Täällä Oniipassa asuminen on todellista maalaiselämää! Aamulla viiden jälkeen magnustit aloittavat konserttinsa pihalla. Lepakot huutavat kai läpi yön, samoin kukot, jotka kiekuvat onneksi senverran kaukana, etteivät häiritse unta. Aamiaispöydässä katselemme karjalaumoja aivan porttimme pielessä. Usein ne tulevat myös pihaan. Tonttimme on aidattu, mutta karjanomistajat käyvät öiseen aikaan leikkaamassa aukkoja aitaan, jotta elukat pääsevät aterioimaan pihoille. Jos korjaat aidan, se on taas huomenna leikattu. Mullikoita, lehmiä ja vuohia täällä riittää. Kävellessä pitää katsoa mihin astuu, liukumiinoja on joka paikassa. Ne tosin kuivavat tässä kuumuudessa nopeasti.
Lintuja täällä on monia lajeja. Tutuimpia meikäläisittäin ovat pääskyset, joista osa tekee muuttomatkoja Suomen ja Namibian välillä. Pitkä on lentourakka ja moni jää välille. On myös monia värikkäitäkin eksoottisia, pitkäpyrstöisiä lajeja. Pitkään ihmettelimme erästä ääntä; aivan kuin päissään oleva käki kukkuisi! Kukkuu tosi nopeaan tahtiin ja kauan. No, sittenhän tuo selvisi; kyseessä on pienikokoinen kyyhkynen, joka on käynyt kukkutunnilla käkilässä!
Meillä majaili jokin aika sitten Kekkonen...kymmensenttinen kekko, joka asusteli meidän makkarissa sängyn alla. Mukava kaveri, kävi illalla ennen nukkumaan menoa kurkistelemassa, kiipeili moskiittoverkossa ja pälyili ympärilleen. Sitten se painui takaisin makuulle sängyn alle. Aamulla se livahti ulos ja ilmestyi taas iltasella näkösälle. Mukava kaveri, ei tule sänkyyn asti! Sitten se muutti pois. Surullista. Kovin tavallisia ovat myös lukit, joita ei kannata hävittää, koska ne pitävät muita hyönteisiä kurissa. Terassin aidalla tapasimme eräänä iltana maailman inhoittavimman otuksen. Se oli kuin jättitorakan ja heinäsirkan risteytys. Ruma kun mikä. Torakoitakin täällä tapaa, eikä mitään ihan pieniä; sellasia helposti 5-6 sentin mittaisia. Niistä ei ole vaivaa, kunhan pitää huolen, ettei jätä ruoantähteitä näkösälle.
Rukoilijasirkka on kaunis, isoksikin kasvava vihreä pitkulainen otus. Paljon muitakin erikoisia ötököitä täällä näkee. Ei ne enää hirvitä lainkaan. Ne on osa Afrikkaa ja sillä siisti!
Nyt on toisiksi viimeinen viikonloppu tällä erää täällä pohjoisessa. Pihamies Augustus on taas muuraushommissa. Eilen Laina, uskollinen kotiapulaisemme pesi jälleen pyykkimme ja siivosi huushollin. Tässä taannoin telkkarissa Eeva-Liisa Sjöholm, täällä Ambomaalla muutama vuosi sitten pyörähtänyt lähetti kertoi lähetystyöntekijöiden elämästä, kuinka heillä on monia palvelijoita. Höpö höpö. Ei täällä kenelläkään ole palvelijoita työnantajan puolesta. Me kaikki maksamme pihamiesten, siivoojien ja pyykkärien palkat itse. Eikä kysymyksessä ole pröystäily, vaan hyväksi koettu tapa. Harva meistä pystyisi pihatöihin tässä helteessä. Pihoja töytyy hoitaa hyvin, koska jos ruoho pääsee kasvamaan, käärmeet ja skorpionit tulevat sisälle. Meilläkin on muutaman kerran ollut skorpiooni sisällä. Meillä varsinkin Riitta tekee pitkiä päiviä ja on hyvä, että kodinhoitoapua on saatavilla. Palkat meikäläisittäin ovat olemattoman pieniä. Kuitenkin täkäläisittäin jopa hyviä. Varsinaisen työmme kautta työllistämme 5 henkilöä ja kodinhoidossa ajankohdasta riippuen 1-2 paikallista ystävää. Olemme kuin iso perhe!
lauantai 24. huhtikuuta 2010
perjantai 16. huhtikuuta 2010
SUOMEN KESÄ KUTSUU...
Kolmen viikon kuluttua, jJs, lennämme kesäksi Suomeen. Tämä jakso on minulla (Timo) ollut jotenkin vaikea; en ole päässyt asettumaan afrikkalaiseen elämänmenoomme lainkaan. Toki täällä on kovin mieluista olla, mutta koko ajan pieni kotimaan kaipuu vaivaa. Johtuu varmaan siitäkin, että odotan kovasti remontin alkamista Sastamalan kodissamme. Talkoolaisia otetaan vastaan koko kesän!
