LÄHETYS-VÖLKKARIN UUPUMUS

Täällä lähetyskentällä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Iloisia ja vähemmän iloisia asioita. Vähemmän iloisten asioiden joukkoon voidaan lukea meille niin tärkeän Lähetys-Volkkarin heikentynyt toimintakunto: viimeviikolla vaihdelaatikko alkoi temppuilla. Vaihtaminen tällä automaattilaatikolla alkoi takerrella ja niin siinä loppujen lopuksi kävi että auto hyytyi sairaalan pihalle. Kone käy ok mutta auto ei liiku. Salmisen Marko Ongwedivasta oli perheineen kyläilemässä meillä viikonlopun ja yritimme kaikkemme saada laatikkoa toimimaan - tuloksetta. Ei auttanut muuta kuin hinata autopoloinen Ongwedivaan odottamaan taloudellisesti parempia aikoja korjauksen aloittamiseksi ammattilaisvoimin.

Tämä auto-ongelma piti minulle pienen saarnan: itsekkin olen usein "automaattivaihteiston" varassa kulkeva. Asiat tuntuvat luonniustuvan itsekseen, hyvin tai huonosti. Vasta sitten kun meno jostain syystä pysähtyy, tajuaa, että olisikohan henkilökohtainen huolto jäänyt vähiin.

Sitten edellisen kirjoitelman olimme Engelassa miestenpäivillä. Mukana oli 16 ukkoa. Julius Mtuleni, Paulus Heita ja Absalom Hasheela pitivät Raamattuopetustunnit. Syntyi pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. Raimo Holopainen, 40 vuotta Namibiassa lähetystyötä tehnyt konkari opetti aurinkouunin valmistuksen. Illalla istuimme nuotiolla, kuuntelimme tarinoita, laulelimme ja rukoilimme. Tapahtuma päättyi sunnuntaiaamun messuun ja ehtoolliseen. Tulemme jatkamaan näitä miestenpäiviä. Kuulin juuri että vastaavanlaisia päiviä on järjestetty aiemminkin. Eräs muistiinpanomerkintä vanhoissa papereissa kertoo että 70-luvun loppupuoliskolla on järjestetty kolmannet miestenpäivät. Hyvää työtä täällä on tehty ennenkin! Perinne jatkukoon nyt Afrikan Ristin / Okumonan voimin.

Huomenna alkaa sairaalan työpajassa aurinkouunikurssi. Sen pitää Raimo ja juuri koulutusjakson päättänyt paikallinen herra Eriksson, joka on saanut nimensä Birger tai Olle Erikssonin mukaan. Eriksson on ollut innokas oppimaan uuninteon salat. Silmäklinikan Salomin ja hänen vastuulleen tulee jäämään hankkeen jatko. Ainakin intoa pojilla riittää!

VESIKAUHUA

Kyllä me nykyvalkoihoiset olemme kovin helposti kauhistuvia! Meiltä oli mennä elämä sekaisin kun vesi oli muutaman päivän poikki ja jouduimme hakemaan sitä naapurista, lähettysaseman sadevesitankista kanistereilla ja pulloilla. No, matka ei onneksi ollut pitkä, yhteensä muutama sata metriä, mutta silti. Entäs sitten, kun suihkukaan ei pelannut? Olihan se kokemus peseytyä pullon suusta kylmällä vedellä! Tai eihän täällä kovin kylmää vettä olekkaan kun aurinki sen tankeissa ja putkissa lämmittää. Eilisiltana, kun tällainen urakka oli saatu päätökseen ja istuimme putipuhtoisina iltaa keskenämme, se vesi sitten tuli, heti, kun pullosuihkut oli otettu! Tuo hetki antoi ajattelemisen aihetta: hyvin monet paikalliset joutuvat hakemaan vetensä joka päivä pitkienkin matkojen päästä. Eivät he valita ja kauhistele, eivät, he ovat kiitollisia että ylipäätään saavat vettä. Tuli mieleen Raamatun sana: älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi varjelee teidän henkenne ja ruumiinne...

Kun muutimme kolme vuotta sitten nykyiseen Ambomaan kotiimme, sinne ei tullut kuin kylmä vesi. Vasta viimevuoden lopulla saimme lämpimän veden. Sen saamista edelsi monta vaihetta. Kun rahaa ei juuri ole ylimääräisesti, piti keksiä jotain halpaa ja käytännöllistä. Täällä paistaa aurinko lähes joka päivä ja siitä saa ilmaista energiaa. Niinpä hankimme 50 metriä tuuman paksuista mustaa putkea ja levitimme sen takapihalle maahan. Kylmä vesi kulkee putken läpi ja lämpiää siellä kuumaksi. Vielä iltaseitsemältä saamme lämpimän suihkun! Joku sanoi että kyllä köyhä on kekseliäs. Ja siinä hän oli oikeassa!

Täällä oppii iloitsemaan pienistä asioista ja oivalluksista. Oppii tyytymään vähempään - sitä kautta saa henkisesti enemmän!

JUMALAN HULLUJA...

Pekka Simojoki puhuu usein Jumalan hulluista. Ei sillä tarkoiteta että Jumalan seuraaminen olisi hulluutta, ei, sillä sitä tietähän päästään Taivaaseen! Nyt ajattelen lähinnä meitä, jotka olemme lähetystyössä täällä kaukana. Kyllä meissä täytyy olla ripaus myöskin hulluutta, kun tänne olemme lähteneet, puutteellisiin olosuhteisiin. Jouduimme tänään tämän asian eteen Riitan kanssa, kun veimme rakkaan lähettitoverimme, Angolan lähetin, Makkosen Tuulan Angolan raja-asemalle. Päästyämme raja-alueelle automme ympäröi sankka rosvojen joukko. Kaikki irtain oli vaarassa hävitä. Tuula, joka on kokenut rajanylittäjä, ei häkeltynyt. Hän hyppäsi autosta ulos, otti neljä laukkuaan; yksi vedettävä ja kolme roikkui kaulassa ja hävisi saman tien väkiloukkoon. Tuula tietää ettei sinne kannata jäädä ihmettelemään, vaan pitää mahdollisimman pian päästä tulli-alueelle ja turvaan. On se mejän Makkonen melekonen lyyli...juuri sellainen Simojoen tarkoittama Jumalan hullu, joka turvaa Hänen suojelukseensa ja painaa eteenpäin sen turvin.

Samanen Makkonen oli meillä eilen kylässä. Tuli ennen viittä ja kertoi että aikoo viettää illan meillä. No, mikäs sen ihanampaa... Suomessa lienee moinen kyläily katoavaa kansanperinnettä. Makkonen oli kuitenkin varautunut tekemäänsä yllätykseen: päätimme pitää nyyttikekkerit: Tuula toi juustoja ja vanhoja, joskin meille kuin tuoreita hapanleivänjämiä, meiltä löytyi suomalaista salamia ( parasta ennen 16.02.-12), suolakurkkuja ja teetä. Pileet pystyyn ja wau, gourme'-illallinen oli maittava hyvässä seurassa. Illan päätteeksi kilvan kiitimme Herraa Makkosesta ja hän meistä. Se on sitä siunattua ystävyyttä!

Täällä kaukana oppii kiittämään ystävistään: Olkaa koko porukka siunatus tilas!

SARJATUOTANTOON...

Kerroin jo aikaisemmassa kirjoituksessa uusimmasta hankkeestamme täällä Ambomaalla: aurinkouunista. Helka ja Raimo ovat ahkeroineet nyt kuukauden tuotekehittelyn kimpussa ja tulosta syntyy: pääsemme jo ensiviikolla aloittamaan uunien sarjatuotannon! Otamme muutaman paikallisen ukon ensin oppilaiksi ja sitten, kun hallitsevat homman, uuninrakentajiksi. On mielenkiintoista nähdä, kuinka uunit alkavat mennä kaupaksi. Hinta pidetään mahdollisimman alhaisena jotta ihmisillä olisi varaa hankkia se itselleen. Uunien myynnistä saatava tuotto menee paikallisen kirkon työn tukemiseen ennalta määriteltyihin kohteisiin.

Helka ja Raimo ovat tehneet useamman mallikappaleen erilaisin ratkaisuin. Kaikki ne toimivat hyvin, vaikkakin täällä on nyt sadeaika eikä aurinkoa ole kaikin ajoin näkösällä. Silti puurot, potut ja lihat kypsyvät ilmaisella energialla taivasalla. Kunpa paikalliset ymmärtäisivät uunin edut: ei tarvi kantaa pitkien matkojen päästä risuja jokaista ateriaa varten.

Tämän hankkeen tärkeä osa on myös koulutus ja ruoanvalmistusohjeiden laadinta paikallisilla kielillä. Helka ja Raimo hallitsevat kielipuolen. Kylle tää on helppoa!

