TAIVAS RAJANA

Tuulikki Vampulan lentokenttä Vampulassa keskiviikkoaamuna klo 9.00: Lukuisa joukko Huittislaisia lähetysaktiiveja kokoontuu Taivas Rajana-tapahtuman pystytystalkoisiin kauppaneuvos Leevi K. Laitisen yksityiselle lentokentälle. Urakka on iso: tarkoituksena on pystyttää lentokonehalliin SLUMMI, jonka hökkeleistä tulee eri lähetysjärjestöjen ja muidenkin lähetystyötä tekevien ja tukevien toimijoiden myyntipaikkoja lauantain tapahtumaan. Työä riittää lauantaiaamuun asti...Kun yleisö saapuu paikalle aamu-kymmeneltä on halli saanut uuden ilmeen: pahvi- ja muoviseinäisten hökkeleiden kyltaistä voi lukea mm. "KYLVÄJÄ" , "HUITTISTEN KIRJAKAUPPA" , "AFRIKAN RISTI" , "OLAVIN SAVUT" , "SLEY" , "HILKAN KIRPPIS" , "VAPAAKIRKKO" , "PIPLIA-SEURA" , "OKUMONA-KIRPPIS" , "HUITTISTEN HELLUNTAISEURAKUNTA" , "SANANSAATTAJAT" , "LA ROCA" , " INTIA AGAPE" "SPR" , "VOHVELIBAARI", "GRILLI" , "LÄHETYSKAHVIO" , "GOSPEL RIDERS" ,ym. Kristikansa oli ottanut kutsun vastaan. Haluttiin osoittaa maailmalle että yhteistyö kristillisten järjestöjen välillä on mahdollista kun tajutaan lähtökohta: "Menkää kaikkeen maailmaan..." Järjestäjäjät, Huittisten srk., Vampulan kappelisrk ja lähetysyhdistys Afrikan Risti ry eivät perineet osallistumismaksuakaan...yhteinen tehtävä oli tärkein.
Mukaan oli haluttu useita muitakin kristillisiä järjestöjä, ketään ei haluttu sulkea pois. Tila asetti kuitenkin omat rajoituksensa. Ensi vuonna meitä toivottavasti on monta lisää!

Päivän ohjelma oli monipuolinen. Lähetysjärjestöt esittelivät toimintaansa, trubaduuri Samuli Saarinen esiintyi useaan otteeseen päivän aikaan. Tikkakisa oteltiin kolmessa sarjassa. Gospel Riders, kristillinen moottoripyöräkerho päräytti paikalle kovaäänisine pyörineen kertomaan Jumalan suurista teoista. Pienkoneita, jokunen helikopteri ja muitakin omituisia laitteita nähtiin. Kansan Raamattuseuran evp. rovasti Jorma Kalajoki antoi taukotuvassa kahteen otteeseen Raamattuopetusta. Vanha ystävämme Marjatta Järvinen Paimiosta lausui runoja Runokahviossa. Piplia-sauran kaksi intialaista Raamatunkääntäjää kertoivat mielenkiintoisesti työstään hindujen keskellä. Africa-Fashion muotinäytös sai yleisön ulvomaan ja taputtamaan juuri ennen forssalaisen Candela-kuoron esityksiä. Jumala oli selvästi puikoissa!

Neljältä alkoi varsinainen yleisöryntäys kun oma ripari"pikkuiseni" Pekka Simojoki aloitti "Auta Namibiaa näkemään" -konsertin. Tupa oli tupaten täynnä! Pekka on jo usean vuoden ajan ollut mukana kantavana voimana Ambomaan työssämme. Hänen kanssaan olemme kiertäneet ja tulemme varmaan edelleen kiertämään Suomea kerätessämme varoja Afrikan Ristin Ambomaan Okumona-silmäklinikalle Onandjokwen sairaalassa. Kiitos Pekka...näin jo Päiväkummun riparilla että sinussa on ainesta..!

Kauppaneuvos Leevi Laitinen on muuten siunattu mies. Hän on käynyt kovan koulun elämässään mutta nyt hän antaa auliisti apuaan esim. tällaisten tapahtumien järjestelyihin antamalla kokonaisen lentokentän käyttöömme. Voin vakuuttaa että kyseessä ei ole mikä tahansa korpikenttä. Kaikki on otettu siellä huomioon. Esim. Riitta ja minä yövyimme "saunamökissä" tekolammen rannalla. Varustelutasosta kertoo jotain se että pesuhuoneessa oli mm. iso laatikollinen pesusieniä ja litrakaupalla shampoita ja muita pesulitkuja ohikulkijoiden, kentällä yöpyvien lentoharrastajien tai muuten vaan taivaallisia havittelevien kulkijoiden käyttöön. Veljemme Leevi on antanut sydämensä Jumalalle ja ystävilleen!

Kiitos vielä kerran mukana olleille. Tulemme edelleen kehittämään tapahtumaa tulevien vuosien varalle saamamme palautteen mukaisesti.

RIITTA RASKAANA...

Rakkaat ystavat, meme Riitalle on tapahtunut ihme! Han on juuri saanut tyttaren. Ei ehka ihan tavallisesti...tytar nimittain oli jo syntyessaan 17-vuotias...Nain aloitti rovasti Aino Jumalanpalveluksen Onandjokwen sairaalan kirkossa viime sunnuntaina esitellessaan uuden perheenjasenemme, Sylvian. Tassa vaiheessa kerrottakoon etta tietokoneemme lahenee loppuaan ja mm. ylapilkulliset kirjaimet ovat havinneet, siksi tama outo sanamuoto.

Meille on todella tapahtunut kummia. Ensin sielunvihollinen hyokkasi meita vastaan muutamien n.s. ystavien kautta yrittaen musertaa meidat maan rakoon. Tama oli taas sita perkeleen aktivitoitumista ennen Jumalan toimintaa...kohta tapahtui kummia...

Pari kuukautta sitten silmaklinikalle tuli nuori neito, Sylvia. Nyt kertomaani tarinaan minulla on Sylvian lupa.    Sylvia syntyi pienessa puskakylassa Ambomaalla vuonna 1995. Kohta syntyman jalkeen hanet annettiin isoaidin kasvatettavaksi. Sitten alkoi varsinainen muuttorumba. Sylviaa heiteltiin sukulaiselta toiselle. Lastensuojeluviranomaisten lausunnon mukaan hanta pahoinpideltiin jokaisessa sijoituspaikassa. Eno halusi lahettaa hanet 5.vuotiaana aasipaimeneksi. Sylvia ei osannut paimentaa ja pelkasi eika halunnut lahtea. Sen seurauksena eno hakkasi hanet kepilla ja mm oikea silma vaurioitui ja menetti nakokyvyn. Sen jalkeen han omin avuin meni sairaalaan mutta silmaa ei voitu enaa pelastaa. Monien nalkaisten vuosien ja monien pahoinpitelyiden jalkeen Sylvia tuli hoidattamaan silmaansa meidan klinikallemme mukanaan kirje lastensuojeluviranomaisilta. Kirjeessa kerrottiin etta Sylvia on taysorpo ja ilman pieniontakaan tukea. Itse han kertoi tottuneensa nalkaan koska ruokaa ei ollut. Nyt han asui karmeassa, haisevassa talossa kahden ala=ikaisen serkkunsa kanssa. Tytto oli laiha kuin hernekeppi. Lupasin lastensuojeluviranomaisille kaiken optisen avun ilmaiseksi. Teimme hanelle harjoituslasit ja sovimma seuranta-ajan kuukauden kuluttua.

