Pekka Simojoki puhuu usein Jumalan hulluista. Ei sillä tarkoiteta että Jumalan seuraaminen olisi hulluutta, ei, sillä sitä tietähän päästään Taivaaseen! Nyt ajattelen lähinnä meitä, jotka olemme lähetystyössä täällä kaukana. Kyllä meissä täytyy olla ripaus myöskin hulluutta, kun tänne olemme lähteneet, puutteellisiin olosuhteisiin. Jouduimme tänään tämän asian eteen Riitan kanssa, kun veimme rakkaan lähettitoverimme, Angolan lähetin, Makkosen Tuulan Angolan raja-asemalle. Päästyämme raja-alueelle automme ympäröi sankka rosvojen joukko. Kaikki irtain oli vaarassa hävitä. Tuula, joka on kokenut rajanylittäjä, ei häkeltynyt. Hän hyppäsi autosta ulos, otti neljä laukkuaan; yksi vedettävä ja kolme roikkui kaulassa ja hävisi saman tien väkiloukkoon. Tuula tietää ettei sinne kannata jäädä ihmettelemään, vaan pitää mahdollisimman pian päästä tulli-alueelle ja turvaan. On se mejän Makkonen melekonen lyyli...juuri sellainen Simojoen tarkoittama Jumalan hullu, joka turvaa Hänen suojelukseensa ja painaa eteenpäin sen turvin.
Samanen Makkonen oli meillä eilen kylässä. Tuli ennen viittä ja kertoi että aikoo viettää illan meillä. No, mikäs sen ihanampaa... Suomessa lienee moinen kyläily katoavaa kansanperinnettä. Makkonen oli kuitenkin varautunut tekemäänsä yllätykseen: päätimme pitää nyyttikekkerit: Tuula toi juustoja ja vanhoja, joskin meille kuin tuoreita hapanleivänjämiä, meiltä löytyi suomalaista salamia ( parasta ennen 16.02.-12), suolakurkkuja ja teetä. Pileet pystyyn ja wau, gourme'-illallinen oli maittava hyvässä seurassa. Illan päätteeksi kilvan kiitimme Herraa Makkosesta ja hän meistä. Se on sitä siunattua ystävyyttä!
Täällä kaukana oppii kiittämään ystävistään: Olkaa koko porukka siunatus tilas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti