keskiviikko 26. toukokuuta 2010

KOTIMAASSA JÄLLEEN - NUTUT HUKASSA

Lähdimme kohti kotimaata 8. toukokuuta bussilla Ondanqwasta. Bussimatka meni mukavasti, reittihän on tullut tutuksi jo moneen kertaan. Liki 9 tuntia se kuitankin ottaa ilmastoimattomassa bussissa. Kokemus joka kerta. Windhoekissa majoituimme samassa apartomentoksessa Lehtisten ja Juliuksen kanssa. Pyhäaamuna menimme saksalaiseen kirkkoon ja tapasimme siellä pastori Eino Angulan, joka myös saarnasi Jumalanpalveluksessa. Kirkon puistossa tarjottiin kirkkokahvitkin.
Jo usean vuoden ajan kuskinani Windhoekissa toiminut kaveri osoittautui lopulta epärehelliseksi ja niinpä vaihdoimme kuskia. Uusi kaveri on lempinimeltään Seven, jälleen yksi seiska tarinaamme!
Lennot Johannesburgin ja Lontoon kautta sujuivat mukavasti, mutta Helsingissä odotti yllätys: matkatavarat, joissa oli kaikki kesän aikana myyntiin tarkoitettu vaatetavara, oli hukassa. Odotimme niitä Hesassa yhden yön, mutta sitten piti pyytää passitus Tampereen tulliin ja ajelimme kotiin. Tavarat tulivatkin muutaman päivän kuluttua Tampereelle, mutta sitten ne vaikeudet alkoivat. Meiltä puuttui vaatteiden alkuperätodistus ja virkailija tullissa halusi muutenkin olla mahdollisimman inhottava meille eikä suostunut antamaan laukkuja mukaamme. Tuli tosi hätä. Rukouksia sinkoili kohti Taivasta. Soitin Palanderin Timolle kysyäkseni neuvoa ja hän sanoi, että kauppakamarithan sellaisia certifikaateja myöntävät ja sattumoisiin Windhoekin kansallisen kauppakamarin johtaja Tarak Shaanika seisoi juuri Timon vieressä! Hän oli vierailulla Tampereella. Johdatuksen makua. Jumala halusi opettaa meille rankimman kautta huolellisuutta! Herra Shaanika palasi 3 päivän kuluttua, sunnuntaina, Namibiaan ja jo tiistaina saimme puuttuvan todistuksen faksina ja näin myös tavarat ulos tullista. "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi...". Tämän saimme jälleen kokea todeksi.
Aloitimma seurakuntakierrokset Ylöjärveltä ja Messukylästä. Seuraavana on 3 lähetystilaisuutta Sastamalassa ja sitten se vuoden suurin tapahtuma: Lähetysjuhlat Varkaudessa 11.-13. kesäkuuta. Holopaisen Raimo lupasi järjestää majoituksen naapurinsa kammariin. Onpas kiva tavata taas Helkaa ja Raimoa!
Kotona Sastamalassa oli vesivahinko talvella Ambomaalla ollessamme. Lumi oli päässyt sulamaan rakenteisiin ja olohuoneen katto ja osa seinistä on pilalla. Eniten harmittaa upea, muinoin Tansaniasta tuomani taulu, joka oli myöskin turmeltunut. No, se on vain maallista, tärkeintä on, että usko Jumalaan on vahvistunut monien koettelemusten kautta.

tiistai 4. toukokuuta 2010

AINA VAAN NUTTUJA JA RILLEJÄ...

Tänään on tiistai, mutta olemme silti kotona. Tämä päivä on omistettu Namibiassa sota-aikana joukkomurhatuille uhreille. Atelä-Afrikan sotilaat surmasivat sekä täällä Namibiassa että Angolan puolella suuren joukon namibialaisia. Heitä muistamme tänään isänmaan uhreina.
Etelä-Afrikka hallitsee edelleen täällä Namibiassa monin tevoin. On vaikeaa löytää esim ruokatavaraa, joka ei olisi tuotettu Etelä-Afrikasta. Monet monet muutkin tuotteet tuodaan sieltä. Tuntuu, että Etelä-Afrikka vain paransi asemiaan täällä, ainakin taloudellisesti, itsenäistymisen myötä. Kyllä näille namibialaisille soisi omaakin tuotantoa. Se työllistäisi ja valuutta jäisi omaan maahan. aloitteellisuutta ja huomattavia investointejahan se vaatisi. Toivotaan, että tulee se päivä, kun näin aletaan toimia.
Riitta on lähes uuvuttanut itsensä työnsä ääressä. Hän suunnittelee, kaavoittaa ja leikkaa kaiket päivät aamukahdeksasta auringonlaskuun asti. Tytöt ompelimolla ompelevat jo kuin ammattilaisten tuleekin. Saamme mukaan paljon Suomeen tuotavaa. Ensin esittelemme uuden malliston Ylöjärvellä Unelmatupamarkkinoilla ja sitten Hervannassa Kauppakeskus Duossa seurakunnan kahvilassa pidettävän Namibiapäivän yhteydessä. Teija ja kumppanit ovat olleet yhteistyössä kanssamme ennenkin. On ILO palata Cafe Olohuoneeseen!
Oma työni silmäklinikalla saavutti yhden etapin etuajassa: Maria ja Salom valmistuvat tällä viikolla silmälasihiojiksi vuotta ennen suunniteltua. Oppi on mennyt perille ja saamme iloita työmme tuloksista. Jumala on runsaasti siunannut työtämme.
Tämä sadeaika vaikuttaa sen, että potilaita silmäklinikalla on vähän. Ihmiset ovat pelloilla ja puskista on vaikeaa tulla kylille, kun vettä on isoina lammikoina. Viimevuonna teimme 337 silmälasit ja sen lisäksi kävi näöntarkastuksessa 250 ihmistä. Se on aika kova haaste myös taloudellisesti. Palkat ja materiaalihankinnat vaativat rahaa. On ainainen pieni huoli, kun kuitenkin Riitan kanssa itse yksin vastaamme varainhankinnasta. Täällä meillä ei ole tuloja lainkaan omaan käyttöön. Se hyvä puoli siitä on ollut, että olen saanut painoa pudotettua 16 kg!. Olen jo yli puolivälissä tavoitteestani. 11 kg vielä, ja sit olen soukka poika! Helpommin sanottu kuin tehty.
Kello alkaa olla puolen päivän paremmella puolelle. Ulkona on jo niin kuuma, ettei sinne voi mennä. Kuumansietokyky on noussut paljon. Juuri totesimme, kuinka mukavan viileää meillä on täällä sisällä. Kurkkasin mitteriin: 27 astetta! Siis yli Suomen hellerajan. Se tuntuu mukavan vilpoiselta ulkona olevan 36 asteen rinnalla. Pääskyset liitelee palmujen latvoissa ja vuohien karitsat määkivät kylän raitilla. Afrikka on hyvä paikka asua! Silti kotimaan kaipuu kasvaa...Äitienpäivänä lennämme Suomeen!