Minun vaikeuteni tässä työssä on ollut koko ajan epävarmuus siitä, että olemmeko lähetys- vai kehitysyhteistyötekijöitä. Eihän työtä tee lähetystyöksi se, että työskentelee suomalaisittain perinteisessä lähetysmaassa. Täällä on ollut paljon projekteja, joilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen lähetystyön, s.o. evankeliumin eteenpäin viemisen kanssa. Toki välillisesti näin usein on, mutta ei läheskään aina. Tulisi erottaa selkeästi lähetys- ja kehitysyhteistyö käsitteinä ja antaa niiden tukea toinen toistaan, evankeliumin Sana veturina,
"Eikös tuo jo ole selkeästi lähetystyötä?", kysyi Riitta eilen, kun kerroin mitä klinikalla tapahtui: Vanha, Vilho-niminen herra tuli tutkituttamaan näköänsä. Hän toimii seurakunnassaan tekstinlukijana Jumalanpalveluksissa, mutta nyt oli näkö käynyt jo niin huonoksi, ettei lukemisesta tule enää mitään. Pappa oli suruissaan. Kerroin hänelle, että älä sinä sure, vaikka et enää pystykkään lukemaan, näet kuiteskin Jumalan sielusi silmillä. Sanoin myös, että lukemisen aika on nyt hänen kohdaltaan ohi ja aika jatkaa työtä rukoilemalla. "Hyvä, se on nyt minu työni", sanoi pappa silmät loistaen. Ajattelen nyt; olen sittenkin lähetystyöntekijä!
Monin tavoin on sielunvihollinenkin yrittänyt sotkea kuvioita. Aivan yllättäviä ongelmia on tullut vastaan. Jotkut vanhat ystävät ovat haukkuneet...tiedämme kuitenkin, että kun olemme Jumalan asialla, piru aktivoituu ja eksyttää jopa valittuja.
Viikonloppu on tulossa ja Augustus tulee jatkamaan terassiaidan muurausta. Pedro, joka aloitti homman on lonkkansa vuoksi sairaslomalla. Lauantaina menemme Korhosen Hannun ja Linean luo grillaamaan. Löytyn Päivi ja Sakari ovat täällä jäähyväiskäynnillä. Heidän tehtävänsä loppuu toukokuulla. Myös Hankelat, jotka myöskin asuvat Windhoekissa, palaavat Suomeen kesäkuussa. Suomalaisia ei sitten ole meidän lisäksi muita kuin Hatakat Windhoekissa ja Lehtiset täällä Oniipassa.
Nyt pitää jatkaa näöntarkastusoppituntia.
Minun vaikeuteni tässä työssä on ollut koko ajan epävarmuus siitä, että olemmeko lähetys- vai kehitysyhteistyötekijöitä. Eihän työtä tee lähetystyöksi se, että työskentelee suomalaisittain perinteisessä lähetysmaassa. Täällä on ollut paljon projekteja, joilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen lähetystyön, s.o. evankeliumin eteenpäin viemisen kanssa. Toki välillisesti näin usein on, mutta ei läheskään aina. Tulisi erottaa selkeästi lähetys- ja kehitysyhteistyö käsitteinä ja antaa niiden tukea toinen toistaan, evankeliumin Sana veturina,
"Eikös tuo jo ole selkeästi lähetystyötä?", kysyi Riitta eilen, kun kerroin mitä klinikalla tapahtui: Vanha, Vilho-niminen herra tuli tutkituttamaan näköänsä. Hän toimii seurakunnassaan tekstinlukijana Jumalanpalveluksissa, mutta nyt oli näkö käynyt jo niin huonoksi, ettei lukemisesta tule enää mitään. Pappa oli suruissaan. Kerroin hänelle, että älä sinä sure, vaikka et enää pystykkään lukemaan, näet kuiteskin Jumalan sielusi silmillä. Sanoin myös, että lukemisen aika on nyt hänen kohdaltaan ohi ja aika jatkaa työtä rukoilemalla. "Hyvä, se on nyt minu työni", sanoi pappa silmät loistaen. Ajattelen nyt; olen sittenkin lähetystyöntekijä!
Monin tavoin on sielunvihollinenkin yrittänyt sotkea kuvioita. Aivan yllättäviä ongelmia on tullut vastaan. Jotkut vanhat ystävät ovat haukkuneet...tiedämme kuitenkin, että kun olemme Jumalan asialla, piru aktivoituu ja eksyttää jopa valittuja.
Viikonloppu on tulossa ja Augustus tulee jatkamaan terassiaidan muurausta. Pedro, joka aloitti homman on lonkkansa vuoksi sairaslomalla. Lauantaina menemme Korhosen Hannun ja Linean luo grillaamaan. Löytyn Päivi ja Sakari ovat täällä jäähyväiskäynnillä. Heidän tehtävänsä loppuu toukokuulla. Myös Hankelat, jotka myöskin asuvat Windhoekissa, palaavat Suomeen kesäkuussa. Suomalaisia ei sitten ole meidän lisäksi muita kuin Hatakat Windhoekissa ja Lehtiset täällä Oniipassa.
Nyt pitää jatkaa näöntarkastusoppituntia.
tiistai 6. huhtikuuta 2010
PRINSESSA OLIVIA JA KUMMIEN ONNEA...
Jälleen on kuukausi vierähtänyt. Sade pieksee pihoja lähes joka yö ja joskus myös päiväsaikaan. Töissä käydään normaaliin tapaan.
Wanee ja Wesley tulivat pääsiäiseksi Olivia-tyttären kanssa Oniipaan. Wesley ja Pedro muurasivat etupihan terassille aidanpätkän, komia siitä tuli. Materiaalina vanhan samalla paikalla olleen talon seinäkiviä. Homma jatkuu vielä parina viikonloppuna ja sitten on vuorossa takapihan aidan siirtäminen. Piha on aivan liian iso ja se teettää paljon työtä, kun nurmi pitää skorpionien ja käärmeiden takia kuokkia pois parin viikon välein. Toinen syy on se, että härät ja vuohet tulevat sotkemaan pihaa jos siellä on vähänkin ruohoa. Isännät käyvät öiseen aikaan leikkaamassa aukkoja aitaan, jotta elukat pääsee aterialla. Nyt meidän piha aidataan sellaiseksi, ettei nurmea ole lainkaan.
Pääsiäispäivänä meillä oli juhlat kotona. Seurakuntamme kirkkoherra Eino Ekandjo kastoi Olivian. Riitta ja minä oli pyydetty kummeiksi. Tilaisuus oli herkkä, vaikkakin Olivia itki koko toimituksen ajan! Odotamme kovasti sitä päivää, kun ensimmäinen lapsenlapseni Alva ja Olivia tapaavat. Nyt he kasvavat eri puolilla maapalloa ja opettelevat elämän ensi taitoja. Kutsummekin heitä serkuksiksi. Wesley on pyytänyt meitä opettamaan Olivialle suomea. Tytöstä tulee oikea monikieli-prinsessa: Wanee puhuu hänelle hereroa, Wesley damaraa ja afrikaansia, he yhdessä englantia ja Riitta ja minä suomea. Haluamme viettää mahdollisimman paljon aikaa Olivian kanssa, jotta suomenkin kieli edes vähän luistaisi sitten kun muutaman vuoden kuluttua tapaavat Alvan kanssa. Meidän kummien elämä on juuri nyt ihanaa ja jännittävää!
Wanee ja Wesley tulivat pääsiäiseksi Olivia-tyttären kanssa Oniipaan. Wesley ja Pedro muurasivat etupihan terassille aidanpätkän, komia siitä tuli. Materiaalina vanhan samalla paikalla olleen talon seinäkiviä. Homma jatkuu vielä parina viikonloppuna ja sitten on vuorossa takapihan aidan siirtäminen. Piha on aivan liian iso ja se teettää paljon työtä, kun nurmi pitää skorpionien ja käärmeiden takia kuokkia pois parin viikon välein. Toinen syy on se, että härät ja vuohet tulevat sotkemaan pihaa jos siellä on vähänkin ruohoa. Isännät käyvät öiseen aikaan leikkaamassa aukkoja aitaan, jotta elukat pääsee aterialla. Nyt meidän piha aidataan sellaiseksi, ettei nurmea ole lainkaan.
Pääsiäispäivänä meillä oli juhlat kotona. Seurakuntamme kirkkoherra Eino Ekandjo kastoi Olivian. Riitta ja minä oli pyydetty kummeiksi. Tilaisuus oli herkkä, vaikkakin Olivia itki koko toimituksen ajan! Odotamme kovasti sitä päivää, kun ensimmäinen lapsenlapseni Alva ja Olivia tapaavat. Nyt he kasvavat eri puolilla maapalloa ja opettelevat elämän ensi taitoja. Kutsummekin heitä serkuksiksi. Wesley on pyytänyt meitä opettamaan Olivialle suomea. Tytöstä tulee oikea monikieli-prinsessa: Wanee puhuu hänelle hereroa, Wesley damaraa ja afrikaansia, he yhdessä englantia ja Riitta ja minä suomea. Haluamme viettää mahdollisimman paljon aikaa Olivian kanssa, jotta suomenkin kieli edes vähän luistaisi sitten kun muutaman vuoden kuluttua tapaavat Alvan kanssa. Meidän kummien elämä on juuri nyt ihanaa ja jännittävää!
maanantai 1. maaliskuuta 2010
AFRIKAN LÄMPIMÄÄN SATEESEEN
Heti Päiväkummun miestenpäivien jälkeen pakkasimme taas laukut ja ampaisimme taivaalle. Reitti Lontoon ja Johannesburgin kautta on jo tullut tutuksi. Saavuimme Oniipaan torstai-iltana bussilla Windhoekista. Matka meni suht'koht' mukavasti, varsinkin kun autossa ei ollut toimivaa soitinta. Yleensä musiikki pauhaa tosi kovalla ja se ottaa 8-9 tunnin matkalla jo hermon päälle.
Laina ja Ida-Liisa asustivat kuukauden ajan taloamme ennen tuloamme. Olihan se taas mukava asettua taloksi runsaan kahden kuukauden kotimaassaolon jälkeen.
Työt Riitan ompelimolla jatkuvat tuttuun tahtiin. Uusia malleja syntyy kesäksi Suomen lähetysväen iloksi. Silmäklinikalla työt myöskin jatkuvat jo omalla painollaan. Odottelemme ICEE:n yhteydenottoa toiminnan laajentamisesta.
Vieraita meillä käy paljon. On mukavaa, kun usein illalla oveen koputetaan ja kyläläisiä tulee käymään. Sosoaaliset kontaktit ovat tärkeitä!
Kummityttömme Olivia, 8 kk., vieraili meillä pitkän viikonlopun. Olivia on oikea prinsessa. Vie meitä pappoa ja mummua kuin pässiä narussa. Wanee ja Wesley, Olivian vanhemmat ovat tulleet meille tärkeiksi ystäviksi. Saimme vääntää myös hieman kauppaa Wesleyn kanssa. Uusia ideoita syntyy kaiken aikaa.
Ilmat ovat nyt juuri mukavan viileitä. Saas nähdä, milloin helteet palaavat.
Teimme kotona keittiö- ja olohuonerempan. Köökkiin vähän laattaa ja maalia seinille, olkkariin pelkkää maalia. Kyllä nyt kelpaa ihastella onnistunutta värimaailmaa!
Ida-Liisa kaipaa kovasti Amaa. Kunhan jatkosuunnitelmat etenevät, saamme toivottavasti Aman tänne takaisin. Ja olis hyvä, jos Perttikin saisi mielekästä puuhaa täältä. Pidetään käsiä ristissä!
Laina ja Ida-Liisa asustivat kuukauden ajan taloamme ennen tuloamme. Olihan se taas mukava asettua taloksi runsaan kahden kuukauden kotimaassaolon jälkeen.
Työt Riitan ompelimolla jatkuvat tuttuun tahtiin. Uusia malleja syntyy kesäksi Suomen lähetysväen iloksi. Silmäklinikalla työt myöskin jatkuvat jo omalla painollaan. Odottelemme ICEE:n yhteydenottoa toiminnan laajentamisesta.
Vieraita meillä käy paljon. On mukavaa, kun usein illalla oveen koputetaan ja kyläläisiä tulee käymään. Sosoaaliset kontaktit ovat tärkeitä!
Kummityttömme Olivia, 8 kk., vieraili meillä pitkän viikonlopun. Olivia on oikea prinsessa. Vie meitä pappoa ja mummua kuin pässiä narussa. Wanee ja Wesley, Olivian vanhemmat ovat tulleet meille tärkeiksi ystäviksi. Saimme vääntää myös hieman kauppaa Wesleyn kanssa. Uusia ideoita syntyy kaiken aikaa.
Ilmat ovat nyt juuri mukavan viileitä. Saas nähdä, milloin helteet palaavat.
Teimme kotona keittiö- ja olohuonerempan. Köökkiin vähän laattaa ja maalia seinille, olkkariin pelkkää maalia. Kyllä nyt kelpaa ihastella onnistunutta värimaailmaa!
Ida-Liisa kaipaa kovasti Amaa. Kunhan jatkosuunnitelmat etenevät, saamme toivottavasti Aman tänne takaisin. Ja olis hyvä, jos Perttikin saisi mielekästä puuhaa täältä. Pidetään käsiä ristissä!
perjantai 5. helmikuuta 2010
SUOMUSSALMELTA AFRIKKAAN...
Kiitos Kainuu! Oli suuri siunaus saada vierailla siellä pitkästä aikaa ja kokea uskon yhteyttä! Antakaa palaa edelleenkin, Kristus on kanssanne!
Ajelimme Sastamalasta Halsuan kautta ensin Paltamoon, joka otti meidät vastaan vanhoine muistoineen. Usein olen saanut vierailla siellä ja kokea siunausta. Oli hyvä tavata taas vanhoja tuttuja ja rakentua yhteisestä uskosta.
Paltamon uskovaiset ystäväni ovat antaneet minulle aina uskoa ja luottamusta Jumalaan. Monet siellä rukoilevat puolestani ja myöskin itse saan muistaa heitä Herran edessä.
Mäkelän Matti, Ristijärven emeritus kirkkoherra viettää eläkepäiviään Suomussalmella. Matti oli mukana Namibian kiertomatkallamme ja nyt saimme Riittan kanssa yöpyä hänen luonaan. Jos joku on Jumalan mies, niin se on Mäkelän Matti! Matti oli mukana seurakuntatalolla lähetysillassa ja Jumala, seurakunnan kirkkoherra vaimoineen sekä lukuisa seurakuntaväki saivat hoitaa meitä! Kun saa kokea jotain sellaista yhteyttä Kristuksessa kuin saimme kokea Ämmänsaaressa, menee sanattomaksi...Jumala sitä seurakuntaa siunatkoon!
Ristijärvellä saimme vierailla seurakuntakodilla tuttujen lähetysystävien tilaisuudessa. Seijaa ja Unskia Jumala on saanut käyttää jo vuosia. Heidän kuuliaisuutensa kantaa hedelmää. Kristus on läsnä Ristijärven seurakunnassa.
Kuopiossa saimme yöpyä Eliina ja Tasi Heinosen kodissa. Siitä kodista on muodostunet meille keidas, jossa saamme ohikulkumatkoillamme poiketa kokemassa Herran hömppänöiden yhteyttä! Kiitos Eliina ja Tasi Ystävyydestänne!
Kuopion Lähetyskauppa Vakassa saimme vierailla Ambo-Basaarimme kanssa ja tavata siellä mm. Ambomaan lähetti Kalle Syrjän vaimoineen. Ja monia muita, joille saimme kertoa Jumalamme johdatuksesta ja vaihtaa ajatuksiamme ja vanhoja muistoja.
Vuoden toinen kohokohta oli miestenpäivät Päiväkummussa kuun vaihteessa. Seppo Kankaan, sen evp. kenttäkapiaisrovastin piti tulla kertomaan meille, ukoille, miten olla Jumalan kanssa, vaan hänpä, siis Seppo, sairastui lentsuun. Pauli Laukkanen, entinen Ambomaan lähetti otti haasteen vastaan ja oli seurassamme jakamassa sitä armoa, mitä oli itse saanut Jumalalta. Ihme ukko, 79 v. ilmoittautui heti ensi syyskuussa pidettäviin Namibian hiihtomestar
uuskilpailuihinkin! (lisää myöh. http://www.okumona.fi/). Noilla miestenpäivillä saimme kokea Jumalan läsnäoloa.
Viimeinen keikkamme ennen Ambomaan kesään paluuta oli Raumalla Lähetysseuran teemapäivä 4. helmikuuta. Väkeä oli PALJON. Ambo-Basaari ja AMBO-FASHION -muotinäytös vetivät porukkaa! SANA oli läsnä ja saimme iloita yhteisestä uskostamme. Herra elää ja vaikuttaa!
Ystävät, rukoilkaa puolestamme. Syyskausi Ambomaalla tuo valtavia uusia haasteita joihin lähdemme taas taskut tyhjnä mutta sielu pullollaan armahtavan Jumalan käsittämätöntä armoa. Piste.
