maanantai 23. tammikuuta 2012

SIUNATTUA MIESENERGIAA...

Terveisiä Päiväkummusta! Viime viikonloppuna siellä oli perinteiset miestenpäivät. Minulle ne päivien vetäjänä olivat viimeiset; vetovastuu palaa Lähetysseuralle jo seuraavien päivien kohdalla lokakuussa. Olen kiitollinen niistä siunatuista vuosista, joina sain olla suunnittelemassa ja vastaamassa noista viikonlopuista! Päätösmessussa sain veljiltä siunauksen Riihikirkon alttarilla yhdessä Hankelan Jussin kanssa. Jussi on mukana seuraavien miestenpäivien suunnittelutoimikunnassa. Viestikapula siirtyi ukolta ukolle Jumalan kasvojen edessä. Viikonloppu oli minulle henkilökohtaisesti vaikuttava ja kovin haikea. Yksi ajanjakso elämässäni on taas tapissa. Vastuun siirtyminen muille oli kuitenkin välttämätöntäkin Ambomaan työmme vuoksi. Nyt voimme palata kesä- ja joulumatkoilta Suomesta paljon aikaisemmen takaisin Ambomaalle ja ehkäpä jättää vastaisuudessa Suomen joulunkin väliin, kiitos ystävien, jotka ovat ottamassa vastuuta varainhankinnasta. Tänään avasimme NETTIBASAARIN. Herra sitäkin hanketta siunatkoon.




Takaisin Päiväkumpuun ja miestenpäiville. Hartikaisen Olavi, diakoni ja katuevankelista toi sanomaa Taivaasta. Päiväkummun Piitlekset musisoivat ja Herra siunasi! Kun katselin tuota piskuista ukkolaumaa verkkareissaan, aamutossuissaan, maalarinteipille kirjoitettu nimilappu rinnassaan ja kuuntelin heidän todistuksiaan Jumalan hoidosta ja johdatuksesta en voinut muuta kuin kiittää Jumalaa että saan olla yksi heistä. Tunsin että rakastan heitä jokaista! Usko antaa ihmeelliset ulottuvuudet. Olen varma että yksikään viikonlopputapahtuma ilman uskovien yhteyttä ei voi olla samanlailla voimia antava. Jumala on totta! Pojat, kiitos veljeydestänne!


Mukana oli useita lähetyskentillä olleita: Salkon Seppo, Laukkasen Martti, Hankelan Jussi... Rukoilen että tulevatkin miestenpäivät Päiväkummussa saavat olla samanlaisia Jumalan hoidon kanavia! Saimme jopa esirukousvastuutakin; eräs mukanaolleista, "lisenssillä reikiä ihmisiin tekevä" veli odottaa eläkepäiviensä tehtäväksi pääsyä palvelemaan lähetystä ja Jumalaa tarkalla kirurgin kädellään Tansaniaan. Wau! Rukoillaan johdatusta!



Vaikkakin Päiväkummun miestenpäivät jäänevät minulta, saan kuitenkin olla mukana luomassa uutta samalla saralla Namibiassa. Afrikan Risti on jo nyt yhteistyössä Engelan Seurakuntaopiston kanssa. Siellähän aloitettiin evankeliointihankkeemme. Maaliskuun 16.-18. välisenä viikonloppuna pidämme siellä yhdessä paikallisten ukkojen kanssa ensimmäiset MIESTENPÄIVÄT. Koska Afrikan Risti kustantaa koko paletin, joudumme ilmeisesti rajoittamaan osallistujamäärän kahteenkymmeneen ukkoon. Ambomaalla 30 vuotta lähetystyötä tehnyt Raimo Holopainen on paikallisten pappien lisäksi mukana päivien järjestelyissä. Rukoilkaa päivien puolesta. On melkoinen haaste löytää oikea ohjelmarunko vieraalla maalla. Toki oma kokemus Suomessa antaa valmiuksia mutta ei ole mahdollista kopioida sitä. Viikonloppu pitää olla kodikas osallistujille myöskin ohjelman puolesta. Uskon että saamme hyviä vinkkejä Paulus Heitalta, Absalom Hasheelalta ja Juliun Mtulenilta.




Sydämeni on pullollaan kiitosta kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet Riitan kanssa kokea tämänkin kotimaan jakson aikana. Huomisiltana Hallin seurakuntatalossa on lähetysseurat. Lea Pynnönen, rakas sisaremme Herrassa kutsui meidät kertomaan työstämme Namibiassa. Seuraavalla viikolla ajelemme anoppilaan Halsualle. Anoppi tekee sikamaisen hyvää läskisoosia, eikä muissakaan murkinoissa ole valittamista. Ei edes siinä että anoppi on helluntalainen! Päinvastoin!

tiistai 17. tammikuuta 2012

LÄHTÖ ON LÄHELLÄ...

Taas alkaa maa polttaa jalkojen alla - paluu Namibiaan lähestyy. Vaikkakin tällainen jatkuva matkustelu on voimia kuluttavaa, on siinä omat hyvätkin puolensa. Kun kulkee maapallon toiselta puolelta toiselle pari kertaa vuodessa, pysyy nöyränä. Se koettelee taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti, mutta pakottaa ajattelemaan mitä seurakunnissa kotimaan jaksojen aikana puhuu. Ero Namibian ja Suomen välillä on niin huikea että joskus huimaa. Mitä se merkitsee meille, joilla on koti kahdessa maassa.? Omaan rajallisuuteen törmää koko ajan. Kun on Suomessa on ikävä Namibiaan ja päinvastoin. Kummassakin maassa on rakkaita ystäviä ja omat sitoumuksensa. Suurin haaste on kotimaan jaksoilla varainhankinta. Onneksi olemme nyt saaneet siihen hommaan pätevää apua...kiitos Sirpa ja monet muutkin ystävät ja seurakunnat. Odotamme asioiden kehittymnistä siihen suuntaan että voimme itse vähentää matkailua ja viettää pidempiä aikoja Namibiassa. Yhteispelillä se onnistuu. Paljon uusia jäseniä on liittynyt Afrikan Ristiin. Olemme iloisia että näin moni on löytänyt konkreettisen tavan olla mukana lähetystyössä.


Palasimme juuri Jämijärveltä. Lähdimme puolilta päivin ja palasimme puolilta öin. Saimme viettää antoisan illan Jämijärven seurakunnassa. Kirsti Yli-Rämi, lähetyssihteeri oli yhdessä Aune Ahtolan kanssa järjestäneet Afrikan Risti lähetysillan. Olimme tasan vuosi sitten samassa paikassa ja silloinkin koimme samaa yhteyttä jämijärveläisten kanssa! Yhteinen usko ja lähetystehtävä yhdistävät. Näissä hommissa oppii arvostamaan yhteistyötä. Voi, kumpa se ymmärrettäisiin laajemminkin kristillisissä piireissä! Ollaan yhteisellä asialla ja varmasti Jumalakin toivoo että voisimme olla yhtä, me, jotka olemme saaneet kutsun toteuttaa lähetyskäskyä. Siis kaikki me kristityt. Me kaikki olemme kutsutut. Viedään siis Sanaa eteenpäin yhdessä, unohtaen kuppikuntien rajat. En usko että Kristuksellekaan on mitään sitä vastaan.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

AURINKOENERGIAA

Joulu on ohi ja karppaus alkanut...vaivaiset 20 kiloa on tavoitteena jättää viimeistään Namibiaan Suomen kesään mennessä. Että sillai...