Viikon kuluttua, 17.-18. maaliskuuta pidämme Engelassa ensimmäiset miestenpäivät. Mukaan tulee puhujiksi paikallisia pappeja, kuten Julius Mtuleni, Absalom Hasheela, Eino Ekandjo ja Paulus Heita. Raimon kanssa olemme päällepäsmäreinä. Erityisesti odotan lauantain nuotio-iltaa. Afrikassa sanotaan että mies ilman tarinoita ei ole olemassa. Raimolta eivät tarinat lopu ja kiva on kuunnella muitakin ukkoja. Afrikan Risti kustantaa koko paletin. Jos joku haluaa osallistua päivien kustannuksiin, sen voi tehdä tilille FI2655212420019858 , viitenumero 39 (rahankeräyslupa löytyy kotisivuilta kohdasta "tiedotteet").

Riitan kestovaippahanke edistyy myöskin pikkuhiljaa. Uskomme että uuni ja kestovaipat ovat ne tuotteet, joilla saamme täällä hankittua tukea kirkolle.

SIUNATTUA MIESENERGIAA...

Terveisiä Päiväkummusta! Viime viikonloppuna siellä oli perinteiset miestenpäivät. Minulle ne päivien vetäjänä olivat viimeiset; vetovastuu palaa Lähetysseuralle jo seuraavien päivien kohdalla lokakuussa. Olen kiitollinen niistä siunatuista vuosista, joina sain olla suunnittelemassa ja vastaamassa noista viikonlopuista! Päätösmessussa sain veljiltä siunauksen Riihikirkon alttarilla yhdessä Hankelan Jussin kanssa. Jussi on mukana seuraavien miestenpäivien suunnittelutoimikunnassa. Viestikapula siirtyi ukolta ukolle Jumalan kasvojen edessä. Viikonloppu oli minulle henkilökohtaisesti vaikuttava ja kovin haikea. Yksi ajanjakso elämässäni on taas tapissa. Vastuun siirtyminen muille oli kuitenkin välttämätöntäkin Ambomaan työmme vuoksi. Nyt voimme palata kesä- ja joulumatkoilta Suomesta paljon aikaisemmen takaisin Ambomaalle ja ehkäpä jättää vastaisuudessa Suomen joulunkin väliin, kiitos ystävien, jotka ovat ottamassa vastuuta varainhankinnasta. Tänään avasimme NETTIBASAARIN. Herra sitäkin hanketta siunatkoon.

Takaisin Päiväkumpuun ja miestenpäiville. Hartikaisen Olavi, diakoni ja katuevankelista toi sanomaa Taivaasta. Päiväkummun Piitlekset musisoivat ja Herra siunasi! Kun katselin tuota piskuista ukkolaumaa verkkareissaan, aamutossuissaan, maalarinteipille kirjoitettu nimilappu rinnassaan ja kuuntelin heidän todistuksiaan Jumalan hoidosta ja johdatuksesta en voinut muuta kuin kiittää Jumalaa että saan olla yksi heistä. Tunsin että rakastan heitä jokaista! Usko antaa ihmeelliset ulottuvuudet. Olen varma että yksikään viikonlopputapahtuma ilman uskovien yhteyttä ei voi olla samanlailla voimia antava. Jumala on totta! Pojat, kiitos veljeydestänne!

Mukana oli useita lähetyskentillä olleita: Salkon Seppo, Laukkasen Martti, Hankelan Jussi... Rukoilen että tulevatkin miestenpäivät Päiväkummussa saavat olla samanlaisia Jumalan hoidon kanavia! Saimme jopa esirukousvastuutakin; eräs mukanaolleista, "lisenssillä reikiä ihmisiin tekevä" veli odottaa eläkepäiviensä tehtäväksi pääsyä palvelemaan lähetystä ja Jumalaa tarkalla kirurgin kädellään Tansaniaan. Wau! Rukoillaan johdatusta!

