UUSIN PURJEIN ETEENPÄIN

Marraskuun 1. päivä on meille historiallinen; Okumona-yhteistyö Suomen Lähetysseuran kanssa loppuu. Nyt olemme yksittäisestä lähetysjärjestöstä riippumaton lähetysyhdistys, joka tekee yhteistyötä seurakuntien kanssa edelleen lähetystapahtumia järjestämällä. Nyt seurakunnat voivat itse päättää, minkä kähetysjärjestön kautta haluavat tuoton kanavoida. Ei meillä ole mitään Lähetysseuraa vastaan, ajatus riippumattomasta toiminnasta tuli muutamista seurakunnista, jotka halusivat tukea muitakin lähetysjärjestöjä päivien tuotolla. Tilanne on nyt mielestämme selkeämpi: meidän näkymme on toteuttaa lähetyskäskyä mahdollisimman tasapuolisesti.
Tahdomme kiittää Lähetysseuraa siitä ajasta, jonka teimme yhteistä taivalta. Työ jatkuu edelleen, nyt hieman toisista lähtökohdista. Siunaamme toistemme työtä.
Okumona-nimi oli rekisteröity Lähetysseuralle. Kiitämme siitä luottamuksesta, jota Lähetysseura osoitti antamalla OKUMONA-nimen Afrikan Ristille. Siitä työmme tunnetaan ja sen alla jatkamme!
Yhdistyksemme kotimainen ykköstukikohde tulee olemaan Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkummun nuorten lähetyskasvatus- ja rippikoulutyö. Emme pysty antamaan isoja summia, mutta uskomme, että pienikin tuki tuottaa siunausta. Itselleni Päiväkumpu on ollut tärkeä paikka lapsuudesta asti. Siellä olin pikkupoikana lähetysleireillä ja ripaerilla isosena. Päiväkummun ripari-isosena sain myös oman lähetyskutsuni. Olin silloin Simojoen Pekan isosena ja nyt jo vanhoina partoina saamme yhdessäkin tehdä kotimaassa työtä.
Iloitsemme suuresti, että olemme saaneet ensimmäisen tukiseurakunnan: Ikaalisten seurakunta lähti tukemaan työtämme ensivuonna. Olkoon Taivaallisen Isän siunaus sekä Ikaalisten seurakunnan, että oman työmme päällä. Muutamia muitakin seurakuntia on tulossa mukaan.
Aina, kun Jumalan työ menestyy, Saatana koittaa laittaa kapuloita rattaisiin. Niin taas kävi meillekkin. Olemme saaneet kokea valtavia ihmeitä Jumalalta. Aivan käsittämättömillä tavoilla Hän on meitä siunannut. Mutta kun Piru hoksasi, että Jumala on vahvasti puikoissa, alkoi taas tapahtua. Tuo sarvipää on kovin kekseliäs. Viimeisin temppu oli se, että meiltä evättiin pääsy eräisiin lähetyksen joulumyyjäisiin, joissa olemme olleet useanan vuonna. Syy oli se, että he katsovat, että emme ole lähetystyötä tekevä yhdistys, vaan yksityinen liikeyritys. Ei sikäli, että tuo tilansuus olisi ollut korvaamaton, mutta kovin kaivertaa sisintä. Viesti tuli vielä kotisivujemme yhteydenottoviestinä. Siis hän, joka viestin lähetti, on tutustunut työhömme kotisivujen kautta ja sieltä ei kyllä saa käsitystä, että olisimme yritys. Kyllä siellä selkeästi