Nyt tulee tietokilpailukysymys: Kuka on ikiliikkujaksi rinnastettava Jumalan juoksupoika, joka vaimonsa innostamana jaksaa touhuta lähetyksen töissä vielä tukevasti eläkepäivilläänkin? Vastauksia on toki monia. On Sepot Löytty ja Kalliokoski, Olle Eriksson...naispuolisista voisi mainita Ulla Nenosen, Aune Haaviston, Lahja Lehtosen, Helka Honkasen ja monet muut, jotka ovat antaneet elämänsä Namibialle. Tämän kysymyksen tällä kertaa oikea vastaus kolahtaa kuitenkin Raimo Holopaiseen. Raimo on uskomattoman sitkeä sissi lähetyksen alalla. Kymmenien vuosien uurastus Ambomaalla ei ota loppuakseen eläkkeelläkään. Hyvänä sparraajana Raimolla on Helka-vaimo. Olemme tuhannen iloisia siitä että Helka ja Raimo ovat lähdössä Afrikan Ristin hommiin muutaman kuukauden keikalle Ambomaalle; Helkan tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa yhdessä Riitan kanssa äitiyspakkauksia Onandjokwen sairaalan pienokaisille. Raimo tulee opettamaan ambomiehiä valmistamaan aurinkouuneja. Nämä hankkeet toteutetaan sekä sairaalan potilaiden työpajassa että puskassa. Ajatuksena on opettaa muutama ukko/alue valmistamaan uuneja "hukkamateriaaleista". Äitiyspakkaushanke sisältää mm. kestovaippojen valmistusta, potkupukuja , lämpimiä vaatteita (Suomesta lahjoitettuja) ym. Kestovaippojen kosteutta hylkivä materiaali joudutaan tuomaan Suomesta. Jos joku haluaa avustaa hankinnoissa, sen voi tehdä tilille 566006-273148 (viesti "äitiyspakkaus") Vastineeksi saa "Afrikkalaisen yllätyksen" (älä unohda yhteystietojasi).


Tapasin Raimon ensimmäisen kerran Oniipassa, Ambomaalla kolmisen vuotta sitten. Meistä tuli heti hyvät kaverit. Huumori ja rakkaus Namibiaan yhdistää. Olemme saaneet Riitan kanssa usein kyläillä Helkan ja Raimon luona Varkaudessa. Siellä on ollut useita Okumona-tilaisuuksia, joita Raimo on järjestänyt. Viikon kulutua olemme jälleen menossa heitä tapaamaan. Suunnittelemme tulevaa Ambomaan keikkaa ja muun ajan vain olemme ja hölötämme niitä näitä. Olemme kiitollisia että Jumala antoi heidät ystäviksemme. On sikaihanaa olla siellä, missä meitä rakastetaan, on helppo hengittää ja vaikka vain olla silloin, kun ei ole mitään sanottavaa. No, kun Raimo on paikalla, ei hiljaisia hetkiä juuri ole!


Ennen kuin palaamme Ambomaalta taas Suomen suvea ihailemaan, saamme kokea unohtumattomia kuukausua Namibiassa Helkan ja Raimon kanssa. Pari-kolme kuukautta kävelevän Ambomaan ja Botswanan tietokirjan (kokemukseen perustuvan) kanssa ei voi jättää meitä kylmiksi. Aiomme matkailla läpi Helkan ja Raimon historiaa Ambomaalla ja Botswanassa LähetysVolkkarillamme. Ymmärrän, jos joku ajattelee että " käyp katteeks". Nyt Jumala hellii Riittaa ja Timoa...ei ole ihan jokapäiväistä herkkua elää todeksi Ambomaan lähetyshistoriaa joidenkin Helka Honkasen ja Raimo Holopaisen kanssa. Lopultakin aurinko paistaa risukasaan oikeen ISOSTI!


Olemme saaneet Riitan kanssa levätä ihan oikeesti. Huomisaamuna matkaamme Vampulaan katsastamaan toukokuun suuren lähetystapahtuman puitteita, Tuulikin lentokenttää. Honkasen Sirpa, rakas sisaremme Herrassa on tämän suuren, lähetystoimijoita yhdistävän hankkeen promoottori.


Tammikuulla meillä ei ole hirveän paljon tapahtumia. Varmasti suurin tapahtuma on Huittisissa kuun lopulla lähetyspäivä, joka huipentuu Pekka Simojoen "Auta Namibiaa näkemään"-konserttiin. Eräs Marjatta Järvinen lausuu piisien välissä runoja...wau, kannattaa tulla kuulolle.

P.S. PÄIVÄKUMMUSSA PERINTEISET MIESTENPÄIVÄT 20.-22.01.-12. Nyt on korkea aika ilmoittautua! www.mission.fi/paivakumpu