maanantai 26. marraskuuta 2012

SIIRRY SIVULLE  www.facebook.com/okumona. Siellä voit lukea liki päivittäin uusia kuulumisia ja katsella kuvia Afrikan Ristin työstä Namibiassa ja kotimaassa.
Vaikka et muuten olisikaan Facebookissa, rekisteröidy, niin pysyt ajan tasalla. Facebook on tähän blogiin verrattuna paljon monipuolisempi foorumi asioiden esilläpitoon!

perjantai 7. syyskuuta 2012

ILOA JA RIEMUA

Kesä meni joutuin. Saimme olla mukana luomassa uudenlaistakin lähetystoimintaa. Kesämme alkoi kaikille kristillisille lähetysjärjestöille avoimella TAIVAS RAJANA -tapahtumalla Vampulassa Tuulikki Vampulan lentokentällä. Mukana oli useita kirkon lähetysjärjestöjä, Vapaakirkko, Helluntaiseurakunta ja monia muita järjestöjä. Iloitsimme huomatessamme että yhteistyö on mahdollista kun sitä tehdään rukouksen hengessä. Tapahtuman kruunasi Pekka Simojoen Ambomaa-konsertti.Tulemme jatkamaan työtä kristillisten järjestöjen yhteistyön edistämiseksi. Siihen meillä on kutsu Jumalalta!
Taivas Rajana -tapahtumien keskeisenä osana on SLUMMIBASAARI, joka voidaan siirtää paikkakunnalta toiselle. Slummihökkeleissä eri järjestötö voivat esitellä omaa toimintaansa ja myydä tuotteitaan toimintansa tukemiseksi. Oli ilo huomata että kertaakaan ei tullut itse tapahtumissa esille minkäänlaista kateutta tai kuppikuntalaisuutta. Meidän tulee toimia Raamatun ohjeen mukaisesti."Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne".
Afrikan Risti on nyt myös Facebookissa. Kurkatkaapa ja seuratkaa sivustoa Afrikan Risti ry/Okumona. Siellä liki päivittäin uutta juttua ja kuvia.
Tällä kertaa kirjoitan näin lyhyesti. Olen silmäklinikalla. Piha ja odotushuone täynnä mustia vähänäköisiä ystäviä. Taidan aloittaa päivän ihan vaan näön vuoksi!
 
P.S. Palaamme kotimaahan pariksi kuukaudeksi marraskuun puolivälissä. Mukanamme tulee j.H.s. ambotyttäremme Sylvia, jota voitte tavata lähetystilaisuuksissamme. Paikkakunnat näette www.okumona.fi "kalenteri".

lauantai 7. heinäkuuta 2012

KESÄN KUULUMISIA

Pikkupoikana kesät kestivät paljon pitempään kuin nyt liki 6-kymppisenä. Johtuikohan se siitä että silloin osasin elää paremmin nykyhetkessä. Tulevasta ei niinkään ollut huolta, tärkeintä oli että juuri nyt oli mukavaa. Tätä tässä hetkessä elämistä olen saanut opetella uudestaan viime vuosina. Monien vaikeiden vaiheiden kautta Jumala on johdattanut minut tähän hetkeen, jolloin saan palvella Häntä! Tämä kesä on Riitalle ja minulle erilainen kuin muutamat tätä ennen.  Lähetystilaisuuksia järjestämme tänä kesänä paljon vähemmän kuin aiempina kesinä. Tämä siksi että jalkavaivani pitävät ukkoa aloillaan ja nöyränä. Olemme iloisia että useat seurakunnat ovat pyytäneet meitä pitämään lähetystunteja ripareille. Tulevanakin tiistaina olemme menossa kahdelle riparille. Kerromme aina ensin kirkon virallisista lähetysjärjestöistä ja seurakunnan nimikkoläheteistä ja sitten omasta työstämme Ambomaalla. Riitta teettää nuorilla ripaririipukset muistoksi. Nämä tilanteet ovat oivallisia mahdollisuuksia kertoa Jumalan rakkaudesta ja uskon tärkeydestä. Usein syntyy keskusteluita riparilaisten kanssa. Toivomme että mahdollisimman moni löytäisi tämän työn kautta yhteyden Jumalaan.
Olemme iloisia niin monien ystävien tuesta ja yhteydestä. Erityisesti olemme saaneet osaksemme siunausta "vanhojen Ambomaan lähettien" Raimo Holopaisen ja vaimonsa Helkan ystävyydestä. Vierailemme heillä Varkaudessa aina kun vain vähänkin yhteistä aikaa löytyy. Niin tänäkin kesänä. Raimolta saimme monia hyviä neuvoja ja ohjeita työhömme Namibiassa. Helka jaksaa myös kannustaa ja hänen erikoisuutensa ovat maittavat ateriat ja leivonnaiset. Raimon sisar on nimeltään Riitta, joten Ambokäytännön mukaan meidänkin Riitta on hänen sisarensa...ja saman kaavan mukaan Raimo on minun lankoni. Näin se menee.
HELKA, RAIMO JA RIITTA

TATEKULU RAIMO
Olimme juhannuksena Parikkalassa Oronmyllyllä. Väkeä oli satamäärin ja iloitsimme uskovien yhteydestä. Saimme hurjasti apua slummin pystyttämisessä ja purkamisessa. Koimme jälleen olevamme oikealla asialla: kristittyjen yhteinen toiminta tuo Taivaankin lähemmäs maata.
Olemme olleet myös muutamissa toritapahtumissa. Jesus Cafe on yhdistys joka painattaa ja jakaa hengellisiä traktaatteja. Saimme niitä laatikollisen ja nyt jaamme niitä toreilla ja turuilla. Näin saamme olla mukana myös sisälähetystyössä kotimaassamme.
OKUMONA SLUMMIBASAARI

Odotamme kovasti elokuun 14. päivää, jolloin lennämme takaisin Namibiaan. Sitä ennen on vielä muutama seurakuntatapahtuma. Namibiassa meitä odottaa monet tehtävät ja uusienkin haasteiden valmistelu. Aurinkouunien valmistus jatkuu samoin kuin muutkin työpajat, Onandjokwen sairaalassa ja Olukondassa. Loppuvuosi tuo meille paljon uutta Ambomaalla. Rukoilkaa meille voimia ja terveyttä, jotta voimme toteuttaa Jumalan meille antamat tehtävät. Rukoillaan myös yhteisymmärrystä ja uskovien yhteyttä kollegojen kesken!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

TAIVAS RAJANA

Tuulikki Vampulan lentokenttä Vampulassa keskiviikkoaamuna klo 9.00: Lukuisa joukko Huittislaisia lähetysaktiiveja kokoontuu Taivas Rajana-tapahtuman pystytystalkoisiin kauppaneuvos Leevi K. Laitisen yksityiselle lentokentälle. Urakka on iso: tarkoituksena on pystyttää lentokonehalliin SLUMMI, jonka hökkeleistä tulee eri lähetysjärjestöjen ja muidenkin lähetystyötä tekevien ja tukevien toimijoiden myyntipaikkoja lauantain tapahtumaan. Työä riittää lauantaiaamuun asti...Kun yleisö saapuu paikalle aamu-kymmeneltä on halli saanut uuden ilmeen: pahvi- ja muoviseinäisten hökkeleiden kyltaistä voi lukea mm. "KYLVÄJÄ" , "HUITTISTEN KIRJAKAUPPA" , "AFRIKAN RISTI" , "OLAVIN SAVUT" , "SLEY" , "HILKAN KIRPPIS" , "VAPAAKIRKKO" , "PIPLIA-SEURA" , "OKUMONA-KIRPPIS" , "HUITTISTEN HELLUNTAISEURAKUNTA" , "SANANSAATTAJAT" , "LA ROCA" , " INTIA AGAPE" "SPR" , "VOHVELIBAARI", "GRILLI" , "LÄHETYSKAHVIO" , "GOSPEL RIDERS" ,ym. Kristikansa oli ottanut kutsun vastaan. Haluttiin osoittaa maailmalle että yhteistyö kristillisten järjestöjen välillä on mahdollista kun tajutaan lähtökohta: "Menkää kaikkeen maailmaan..." Järjestäjäjät, Huittisten srk., Vampulan kappelisrk ja lähetysyhdistys Afrikan Risti ry eivät perineet osallistumismaksuakaan...yhteinen tehtävä oli tärkein.
Mukaan oli haluttu useita muitakin kristillisiä järjestöjä, ketään ei haluttu sulkea pois. Tila asetti kuitenkin omat rajoituksensa. Ensi vuonna meitä toivottavasti on monta lisää!
Päivän ohjelma oli monipuolinen. Lähetysjärjestöt esittelivät toimintaansa, trubaduuri Samuli Saarinen esiintyi useaan otteeseen päivän aikaan. Tikkakisa oteltiin kolmessa sarjassa. Gospel Riders, kristillinen moottoripyöräkerho päräytti paikalle kovaäänisine pyörineen kertomaan Jumalan suurista teoista. Pienkoneita, jokunen helikopteri ja muitakin omituisia laitteita nähtiin. Kansan Raamattuseuran evp. rovasti Jorma Kalajoki antoi taukotuvassa kahteen otteeseen Raamattuopetusta. Vanha ystävämme Marjatta Järvinen Paimiosta lausui runoja Runokahviossa. Piplia-sauran kaksi intialaista Raamatunkääntäjää kertoivat mielenkiintoisesti työstään hindujen keskellä. Africa-Fashion muotinäytös sai yleisön ulvomaan ja taputtamaan juuri ennen forssalaisen Candela-kuoron esityksiä. Jumala oli selvästi puikoissa!
Neljältä alkoi varsinainen yleisöryntäys kun oma ripari"pikkuiseni" Pekka Simojoki aloitti "Auta Namibiaa näkemään" -konsertin. Tupa oli tupaten täynnä! Pekka on jo usean vuoden ajan ollut mukana kantavana voimana Ambomaan työssämme. Hänen kanssaan olemme kiertäneet ja tulemme varmaan edelleen kiertämään Suomea kerätessämme varoja Afrikan Ristin Ambomaan Okumona-silmäklinikalle Onandjokwen sairaalassa. Kiitos Pekka...näin jo Päiväkummun riparilla että sinussa on ainesta..!
Kauppaneuvos Leevi Laitinen on muuten siunattu mies. Hän on käynyt kovan koulun elämässään mutta nyt hän antaa auliisti apuaan esim. tällaisten tapahtumien järjestelyihin antamalla kokonaisen lentokentän käyttöömme. Voin vakuuttaa että kyseessä ei ole mikä tahansa korpikenttä. Kaikki on otettu siellä huomioon. Esim. Riitta ja minä yövyimme "saunamökissä" tekolammen rannalla. Varustelutasosta kertoo jotain se että pesuhuoneessa oli mm. iso laatikollinen pesusieniä ja litrakaupalla shampoita ja muita pesulitkuja ohikulkijoiden, kentällä yöpyvien lentoharrastajien tai muuten vaan taivaallisia havittelevien kulkijoiden käyttöön. Veljemme Leevi on antanut sydämensä Jumalalle ja ystävilleen!
Kiitos vielä kerran mukana olleille. Tulemme edelleen kehittämään tapahtumaa tulevien vuosien varalle saamamme palautteen mukaisesti.


