä helvetin lauteilla. Taivaassa on paljon mukavampaa ja elo jo täällä tarkoituksellista.
Huomenna, sunnuntaina 13 maaliskuuta asetetaan Namibian uudet piispat virkoihinsa. Tilaisuus järjestetään Ongedivan messukeskuksessa. Maan presidenttikin tulee paikalle ja turvajärjestelyt ovat sen mukaiset: jokainen syynätään metallinpaljastimilla ja paikalla pitäisi olla jo pari tuntia ennen tilaisuuden alkua. Ensin ajattelimme mennä mukaan, mutta jalkasäryt on ollutmviimepäivinä niin kovat etten pysty nyt lähtemään mihinkään. Eivätköhän he saa piispansa vihityiksi ilman meitäkin.
Sain muutama viikko sitten puhelun sairaalan sosiaalityöntekijältä. Hänen luonaan oli nuori äiti 2 kuukauden ikäisen lapsensas kanssa. Ongelma oli se että äiti ei pysty imettämään ja hän on työtön eikä ole varaa äidinmaidon vastikkeeseen. Lupasimme auttaa. Samalla saimme itsekkin apua: olimme jo pitempään harkinneet yhden lisäompelijan palkkaamista tekemään erilaisia juttuja kankaiden hukkapaloista. Tämä nuori äiti, Anna nikeltään, sanoi, ettei hän pyydä rahaa vastikkeetta vaan tarjoutui tekemään työtä. Tänään hän sitten toi näyte-erän patalappuja. Tosi persoonallisia! Hän jatkaa työtä ja maanantaina Riitta menee hänen kanssaan ostamaan ompelukoneen jotta työ sujuisi. Mallikappaleet hän ompeli tuttavansa koneella. Näin taas saimme kokea Herran avun ja vastauksen.
Tämä vuosi on Afrikan Ristin jäsenhankintavuosi. Paljon uusia jäseniä on tulltu mukaan. Liittymisohjeet löytyvät kotisivuilta kohdasta "tiedotteet".
Leena ja Kalevi Lehtisen evankelioimiskurssin järjestelyt ovat hyvällä mallilla. Toivomme, että osallistujien joukosta Herra osottaisi meille henkilön, jonka voisimme palkata omaksi evankelistaksemme, joka toimisi sekä Namibiassa että Suomessa. Rukoillaan, etä tämä henkilö löytyisi.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

PRESIDENTTI TARJA NENONEN...

