Terveisiä Päiväkummusta! Viime viikonloppuna siellä oli perinteiset miestenpäivät. Minulle ne päivien vetäjänä olivat viimeiset; vetovastuu palaa Lähetysseuralle jo seuraavien päivien kohdalla lokakuussa. Olen kiitollinen niistä siunatuista vuosista, joina sain olla suunnittelemassa ja vastaamassa noista viikonlopuista! Päätösmessussa sain veljiltä siunauksen Riihikirkon alttarilla yhdessä Hankelan Jussin kanssa. Jussi on mukana seuraavien miestenpäivien suunnittelutoimikunnassa. Viestikapula siirtyi ukolta ukolle Jumalan kasvojen edessä. Viikonloppu oli minulle henkilökohtaisesti vaikuttava ja kovin haikea. Yksi ajanjakso elämässäni on taas tapissa. Vastuun siirtyminen muille oli kuitenkin välttämätöntäkin Ambomaan työmme vuoksi. Nyt voimme palata kesä- ja joulumatkoilta Suomesta paljon aikaisemmen takaisin Ambomaalle ja ehkäpä jättää vastaisuudessa Suomen joulunkin väliin, kiitos ystävien, jotka ovat ottamassa vastuuta varainhankinnasta. Tänään avasimme NETTIBASAARIN. Herra sitäkin hanketta siunatkoon.
Takaisin Päiväkumpuun ja miestenpäiville. Hartikaisen Olavi, diakoni ja katuevankelista toi sanomaa Taivaasta. Päiväkummun Piitlekset musisoivat ja Herra siunasi! Kun katselin tuota piskuista ukkolaumaa verkkareissaan, aamutossuissaan, maalarinteipille kirjoitettu nimilappu rinnassaan ja kuuntelin heidän todistuksiaan Jumalan hoidosta ja johdatuksesta en voinut muuta kuin kiittää Jumalaa että saan olla yksi heistä. Tunsin että rakastan heitä jokaista! Usko antaa ihmeelliset ulottuvuudet. Olen varma että yksikään viikonlopputapahtuma ilman uskovien yhteyttä ei voi olla samanlailla voimia antava. Jumala on totta! Pojat, kiitos veljeydestänne!
Mukana oli useita lähetyskentillä olleita: Salkon Seppo, Laukkasen Martti, Hankelan Jussi... Rukoilen että tulevatkin miestenpäivät Päiväkummussa saavat olla samanlaisia Jumalan hoidon kanavia! Saimme jopa esirukousvastuutakin; eräs mukanaolleista, "lisenssillä reikiä ihmisiin tekevä" veli odottaa eläkepäiviensä tehtäväksi pääsyä palvelemaan lähetystä ja Jumalaa tarkalla kirurgin kädellään Tansaniaan. Wau! Rukoillaan johdatusta!
Vaikkakin Päiväkummun miestenpäivät jäänevät minulta, saan kuitenkin olla mukana luomassa uutta samalla saralla Namibiassa. Afrikan Risti on jo nyt yhteistyössä Engelan Seurakuntaopiston kanssa. Siellähän aloitettiin evankeliointihankkeemme. Maaliskuun 16.-18. välisenä viikonloppuna pidämme siellä yhdessä paikallisten ukkojen kanssa ensimmäiset MIESTENPÄIVÄT. Koska Afrikan Risti kustantaa koko paletin, joudumme ilmeisesti rajoittamaan osallistujamäärän kahteenkymmeneen ukkoon. Ambomaalla 30 vuotta lähetystyötä tehnyt Raimo Holopainen on paikallisten pappien lisäksi mukana päivien järjestelyissä. Rukoilkaa päivien puolesta. On melkoinen haaste löytää oikea ohjelmarunko vieraalla maalla. Toki oma kokemus Suomessa antaa valmiuksia mutta ei ole mahdollista kopioida sitä. Viikonloppu pitää olla kodikas osallistujille myöskin ohjelman puolesta. Uskon että saamme hyviä vinkkejä Paulus Heitalta, Absalom Hasheelalta ja Juliun Mtulenilta.
Sydämeni on pullollaan kiitosta kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet Riitan kanssa kokea tämänkin kotimaan jakson aikana. Huomisiltana Hallin seurakuntatalossa on lähetysseurat. Lea Pynnönen, rakas sisaremme Herrassa kutsui meidät kertomaan työstämme Namibiassa. Seuraavalla viikolla ajelemme anoppilaan Halsualle. Anoppi tekee sikamaisen hyvää läskisoosia, eikä muissakaan murkinoissa ole valittamista. Ei edes siinä että anoppi on helluntalainen! Päinvastoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti