sunnuntai 17. tammikuuta 2010

JALAT LUMESSA - MIELI AURINGOSSA...

Joulu tuli ja meni. Saimme viettää sen äiti-Kertun ja isä-Taunon luona Hallissa. Äiti sairastaa Alzheimerin tautia, mutta jaksoi olla koko joulun ajan "läsnä". Mieli virkistyi heidän seurassaan. Uskovat vanhemmat ovat parasta, mitä lapselle voi tapahtua!
Alatalkkarin Anna-Maija, Ama, tuurasi silmäklinikalla kahden kuukauden ajan. Hän oli siellä jo toista kertaa. On hyvä, kun on hänenlaisensa kollega ja ystävä, jolle voi uskoa silmäklinikan hoitamisen kun itse on kotimaassa. Miehensä Pertti matkusti joulun ajaksi Aman luo ja he palasivat kotimaahan uudenvuoden aattona. Ama asusteli Ambomaan kodissamme ja hoiteli pihaa ja taloa. Musta ystävämme Laina Kivelä jäi hoitamaan taloa tammikuun ajaksi. Itse palaamme Namibiaan helmikuun alussa.
Lehtisen Elise ja Jarmo piipahtivat kotimaassa joulua juhlimassa parin viikon ajan. He palasivat Ambomaalle jo 10. tammikuuta.
Joulun jälkeen saimme vierailla Ylöjärvellä, Sulkavalla ja Korsossa lähetystapahtumien merkeissä. Kiitos kaikille ystäville näissäkin seurakunnissa!
Olimme suunnitelleen yhteiskristillistä lähetystapahtumaa pohjanmaalla erään paikkakunnan ev.lut.-, helluntai- ja vapaakirkon kanssa. Uskoimme kaiken onnistuvan, kunnes tuli seinä vastaan ja jäimme suremaan jälleen sitä tosiasiaa, että kristittyjen todellinen yhteys ei näytä toteutuvan. Olemme törmänneet samaan esteeseen aiemminkin. Viime kesänä, kun suunnittelimme eräällä paikkakunnalla ev.lut.- ja helluntaiseurakunnan yhteistä lähetystilaisuutta, kirkkoherra ilmoitti, että "opilliset eroavaisuudet helluntailaisten kanssa ovat niin suuret, että yhteistyömahdollisuutta ei ole". Olivat oikein palaveeranneet pappien kesken asiasta. HALOO! Missä mennään? Taivaassa ei ole osastoja eri seurakunnille! Olen usein verrannut tilannetta urheilijoihin: ei pituushyppääjä sano keihään heittäjälle, että sinä et ole oikeasti urheilija, kun et hyppää pituutta. Kyllä kumpikin harjoittelevat omissa porukoissaan, mutta pitävät silti yhteisiä kisoja ja tähtäävät samoihin olympialaisiin. Siellä asutaan samassa hotellissa ja aterioidaan yhdessä. Ollaan yhtä joukkuetta. Mutta me kristityt olemme niin suvaitsemattomia, että edes ehtoollisyhteyttä eri seurakuntien kesken ei ole. Ei Kristus, ehtoollista asettaessaan eritellyt, kenelle sen asetti. Ei. Kyllä Hän tarkoitti sen omaksi muistoateriakseen ilman eroittavia raja-aitoja. Kaikki teologiset selittelyt tätä vastaan ovat keksittyjä, Raamatun vastaisia. Kristus on yksi ja yhteinen. Eräs lähetystyöntekijä kertoi omalla työalallaan todellisesta yhteydestä: siellä luterilaiset ja helluntailaiset lähetit viettivät yhteisiä ehtoollisia. Mukana oli myös paikallisia kristittyjä. Tärkeintä oli, että oltiin yhdessä, uskovina, Kristuksen asettamalla aterialla. Vaan kuinkas kävikään; erään lähetin työkauden lopussa, kotimaahan paluun lähestyessä tämä sanoi, että "ei sitten puhuta kotimaassa näistä yhteisistä ehtoollisenvietoista mitään, ettei tule vaikeuksia". Voi pyhä jysäys. Todellista kristittyjen yhteyttä eri kirkkokuntien välillä ei voi olla ennen kuin ehtoollisyhteys toimii. Se, joka kieltää kristityltä lähimmäiseltään ehtoollisyhteyden, tuomitsee ja kieltää samalla tämän uskon aitouden. Eri kristillisten kirkkokuntien välisen ehtoollisyhteyden kieltävät henkilöt perustelevat asiaa keksityillä syillä, joiden tarkoituksena on korostaa omaa erinomaisuuttaan. Kuinkas Kristus itse sanookaan:"sitä, joka tulee minun luokseni minä en heitä ulos". Ystävät, rukoillaan, että me kristityt löytäisimme todellisen yhteyden. Aikaa on vähän. Jeesus tulee millä hetkellä tahansa. Kuka meistä on se, joka erittelee Taivaaseen lähtijät. Ei kukaan meistä, se on Jumalan tehtävä ja Hän on armollisempi kuin me kuppikunnissamme. Hän näkee sydämiin. Toivotaan, ettei suvaitsemattomuutemme toisiamme kohtaan tule esteeksi...
Miksikö vuodattelen julkisesti blogissani näitä asioita? Siksi, että tiedän Jumalan Hengen voivan vaikuttaa siihen, että erilaisista ajatuksistamme huolimatta voimme rukoilla toistemme ja yhteisten asioiden puolesta. Asioista täytyy voida puhua niiden oikeilla nimillä, toinen toistamme kunnioittaen.
Vielä ennen Afrikkaan paluutamme teemme Kainuun kierroksen. Paltamo, Suomussalmi ja Ristijärvi ovat etappeja ja paluumatkalla saamme vierailla Kuopiossa Lähetyskauppa Vakassa Ambo-Basaarin myötä. Helmikuun 4. päivä on vielä yksi tilaisuus, Lähetysseuran teemapäivä Raumalla. Lähetysseuran kotimaan työn johtaja Markku Lainekkin on mukana. Vielä emme ole varanneet lippuja mutta pyrimme pääsemään ilmaan heti Rauman tapahtuman jälkeen.