torstai 3. toukokuuta 2012

RIITTA RASKAANA...

Rakkaat ystavat, meme Riitalle on tapahtunut ihme! Han on juuri saanut tyttaren. Ei ehka ihan tavallisesti...tytar nimittain oli jo syntyessaan 17-vuotias...Nain aloitti rovasti Aino Jumalanpalveluksen Onandjokwen sairaalan kirkossa viime sunnuntaina esitellessaan uuden perheenjasenemme, Sylvian. Tassa vaiheessa kerrottakoon etta tietokoneemme lahenee loppuaan ja mm. ylapilkulliset kirjaimet ovat havinneet, siksi tama outo sanamuoto.
Meille on todella tapahtunut kummia. Ensin sielunvihollinen hyokkasi meita vastaan muutamien n.s. ystavien kautta yrittaen musertaa meidat maan rakoon. Tama oli taas sita perkeleen aktivitoitumista ennen Jumalan toimintaa...kohta tapahtui kummia...
Pari kuukautta sitten silmaklinikalle tuli nuori neito, Sylvia. Nyt kertomaani tarinaan minulla on Sylvian lupa.    Sylvia syntyi pienessa puskakylassa Ambomaalla vuonna 1995. Kohta syntyman jalkeen hanet annettiin isoaidin kasvatettavaksi. Sitten alkoi varsinainen muuttorumba. Sylviaa heiteltiin sukulaiselta toiselle. Lastensuojeluviranomaisten lausunnon mukaan hanta pahoinpideltiin jokaisessa sijoituspaikassa. Eno halusi lahettaa hanet 5.vuotiaana aasipaimeneksi. Sylvia ei osannut paimentaa ja pelkasi eika halunnut lahtea. Sen seurauksena eno hakkasi hanet kepilla ja mm oikea silma vaurioitui ja menetti nakokyvyn. Sen jalkeen han omin avuin meni sairaalaan mutta silmaa ei voitu enaa pelastaa. Monien nalkaisten vuosien ja monien pahoinpitelyiden jalkeen Sylvia tuli hoidattamaan silmaansa meidan klinikallemme mukanaan kirje lastensuojeluviranomaisilta. Kirjeessa kerrottiin etta Sylvia on taysorpo ja ilman pieniontakaan tukea. Itse han kertoi tottuneensa nalkaan koska ruokaa ei ollut. Nyt han asui karmeassa, haisevassa talossa kahden ala=ikaisen serkkunsa kanssa. Tytto oli laiha kuin hernekeppi. Lupasin lastensuojeluviranomaisille kaiken optisen avun ilmaiseksi. Teimme hanelle harjoituslasit ja sovimma seuranta-ajan kuukauden kuluttua.
Olin jo unohtanut koko tyton, kun han tuli seutrantatutkimukseen. Paatimme tehda hanelle lopulliset lasit. Salom alkoi hioa linsseja, Sylvia odotti odotushuoneessa. Itse olin omassa huoneessani. Sitten tapahtui kummia...Jumala a'ski minun katsomaan odotushuoneeseen ja sanoi etta tuossa on tytarenne! Sanoma oli niin vahva etten voinut muuta kuin soittaa Riitalle, joka oli parhaillaan omassa tyopajassaan sairaalalla. Kysyin, muistatko sen tyton, josta kerroin kuukausi sitten. Riitta muisti. Kerroin etta sain kehoituksen alkaa tukea hanta jollain tavalla. Riitta oli heti samaa mielta. Han tuli klinikalle ja sitten me kaikkim itkimme. Uusi perheenjasen oli syntynyt! Asiat alkoivat edeta. Ensin paikallinen lastensuojeluviranomainen sanoi etta voimme saada nopeasti huoltajuusoikeuden ja juttu kasiteltaisiin tuomioistuimessa saman tien. Sitten tuli pulma. Tyo- ja oleskelulupamme ovat katkolla elokuun lopussa. Uudet ovat toki prosessissa, mutta ilman jatkoa huoltajuus viivastyisi. No, eipa mitaan, Jumalalla oli toinen suunnitelma. Tanaan olimme jalleen lastensuojerluviranomaisen toimistossa ja saimme paatoksen jonka mukaa Sylvian virallinen asuinosoite on hyvan ystavamme, namibialaisen naisen kotona ja taloudellinen vastuu on meilla. Olemme saaneet sisaren Sallalle ja Katjalle! Seka Riitan ja minun etta Sylvian elama muuttui hetkessa. Kolme viikkoa sitten emme edes tunteneet Sylviaa...nyt olemme perhe! Jos joku teista taman lukijoista ei viela usko Jumalaan, nyt on aika tarkistaa asennettaan! Kannattaa olla Jumalan joukoissa. Anything blessfull may happen!