kerrotaan työmme periaatteista. Tottakai tarvitsemme Africa-Basaariamme. Se on tällä hetkellä tärkein tulonlähteemme. Kaikki tuotteet, joita siellä myydään on hankittu tuntemiltamme Ambolaisilta, jotka näin saavat elantonsa. Kirkko itse on suuri liikelaitos, joka kaiken lisäksi mällää verovaroilla ja kerää valtavia omaisuuksia. Kaikki tarvitsevat varainhankintaa. On se kumma juttu, että jos yrittäjä antaa lahjoituksen lähetystyölle, häntä kehutaan; siinä vasta kunnon kristitty. Ja hyvä niin. Mutta jos me annamme koko työpanoksemme lähetystyölle, sitä ei kaikki voi hyväksyä. Sitä pidetään arveluttavana bisniksenä. Onneksi näin ajattelevia on vain harvoja ja heidänkin ajatuksensa lähtevät jostain ihan muusta kuin huolesta lähetyksen asioissa. Saavathan papitkin palkkaa. Raamatussakin sanotaan, että Sanan julistajan tulee saada elantonsa Sanasta. Meidän kohdallamme asia on näin vain osittain; vain Riitta saa yhdistykseltä pientä palkkaa silloin, kun kassatilanne sallii, itse olen vapaaehtoistyöntekijä. Meillä ei ole optioita eikä osakesalkkuja. Tulemme silti jotenkin toimeen. Uskon, että juuri siksi työmme on niin voimakkaasti Jumalan siunaamaa.
Sain viimeviikolla iloisen viestin Namibian terveysministeriöstä: he lahjoittavat meille automaattisen näöntutkimuslaitteen! Sitä olemme kaivanneet pitkään mutta se on mahdottoman kallis, eikä meillä ole ollut varoja moiseen. Terveysministeriöstä kävi eräs tärkeä henkilö tutustumassa klinikkaamme ja kun kerroin tarpeestamme, hän oitis lupasi laitteen. Ajattelin että sieltä tulee joku käytetty mylly, mutta viestissä kerrottiin, että laite on uusi ja tullut juuri Saksasta. Tämä on taas yksi Jumalan ihme!
Leikkaussalimme kaipaa uusia laitteita. Suomesta olisi tulossa 2 silmäkirurgia leikkaamaan kaiheja, mutta laitteet ovat niin alkeelliset, että pitää saada uudet ajanmukaiset ennenkuin voimme kutsua heidät hommiin. Sitouduimme hankkimaan nuo laitteet...ne maksavat 50.000 Euroa. Ei meillä ole yhtään rahaa mutta Taivaan Pankissa on. Samoin kuin Jumala antoi varat klinikan remonttiin ja leikkaussalin rakentamiseen, antaa Hän varat myöskin laitteisiin. Ei Hän jätä työtään kesken. Siksi uskalsin antaa sitoimuksen. Mielenkiintoista nähdä, mistä nuo varat tulla tupsahtavat!
Palaamme kotimaahan 12 marraskuuta 2 ja puoleksi kuukaudeksi. Seurakuntakierrokset jatkuvat. Iloitsemme, että Leena ja Kalevi Lehtinen tahtovat antaa oman panoksensa työhömme; tammikuulla pidämme muutamia Sanan ja Lähetyksen tilaisuuksia heidän kanssaan ja Päiväkummun miestenpäivätkin saavat osansa, Kalevi tulee jakamaan Sanaa. Muitakin suuria suunnitelmia heidän kanssaan on tekeillä. Niistä lisää myöhemmin.

UUSIA HAASTEITA

Maria ja Salom saivat todistuksesna! He valmistuivat 29. syyskuuta silmälasihiojiksi! Tilaisuus oli juhlava, Riitta teki voileipiä ja ostimme monta suklaakakkua...Puheita pidettiin; Julius Mtuleni, pastori Alpo ja sairaalan johtaja professori Amaambo minun lisäkseni. Tilaisuus oli minulle liikuttava. Oli vaikea puhua, kun tuppas itkettämään, kaikki tuntui niin uskomattomalta ja juhlalliselta.
Sain juuri äsken järkyttävän uutisen: aivan tässä lähistöllä oli tänäaamuna tulipalo. Savimajassa asuvan 2-lapsisen perheen vanhemmat olivat lähteneet aamulla töihin ja lukinneet pienet lapset majaan. Lapset olivat löytäneet tulitikut ja maja paloi. Toinen lapsista, 5-vuotias kuoli. Salom on parhaillaan viemässä suruviestiä äidille, joka työskentalee sairaalassa. Muistetaan heitä rukouksissa. Jatkuu myöhemmin. Menemme sairaalan papin kanssa surutaloon.
........
Tästä päivästä tuli ihan erilainen kuin aamulla luulin. Palasimme juuri surutalosta. Lapsi, joka menehtyi oli lukittu päiväksi peltihökkeliin ja naapurin poika viereiseen savimajaan kun ei ollut lastenhoitajaa. Jotenkin tämä 5-vuotias oli sytyttänyt tulen ja kaikki sisällä ollut palava, mm 2 vuodetta petivaatteineen paloivat. Pojan palanut ruumis oli vielä sänkyjen välissä kun menimme. Kun pojan ruumista siirrettiin poisvietäväksi yhdyimme kaikki, parikymmentä henkeä virteen ja saimme näin saatella pienen enkelin Taivasmatkalle. Vietimme vielä lyhyen hartauden ja lupasin omaisille, että välitän esirukouspyynnön Suomeen kaikkien niiden puolesta, joita tämä tapahtuma läheisesti koskee. Liittykää ystävät rukoukseen.

TEHTÄVÄ SUORITETTU - KOHTI UUSIA HAASTEITA

Kaksi ja puoli vuotta on kulunut siitä, kun Okumona-silmäklinikkamme optinen osasto siunattiin käyttöön. En tuolloin voinut arvata, kuinka paljon työtä se tuottaa. On ollut opetusohjelmien tekoa, opettamista, kotimaan jaksoilla lähetystapahtumia ja sitä ainaista varainhankintaa. Tämän työn varat me hankimme itse Riitan ja suomalaisten lähetyksen ystävien kanssa. Jumala on työtä siunannut ja paljon on saatu aikaan: silmäklinikka leikkaussaleineen! Kiitos teille ystävät, jotka olette olleet ja toivottavasti olette edelleenkin mukana.
Ensimmäinen vaihe on nyt suoritettu. Ensiviikon keskiviikkona, 29. syyskuuta hiojaoppilaani Maria ja Salom saavat todistukset! Heidän virallinen ammattinimi tulee olemaan OPTICAL TECHNICIAN, optinen teknikko - silmälasihioja. Järjestämme heille pienen seremonian sairaalan konfferenssihuoneessa. Silloin heidät myös siunataan tehtäväänsä. Minullekkin se tulee olemaan suuri hetki - olen saanut kouluttaa heidät, kaksi työtöntä nuorta uuteen ammattiin.
Nyt alkaa uusi vaihe työssäni. Aloitamme näöntarkastusopinnot. Ensin on hankittava tarvittavat varat automaattisen näöntarkastuslaitteen hankintaan. Tarvitsemme myös toisen linssihiomakoneen. Tiedän, että Taivaallisella Optikolla on nekin varat olemassa. Mielenkiintoista nähdä, mistä tuo puuttuva 10.000 Euroa putkahtaa.
Täällä Ambomaalla on juuri nyt aamuisin harvinaisen kylmää, ei juuri yli 10 asteen. Heti auringon noustessa lämpötila kyllä nousee nopeasti ja päivällä kyllä tarkenee ihan kiitettävästi.
Klinikalla on parhaillaan meneillään kaihileikkauskampanja. Piha on täynnä leikkausta odottavia potilaita. jospa saisimme tänne suomesta apua leikkausjonojen purkamiseen...

KIITOS PAULI

Laukkasen Pauli, tahdon kiittää Sinua. Ensinnäkin kiitän siitä, että olet nyt meidän, ystävyydestäsi osallisiksi päässeiden edustajana Taivaassa. Toiseksi kiitän Sinua siitä lähetysinnosta, jonka annoit minulle monta vuosikymmentä sitten Päiväkummun lähetysleirillä. Tapasimme silloin ensi kertaa - säilyit mielessäni aina siihen asti, kun tapasimme viimeisen kerran maan päällä, viime helmikuussa Päiväkummun miestenpäivillä. Olit jälleen mies paikallaan, tulit kertomaan meille Jumalan rakkaudesta lyhyellä varoitusajalla Kankaan Sepon "tuuraajana". Miestenpäivien jälkeen olimme muutamia kertoja yhteydessä. Kerroit treenaavasi Namibian hiihtomestaruuskilpailuihin, jotka pidetään Oniipassa Onandjokwen sairaaloan 100-vuotisjuhlien yhteydessä silmäklinikan tukemiseksi - Okumona Ambomaan siipien suojassa. Haastoit Holopaisen Raimon kisaan. Kuinka ihailenkaan teitä kahta sankaria. Sinä olet nyt jo päässyt Ylempiin joukkueisiin.
Olen varma, että en koskaan unohda viimeistä puheluasi minulle. Soitit elokuu 21. päivänä. Olimme juuri lähdössä Riitta-vaimoni kanssa Oulun hiippakunnan läketysjuhlilta Kokkolasta. Äänesi oli väsynyt kun kerroit sairastuneesi haimasyöpään. Valittelit sitä, että et voi tulla mukaan parin viikon kuluttua Päiväkummun miestenpäiville. Sanoit "kerro pojille terveisiä ja toivon, että he hyväksyvät tämän syyn...en voi osallistua miestenpäiville..." Tuo oli syy, jonka me tänne vielä jääneet veljesi kernaasti hyväksymme poissaolosi syyksi; olethan nyt edustajamme Taivaassa. Pauli, siunaamme muistoasi ja jo etukäteen iloitsemma siitä hetkestä, kun tapaamme Taivaallisilla miestenpäivillä! Ja kyllähän siellä vietetään naistenpäiviäkin, yhdessä koko Kristukseen uskonut seurakunta iloitsee lupausten täyttymyksestä. Siellä ei enää kysellä, mihin kuppikuntaan olet kuulunut, ei lasketa arvoja rahassa...ollaan yhtä, kuten mekin täällä maanpäällä olimme. Kerro terveisemme Kristukselle. Kiitä Häntä sovitustyöstä ja kerro, että täältä tullaan enempi tai vähempi nuutuneina, mutta tullaan varmasti!
.........
Riitan ja minun tämänkertainen kotimaan jakso alkaa olla lopuillaan. Ensiviikon torstaina, syyskuun yhdeksäntenä lennämme takaisin toiseen kotimaahamme Namibiaan. Saimme juurim tiedon, että työluvat ovat kunnossa ja kotimmekin siellä Oniipassa on valmiina vastaanottamaan meidät takaisin.
Saimme järjestää yhdessä Mikkelin Tuomiokirkkoseurakunnan ja Keski-Lahden seurakutien kanssa "Menkää ja tehkää" -tapahtumat, jotka huipentuivat Pekka Simojoen "Auta Namibiaa näkemään" -konsertteihin. Oli taas hienoa olla mukana inostuneiden ja osaavien lähetysammattilaisten kanssa tekemässä uudenlaista lähetystapahtumaa. Paljon on vielä hiomisen varaa. Toivomme, että saamme ensivuonnakin olla näissä seurakunnissa jo hieman kokeneimpina mukana.
Juuri ennen Namibiaan paluutamme saan olla vielä Päiväkummussa - miestenpäivillä. Tiukan kesätyörupeaman jälkeen on autuasta vetää perjantai-iltana verrarit ja Reinot jalkaan ja paneutua suomalaisen miehen sielunmaisemaan Kankaan Sepon johdolla. Erityisesti iloitsen, että 86-vuotias isäni osallistuu lauantai-illan tilaisuuteen.
Tulemme jatkamaan työtämme Herran hallussa. Syksy näyttää, millaiseksi kotimaan työmme muodostuu jatkossa. Joka tapauksessa olemme kiitollisia niistä lukuisista seurakunnista, jotka kutsuvat meitä yhteistyöhön. Kristittyjen yhteys on kantava voima työssämme.

