Heti Päiväkummun miestenpäivien jälkeen pakkasimme taas laukut ja ampaisimme taivaalle. Reitti Lontoon ja Johannesburgin kautta on jo tullut tutuksi. Saavuimme Oniipaan torstai-iltana bussilla Windhoekista. Matka meni suht'koht' mukavasti, varsinkin kun autossa ei ollut toimivaa soitinta. Yleensä musiikki pauhaa tosi kovalla ja se ottaa 8-9 tunnin matkalla jo hermon päälle.
Laina ja Ida-Liisa asustivat kuukauden ajan taloamme ennen tuloamme. Olihan se taas mukava asettua taloksi runsaan kahden kuukauden kotimaassaolon jälkeen.
Työt Riitan ompelimolla jatkuvat tuttuun tahtiin. Uusia malleja syntyy kesäksi Suomen lähetysväen iloksi. Silmäklinikalla työt myöskin jatkuvat jo omalla painollaan. Odottelemme ICEE:n yhteydenottoa toiminnan laajentamisesta.
Vieraita meillä käy paljon. On mukavaa, kun usein illalla oveen koputetaan ja kyläläisiä tulee käymään. Sosoaaliset kontaktit ovat tärkeitä!
Kummityttömme Olivia, 8 kk., vieraili meillä pitkän viikonlopun. Olivia on oikea prinsessa. Vie meitä pappoa ja mummua kuin pässiä narussa. Wanee ja Wesley, Olivian vanhemmat ovat tulleet meille tärkeiksi ystäviksi. Saimme vääntää myös hieman kauppaa Wesleyn kanssa. Uusia ideoita syntyy kaiken aikaa.
Ilmat ovat nyt juuri mukavan viileitä. Saas nähdä, milloin helteet palaavat.
Teimme kotona keittiö- ja olohuonerempan. Köökkiin vähän laattaa ja maalia seinille, olkkariin pelkkää maalia. Kyllä nyt kelpaa ihastella onnistunutta värimaailmaa!
Ida-Liisa kaipaa kovasti Amaa. Kunhan jatkosuunnitelmat etenevät, saamme toivottavasti Aman tänne takaisin. Ja olis hyvä, jos Perttikin saisi mielekästä puuhaa täältä. Pidetään käsiä ristissä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti