Tänään on tiistai, mutta olemme silti kotona. Tämä päivä on omistettu Namibiassa sota-aikana joukkomurhatuille uhreille. Atelä-Afrikan sotilaat surmasivat sekä täällä Namibiassa että Angolan puolella suuren joukon namibialaisia. Heitä muistamme tänään isänmaan uhreina.
Etelä-Afrikka hallitsee edelleen täällä Namibiassa monin tevoin. On vaikeaa löytää esim ruokatavaraa, joka ei olisi tuotettu Etelä-Afrikasta. Monet monet muutkin tuotteet tuodaan sieltä. Tuntuu, että Etelä-Afrikka vain paransi asemiaan täällä, ainakin taloudellisesti, itsenäistymisen myötä. Kyllä näille namibialaisille soisi omaakin tuotantoa. Se työllistäisi ja valuutta jäisi omaan maahan. aloitteellisuutta ja huomattavia investointejahan se vaatisi. Toivotaan, että tulee se päivä, kun näin aletaan toimia.
Riitta on lähes uuvuttanut itsensä työnsä ääressä. Hän suunnittelee, kaavoittaa ja leikkaa kaiket päivät aamukahdeksasta auringonlaskuun asti. Tytöt ompelimolla ompelevat jo kuin ammattilaisten tuleekin. Saamme mukaan paljon Suomeen tuotavaa. Ensin esittelemme uuden malliston Ylöjärvellä Unelmatupamarkkinoilla ja sitten Hervannassa Kauppakeskus Duossa seurakunnan kahvilassa pidettävän Namibiapäivän yhteydessä. Teija ja kumppanit ovat olleet yhteistyössä kanssamme ennenkin. On ILO palata Cafe Olohuoneeseen!
Oma työni silmäklinikalla saavutti yhden etapin etuajassa: Maria ja Salom valmistuvat tällä viikolla silmälasihiojiksi vuotta ennen suunniteltua. Oppi on mennyt perille ja saamme iloita työmme tuloksista. Jumala on runsaasti siunannut työtämme.
Tämä sadeaika vaikuttaa sen, että potilaita silmäklinikalla on vähän. Ihmiset ovat pelloilla ja puskista on vaikeaa tulla kylille, kun vettä on isoina lammikoina. Viimevuonna teimme 337 silmälasit ja sen lisäksi kävi näöntarkastuksessa 250 ihmistä. Se on aika kova haaste myös taloudellisesti. Palkat ja materiaalihankinnat vaativat rahaa. On ainainen pieni huoli, kun kuitenkin Riitan kanssa itse yksin vastaamme varainhankinnasta. Täällä meillä ei ole tuloja lainkaan omaan käyttöön. Se hyvä puoli siitä on ollut, että olen saanut painoa pudotettua 16 kg!. Olen jo yli puolivälissä tavoitteestani. 11 kg vielä, ja sit olen soukka poika! Helpommin sanottu kuin tehty.
Kello alkaa olla puolen päivän paremmella puolelle. Ulkona on jo niin kuuma, ettei sinne voi mennä. Kuumansietokyky on noussut paljon. Juuri totesimme, kuinka mukavan viileää meillä on täällä sisällä. Kurkkasin mitteriin: 27 astetta! Siis yli Suomen hellerajan. Se tuntuu mukavan vilpoiselta ulkona olevan 36 asteen rinnalla. Pääskyset liitelee palmujen latvoissa ja vuohien karitsat määkivät kylän raitilla. Afrikka on hyvä paikka asua! Silti kotimaan kaipuu kasvaa...Äitienpäivänä lennämme Suomeen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti