torstai 29. maaliskuuta 2012

LÄHETYS-VÖLKKARIN UUPUMUS

Täällä lähetyskentällä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Iloisia ja vähemmän iloisia asioita. Vähemmän iloisten asioiden joukkoon voidaan lukea meille niin tärkeän Lähetys-Volkkarin heikentynyt toimintakunto: viimeviikolla vaihdelaatikko alkoi temppuilla. Vaihtaminen tällä automaattilaatikolla alkoi takerrella ja niin siinä loppujen lopuksi kävi että auto hyytyi sairaalan pihalle. Kone käy ok mutta auto ei liiku. Salmisen Marko Ongwedivasta oli perheineen kyläilemässä meillä viikonlopun ja yritimme kaikkemme saada laatikkoa toimimaan - tuloksetta. Ei auttanut muuta kuin hinata autopoloinen Ongwedivaan odottamaan taloudellisesti parempia aikoja korjauksen aloittamiseksi ammattilaisvoimin.
Tämä auto-ongelma piti minulle pienen saarnan: itsekkin olen usein "automaattivaihteiston" varassa kulkeva. Asiat tuntuvat luonniustuvan itsekseen, hyvin tai huonosti. Vasta sitten kun meno jostain syystä pysähtyy, tajuaa, että olisikohan henkilökohtainen huolto jäänyt vähiin.
Sitten edellisen kirjoitelman olimme Engelassa miestenpäivillä. Mukana oli 16 ukkoa. Julius Mtuleni, Paulus Heita ja Absalom Hasheela pitivät Raamattuopetustunnit. Syntyi pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Raimo Holopainen, 40 vuotta Namibiassa lähetystyötä tehnyt konkari opetti aurinkouunin valmistuksen. Illalla istuimme nuotiolla, kuuntelimme tarinoita, laulelimme ja rukoilimme. Tapahtuma päättyi sunnuntaiaamun messuun ja ehtoolliseen. Tulemme jatkamaan näitä miestenpäiviä. Kuulin juuri että vastaavanlaisia päiviä on järjestetty aiemminkin. Eräs muistiinpanomerkintä vanhoissa papereissa kertoo että 70-luvun loppupuoliskolla on järjestetty kolmannet miestenpäivät. Hyvää työtä täällä on tehty ennenkin! Perinne jatkukoon nyt Afrikan Ristin / Okumonan voimin.
Huomenna alkaa sairaalan työpajassa aurinkouunikurssi. Sen pitää Raimo ja juuri koulutusjakson päättänyt paikallinen herra Eriksson, joka on saanut nimensä Birger tai Olle Erikssonin mukaan. Eriksson on ollut innokas oppimaan uuninteon salat. Silmäklinikan Salomin ja hänen vastuulleen tulee jäämään hankkeen jatko. Ainakin intoa pojilla riittää!

perjantai 16. maaliskuuta 2012

VESIKAUHUA

Kyllä me nykyvalkoihoiset olemme kovin helposti kauhistuvia! Meiltä oli mennä elämä sekaisin kun vesi oli muutaman päivän poikki ja jouduimme hakemaan sitä naapurista, lähettysaseman sadevesitankista kanistereilla ja pulloilla. No, matka ei onneksi ollut pitkä, yhteensä muutama sata metriä, mutta silti. Entäs sitten, kun suihkukaan ei pelannut? Olihan se kokemus peseytyä pullon suusta kylmällä vedellä! Tai eihän täällä kovin kylmää vettä olekkaan kun aurinki sen tankeissa ja putkissa lämmittää. Eilisiltana, kun tällainen urakka oli saatu päätökseen ja istuimme putipuhtoisina iltaa keskenämme, se vesi sitten tuli, heti, kun pullosuihkut oli otettu! Tuo hetki antoi ajattelemisen aihetta: hyvin monet paikalliset joutuvat hakemaan vetensä joka päivä pitkienkin matkojen päästä. Eivät he valita ja kauhistele, eivät, he ovat kiitollisia että ylipäätään saavat vettä. Tuli mieleen Raamatun sana: älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi varjelee teidän henkenne ja ruumiinne...
Kun muutimme kolme vuotta sitten nykyiseen Ambomaan kotiimme, sinne ei tullut kuin kylmä vesi. Vasta viimevuoden lopulla saimme lämpimän veden. Sen saamista edelsi monta vaihetta. Kun rahaa ei juuri ole ylimääräisesti, piti keksiä jotain halpaa ja käytännöllistä. Täällä paistaa aurinko lähes joka päivä ja siitä saa ilmaista energiaa. Niinpä hankimme 50 metriä tuuman paksuista mustaa putkea ja levitimme sen takapihalle maahan. Kylmä vesi kulkee putken läpi ja lämpiää siellä kuumaksi. Vielä iltaseitsemältä saamme lämpimän suihkun! Joku sanoi että kyllä köyhä on kekseliäs. Ja siinä hän oli oikeassa!
Täällä oppii iloitsemaan pienistä asioista ja oivalluksista. Oppii tyytymään vähempään - sitä kautta saa henkisesti enemmän!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

JUMALAN HULLUJA...

Pekka Simojoki puhuu usein Jumalan hulluista. Ei sillä tarkoiteta että Jumalan seuraaminen olisi hulluutta, ei, sillä sitä tietähän päästään Taivaaseen! Nyt ajattelen lähinnä meitä, jotka olemme lähetystyössä täällä kaukana. Kyllä meissä täytyy olla ripaus myöskin hulluutta, kun tänne olemme lähteneet, puutteellisiin olosuhteisiin. Jouduimme tänään tämän asian eteen Riitan kanssa, kun veimme rakkaan lähettitoverimme, Angolan lähetin, Makkosen Tuulan Angolan raja-asemalle. Päästyämme raja-alueelle automme ympäröi sankka rosvojen joukko. Kaikki irtain oli vaarassa hävitä. Tuula, joka on kokenut rajanylittäjä, ei häkeltynyt. Hän hyppäsi autosta ulos, otti neljä laukkuaan; yksi vedettävä ja kolme roikkui kaulassa ja hävisi saman tien väkiloukkoon. Tuula tietää ettei sinne kannata jäädä ihmettelemään, vaan pitää mahdollisimman pian päästä tulli-alueelle ja turvaan. On se mejän Makkonen melekonen lyyli...juuri sellainen Simojoen tarkoittama Jumalan hullu, joka turvaa Hänen suojelukseensa ja painaa eteenpäin sen turvin.
Samanen Makkonen oli meillä eilen kylässä. Tuli ennen viittä ja kertoi että aikoo viettää illan meillä. No, mikäs sen ihanampaa... Suomessa lienee moinen kyläily katoavaa kansanperinnettä. Makkonen oli kuitenkin varautunut tekemäänsä yllätykseen: päätimme pitää nyyttikekkerit: Tuula toi juustoja ja vanhoja, joskin meille kuin tuoreita hapanleivänjämiä, meiltä löytyi suomalaista salamia ( parasta ennen 16.02.-12), suolakurkkuja ja teetä. Pileet pystyyn ja wau, gourme'-illallinen oli maittava hyvässä seurassa. Illan päätteeksi kilvan kiitimme Herraa Makkosesta ja hän meistä. Se on sitä siunattua ystävyyttä!
Täällä kaukana oppii kiittämään ystävistään: Olkaa koko porukka siunatus tilas!

torstai 8. maaliskuuta 2012

SARJATUOTANTOON...

Kerroin jo aikaisemmassa kirjoituksessa uusimmasta hankkeestamme täällä Ambomaalla: aurinkouunista. Helka ja Raimo ovat ahkeroineet nyt kuukauden tuotekehittelyn kimpussa ja tulosta syntyy: pääsemme jo ensiviikolla aloittamaan uunien sarjatuotannon! Otamme muutaman paikallisen ukon ensin oppilaiksi ja sitten, kun hallitsevat homman, uuninrakentajiksi. On mielenkiintoista nähdä, kuinka uunit alkavat mennä kaupaksi. Hinta pidetään mahdollisimman alhaisena jotta ihmisillä olisi varaa hankkia se itselleen. Uunien myynnistä saatava tuotto menee paikallisen kirkon työn tukemiseen ennalta määriteltyihin kohteisiin.
Helka ja Raimo ovat tehneet useamman mallikappaleen erilaisin ratkaisuin. Kaikki ne toimivat hyvin, vaikkakin täällä on nyt sadeaika eikä aurinkoa ole kaikin ajoin näkösällä. Silti puurot, potut ja lihat kypsyvät ilmaisella energialla taivasalla. Kunpa paikalliset ymmärtäisivät uunin edut: ei tarvi kantaa pitkien matkojen päästä risuja jokaista ateriaa varten.
Tämän hankkeen tärkeä osa on myös koulutus ja ruoanvalmistusohjeiden laadinta paikallisilla kielillä. Helka ja Raimo hallitsevat kielipuolen. Kylle tää on helppoa!
Viikon kuluttua, 17.-18. maaliskuuta pidämme Engelassa ensimmäiset miestenpäivät. Mukaan tulee puhujiksi paikallisia pappeja, kuten Julius Mtuleni, Absalom Hasheela, Eino Ekandjo ja Paulus Heita. Raimon kanssa olemme päällepäsmäreinä. Erityisesti odotan lauantain nuotio-iltaa. Afrikassa sanotaan että mies ilman tarinoita ei ole olemassa. Raimolta eivät tarinat lopu ja kiva on kuunnella muitakin ukkoja. Afrikan Risti kustantaa koko paletin. Jos joku haluaa osallistua päivien kustannuksiin, sen voi tehdä tilille FI2655212420019858 , viitenumero 39 (rahankeräyslupa löytyy kotisivuilta kohdasta "tiedotteet").
Riitan kestovaippahanke edistyy myöskin pikkuhiljaa. Uskomme että uuni ja kestovaipat ovat ne tuotteet, joilla saamme täällä hankittua tukea kirkolle.