torstai 29. maaliskuuta 2012

LÄHETYS-VÖLKKARIN UUPUMUS

Täällä lähetyskentällä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Iloisia ja vähemmän iloisia asioita. Vähemmän iloisten asioiden joukkoon voidaan lukea meille niin tärkeän Lähetys-Volkkarin heikentynyt toimintakunto: viimeviikolla vaihdelaatikko alkoi temppuilla. Vaihtaminen tällä automaattilaatikolla alkoi takerrella ja niin siinä loppujen lopuksi kävi että auto hyytyi sairaalan pihalle. Kone käy ok mutta auto ei liiku. Salmisen Marko Ongwedivasta oli perheineen kyläilemässä meillä viikonlopun ja yritimme kaikkemme saada laatikkoa toimimaan - tuloksetta. Ei auttanut muuta kuin hinata autopoloinen Ongwedivaan odottamaan taloudellisesti parempia aikoja korjauksen aloittamiseksi ammattilaisvoimin.
Tämä auto-ongelma piti minulle pienen saarnan: itsekkin olen usein "automaattivaihteiston" varassa kulkeva. Asiat tuntuvat luonniustuvan itsekseen, hyvin tai huonosti. Vasta sitten kun meno jostain syystä pysähtyy, tajuaa, että olisikohan henkilökohtainen huolto jäänyt vähiin.
Sitten edellisen kirjoitelman olimme Engelassa miestenpäivillä. Mukana oli 16 ukkoa. Julius Mtuleni, Paulus Heita ja Absalom Hasheela pitivät Raamattuopetustunnit. Syntyi pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Raimo Holopainen, 40 vuotta Namibiassa lähetystyötä tehnyt konkari opetti aurinkouunin valmistuksen. Illalla istuimme nuotiolla, kuuntelimme tarinoita, laulelimme ja rukoilimme. Tapahtuma päättyi sunnuntaiaamun messuun ja ehtoolliseen. Tulemme jatkamaan näitä miestenpäiviä. Kuulin juuri että vastaavanlaisia päiviä on järjestetty aiemminkin. Eräs muistiinpanomerkintä vanhoissa papereissa kertoo että 70-luvun loppupuoliskolla on järjestetty kolmannet miestenpäivät. Hyvää työtä täällä on tehty ennenkin! Perinne jatkukoon nyt Afrikan Ristin / Okumonan voimin.
Huomenna alkaa sairaalan työpajassa aurinkouunikurssi. Sen pitää Raimo ja juuri koulutusjakson päättänyt paikallinen herra Eriksson, joka on saanut nimensä Birger tai Olle Erikssonin mukaan. Eriksson on ollut innokas oppimaan uuninteon salat. Silmäklinikan Salomin ja hänen vastuulleen tulee jäämään hankkeen jatko. Ainakin intoa pojilla riittää!