Vaikkakin Päiväkummun miestenpäivät jäänevät minulta, saan kuitenkin olla mukana luomassa uutta samalla saralla Namibiassa. Afrikan Risti on jo nyt yhteistyössä Engelan Seurakuntaopiston kanssa. Siellähän aloitettiin evankeliointihankkeemme. Maaliskuun 16.-18. välisenä viikonloppuna pidämme siellä yhdessä paikallisten ukkojen kanssa ensimmäiset MIESTENPÄIVÄT. Koska Afrikan Risti kustantaa koko paletin, joudumme ilmeisesti rajoittamaan osallistujamäärän kahteenkymmeneen ukkoon. Ambomaalla 30 vuotta lähetystyötä tehnyt Raimo Holopainen on paikallisten pappien lisäksi mukana päivien järjestelyissä. Rukoilkaa päivien puolesta. On melkoinen haaste löytää oikea ohjelmarunko vieraalla maalla. Toki oma kokemus Suomessa antaa valmiuksia mutta ei ole mahdollista kopioida sitä. Viikonloppu pitää olla kodikas osallistujille myöskin ohjelman puolesta. Uskon että saamme hyviä vinkkejä Paulus Heitalta, Absalom Hasheelalta ja Juliun Mtulenilta.

Sydämeni on pullollaan kiitosta kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet Riitan kanssa kokea tämänkin kotimaan jakson aikana. Huomisiltana Hallin seurakuntatalossa on lähetysseurat. Lea Pynnönen, rakas sisaremme Herrassa kutsui meidät kertomaan työstämme Namibiassa. Seuraavalla viikolla ajelemme anoppilaan Halsualle. Anoppi tekee sikamaisen hyvää läskisoosia, eikä muissakaan murkinoissa ole valittamista. Ei edes siinä että anoppi on helluntalainen! Päinvastoin!

LÄHTÖ ON LÄHELLÄ...

Taas alkaa maa polttaa jalkojen alla - paluu Namibiaan lähestyy. Vaikkakin tällainen jatkuva matkustelu on voimia kuluttavaa, on siinä omat hyvätkin puolensa. Kun kulkee maapallon toiselta puolelta toiselle pari kertaa vuodessa, pysyy nöyränä. Se koettelee taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti, mutta pakottaa ajattelemaan mitä seurakunnissa kotimaan jaksojen aikana puhuu. Ero Namibian ja Suomen välillä on niin huikea että joskus huimaa. Mitä se merkitsee meille, joilla on koti kahdessa maassa.? Omaan rajallisuuteen törmää koko ajan. Kun on Suomessa on ikävä Namibiaan ja päinvastoin. Kummassakin maassa on rakkaita ystäviä ja omat sitoumuksensa. Suurin haaste on kotimaan jaksoilla varainhankinta. Onneksi olemme nyt saaneet siihen hommaan pätevää apua...kiitos Sirpa ja monet muutkin ystävät ja seurakunnat. Odotamme asioiden kehittymnistä siihen suuntaan että voimme itse vähentää matkailua ja viettää pidempiä aikoja Namibiassa. Yhteispelillä se onnistuu. Paljon uusia jäseniä on liittynyt Afrikan Ristiin. Olemme iloisia että näin moni on löytänyt konkreettisen tavan olla mukana lähetystyössä.

Palasimme juuri Jämijärveltä. Lähdimme puolilta päivin ja palasimme puolilta öin. Saimme viettää antoisan illan Jämijärven seurakunnassa. Kirsti Yli-Rämi, lähetyssihteeri oli yhdessä Aune Ahtolan kanssa järjestäneet Afrikan Risti lähetysillan. Olimme tasan vuosi sitten samassa paikassa ja silloinkin koimme samaa yhteyttä jämijärveläisten kanssa! Yhteinen usko ja lähetystehtävä yhdistävät. Näissä hommissa oppii arvostamaan yhteistyötä. Voi, kumpa se ymmärrettäisiin laajemminkin kristillisissä piireissä! Ollaan yhteisellä asialla ja varmasti Jumalakin toivoo että voisimme olla yhtä, me, jotka olemme saaneet kutsun toteuttaa lähetyskäskyä. Siis kaikki me kristityt. Me kaikki olemme kutsutut. Viedään siis Sanaa eteenpäin yhdessä, unohtaen kuppikuntien rajat. En usko että Kristuksellekaan on mitään sitä vastaan.

AURINKOENERGIAA

Joulu on ohi ja karppaus alkanut...vaivaiset 20 kiloa on tavoitteena jättää viimeistään Namibiaan Suomen kesään mennessä. Että sillai...