Tiistaina 9. helmikuuta lennämme takaisin Namibiaan ja palaamme kotimaahan kesäksi. Kesä on toiminnan aikaa. Paavo Ruotsalainen, Viestiveljet ja Simojoki pitävät meitä tien päällä. Ja tietysti palava into viedä Jumalan Sanaa eteenpäin.
Pidetään yhteyttä ystävät!
Ajelimme Sastamalasta Halsuan kautta ensin Paltamoon, joka otti meidät vastaan vanhoine muistoineen. Usein olen saanut vierailla siellä ja kokea siunausta. Oli hyvä tavata taas vanhoja tuttuja ja rakentua yhteisestä uskosta.
Paltamon uskovaiset ystäväni ovat antaneet minulle aina uskoa ja luottamusta Jumalaan. Monet siellä rukoilevat puolestani ja myöskin itse saan muistaa heitä Herran edessä.
Mäkelän Matti, Ristijärven emeritus kirkkoherra viettää eläkepäiviään Suomussalmella. Matti oli mukana Namibian kiertomatkallamme ja nyt saimme Riittan kanssa yöpyä hänen luonaan. Jos joku on Jumalan mies, niin se on Mäkelän Matti! Matti oli mukana seurakuntatalolla lähetysillassa ja Jumala, seurakunnan kirkkoherra vaimoineen sekä lukuisa seurakuntaväki saivat hoitaa meitä! Kun saa kokea jotain sellaista yhteyttä Kristuksessa kuin saimme kokea Ämmänsaaressa, menee sanattomaksi...Jumala sitä seurakuntaa siunatkoon!
Ristijärvellä saimme vierailla seurakuntakodilla tuttujen lähetysystävien tilaisuudessa. Seijaa ja Unskia Jumala on saanut käyttää jo vuosia. Heidän kuuliaisuutensa kantaa hedelmää. Kristus on läsnä Ristijärven seurakunnassa.
Kuopiossa saimme yöpyä Eliina ja Tasi Heinosen kodissa. Siitä kodista on muodostunet meille keidas, jossa saamme ohikulkumatkoillamme poiketa kokemassa Herran hömppänöiden yhteyttä! Kiitos Eliina ja Tasi Ystävyydestänne!
Kuopion Lähetyskauppa Vakassa saimme vierailla Ambo-Basaarimme kanssa ja tavata siellä mm. Ambomaan lähetti Kalle Syrjän vaimoineen. Ja monia muita, joille saimme kertoa Jumalamme johdatuksesta ja vaihtaa ajatuksiamme ja vanhoja muistoja.
Vuoden toinen kohokohta oli miestenpäivät Päiväkummussa kuun vaihteessa. Seppo Kankaan, sen evp. kenttäkapiaisrovastin piti tulla kertomaan meille, ukoille, miten olla Jumalan kanssa, vaan hänpä, siis Seppo, sairastui lentsuun. Pauli Laukkanen, entinen Ambomaan lähetti otti haasteen vastaan ja oli seurassamme jakamassa sitä armoa, mitä oli itse saanut Jumalalta. Ihme ukko, 79 v. ilmoittautui heti ensi syyskuussa pidettäviin Namibian hiihtomestar
uuskilpailuihinkin! (lisää myöh. http://www.okumona.fi/). Noilla miestenpäivillä saimme kokea Jumalan läsnäoloa.
Viimeinen keikkamme ennen Ambomaan kesään paluuta oli Raumalla Lähetysseuran teemapäivä 4. helmikuuta. Väkeä oli PALJON. Ambo-Basaari ja AMBO-FASHION -muotinäytös vetivät porukkaa! SANA oli läsnä ja saimme iloita yhteisestä uskostamme. Herra elää ja vaikuttaa!
Ystävät, rukoilkaa puolestamme. Syyskausi Ambomaalla tuo valtavia uusia haasteita joihin lähdemme taas taskut tyhjnä mutta sielu pullollaan armahtavan Jumalan käsittämätöntä armoa. Piste.
Tiistaina 9. helmikuuta lennämme takaisin Namibiaan ja palaamme kotimaahan kesäksi. Kesä on toiminnan aikaa. Paavo Ruotsalainen, Viestiveljet ja Simojoki pitävät meitä tien päällä. Ja tietysti palava into viedä Jumalan Sanaa eteenpäin.
Pidetään yhteyttä ystävät!
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
JALAT LUMESSA - MIELI AURINGOSSA...
Joulu tuli ja meni. Saimme viettää sen äiti-Kertun ja isä-Taunon luona Hallissa. Äiti sairastaa Alzheimerin tautia, mutta jaksoi olla koko joulun ajan "läsnä". Mieli virkistyi heidän seurassaan. Uskovat vanhemmat ovat parasta, mitä lapselle voi tapahtua!
Alatalkkarin Anna-Maija, Ama, tuurasi silmäklinikalla kahden kuukauden ajan. Hän oli siellä jo toista kertaa. On hyvä, kun on hänenlaisensa kollega ja ystävä, jolle voi uskoa silmäklinikan hoitamisen kun itse on kotimaassa. Miehensä Pertti matkusti joulun ajaksi Aman luo ja he palasivat kotimaahan uudenvuoden aattona. Ama asusteli Ambomaan kodissamme ja hoiteli pihaa ja taloa. Musta ystävämme Laina Kivelä jäi hoitamaan taloa tammikuun ajaksi. Itse palaamme Namibiaan helmikuun alussa.
Lehtisen Elise ja Jarmo piipahtivat kotimaassa joulua juhlimassa parin viikon ajan. He palasivat Ambomaalle jo 10. tammikuuta.