UUTTA INTOA

Olemme Riitan kanssa saaneet kokea moninaista Jumalan johdatusta kuluneen kesän aikana. On ollut myötä- ja vastamäkeä, mutta kaikesta on selvitty ja työ jatkuu riemulla!
Juhannus Orolla oli siunattu kokemus. Lehtisen Leena ja Kalevi olivat jälleen kerran Jumalan tsuppareina tuomassa Sanaa. Kiitos siitä teille, Leena ja Kalevi. Erityisesti iloitsimme siitä uskon yhteydestä, joka on syntynyt välillemme. Olen itse tutustunut Kaleviin jo nuorukaisena ja (Laurmaan) Leena oli tullut mutkan kautta tutuksi jo opiskelu-aikoina. Nyt olemme jälleen löytäneet toisemme ja mikä parasta, Jumala on siunaamassa tätäkin yhteyttä. Kalevi lupautui tulemaan helmikuun miestenpäiville puhujaksi Päiväkumpuun. Suuria asioita on tapahtumassa!
Olen (Timo) sairastellut edelleen hermovaurioitani. Rukoilkaa edes pientä helpotusta tilaani. Kohta kaksi vuotta on kulunut eikä tilanteeseen ole juuri muutosta tullut. Kaikella on tarkoituksensa, siitä olen varma.
Heinäkuu, joka on se suomalaisten lomakuukausi tarjoaa myös meille lepoa. Olemme kotosalla ja keräämme voimia Namibian työjaksoa varten. Odotemme muutamia ystäviä talkooapuun talomme lattiaremonttiin. Elokuulla pidämme sitten omalla tontillamme pihaseurat, johon Holopaisen Raimo ja Helkakin tulevat mukaan.
Onandjokwen sairaalan peruskoprjausprojekti on saanut tuulta purjeisiin, kun UM:n ensimmäinen avustus on maksettu. Lehtiset ovat onnensa kukkuloilla. He tulevat heinäkuun puolivälissä kotimaan lomalle. Syyskuun alussa saamme taas olla porukalla Ambomaalla. Heiskasen Tuikku ja Jontte ovat palaamassa elokuulla takaisin Taiwanille jatkamaan perhetyötään ja Hankelat palasivat tulon kanssa kotimaahan juhannuksen alla. Samoin Löytyn Päivi ja Sakari ovat palanneet takaisin kotimaahan.
Oma työmme Ambomaalla saanee uusia muotoja heti sinne palatessamme. Heti, kun saamme riittävästi varoja kerättyä, aloitamme Elcinin kanssa varsinaisen työn: evankeliumin systemaattisen levittämisen ja haluaisimme perustaa myös Raamattupiirin ja saada näin uusia uskonystäviä. Näyttäisi, että työmme tulee olemaan jonkinlaista "käänteistä lähetystyötä", t.s. tehtävänämme on myös tuoda terveisiä namibialaisilta kristityiltä tänne Suomen kirkon harhailuun pois Raamatun opetuksista. Iloitsemme kuitenkin jokaisesta Suomen kirkon työntekijästä, joka jaksaa ja uskaltaa puolustaa Sanan opetuksia. Tällaisiakin palvelijoita on! Namibialaisetkaan eivät tahdo millään ymmärtää joidenkin suomalaisten pappien ja piispojen luopumista Sanasta homoliittokysymyksessä. Namibialaiset kyselevät: milloin teistä on tullut tuollaisia? Miten papit ja piispat voivat hyväksyä homoliitot? Nyt kirkon pitäisi reagoida! Pääministeriä myöten k.o. liittoja ollaan ajamassa ja puolustamassa. MIKSI PAPIT, PIISPAT, KRISTILLISET JÄRJESTÖT YMS. VAIKEKEVAT? Viimeisellä tuomiolla Sanan opetuksien vastaisesti toimivat papit ja piispat, seurakunnan kaitsijat ovat kovilla Jumalan edessä ja joutuvat vastaamaan laumansa harhaan johtamisesta. Ihmettelemme myös, missä viipyvät suomalaisten lähetysjärjestöjen kannanotot? HERÄTKÄÄ, SUOMEN KRISTYTYT, JUMALAN KÄRSIVÄLLISYYS LOPPUU KOHTA!
Huh huh. Sainpa sanottua! Tästä on hyvä jatkaa.