perjantai 16. maaliskuuta 2012

VESIKAUHUA

Kyllä me nykyvalkoihoiset olemme kovin helposti kauhistuvia! Meiltä oli mennä elämä sekaisin kun vesi oli muutaman päivän poikki ja jouduimme hakemaan sitä naapurista, lähettysaseman sadevesitankista kanistereilla ja pulloilla. No, matka ei onneksi ollut pitkä, yhteensä muutama sata metriä, mutta silti. Entäs sitten, kun suihkukaan ei pelannut? Olihan se kokemus peseytyä pullon suusta kylmällä vedellä! Tai eihän täällä kovin kylmää vettä olekkaan kun aurinki sen tankeissa ja putkissa lämmittää. Eilisiltana, kun tällainen urakka oli saatu päätökseen ja istuimme putipuhtoisina iltaa keskenämme, se vesi sitten tuli, heti, kun pullosuihkut oli otettu! Tuo hetki antoi ajattelemisen aihetta: hyvin monet paikalliset joutuvat hakemaan vetensä joka päivä pitkienkin matkojen päästä. Eivät he valita ja kauhistele, eivät, he ovat kiitollisia että ylipäätään saavat vettä. Tuli mieleen Raamatun sana: älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi varjelee teidän henkenne ja ruumiinne...
Kun muutimme kolme vuotta sitten nykyiseen Ambomaan kotiimme, sinne ei tullut kuin kylmä vesi. Vasta viimevuoden lopulla saimme lämpimän veden. Sen saamista edelsi monta vaihetta. Kun rahaa ei juuri ole ylimääräisesti, piti keksiä jotain halpaa ja käytännöllistä. Täällä paistaa aurinko lähes joka päivä ja siitä saa ilmaista energiaa. Niinpä hankimme 50 metriä tuuman paksuista mustaa putkea ja levitimme sen takapihalle maahan. Kylmä vesi kulkee putken läpi ja lämpiää siellä kuumaksi. Vielä iltaseitsemältä saamme lämpimän suihkun! Joku sanoi että kyllä köyhä on kekseliäs. Ja siinä hän oli oikeassa!
Täällä oppii iloitsemaan pienistä asioista ja oivalluksista. Oppii tyytymään vähempään - sitä kautta saa henkisesti enemmän!

lauantai 10. maaliskuuta 2012

JUMALAN HULLUJA...

Pekka Simojoki puhuu usein Jumalan hulluista. Ei sillä tarkoiteta että Jumalan seuraaminen olisi hulluutta, ei, sillä sitä tietähän päästään Taivaaseen! Nyt ajattelen lähinnä meitä, jotka olemme lähetystyössä täällä kaukana. Kyllä meissä täytyy olla ripaus myöskin hulluutta, kun tänne olemme lähteneet, puutteellisiin olosuhteisiin. Jouduimme tänään tämän asian eteen Riitan kanssa, kun veimme rakkaan lähettitoverimme, Angolan lähetin, Makkosen Tuulan Angolan raja-asemalle. Päästyämme raja-alueelle automme ympäröi sankka rosvojen joukko. Kaikki irtain oli vaarassa hävitä. Tuula, joka on kokenut rajanylittäjä, ei häkeltynyt. Hän hyppäsi autosta ulos, otti neljä laukkuaan; yksi vedettävä ja kolme roikkui kaulassa ja hävisi saman tien väkiloukkoon. Tuula tietää ettei sinne kannata jäädä ihmettelemään, vaan pitää mahdollisimman pian päästä tulli-alueelle ja turvaan. On se mejän Makkonen melekonen lyyli...juuri sellainen Simojoen tarkoittama Jumalan hullu, joka turvaa Hänen suojelukseensa ja painaa eteenpäin sen turvin.
Samanen Makkonen oli meillä eilen kylässä. Tuli ennen viittä ja kertoi että aikoo viettää illan meillä. No, mikäs sen ihanampaa... Suomessa lienee moinen kyläily katoavaa kansanperinnettä. Makkonen oli kuitenkin varautunut tekemäänsä yllätykseen: päätimme pitää nyyttikekkerit: Tuula toi juustoja ja vanhoja, joskin meille kuin tuoreita hapanleivänjämiä, meiltä löytyi suomalaista salamia ( parasta ennen 16.02.-12), suolakurkkuja ja teetä. Pileet pystyyn ja wau, gourme'-illallinen oli maittava hyvässä seurassa. Illan päätteeksi kilvan kiitimme Herraa Makkosesta ja hän meistä. Se on sitä siunattua ystävyyttä!
Täällä kaukana oppii kiittämään ystävistään: Olkaa koko porukka siunatus tilas!

torstai 8. maaliskuuta 2012

SARJATUOTANTOON...