Joulun jälkeen saimme vierailla Ylöjärvellä, Sulkavalla ja Korsossa lähetystapahtumien merkeissä. Kiitos kaikille ystäville näissäkin seurakunnissa!
Olimme suunnitelleen yhteiskristillistä lähetystapahtumaa pohjanmaalla erään paikkakunnan ev.lut.-, helluntai- ja vapaakirkon kanssa. Uskoimme kaiken onnistuvan, kunnes tuli seinä vastaan ja jäimme suremaan jälleen sitä tosiasiaa, että kristittyjen todellinen yhteys ei näytä toteutuvan. Olemme törmänneet samaan esteeseen aiemminkin. Viime kesänä, kun suunnittelimme eräällä paikkakunnalla ev.lut.- ja helluntaiseurakunnan yhteistä lähetystilaisuutta, kirkkoherra ilmoitti, että "opilliset eroavaisuudet helluntailaisten kanssa ovat niin suuret, että yhteistyömahdollisuutta ei ole". Olivat oikein palaveeranneet pappien kesken asiasta. HALOO! Missä mennään? Taivaassa ei ole osastoja eri seurakunnille! Olen usein verrannut tilannetta urheilijoihin: ei pituushyppääjä sano keihään heittäjälle, että sinä et ole oikeasti urheilija, kun et hyppää pituutta. Kyllä kumpikin harjoittelevat omissa porukoissaan, mutta pitävät silti yhteisiä kisoja ja tähtäävät samoihin olympialaisiin. Siellä asutaan samassa hotellissa ja aterioidaan yhdessä. Ollaan yhtä joukkuetta. Mutta me kristityt olemme niin suvaitsemattomia, että edes ehtoollisyhteyttä eri seurakuntien kesken ei ole. Ei Kristus, ehtoollista asettaessaan eritellyt, kenelle sen asetti. Ei. Kyllä Hän tarkoitti sen omaksi muistoateriakseen ilman eroittavia raja-aitoja. Kaikki teologiset selittelyt tätä vastaan ovat keksittyjä, Raamatun vastaisia. Kristus on yksi ja yhteinen. Eräs lähetystyöntekijä kertoi omalla työalallaan todellisesta yhteydestä: siellä luterilaiset ja helluntailaiset lähetit viettivät yhteisiä ehtoollisia. Mukana oli myös paikallisia kristittyjä. Tärkeintä oli, että oltiin yhdessä, uskovina, Kristuksen asettamalla aterialla. Vaan kuinkas kävikään; erään lähetin työkauden lopussa, kotimaahan paluun lähestyessä tämä sanoi, että "ei sitten puhuta kotimaassa näistä yhteisistä ehtoollisenvietoista mitään, ettei tule vaikeuksia". Voi pyhä jysäys. Todellista kristittyjen yhteyttä eri kirkkokuntien välillä ei voi olla ennen kuin ehtoollisyhteys toimii. Se, joka kieltää kristityltä lähimmäiseltään ehtoollisyhteyden, tuomitsee ja kieltää samalla tämän uskon aitouden. Eri kristillisten kirkkokuntien välisen ehtoollisyhteyden kieltävät henkilöt perustelevat asiaa keksityillä syillä, joiden tarkoituksena on korostaa omaa erinomaisuuttaan. Kuinkas Kristus itse sanookaan:"sitä, joka tulee minun luokseni minä en heitä ulos". Ystävät, rukoillaan, että me kristityt löytäisimme todellisen yhteyden. Aikaa on vähän. Jeesus tulee millä hetkellä tahansa. Kuka meistä on se, joka erittelee Taivaaseen lähtijät. Ei kukaan meistä, se on Jumalan tehtävä ja Hän on armollisempi kuin me kuppikunnissamme. Hän näkee sydämiin. Toivotaan, ettei suvaitsemattomuutemme toisiamme kohtaan tule esteeksi...
Miksikö vuodattelen julkisesti blogissani näitä asioita? Siksi, että tiedän Jumalan Hengen voivan vaikuttaa siihen, että erilaisista ajatuksistamme huolimatta voimme rukoilla toistemme ja yhteisten asioiden puolesta. Asioista täytyy voida puhua niiden oikeilla nimillä, toinen toistamme kunnioittaen.
Vielä ennen Afrikkaan paluutamme teemme Kainuun kierroksen. Paltamo, Suomussalmi ja Ristijärvi ovat etappeja ja paluumatkalla saamme vierailla Kuopiossa Lähetyskauppa Vakassa Ambo-Basaarin myötä. Helmikuun 4. päivä on vielä yksi tilaisuus, Lähetysseuran teemapäivä Raumalla. Lähetysseuran kotimaan työn johtaja Markku Lainekkin on mukana. Vielä emme ole varanneet lippuja mutta pyrimme pääsemään ilmaan heti Rauman tapahtuman jälkeen.
Alatalkkarin Anna-Maija, Ama, tuurasi silmäklinikalla kahden kuukauden ajan. Hän oli siellä jo toista kertaa. On hyvä, kun on hänenlaisensa kollega ja ystävä, jolle voi uskoa silmäklinikan hoitamisen kun itse on kotimaassa. Miehensä Pertti matkusti joulun ajaksi Aman luo ja he palasivat kotimaahan uudenvuoden aattona. Ama asusteli Ambomaan kodissamme ja hoiteli pihaa ja taloa. Musta ystävämme Laina Kivelä jäi hoitamaan taloa tammikuun ajaksi. Itse palaamme Namibiaan helmikuun alussa.