KOULUTUSTA LÄHETYSJUHLILLA

Nyt on tiistai. Viime viikonloppuna oli Lähetysjuhlat Varkaudessa. Jälleen yksi suuri juhla kokemuksien kansiossa. En tiedä, paljonko väkeä oli juhlila; mehän olimme lähetystorilla myymässä tuotteitamme, jotta taas voimme palata syyskuun alussa Ambomaalle. Kummallista on, että milloinkaan Lähetysjuhlilla ei ole ääniyhteyttä myyjien osastolle juhlapaikalta. Olisi mukavaa kuunnella ohjelmaa, varsinkin kun äänentoisto myyntialueella ei häiritsisi ketään tilaisuuksien aikana. Me, jotka keräämme varoja Lähetysseuralle, emme voi mitenkään osallistua juhlien hengelliseen antiin! Toivottavasti saan viestini perille Poriin ja siellä tilanne on korjattu.
Olisi ollut mukavaa, jos meille Lähetystorin uurastajille olisi ollut mahdollisuus edes pieneen yhteiseen hiljentymistuokioon työn lomassa, esim. perjantaina ennen tilaisuuksien alkua, samoin lauantai- ja sunnuntaiaamuina. Meidät olisi pitänyt huomioida jotenkin... Laineen Markku kyllä kävi Lähetystorilla. Kiitos Markku. Mutta missä olivat muut? Olisimme mieluusti esitelleet Lähetysseurankin väelle Okumona-toimintaa. Ehkäpä se ei ole lainkaan tärkeää. Olemme ihmeissämme! Joku muukin ihmetteli samaa.
Yhteistyömme Lähetysseuran kanssa on jälleen vaiheessa. Olen esittänyt kotimaan työn johdolle, että nykyisen yhteistyösopimuksemme umpeutuessa syyskuun lopussa voisimme solmia "KUMPPANUUSSOPIMUKSEN", joka tarkoittaisi sitä, että edelleen järjestäisimme lähetystilaisuuksia seurakunnissa, mutta tuotto kanavoitaisiin Ulkoministeriön tukeman TASAUS-kampanjan sijaan Päiväkummun työn tukemiseen, eli nuorten lähetyskasvatukseen ja Kummun evankelioimistyöhön. Päiväkumpu on minulle henkilökohtaisesti merkittävä paikka: siellä 17-vuotiaana pojankloppina Jumala heitti haasteen lähetystyöhön lähtemisestä. Olen ollut vastuussa jo vuosia miestenpäivienkin järjestämisestä Kummussa. Jos vielä kotimaan jaksojen aikana voisin tukea Päiväkummun työtä taloudellisesti, olisin onneni kukkuloilla. Heitin tämän ehdotuksen Lähetysseuraan jo kauan sitten. Odottelen asiaan vastausta...odottavan aika on pitkä. Nyt suunnittelemme jo vuodenvaihteen tapahtumia. Mitä kertoa seurakuntiin..?
Oli ilo huomata Lähetysjuhlilla, että Riitan suunnittelemat ja mustien ompelijaystäviemme valmistamat asut menivät hyvin kaupaksi. Olemme oikeilla jäljillä. Pyydetään, että Jumala edelleen siunaisi yhteistyömme Lähetysseuran ja teidän, ystäviemme ja tukijoidemme kanssa.
Juhannuksena olemme Oronmyllyllä. Lehtisen Kalevi ja Leena ovat siellä jakamassa Sanaa. Kesällä on muutama ISO tapahtuma: Tampereella Seurakuntien talon Näsi-salissa Kansanlähetyksen kanssa saamme pitää Afrikan Ristin Lähetyspäivää ja elokuun lopulla Mikkelissä ja Lahdessa meidän mittapuumme mukaan suurtapahtumat lähetyken tiimoilta. Mikkelissä kokoonnumme srk-keskuksessa ja Tuomiokirkossa, Lahdessa saimme käyttöömme koko Ristin Kirkon. Paikalliset seurakunnat ovat yhteistyökumppaneitamme. Pyydämme Jumalan siunausta näihin tapahtumiin. Järvisen Marjatta, Holopaisen Raimo Helga-vaimonsa kanssa sekä Simojoen Pekka ovat mukana tapahtumissa.
Jumala on antamassa meille koko ajan lisää vastuuta lähetyskäskyn toteuttamisessa. Samalla Hän vahvistaa uskoamme erilaisin siunauksin. Niistä lisää myöhemmin.
Olkaatten siunatus tilas, rakkaat ystävät.