Tasavaltamme presidentti vieraili Namibiassa parikymmenhenkisen seurueensa kanssa. Olimme mukana vastaanottamassa häntä Sairaalamme pihamaalla. Ennen Onandjokwelle tuloa hän vieraili Oshigambon koulussa, joka sijaitsee meiltä Oniipasta parikymmentä kilometria pohjoiseen. Koulu on suomalaisten perustama ja siellä on ollut opettajana mm. Ulla Nenonen, rakastettu kuku, jonka lähes jokainen tuntee Ambomaalla ja joka on juuri nyt palaamassa Suomeen ansaittuja eläkepäiviä viettämään 50 vuotta kestäneen lähetystyöjaksonsa päätyttyä täällä Namibiassa. Ulla on täällä ihan oikeasti julkkis...niinpä presidentin vieraillessa Oshigambossa paikallisten isäntien tervetulopuhe alkoi: "...presidentti Tarja NENONEN...". No, kerrankos sitä sattuu, että nimet sekoaa. Presidentti oli hieman hymyillyt mutta ymmärsi varmasti erehdyksen tullessaan Oshigambosta Onandjokwen sairaalaan; olimme koko valtuuskunta ja paljon muutakin väkeä häntä vastassa ja kun musta Toyota kurvasi A-talon portille oli Ulla ensimmäisenä vastaanottamassa presidenttiä toivottaen tervetulleeksi ja nän kertoi samalla työhistoriastaan Namibiassa. Vasta sitten me muut tervehdimme presidenttiä. Tämä oli hieno oivallus! Paras henkilö tehtävään oli juuri Ulla. Halonenkin ilahtui Ullan tervetulotoivotuksesta ja pyysi Ullan vierelleen koko kierroksen ajaksi.
Ulla Nenonen on tullut meille hyvin rakkaaksi ystäväksi täällä Ambomaalla. Aina, kun hän on tullut Opuwosta tänne Oniipaan olemme istahtaneet kahvikupposen ääreen. Ullasta huokuu syvä rakkaus tätä maata kohtaan ja hän jättää meille henkisen perinnön, jota tulemme vaalimaan huolella: evankeliumi tulee saarnata kaikille kansoille! Omalta osaltamme olemme tien alussa kun Kalevi ja Leena Lehtinen tulevat laittamaan hankkeen alulle heinäkuussa. Rukoilemme, että Jumala osoittaisi evankelioimiskurssilaisten joukosta henkilön, josta tulisi evankelista myöskin Suomeen. Suomalaiset toivat tänne aikoinaan kristinuskon, nyt on Namibialaisten vuoro auttaa meitä ja keskusteluissani kirkon työntekijöiden kanssa he ovat siihen valmiita. Namibialaisia kauhistuttaa Suomen kirkon tila eivätkä ole uskoa piispojen viimeistä tempausta kehoittaa rukoushetkien pitämiseen homosuhteiden puolesta. Saas nähdä kuinka hommassa käy: Tansanian kirkko on jo päättänyt ettei tee yhteistyötä enää sellaisten kirkkojen kanssa, jotka hyväksyvät homoliitot. Epävirallisissa keskusteluissa täällä on tullut esille sama mahdollisuus Namibian kirkon kohdalla. Suomen kirkko on ottanut ensimmäisen askeleen kohti Sodomaa piispojen johdolla. Täällä Namibiassa on jo nyt joitakin yksittäisiä pappeja, jotka olisivat valmiit harkitsemaan yhteistyön lopettamista. Uskon, että Namibiankin kirkko tulee kohta ottamaan kantaa asiaan. Kuinkas sitten käy suomalaisten kirkon virallisten lähetysjärjestöjen. Onhan sieltä suunnasta kuulunut jo homopositiivisiakin kannanottoja. Kiitos Jumalan, myös Raamatun mukaisia kannanottoja on kuulunut. Nyt olisi kirkon lähetysjärjestöjen aika ilmoittaa selkeästi virallinen kantansa ja niiden, jotka ovat Raamatun mukaisella kannalla tulisi harkita asemaansa kirkon virallisena järjestönä. Ilman kirkollistakin statusta on mahdollista toimia eikä silloin tarvitse kuunnella piispojen ja muidenkaan johtajien harhaoppeja. Nyt kaikki kristityt esirukousrintamaan! Olemme aloittaneen täällä Ambomaalla rukouspiirin tulevan evankelioimiskurssin ja Suomen kirkon puolesta. Piiriimme kuuluu muutamia pappeja meidän lisäksemme. Tulemme rukoilemaan joka tiistai klo 17.30, että Jumala siunaisi kurssin ja koskettaisi suomen kirkkoa ja sen piispoja, jotta tämänhetkinen luopumuksen tila saisi palautua elävän Jumalan Sanan noudattamiseen. Liittykää ystävät mukaan rukouspiiriimme joka tiistai klo 17.30 siellä, missä kukin olette. Laittakaa vaikka tekstiviesti rukouspiirin aikana (+264 81 359 4080) niin tiedämme, että olette mukana. Annetaan ajatuksen levitä ympäri maailmaa ja saamme nähdä, että Herra kuulee rukoiksemme!

tiistai 15. helmikuuta 2011

APOSTOLIN KYYTIÄ...