Kerroin jo aikaisemmassa kirjoituksessa uusimmasta hankkeestamme täällä Ambomaalla: aurinkouunista. Helka ja Raimo ovat ahkeroineet nyt kuukauden tuotekehittelyn kimpussa ja tulosta syntyy: pääsemme jo ensiviikolla aloittamaan uunien sarjatuotannon! Otamme muutaman paikallisen ukon ensin oppilaiksi ja sitten, kun hallitsevat homman, uuninrakentajiksi. On mielenkiintoista nähdä, kuinka uunit alkavat mennä kaupaksi. Hinta pidetään mahdollisimman alhaisena jotta ihmisillä olisi varaa hankkia se itselleen. Uunien myynnistä saatava tuotto menee paikallisen kirkon työn tukemiseen ennalta määriteltyihin kohteisiin.
Helka ja Raimo ovat tehneet useamman mallikappaleen erilaisin ratkaisuin. Kaikki ne toimivat hyvin, vaikkakin täällä on nyt sadeaika eikä aurinkoa ole kaikin ajoin näkösällä. Silti puurot, potut ja lihat kypsyvät ilmaisella energialla taivasalla. Kunpa paikalliset ymmärtäisivät uunin edut: ei tarvi kantaa pitkien matkojen päästä risuja jokaista ateriaa varten.
Tämän hankkeen tärkeä osa on myös koulutus ja ruoanvalmistusohjeiden laadinta paikallisilla kielillä. Helka ja Raimo hallitsevat kielipuolen. Kylle tää on helppoa!
Viikon kuluttua, 17.-18. maaliskuuta pidämme Engelassa ensimmäiset miestenpäivät. Mukaan tulee puhujiksi paikallisia pappeja, kuten Julius Mtuleni, Absalom Hasheela, Eino Ekandjo ja Paulus Heita. Raimon kanssa olemme päällepäsmäreinä. Erityisesti odotan lauantain nuotio-iltaa. Afrikassa sanotaan että mies ilman tarinoita ei ole olemassa. Raimolta eivät tarinat lopu ja kiva on kuunnella muitakin ukkoja. Afrikan Risti kustantaa koko paletin. Jos joku haluaa osallistua päivien kustannuksiin, sen voi tehdä tilille FI2655212420019858 , viitenumero 39 (rahankeräyslupa löytyy kotisivuilta kohdasta "tiedotteet").
Riitan kestovaippahanke edistyy myöskin pikkuhiljaa. Uskomme että uuni ja kestovaipat ovat ne tuotteet, joilla saamme täällä hankittua tukea kirkolle.

maanantai 23. tammikuuta 2012

SIUNATTUA MIESENERGIAA...

Terveisiä Päiväkummusta! Viime viikonloppuna siellä oli perinteiset miestenpäivät. Minulle ne päivien vetäjänä olivat viimeiset; vetovastuu palaa Lähetysseuralle jo seuraavien päivien kohdalla lokakuussa. Olen kiitollinen niistä siunatuista vuosista, joina sain olla suunnittelemassa ja vastaamassa noista viikonlopuista! Päätösmessussa sain veljiltä siunauksen Riihikirkon alttarilla yhdessä Hankelan Jussin kanssa. Jussi on mukana seuraavien miestenpäivien suunnittelutoimikunnassa. Viestikapula siirtyi ukolta ukolle Jumalan kasvojen edessä. Viikonloppu oli minulle henkilökohtaisesti vaikuttava ja kovin haikea. Yksi ajanjakso elämässäni on taas tapissa. Vastuun siirtyminen muille oli kuitenkin välttämätöntäkin Ambomaan työmme vuoksi. Nyt voimme palata kesä- ja joulumatkoilta Suomesta paljon aikaisemmen takaisin Ambomaalle ja ehkäpä jättää vastaisuudessa Suomen joulunkin väliin, kiitos ystävien, jotka ovat ottamassa vastuuta varainhankinnasta. Tänään avasimme NETTIBASAARIN. Herra sitäkin hanketta siunatkoon.




Takaisin Päiväkumpuun ja miestenpäiville. Hartikaisen Olavi, diakoni ja katuevankelista toi sanomaa Taivaasta. Päiväkummun Piitlekset musisoivat ja Herra siunasi! Kun katselin tuota piskuista ukkolaumaa verkkareissaan, aamutossuissaan, maalarinteipille kirjoitettu nimilappu rinnassaan ja kuuntelin heidän todistuksiaan Jumalan hoidosta ja johdatuksesta en voinut muuta kuin kiittää Jumalaa että saan olla yksi heistä. Tunsin että rakastan heitä jokaista! Usko antaa ihmeelliset ulottuvuudet. Olen varma että yksikään viikonlopputapahtuma ilman uskovien yhteyttä ei voi olla samanlailla voimia antava. Jumala on totta! Pojat, kiitos veljeydestänne!


Mukana oli useita lähetyskentillä olleita: Salkon Seppo, Laukkasen Martti, Hankelan Jussi... Rukoilen että tulevatkin miestenpäivät Päiväkummussa saavat olla samanlaisia Jumalan hoidon kanavia! Saimme jopa esirukousvastuutakin; eräs mukanaolleista, "lisenssillä reikiä ihmisiin tekevä" veli odottaa eläkepäiviensä tehtäväksi pääsyä palvelemaan lähetystä ja Jumalaa tarkalla kirurgin kädellään Tansaniaan. Wau! Rukoillaan johdatusta!