KOTIMAASSA JÄLLEEN - NUTUT HUKASSA

Lähdimme kohti kotimaata 8. toukokuuta bussilla Ondanqwasta. Bussimatka meni mukavasti, reittihän on tullut tutuksi jo moneen kertaan. Liki 9 tuntia se kuitankin ottaa ilmastoimattomassa bussissa. Kokemus joka kerta. Windhoekissa majoituimme samassa apartomentoksessa Lehtisten ja Juliuksen kanssa. Pyhäaamuna menimme saksalaiseen kirkkoon ja tapasimme siellä pastori Eino Angulan, joka myös saarnasi Jumalanpalveluksessa. Kirkon puistossa tarjottiin kirkkokahvitkin.
Jo usean vuoden ajan kuskinani Windhoekissa toiminut kaveri osoittautui lopulta epärehelliseksi ja niinpä vaihdoimme kuskia. Uusi kaveri on lempinimeltään Seven, jälleen yksi seiska tarinaamme!
Lennot Johannesburgin ja Lontoon kautta sujuivat mukavasti, mutta Helsingissä odotti yllätys: matkatavarat, joissa oli kaikki kesän aikana myyntiin tarkoitettu vaatetavara, oli hukassa. Odotimme niitä Hesassa yhden yön, mutta sitten piti pyytää passitus Tampereen tulliin ja ajelimme kotiin. Tavarat tulivatkin muutaman päivän kuluttua Tampereelle, mutta sitten ne vaikeudet alkoivat. Meiltä puuttui vaatteiden alkuperätodistus ja virkailija tullissa halusi muutenkin olla mahdollisimman inhottava meille eikä suostunut antamaan laukkuja mukaamme. Tuli tosi hätä. Rukouksia sinkoili kohti Taivasta. Soitin Palanderin Timolle kysyäkseni neuvoa ja hän sanoi, että kauppakamarithan sellaisia certifikaateja myöntävät ja sattumoisiin Windhoekin kansallisen kauppakamarin johtaja Tarak Shaanika seisoi juuri Timon vieressä! Hän oli vierailulla Tampereella. Johdatuksen makua. Jumala halusi opettaa meille rankimman kautta huolellisuutta! Herra Shaanika palasi 3 päivän kuluttua, sunnuntaina, Namibiaan ja jo tiistaina saimme puuttuvan todistuksen faksina ja näin myös tavarat ulos tullista. "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi...". Tämän saimme jälleen kokea todeksi.
Aloitimma seurakuntakierrokset Ylöjärveltä ja Messukylästä. Seuraavana on 3 lähetystilaisuutta Sastamalassa ja sitten se vuoden suurin tapahtuma: Lähetysjuhlat Varkaudessa 11.-13. kesäkuuta. Holopaisen Raimo lupasi järjestää majoituksen naapurinsa kammariin. Onpas kiva tavata taas Helkaa ja Raimoa!
Kotona Sastamalassa oli vesivahinko talvella Ambomaalla ollessamme. Lumi oli päässyt sulamaan rakenteisiin ja olohuoneen katto ja osa seinistä on pilalla. Eniten harmittaa upea, muinoin Tansaniasta tuomani taulu, joka oli myöskin turmeltunut. No, se on vain maallista, tärkeintä on, että usko Jumalaan on vahvistunut monien koettelemusten kautta.