Lehtisen Elise ja Jarmo piipahtivat kotimaassa joulua juhlimassa parin viikon ajan. He palasivat Ambomaalle jo 10. tammikuuta.
Joulun jälkeen saimme vierailla Ylöjärvellä, Sulkavalla ja Korsossa lähetystapahtumien merkeissä. Kiitos kaikille ystäville näissäkin seurakunnissa!
Olimme suunnitelleen yhteiskristillistä lähetystapahtumaa pohjanmaalla erään paikkakunnan ev.lut.-, helluntai- ja vapaakirkon kanssa. Uskoimme kaiken onnistuvan, kunnes tuli seinä vastaan ja jäimme suremaan jälleen sitä tosiasiaa, että kristittyjen todellinen yhteys ei näytä toteutuvan. Olemme törmänneet samaan esteeseen aiemminkin. Viime kesänä, kun suunnittelimme eräällä paikkakunnalla ev.lut.- ja helluntaiseurakunnan yhteistä lähetystilaisuutta, kirkkoherra ilmoitti, että "opilliset eroavaisuudet helluntailaisten kanssa ovat niin suuret, että yhteistyömahdollisuutta ei ole". Olivat oikein palaveeranneet pappien kesken asiasta. HALOO! Missä mennään? Taivaassa ei ole osastoja eri seurakunnille! Olen usein verrannut tilannetta urheilijoihin: ei pituushyppääjä sano keihään heittäjälle, että sinä et ole oikeasti urheilija, kun et hyppää pituutta. Kyllä kumpikin harjoittelevat omissa porukoissaan, mutta pitävät silti yhteisiä kisoja ja tähtäävät samoihin olympialaisiin. Siellä asutaan samassa hotellissa ja aterioidaan yhdessä. Ollaan yhtä joukkuetta. Mutta me kristityt olemme niin suvaitsemattomia, että edes ehtoollisyhteyttä eri seurakuntien kesken ei ole. Ei Kristus, ehtoollista asettaessaan eritellyt, kenelle sen asetti. Ei. Kyllä Hän tarkoitti sen omaksi muistoateriakseen ilman eroittavia raja-aitoja. Kaikki teologiset selittelyt tätä vastaan ovat keksittyjä, Raamatun vastaisia. Kristus on yksi ja yhteinen. Eräs lähetystyöntekijä kertoi omalla työalallaan todellisesta yhteydestä: siellä luterilaiset ja helluntailaiset lähetit viettivät yhteisiä ehtoollisia. Mukana oli myös paikallisia kristittyjä. Tärkeintä oli, että oltiin yhdessä, uskovina, Kristuksen asettamalla aterialla. Vaan kuinkas kävikään; erään lähetin työkauden lopussa, kotimaahan paluun lähestyessä tämä sanoi, että "ei sitten puhuta kotimaassa näistä yhteisistä ehtoollisenvietoista mitään, ettei tule vaikeuksia". Voi pyhä jysäys. Todellista kristittyjen yhteyttä eri kirkkokuntien välillä ei voi olla ennen kuin ehtoollisyhteys toimii. Se, joka kieltää kristityltä lähimmäiseltään ehtoollisyhteyden, tuomitsee ja kieltää samalla tämän uskon aitouden. Eri kristillisten kirkkokuntien välisen ehtoollisyhteyden kieltävät henkilöt perustelevat asiaa keksityillä syillä, joiden tarkoituksena on korostaa omaa erinomaisuuttaan. Kuinkas Kristus itse sanookaan:"sitä, joka tulee minun luokseni minä en heitä ulos". Ystävät, rukoillaan, että me kristityt löytäisimme todellisen yhteyden. Aikaa on vähän. Jeesus tulee millä hetkellä tahansa. Kuka meistä on se, joka erittelee Taivaaseen lähtijät. Ei kukaan meistä, se on Jumalan tehtävä ja Hän on armollisempi kuin me kuppikunnissamme. Hän näkee sydämiin. Toivotaan, ettei suvaitsemattomuutemme toisiamme kohtaan tule esteeksi...
Miksikö vuodattelen julkisesti blogissani näitä asioita? Siksi, että tiedän Jumalan Hengen voivan vaikuttaa siihen, että erilaisista ajatuksistamme huolimatta voimme rukoilla toistemme ja yhteisten asioiden puolesta. Asioista täytyy voida puhua niiden oikeilla nimillä, toinen toistamme kunnioittaen.
Vielä ennen Afrikkaan paluutamme teemme Kainuun kierroksen. Paltamo, Suomussalmi ja Ristijärvi ovat etappeja ja paluumatkalla saamme vierailla Kuopiossa Lähetyskauppa Vakassa Ambo-Basaarin myötä. Helmikuun 4. päivä on vielä yksi tilaisuus, Lähetysseuran teemapäivä Raumalla. Lähetysseuran kotimaan työn johtaja Markku Lainekkin on mukana. Vielä emme ole varanneet lippuja mutta pyrimme pääsemään ilmaan heti Rauman tapahtuman jälkeen.
maanantai 21. joulukuuta 2009
JOULUA JA NAMIBIAAN PALUUTA ODOTELLESSA
Kuukausi on jo kulunut kotimaassa. Olimme Riitan kanssa kovin väsyneitä Namibiasta palattuamme, olihan takana työntäyteinen jakso Ambomaalla ja sitä edelsi reipastempoinen kesä kotimaassa.