Vaikkakin Päiväkummun miestenpäivät jäänevät minulta, saan kuitenkin olla mukana luomassa uutta samalla saralla Namibiassa. Afrikan Risti on jo nyt yhteistyössä Engelan Seurakuntaopiston kanssa. Siellähän aloitettiin evankeliointihankkeemme. Maaliskuun 16.-18. välisenä viikonloppuna pidämme siellä yhdessä paikallisten ukkojen kanssa ensimmäiset MIESTENPÄIVÄT. Koska Afrikan Risti kustantaa koko paletin, joudumme ilmeisesti rajoittamaan osallistujamäärän kahteenkymmeneen ukkoon. Ambomaalla 30 vuotta lähetystyötä tehnyt Raimo Holopainen on paikallisten pappien lisäksi mukana päivien järjestelyissä. Rukoilkaa päivien puolesta. On melkoinen haaste löytää oikea ohjelmarunko vieraalla maalla. Toki oma kokemus Suomessa antaa valmiuksia mutta ei ole mahdollista kopioida sitä. Viikonloppu pitää olla kodikas osallistujille myöskin ohjelman puolesta. Uskon että saamme hyviä vinkkejä Paulus Heitalta, Absalom Hasheelalta ja Juliun Mtulenilta.




Sydämeni on pullollaan kiitosta kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet Riitan kanssa kokea tämänkin kotimaan jakson aikana. Huomisiltana Hallin seurakuntatalossa on lähetysseurat. Lea Pynnönen, rakas sisaremme Herrassa kutsui meidät kertomaan työstämme Namibiassa. Seuraavalla viikolla ajelemme anoppilaan Halsualle. Anoppi tekee sikamaisen hyvää läskisoosia, eikä muissakaan murkinoissa ole valittamista. Ei edes siinä että anoppi on helluntalainen! Päinvastoin!

tiistai 17. tammikuuta 2012

LÄHTÖ ON LÄHELLÄ...

Taas alkaa maa polttaa jalkojen alla - paluu Namibiaan lähestyy. Vaikkakin tällainen jatkuva matkustelu on voimia kuluttavaa, on siinä omat hyvätkin puolensa. Kun kulkee maapallon toiselta puolelta toiselle pari kertaa vuodessa, pysyy nöyränä. Se koettelee taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti, mutta pakottaa ajattelemaan mitä seurakunnissa kotimaan jaksojen aikana puhuu. Ero Namibian ja Suomen välillä on niin huikea että joskus huimaa. Mitä se merkitsee meille, joilla on koti kahdessa maassa.? Omaan rajallisuuteen törmää koko ajan. Kun on Suomessa on ikävä Namibiaan ja päinvastoin. Kummassakin maassa on rakkaita ystäviä ja omat sitoumuksensa. Suurin haaste on kotimaan jaksoilla varainhankinta. Onneksi olemme nyt saaneet siihen hommaan pätevää apua...kiitos Sirpa ja monet muutkin ystävät ja seurakunnat. Odotamme asioiden kehittymnistä siihen suuntaan että voimme itse vähentää matkailua ja viettää pidempiä aikoja Namibiassa. Yhteispelillä se onnistuu. Paljon uusia jäseniä on liittynyt Afrikan Ristiin. Olemme iloisia että näin moni on löytänyt konkreettisen tavan olla mukana lähetystyössä.


Palasimme juuri Jämijärveltä. Lähdimme puolilta päivin ja palasimme puolilta öin. Saimme viettää antoisan illan Jämijärven seurakunnassa. Kirsti Yli-Rämi, lähetyssihteeri oli yhdessä Aune Ahtolan kanssa järjestäneet Afrikan Risti lähetysillan. Olimme tasan vuosi sitten samassa paikassa ja silloinkin koimme samaa yhteyttä jämijärveläisten kanssa! Yhteinen usko ja lähetystehtävä yhdistävät. Näissä hommissa oppii arvostamaan yhteistyötä. Voi, kumpa se ymmärrettäisiin laajemminkin kristillisissä piireissä! Ollaan yhteisellä asialla ja varmasti Jumalakin toivoo että voisimme olla yhtä, me, jotka olemme saaneet kutsun toteuttaa lähetyskäskyä. Siis kaikki me kristityt. Me kaikki olemme kutsutut. Viedään siis Sanaa eteenpäin yhdessä, unohtaen kuppikuntien rajat. En usko että Kristuksellekaan on mitään sitä vastaan.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

AURINKOENERGIAA

Joulu on ohi ja karppaus alkanut...vaivaiset 20 kiloa on tavoitteena jättää viimeistään Namibiaan Suomen kesään mennessä. Että sillai...