Nyt tulee tietokilpailukysymys: Kuka on ikiliikkujaksi rinnastettava Jumalan juoksupoika, joka vaimonsa innostamana jaksaa touhuta lähetyksen töissä vielä tukevasti eläkepäivilläänkin? Vastauksia on toki monia. On Sepot Löytty ja Kalliokoski, Olle Eriksson...naispuolisista voisi mainita Ulla Nenosen, Aune Haaviston, Lahja Lehtosen, Helka Honkasen ja monet muut, jotka ovat antaneet elämänsä Namibialle. Tämän kysymyksen tällä kertaa oikea vastaus kolahtaa kuitenkin Raimo Holopaiseen. Raimo on uskomattoman sitkeä sissi lähetyksen alalla. Kymmenien vuosien uurastus Ambomaalla ei ota loppuakseen eläkkeelläkään. Hyvänä sparraajana Raimolla on Helka-vaimo. Olemme tuhannen iloisia siitä että Helka ja Raimo ovat lähdössä Afrikan Ristin hommiin muutaman kuukauden keikalle Ambomaalle; Helkan tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa yhdessä Riitan kanssa äitiyspakkauksia Onandjokwen sairaalan pienokaisille. Raimo tulee opettamaan ambomiehiä valmistamaan aurinkouuneja. Nämä hankkeet toteutetaan sekä sairaalan potilaiden työpajassa että puskassa. Ajatuksena on opettaa muutama ukko/alue valmistamaan uuneja "hukkamateriaaleista". Äitiyspakkaushanke sisältää mm. kestovaippojen valmistusta, potkupukuja , lämpimiä vaatteita (Suomesta lahjoitettuja) ym. Kestovaippojen kosteutta hylkivä materiaali joudutaan tuomaan Suomesta. Jos joku haluaa avustaa hankinnoissa, sen voi tehdä tilille 566006-273148 (viesti "äitiyspakkaus") Vastineeksi saa "Afrikkalaisen yllätyksen" (älä unohda yhteystietojasi).

Tapasin Raimon ensimmäisen kerran Oniipassa, Ambomaalla kolmisen vuotta sitten. Meistä tuli heti hyvät kaverit. Huumori ja rakkaus Namibiaan yhdistää. Olemme saaneet Riitan kanssa usein kyläillä Helkan ja Raimon luona Varkaudessa. Siellä on ollut useita Okumona-tilaisuuksia, joita Raimo on järjestänyt. Viikon kulutua olemme jälleen menossa heitä tapaamaan. Suunnittelemme tulevaa Ambomaan keikkaa ja muun ajan vain olemme ja hölötämme niitä näitä. Olemme kiitollisia että Jumala antoi heidät ystäviksemme. On sikaihanaa olla siellä, missä meitä rakastetaan, on helppo hengittää ja vaikka vain olla silloin, kun ei ole mitään sanottavaa. No, kun Raimo on paikalla, ei hiljaisia hetkiä juuri ole!

Ennen kuin palaamme Ambomaalta taas Suomen suvea ihailemaan, saamme kokea unohtumattomia kuukausua Namibiassa Helkan ja Raimon kanssa. Pari-kolme kuukautta kävelevän Ambomaan ja Botswanan tietokirjan (kokemukseen perustuvan) kanssa ei voi jättää meitä kylmiksi. Aiomme matkailla läpi Helkan ja Raimon historiaa Ambomaalla ja Botswanassa LähetysVolkkarillamme. Ymmärrän, jos joku ajattelee että " käyp katteeks". Nyt Jumala hellii Riittaa ja Timoa...ei ole ihan jokapäiväistä herkkua elää todeksi Ambomaan lähetyshistoriaa joidenkin Helka Honkasen ja Raimo Holopaisen kanssa. Lopultakin aurinko paistaa risukasaan oikeen ISOSTI!

Olemme saaneet Riitan kanssa levätä ihan oikeesti. Huomisaamuna matkaamme Vampulaan katsastamaan toukokuun suuren lähetystapahtuman puitteita, Tuulikin lentokenttää. Honkasen Sirpa, rakas sisaremme Herrassa on tämän suuren, lähetystoimijoita yhdistävän hankkeen promoottori.

Tammikuulla meillä ei ole hirveän paljon tapahtumia. Varmasti suurin tapahtuma on Huittisissa kuun lopulla lähetyspäivä, joka huipentuu Pekka Simojoen "Auta Namibiaa näkemään"-konserttiin. Eräs Marjatta Järvinen lausuu piisien välissä runoja...wau, kannattaa tulla kuulolle.

P.S. PÄIVÄKUMMUSSA PERINTEISET MIESTENPÄIVÄT 20.-22.01.-12. Nyt on korkea aika ilmoittautua! www.mission.fi/paivakumpu