Heti palattuamme suunnistimme Kokkolan suomalaiseen seurakuntaan lähetyspäivää pitämään. Samalla piipahdettiin Riitan äidin luona Halsualla. Tampereen seurakuntien perinteiset joulumyyjäiset oli seurakuntien talolla, Ambo-Basaari otti osaa kekkereihin! Saimme vierailla myös Jämsän ja Mänttä-Vilppulan seurakunnissa ja Hervannan seurakunnan lähetyskahviossa kauppakeskus Duossa. Keikyän lähetysväki piti myyjäisiä 12. päivänä ja saimme olla sielläkin mukana.
Päiväkummun joulujuhla oli jälleen elämys; ehtoollisen vietto Riihikirkossa aloitti juhlimisen. Lounas oli runsas ja herkullinen. Varsinaisen juhlan ohjelmasta vastasi Tampereen hiippakunnan lähetystoimisto. Tapasimme ensimmäistä kertaa myös Kummun uuden toiminnanjohtajan, Seppo Rinteen.
Olimme Ambo-Basaarin kanssa myös Karkun Evankelisella Opistolla, missä oli Afrikkalainen Messu, Pekka Simojoen johtamana. Jälleen kerran havaitsimme, että kirkonkin saa täyteen kuulijoita, kun ohjelma noudattelee tätä päivää. Melko harvassa on se joukko, joka tavallisessa messussa jaksaa viikosta toiseen istua. Kirkko on yksinkertaisesti kankea muutosvastainen laitos! Onneksi siellä on kuitenkin yksilöitä, jotka ymmärtävät, ettei perinne pelasta ketään. On tärkeää lähestyä tämän päivän ihmisiä tavalla, joka heidät tavoittaa!
Kotona Sastamalassa aloitimme pikkuhiljaa mummonmökkimme remonttia. Salkon Seppo ja Marja-Liisa olivat ulko-ovitalkoissa, vaihdoimme uuden hienon Tiivin vanhan risan tilalle. Samalla Marja-Liisa teki meille keittiösuunnitelman, joka toteutetaan ensi kesänä. Silloin onkin melkoinen hyörinä, kun sahat ja vasarat ahkeroivat tontillamme. Anu ja Ossi lupautuivat tekemään uuden pihasuunnitelman ja myös toteuttavat sen. Suunnitelmia on niin paljon, ettei kaikki varmasti mahdu 1000 neliön tontille - no laitetaan sit kerrospiha!
Joulua vietämme Hallissa, äiti-Kertun ja isä-Taunon luona. Tammikuu on melko täynnä seurakuntavierailuja. Viimeisenä viikonloppuna on Päiväkummun miestenpäivät ja kohta helmikuun alussa lennämme toiseen kotimaahamme Namibiaan. Sieltä palaamme toukokuun lopulla kesäksi kotimaahan.
Nyt annetaan pakkasen purra, Namibiassa tällä hetkellä liki 60 astetta lämpimämpää kuin täällä!
Heti palattuamme suunnistimme Kokkolan suomalaiseen seurakuntaan lähetyspäivää pitämään. Samalla piipahdettiin Riitan äidin luona Halsualla. Tampereen seurakuntien perinteiset joulumyyjäiset oli seurakuntien talolla, Ambo-Basaari otti osaa kekkereihin! Saimme vierailla myös Jämsän ja Mänttä-Vilppulan seurakunnissa ja Hervannan seurakunnan lähetyskahviossa kauppakeskus Duossa. Keikyän lähetysväki piti myyjäisiä 12. päivänä ja saimme olla sielläkin mukana.
Päiväkummun joulujuhla oli jälleen elämys; ehtoollisen vietto Riihikirkossa aloitti juhlimisen. Lounas oli runsas ja herkullinen. Varsinaisen juhlan ohjelmasta vastasi Tampereen hiippakunnan lähetystoimisto. Tapasimme ensimmäistä kertaa myös Kummun uuden toiminnanjohtajan, Seppo Rinteen.
Olimme Ambo-Basaarin kanssa myös Karkun Evankelisella Opistolla, missä oli Afrikkalainen Messu, Pekka Simojoen johtamana. Jälleen kerran havaitsimme, että kirkonkin saa täyteen kuulijoita, kun ohjelma noudattelee tätä päivää. Melko harvassa on se joukko, joka tavallisessa messussa jaksaa viikosta toiseen istua. Kirkko on yksinkertaisesti kankea muutosvastainen laitos! Onneksi siellä on kuitenkin yksilöitä, jotka ymmärtävät, ettei perinne pelasta ketään. On tärkeää lähestyä tämän päivän ihmisiä tavalla, joka heidät tavoittaa!
Kotona Sastamalassa aloitimme pikkuhiljaa mummonmökkimme remonttia. Salkon Seppo ja Marja-Liisa olivat ulko-ovitalkoissa, vaihdoimme uuden hienon Tiivin vanhan risan tilalle. Samalla Marja-Liisa teki meille keittiösuunnitelman, joka toteutetaan ensi kesänä. Silloin onkin melkoinen hyörinä, kun sahat ja vasarat ahkeroivat tontillamme. Anu ja Ossi lupautuivat tekemään uuden pihasuunnitelman ja myös toteuttavat sen. Suunnitelmia on niin paljon, ettei kaikki varmasti mahdu 1000 neliön tontille - no laitetaan sit kerrospiha!
Joulua vietämme Hallissa, äiti-Kertun ja isä-Taunon luona. Tammikuu on melko täynnä seurakuntavierailuja. Viimeisenä viikonloppuna on Päiväkummun miestenpäivät ja kohta helmikuun alussa lennämme toiseen kotimaahamme Namibiaan. Sieltä palaamme toukokuun lopulla kesäksi kotimaahan.
Nyt annetaan pakkasen purra, Namibiassa tällä hetkellä liki 60 astetta lämpimämpää kuin täällä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)