Pari viikkoa on vierähtänyt tämänkertaista Ambomaan jaksoamme. Sadekausi on pahimmillaan; esim. eilisiltana oli mielettömin ukkosmyrsky missä olen koskaan ollut. Salamat valaisivat koko taivaan kannen puolen tunnin ajan ja vettä tuli enemmän kuin taivaalta mahtuu. Pihamiehemme Augustuksen kotona oli ainakin yksi savimaja hajonnut, me onneksi säästyimme tuhoilta.
Eilen olimme Engelassa neuvottelemassa Leena ja Kalevi Lehtisen evankelioimiskurssiin liittyvistä asioista. Hehän tulevat tänne Afrikan Ristin lähetteinä heinäkuun puolivälissä. Asiat alkavat olla kokolailla jo järjestyksessä. Rukoillaan Lehtisille terveyttä ja voimia vetää kurssi, jolle osallistuu 80 ELCIN:in pappia.
Hankkeellamme, Okumona Ambomaalla on yksi suuri puute: meillä ei ole autoa täällä Ambomaalla. Saamme kyllä vuokrata kirkolta vanhaa Toyota Venturea, mutta useimmiten, kun sitä tarvisimme se on joko ajossa tai rikki. Nyt käytämme paljon taksia ja aamuisin pääsen klinikalle Lehtisen Jarmon ja Elisen kyydissä. Käveleminen ja myöskin muu liikkuminen on edelleen vaikeaa: pari vuotta sitten saamani hermovauriot jaloissa pitävät minua nöyränä. Maria ja Salom ovat onneksi jo täysammattilaisia, joten itse olen paljolti suunnittelu- ja kirjoitushommissa sekä neuvonantajana. Kaikki fyysinen työ on mahdotonta kipujen vuoksi. Omankin liikkumiseni vuoksi auto olisi välttämätön.Voi olla, että joku haluaisi tulla mukaan autonhankintatalkoisiin...Se on mahdollista esim. ostamalla "OKUMONA-TAULU", bushmann-aiheinen Swakopmundin slummissa maalattu taulu. Osallistua voi maksamalla haluamansa hinnan tilille Afrikan Risti ry, 566006-273155. Viestiksi "OKUMONALLE AUTO" ja omat yhteystiedot. Taulut postitetaan toukokuun puolivälissä kun palaamme kesäksi kotimaan jaksolle. Tuolloin mukanamme ovat klinikalta Maria ja Salom. He ovat Suomessa kesäkuun loppuun asti ja kiertelemme heidän kanssaan seurakunnissa mm. ripareilla pitämässä lähetystunteja. He ovat mukana myös Huittisissa seurakunnan juhannusjuhlilla.
Riitta on aloittelemassa sairaalassa pitkäaikaispotilaiden aktiviteetti-hanketta. Aloite tuli sairaalalta ja Riitta innostui asiasta. Potilailla teetetään erilaisia käsitöitä, joita sitten ostamme heiltä ja tuomme Suomeen Africa-Basaariin myyntiin. Uuden kesämalliston suunnittelu ja valmistuskin on päässyt alkuun ompelimolla. Riitalla on silmää ja taitoa luoda uutta mallistoa! Olen ylpeä hänestä!
Presidentti Tarja Halonen tulee vierailulle Namibiaan ensi viikolla. Hän tulee tutustumaan myös Onandjokwen sairaalaan. Hänellä on kiireinen aikataulu; sairaalalle liikeneen vain 45 min. Olemme Lehtisten kanssa "valtuuskunnassa", joka tapaa Halosen.
Halonen näkee täällä sairaalalla vain osan koko siitä suuresta haasteesta, joka on parhaillaan menossa olevalla remonttiprojektilla. Täällä on paljon työtä monilla sektoreilla. Olemme iloisia, että omalta osaltamme voimme olla mukana tässä kehitysyhteistyössä lähetystehtävämme ohella.

tiistai 18. tammikuuta 2011

KILOMETRIT TAITTUVAT

Aika ja kilometrit vilisevät niin, että perässä ei tahdo pysyä! 4. tammikuuta aloitimme vuoden kotimaan keikat Ikaalisista, jossa saimme esittäytyä uudelle tukiseurakunnallemme. Vastaanotto oli upea ja saimme kokea yhteyttä mukana olleiden uskonystävien kanssa. Mattilan Esko ja Salon Kari olivat kutsuneet kansaa kokoon. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos Ikaalisten seurakunnalle alkaneesta yhteistyöstä!
Loppiaisena vierailimme Kangasniemellä. Sieviläisen Pirkka, opiskeluaikainen Logos-ylioippilaskotikaverini on siellä papin hommissa ja kutsui yhteiseen lähetystapahtumaan. Väkeä oli koolla runsaasti ja iloitsimme yhteisen asian eteenpäinmenosta.
Kangasniemeltä suuntasimme kohti pohjoista; Haukiputaan seurakunnan kanssa saimme iloita. Helena Ylimaula oli järjestänyt tapahtuman. Saimme jälleen uusia ustäviä!
Niemelän Terhi, lähetyssihteerikurssikaverini on jo pitkään ehdotellut lähetystapahtumaa Kauhajoelle ja niinpä ajatus toteutui 11. tammikuuta. Africa-fashion vaatemallisto esiteltiin muotinäytöksessä, jonka jälkeen saimme paneutua siihen tärkeimpään, lähetyskäskyn toteuttamiseen iltatilaisuudessa.
Kauhajoelta ajelimme iltamyöhäisellä mummonmökkiimme Sastamalaan. Uni maittoi väsyneille matkamiehille; 12 tunnin unien jälkeen alkoi taas valmistautuminen tien päälle. Ajoimme Helsinkiin, jossa tapasimme vanhoja tuttuja Lähetysseurassa. Laineen Markun ja Mäenpään Maaritin kanssa nautimme lounaan ja palaveerasimme vanhoja muistellen ja toistemme työtä edelleenkin siunaten, On hyvä jatkaa omalla työsaralla kun tietää, että meitä muistetaan rukouksin myös Lähetysseurassa, vaikka varsinainen kiinteä yhteistyö onkin ohi. Kiitämme rohkaisusta!
Lähetysseurasta ajelimme Hämeentielle Reilun Kaupan Tähteen palaveeraamaan tulevasta yhteistyöstä.
Perjantai-illaksi ajelimme Sauvoon, jossa oli lähetyspäivä sunnuntaina. Kiitämme Pirkkoa ja Paavoa, joiden luona saimme majoittua sekä lähetyssihteeri-Juttaa ja kirkkoherra-Kallea hienosta päivästä. Sauvo kolahti meihin erityisesti! Tapasimme myös entisen lähetyssihteerin, Ellin, jonka palava into sai meidätkin syttymään. Kiitos Sauvolaiset- toivottavasti tapaamme pian uudestaan!
Aivan uusi piirre on ilmaantunut lähetystoimintaamme: lähetyspäivät muotinäytöksineen ja uudenlaisine ohjelmineen ovat herättäneet median mielenkiinnon. Useilla paikkakunnilla ovat paikalliset lehdet tulleet haastattelemaan ja tekemään juttuja. Tokihan tällainen hivelee omaakin egoa mutta tärkeintä on se, että lähetys- ja sen yhteydessä tehtävä kehitysyhteistyö saavat myönteistä julkisuutta.
Ystävät, rukoillaan, että lähetyskäskyn toteuttamiseen saataisiin paljon uusia innokkaita ihmisiä. Rukoillaan, että raja-aidat kaatuisivat ja kristityt voisivat yhdistää voimiaan. Aikaa on vähän. Kristus tulee takaisin ilmeisesti melko pian. Ollaan itse valmiina ja kutsutaan uskosta osattomia mukaan uskomaan ja pelastumaan!
Nyt odottelemme loppuviikkoa ja Lehtisen Leenaa ja Kalevia, joiden kanssa kuljemme lähetyksen ja evankeliumin asioilla loppukuun.
Lento takaisin Namibiaan lähtee heti Päiväkummun miestenpäivien jälkeen 1. helmikuuta.

maanantai 3. tammikuuta 2011

EESPÄIN RIEMUMIELIN

Vuosi vaihtui. On jännittävää astua uuden vuoden puolelle. Mitähän Taivaan Herra on osallemme suunnitellut tämän alkavan vuoden osalle.
Vietimme jouluaaton kotona Sastamalassa Riitan kanssa kahdestaan ja joulupäivänä menimme tapaamaan vanhempia Halliin. Äitihän on Jämsän sairaalan vuodeosastolla seuranaan Alzhaimerin tauti - kävimme tervehtimässä häntäkin. Äiti odottaa pääsyä Taivaan kotiin. Kaikki on valmiina, Herra yksin tietää muuttoajankohdan.
Uuttevuotta otimme vastaan Salla-tyttären perheen luona Helsingissä ja uudenvuoden päivänä olimme Vivamossa Kalevi Lehtisen 75-vuotis synttäreillä. Tapasimme siellä paljon vanhoja tuttuja.
Alkava vuosi on meille Afrikan Ristissä monella tavalla UUSI vuosi. Toimintamme saa uusia muotoja. Suurin haaste on varmaankin Ambomaalla järjestettävä evankelioimiskurssi, jota lähtee pitämään Lehtisen Kalevi. Afrikan Risti on saanut uuden lähettipariskunnan! Heinäkuun puolivälissä pidettäväksi suunniteltu kurssi on tarkoitettu Namibian ev.lut.kirkon papeille ja Afrikan Risti on kutsuttu järjestämään käytännön asiat. Otimme haasteen nöyrinä vastaan. Suunnitelmat etenevät pikkuhiljaa. Paikaksi on varmistumassa Engelan lähetysasema. Olemme silloin Riitan kanssa kotimaassa, mutta kurssin ajaksi palaamme Ambomaalle assisteeraamaan käytännön asioissa. Myös Kalevin vaimo Leena on mukana. Pyydämme ystävien esirukousta hankkeen puolesta.
Tammikuun loppuosa on kiinteää yhteistyötä Lehtisten kanssa kotimaassa. Ennen kuin palaamme heti Päiväkummun miestenpäivien jälkeen helmikuun alussa Ambomaalle, kierrämme muutamissa seurakunnissa Leenan ja Kalevin kanssa Sanan ja lähetyksen merkeissä. Sastamalassa mukanamme on myös VIESTIVELJET. Ylöjärvellä ja Lahdessa on myös tapahtumat samana viikonloppuna. Kiitämme Herraa yhteydestä Leenaan ja Kaleviin. Siunaamme heitä ja pyydämme voimia työhön!
Alatalkkarin Anna-Maija palasi Ambomaalta juuri ennen uutta vuotta. Hän oli silmäklinikalla jokavuotisella keikalla hoitamassa heikkonäköisiä potilaita. Miehensä Perttikin matkusti sinne jouluksi. He viettivät jo toista joulua Ambomaalla. Meillä ei ole kokemusta vielä ensimmäisestäkään...käyp melkeen katteeks. No, eiköhän se meidänkin vuoro tule aikanaan...