Olin jo unohtanut koko tyton, kun han tuli seutrantatutkimukseen. Paatimme tehda hanelle lopulliset lasit. Salom alkoi hioa linsseja, Sylvia odotti odotushuoneessa. Itse olin omassa huoneessani. Sitten tapahtui kummia...Jumala a'ski minun katsomaan odotushuoneeseen ja sanoi etta tuossa on tytarenne! Sanoma oli niin vahva etten voinut muuta kuin soittaa Riitalle, joka oli parhaillaan omassa tyopajassaan sairaalalla. Kysyin, muistatko sen tyton, josta kerroin kuukausi sitten. Riitta muisti. Kerroin etta sain kehoituksen alkaa tukea hanta jollain tavalla. Riitta oli heti samaa mielta. Han tuli klinikalle ja sitten me kaikkim itkimme. Uusi perheenjasen oli syntynyt! Asiat alkoivat edeta. Ensin paikallinen lastensuojeluviranomainen sanoi etta voimme saada nopeasti huoltajuusoikeuden ja juttu kasiteltaisiin tuomioistuimessa saman tien. Sitten tuli pulma. Tyo- ja oleskelulupamme ovat katkolla elokuun lopussa. Uudet ovat toki prosessissa, mutta ilman jatkoa huoltajuus viivastyisi. No, eipa mitaan, Jumalalla oli toinen suunnitelma. Tanaan olimme jalleen lastensuojerluviranomaisen toimistossa ja saimme paatoksen jonka mukaa Sylvian virallinen asuinosoite on hyvan ystavamme, namibialaisen naisen kotona ja taloudellinen vastuu on meilla. Olemme saaneet sisaren Sallalle ja Katjalle! Seka Riitan ja minun etta Sylvian elama muuttui hetkessa. Kolme viikkoa sitten emme edes tunteneet Sylviaa...nyt olemme perhe! Jos joku teista taman lukijoista ei viela usko Jumalaan, nyt on aika tarkistaa asennettaan! Kannattaa olla Jumalan joukoissa. Anything blessfull may happen!

LÄHETYS-VÖLKKARIN UUPUMUS

Täällä lähetyskentällä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Iloisia ja vähemmän iloisia asioita. Vähemmän iloisten asioiden joukkoon voidaan lukea meille niin tärkeän Lähetys-Volkkarin heikentynyt toimintakunto: viimeviikolla vaihdelaatikko alkoi temppuilla. Vaihtaminen tällä automaattilaatikolla alkoi takerrella ja niin siinä loppujen lopuksi kävi että auto hyytyi sairaalan pihalle. Kone käy ok mutta auto ei liiku. Salmisen Marko Ongwedivasta oli perheineen kyläilemässä meillä viikonlopun ja yritimme kaikkemme saada laatikkoa toimimaan - tuloksetta. Ei auttanut muuta kuin hinata autopoloinen Ongwedivaan odottamaan taloudellisesti parempia aikoja korjauksen aloittamiseksi ammattilaisvoimin.

Tämä auto-ongelma piti minulle pienen saarnan: itsekkin olen usein "automaattivaihteiston" varassa kulkeva. Asiat tuntuvat luonniustuvan itsekseen, hyvin tai huonosti. Vasta sitten kun meno jostain syystä pysähtyy, tajuaa, että olisikohan henkilökohtainen huolto jäänyt vähiin.

Sitten edellisen kirjoitelman olimme Engelassa miestenpäivillä. Mukana oli 16 ukkoa. Julius Mtuleni, Paulus Heita ja Absalom Hasheela pitivät Raamattuopetustunnit. Syntyi pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Raimo Holopainen, 40 vuotta Namibiassa lähetystyötä tehnyt konkari opetti aurinkouunin valmistuksen. Illalla istuimme nuotiolla, kuuntelimme tarinoita, laulelimme ja rukoilimme. Tapahtuma päättyi sunnuntaiaamun messuun ja ehtoolliseen. Tulemme jatkamaan näitä miestenpäiviä. Kuulin juuri että vastaavanlaisia päiviä on järjestetty aiemminkin. Eräs muistiinpanomerkintä vanhoissa papereissa kertoo että 70-luvun loppupuoliskolla on järjestetty kolmannet miestenpäivät. Hyvää työtä täällä on tehty ennenkin! Perinne jatkukoon nyt Afrikan Ristin / Okumonan voimin.

Huomenna alkaa sairaalan työpajassa aurinkouunikurssi. Sen pitää Raimo ja juuri koulutusjakson päättänyt paikallinen herra Eriksson, joka on saanut nimensä Birger tai Olle Erikssonin mukaan. Eriksson on ollut innokas oppimaan uuninteon salat. Silmäklinikan Salomin ja hänen vastuulleen tulee jäämään hankkeen jatko. Ainakin intoa pojilla riittää!

VESIKAUHUA

Kyllä me nykyvalkoihoiset olemme kovin helposti kauhistuvia! Meiltä oli mennä elämä sekaisin kun vesi oli muutaman päivän poikki ja jouduimme hakemaan sitä naapurista, lähettysaseman sadevesitankista kanistereilla ja pulloilla. No, matka ei onneksi ollut pitkä, yhteensä muutama sata metriä, mutta silti. Entäs sitten, kun suihkukaan ei pelannut? Olihan se kokemus peseytyä pullon suusta kylmällä vedellä! Tai eihän täällä kovin kylmää vettä olekkaan kun aurinki sen tankeissa ja putkissa lämmittää. Eilisiltana, kun tällainen urakka oli saatu päätökseen ja istuimme putipuhtoisina iltaa keskenämme, se vesi sitten tuli, heti, kun pullosuihkut oli otettu! Tuo hetki antoi ajattelemisen aihetta: hyvin monet paikalliset joutuvat hakemaan vetensä joka päivä pitkienkin matkojen päästä. Eivät he valita ja kauhistele, eivät, he ovat kiitollisia että ylipäätään saavat vettä. Tuli mieleen Raamatun sana: älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi varjelee teidän henkenne ja ruumiinne...

Kun muutimme kolme vuotta sitten nykyiseen Ambomaan kotiimme, sinne ei tullut kuin kylmä vesi. Vasta viimevuoden lopulla saimme lämpimän veden. Sen saamista edelsi monta vaihetta. Kun rahaa ei juuri ole ylimääräisesti, piti keksiä jotain halpaa ja käytännöllistä. Täällä paistaa aurinko lähes joka päivä ja siitä saa ilmaista energiaa. Niinpä hankimme 50 metriä tuuman paksuista mustaa putkea ja levitimme sen takapihalle maahan. Kylmä vesi kulkee putken läpi ja lämpiää siellä kuumaksi. Vielä iltaseitsemältä saamme lämpimän suihkun! Joku sanoi että kyllä köyhä on kekseliäs. Ja siinä hän oli oikeassa!

Täällä oppii iloitsemaan pienistä asioista ja oivalluksista. Oppii tyytymään vähempään - sitä kautta saa henkisesti enemmän!

JUMALAN HULLUJA...

Pekka Simojoki puhuu usein Jumalan hulluista. Ei sillä tarkoiteta että Jumalan seuraaminen olisi hulluutta, ei, sillä sitä tietähän päästään Taivaaseen! Nyt ajattelen lähinnä meitä, jotka olemme lähetystyössä täällä kaukana. Kyllä meissä täytyy olla ripaus myöskin hulluutta, kun tänne olemme lähteneet, puutteellisiin olosuhteisiin. Jouduimme tänään tämän asian eteen Riitan kanssa, kun veimme rakkaan lähettitoverimme, Angolan lähetin, Makkosen Tuulan Angolan raja-asemalle. Päästyämme raja-alueelle automme ympäröi sankka rosvojen joukko. Kaikki irtain oli vaarassa hävitä. Tuula, joka on kokenut rajanylittäjä, ei häkeltynyt. Hän hyppäsi autosta ulos, otti neljä laukkuaan; yksi vedettävä ja kolme roikkui kaulassa ja hävisi saman tien väkiloukkoon. Tuula tietää ettei sinne kannata jäädä ihmettelemään, vaan pitää mahdollisimman pian päästä tulli-alueelle ja turvaan. On se mejän Makkonen melekonen lyyli...juuri sellainen Simojoen tarkoittama Jumalan hullu, joka turvaa Hänen suojelukseensa ja painaa eteenpäin sen turvin.