Nyt tulee tietokilpailukysymys: Kuka on ikiliikkujaksi rinnastettava Jumalan juoksupoika, joka vaimonsa innostamana jaksaa touhuta lähetyksen töissä vielä tukevasti eläkepäivilläänkin? Vastauksia on toki monia. On Sepot Löytty ja Kalliokoski, Olle Eriksson...naispuolisista voisi mainita Ulla Nenosen, Aune Haaviston, Lahja Lehtosen, Helka Honkasen ja monet muut, jotka ovat antaneet elämänsä Namibialle. Tämän kysymyksen tällä kertaa oikea vastaus kolahtaa kuitenkin Raimo Holopaiseen. Raimo on uskomattoman sitkeä sissi lähetyksen alalla. Kymmenien vuosien uurastus Ambomaalla ei ota loppuakseen eläkkeelläkään. Hyvänä sparraajana Raimolla on Helka-vaimo. Olemme tuhannen iloisia siitä että Helka ja Raimo ovat lähdössä Afrikan Ristin hommiin muutaman kuukauden keikalle Ambomaalle; Helkan tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa yhdessä Riitan kanssa äitiyspakkauksia Onandjokwen sairaalan pienokaisille. Raimo tulee opettamaan ambomiehiä valmistamaan aurinkouuneja. Nämä hankkeet toteutetaan sekä sairaalan potilaiden työpajassa että puskassa. Ajatuksena on opettaa muutama ukko/alue valmistamaan uuneja "hukkamateriaaleista". Äitiyspakkaushanke sisältää mm. kestovaippojen valmistusta, potkupukuja , lämpimiä vaatteita (Suomesta lahjoitettuja) ym. Kestovaippojen kosteutta hylkivä materiaali joudutaan tuomaan Suomesta. Jos joku haluaa avustaa hankinnoissa, sen voi tehdä tilille 566006-273148 (viesti "äitiyspakkaus") Vastineeksi saa "Afrikkalaisen yllätyksen" (älä unohda yhteystietojasi).


Tapasin Raimon ensimmäisen kerran Oniipassa, Ambomaalla kolmisen vuotta sitten. Meistä tuli heti hyvät kaverit. Huumori ja rakkaus Namibiaan yhdistää. Olemme saaneet Riitan kanssa usein kyläillä Helkan ja Raimon luona Varkaudessa. Siellä on ollut useita Okumona-tilaisuuksia, joita Raimo on järjestänyt. Viikon kulutua olemme jälleen menossa heitä tapaamaan. Suunnittelemme tulevaa Ambomaan keikkaa ja muun ajan vain olemme ja hölötämme niitä näitä. Olemme kiitollisia että Jumala antoi heidät ystäviksemme. On sikaihanaa olla siellä, missä meitä rakastetaan, on helppo hengittää ja vaikka vain olla silloin, kun ei ole mitään sanottavaa. No, kun Raimo on paikalla, ei hiljaisia hetkiä juuri ole!


Ennen kuin palaamme Ambomaalta taas Suomen suvea ihailemaan, saamme kokea unohtumattomia kuukausua Namibiassa Helkan ja Raimon kanssa. Pari-kolme kuukautta kävelevän Ambomaan ja Botswanan tietokirjan (kokemukseen perustuvan) kanssa ei voi jättää meitä kylmiksi. Aiomme matkailla läpi Helkan ja Raimon historiaa Ambomaalla ja Botswanassa LähetysVolkkarillamme. Ymmärrän, jos joku ajattelee että " käyp katteeks". Nyt Jumala hellii Riittaa ja Timoa...ei ole ihan jokapäiväistä herkkua elää todeksi Ambomaan lähetyshistoriaa joidenkin Helka Honkasen ja Raimo Holopaisen kanssa. Lopultakin aurinko paistaa risukasaan oikeen ISOSTI!


Olemme saaneet Riitan kanssa levätä ihan oikeesti. Huomisaamuna matkaamme Vampulaan katsastamaan toukokuun suuren lähetystapahtuman puitteita, Tuulikin lentokenttää. Honkasen Sirpa, rakas sisaremme Herrassa on tämän suuren, lähetystoimijoita yhdistävän hankkeen promoottori.


Tammikuulla meillä ei ole hirveän paljon tapahtumia. Varmasti suurin tapahtuma on Huittisissa kuun lopulla lähetyspäivä, joka huipentuu Pekka Simojoen "Auta Namibiaa näkemään"-konserttiin. Eräs Marjatta Järvinen lausuu piisien välissä runoja...wau, kannattaa tulla kuulolle.

P.S. PÄIVÄKUMMUSSA PERINTEISET MIESTENPÄIVÄT 20.-22.01.-12. Nyt on korkea aika ilmoittautua! www.mission.fi/paivakumpu