Samanen Makkonen oli meillä eilen kylässä. Tuli ennen viittä ja kertoi että aikoo viettää illan meillä. No, mikäs sen ihanampaa... Suomessa lienee moinen kyläily katoavaa kansanperinnettä. Makkonen oli kuitenkin varautunut tekemäänsä yllätykseen: päätimme pitää nyyttikekkerit: Tuula toi juustoja ja vanhoja, joskin meille kuin tuoreita hapanleivänjämiä, meiltä löytyi suomalaista salamia ( parasta ennen 16.02.-12), suolakurkkuja ja teetä. Pileet pystyyn ja wau, gourme'-illallinen oli maittava hyvässä seurassa. Illan päätteeksi kilvan kiitimme Herraa Makkosesta ja hän meistä. Se on sitä siunattua ystävyyttä!

Täällä kaukana oppii kiittämään ystävistään: Olkaa koko porukka siunatus tilas!

SARJATUOTANTOON...

Kerroin jo aikaisemmassa kirjoituksessa uusimmasta hankkeestamme täällä Ambomaalla: aurinkouunista. Helka ja Raimo ovat ahkeroineet nyt kuukauden tuotekehittelyn kimpussa ja tulosta syntyy: pääsemme jo ensiviikolla aloittamaan uunien sarjatuotannon! Otamme muutaman paikallisen ukon ensin oppilaiksi ja sitten, kun hallitsevat homman, uuninrakentajiksi. On mielenkiintoista nähdä, kuinka uunit alkavat mennä kaupaksi. Hinta pidetään mahdollisimman alhaisena jotta ihmisillä olisi varaa hankkia se itselleen. Uunien myynnistä saatava tuotto menee paikallisen kirkon työn tukemiseen ennalta määriteltyihin kohteisiin.

Helka ja Raimo ovat tehneet useamman mallikappaleen erilaisin ratkaisuin. Kaikki ne toimivat hyvin, vaikkakin täällä on nyt sadeaika eikä aurinkoa ole kaikin ajoin näkösällä. Silti puurot, potut ja lihat kypsyvät ilmaisella energialla taivasalla. Kunpa paikalliset ymmärtäisivät uunin edut: ei tarvi kantaa pitkien matkojen päästä risuja jokaista ateriaa varten.

Tämän hankkeen tärkeä osa on myös koulutus ja ruoanvalmistusohjeiden laadinta paikallisilla kielillä. Helka ja Raimo hallitsevat kielipuolen. Kylle tää on helppoa!

Viikon kuluttua, 17.-18. maaliskuuta pidämme Engelassa ensimmäiset miestenpäivät. Mukaan tulee puhujiksi paikallisia pappeja, kuten Julius Mtuleni, Absalom Hasheela, Eino Ekandjo ja Paulus Heita. Raimon kanssa olemme päällepäsmäreinä. Erityisesti odotan lauantain nuotio-iltaa. Afrikassa sanotaan että mies ilman tarinoita ei ole olemassa. Raimolta eivät tarinat lopu ja kiva on kuunnella muitakin ukkoja. Afrikan Risti kustantaa koko paletin. Jos joku haluaa osallistua päivien kustannuksiin, sen voi tehdä tilille FI2655212420019858 , viitenumero 39 (rahankeräyslupa löytyy kotisivuilta kohdasta "tiedotteet").

Riitan kestovaippahanke edistyy myöskin pikkuhiljaa. Uskomme että uuni ja kestovaipat ovat ne tuotteet, joilla saamme täällä hankittua tukea kirkolle.

SIUNATTUA MIESENERGIAA...

Terveisiä Päiväkummusta! Viime viikonloppuna siellä oli perinteiset miestenpäivät. Minulle ne päivien vetäjänä olivat viimeiset; vetovastuu palaa Lähetysseuralle jo seuraavien päivien kohdalla lokakuussa. Olen kiitollinen niistä siunatuista vuosista, joina sain olla suunnittelemassa ja vastaamassa noista viikonlopuista! Päätösmessussa sain veljiltä siunauksen Riihikirkon alttarilla yhdessä Hankelan Jussin kanssa. Jussi on mukana seuraavien miestenpäivien suunnittelutoimikunnassa. Viestikapula siirtyi ukolta ukolle Jumalan kasvojen edessä. Viikonloppu oli minulle henkilökohtaisesti vaikuttava ja kovin haikea. Yksi ajanjakso elämässäni on taas tapissa. Vastuun siirtyminen muille oli kuitenkin välttämätöntäkin Ambomaan työmme vuoksi. Nyt voimme palata kesä- ja joulumatkoilta Suomesta paljon aikaisemmen takaisin Ambomaalle ja ehkäpä jättää vastaisuudessa Suomen joulunkin väliin, kiitos ystävien, jotka ovat ottamassa vastuuta varainhankinnasta. Tänään avasimme NETTIBASAARIN. Herra sitäkin hanketta siunatkoon.

Takaisin Päiväkumpuun ja miestenpäiville. Hartikaisen Olavi, diakoni ja katuevankelista toi sanomaa Taivaasta. Päiväkummun Piitlekset musisoivat ja Herra siunasi! Kun katselin tuota piskuista ukkolaumaa verkkareissaan, aamutossuissaan, maalarinteipille kirjoitettu nimilappu rinnassaan ja kuuntelin heidän todistuksiaan Jumalan hoidosta ja johdatuksesta en voinut muuta kuin kiittää Jumalaa että saan olla yksi heistä. Tunsin että rakastan heitä jokaista! Usko antaa ihmeelliset ulottuvuudet. Olen varma että yksikään viikonlopputapahtuma ilman uskovien yhteyttä ei voi olla samanlailla voimia antava. Jumala on totta! Pojat, kiitos veljeydestänne!

Mukana oli useita lähetyskentillä olleita: Salkon Seppo, Laukkasen Martti, Hankelan Jussi... Rukoilen että tulevatkin miestenpäivät Päiväkummussa saavat olla samanlaisia Jumalan hoidon kanavia! Saimme jopa esirukousvastuutakin; eräs mukanaolleista, "lisenssillä reikiä ihmisiin tekevä" veli odottaa eläkepäiviensä tehtäväksi pääsyä palvelemaan lähetystä ja Jumalaa tarkalla kirurgin kädellään Tansaniaan. Wau! Rukoillaan johdatusta!

Vaikkakin Päiväkummun miestenpäivät jäänevät minulta, saan kuitenkin olla mukana luomassa uutta samalla saralla Namibiassa. Afrikan Risti on jo nyt yhteistyössä Engelan Seurakuntaopiston kanssa. Siellähän aloitettiin evankeliointihankkeemme. Maaliskuun 16.-18. välisenä viikonloppuna pidämme siellä yhdessä paikallisten ukkojen kanssa ensimmäiset MIESTENPÄIVÄT. Koska Afrikan Risti kustantaa koko paletin, joudumme ilmeisesti rajoittamaan osallistujamäärän kahteenkymmeneen ukkoon. Ambomaalla 30 vuotta lähetystyötä tehnyt Raimo Holopainen on paikallisten pappien lisäksi mukana päivien järjestelyissä. Rukoilkaa päivien puolesta. On melkoinen haaste löytää oikea ohjelmarunko vieraalla maalla. Toki oma kokemus Suomessa antaa valmiuksia mutta ei ole mahdollista kopioida sitä. Viikonloppu pitää olla kodikas osallistujille myöskin ohjelman puolesta. Uskon että saamme hyviä vinkkejä Paulus Heitalta, Absalom Hasheelalta ja Juliun Mtulenilta.

Sydämeni on pullollaan kiitosta kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet Riitan kanssa kokea tämänkin kotimaan jakson aikana. Huomisiltana Hallin seurakuntatalossa on lähetysseurat. Lea Pynnönen, rakas sisaremme Herrassa kutsui meidät kertomaan työstämme Namibiassa. Seuraavalla viikolla ajelemme anoppilaan Halsualle. Anoppi tekee sikamaisen hyvää läskisoosia, eikä muissakaan murkinoissa ole valittamista. Ei edes siinä että anoppi on helluntalainen! Päinvastoin!