LÄHETYSVOLKKARI

Meillä on Lähetys-Volkkari. Vuosimallia 1998. Tumman sinivioletti. Todellinen Lähetyspeli! Palasimme taas tänään lähetysmatkalta. Tällä kertaa se suuntautui Varkauden, Puumalan, Sulkavan ja Simpeleen kautta Pohjanmaalle, Isoonkyröön, Ylihärmään ja Lapualle. Volkkari ei kommentoinut mitenkään eriskummallista lähetysmatkareittivalintaa vaan siitä huolimatta että katsastusmies antoi toukokuun viimeisenä päivänä mahdollisuuden uuteen alkuun kuukauden kuluttua, se uskollisesti raahasi meidät itärajan kautta länsirajalle. Maria ja Salom pesivät ja kiilloittivat Volkkarin ennen matkalle lähtöä. Nyt se seistä jököttää pihassa yltympäri kuraisena. Lapuan seurakunnan lasten- ja riparileirit olivat ihastuttavissa paikoissa sorateiden varrella ja rapa lensi!
Varkaudessa Raimo Holopainen ja vaimonsa Helka pitivät meitä taas kuin kukkia kämmenellä. Lähetysväkeäkin oli kokoontunut sankoin joukoin ja saimme iloita yhteisestä tehtävästämme.
Puumalassa saimme tavata jälleen lähetysväkeä ja vierailla riparilla. Hanne Keijonen hoitaa talenttiaan lähetyssihteerinä uskollisesti ja Puumalaan on aina mukava mennä. Sulkavalla Taru ja Aila ottivat meidät vastaan riparille ja saimme viettää illan Sulkavan lähetysväen kanssa grillaillen. Simpeleellä Merja Kaljunen oli järjestänyt riparivierailun lisäksi lähetysillan, jossa Puumalan tavoin ohjelmassa oli myös muotinäytös. Kiitos teille ystävät, olette meille tärkeitä!
Pikainen käynti kotona Sastamalassa ja sitten Volkkarin nokka kohti Pohjanmaata. Ensin oli vuorossa Isokyrö. Siellä jo lapsuudessani tutuksi tullut Raili Koponen oli kutsunut kokoon lähetysväkeä ja saimme iloita yhteisen tehtävämme toteuttamisesta. Sitten oli vuorossa Ylihärmä, jossa Pentti Partanen esitti Paavon monologin, Paavo Ruotsalaisen elämästä kertovan tarinan Kankaa kylän kotiseututalo Keskikankaan pihapiirissä. Sitten oli vuorossa Lapua. Oli ilo nähdä ja kokea lasten telttaleirin innostunut ilmapiiri. Saimme kertoa Jeesuksesta ja Afrikasta, Maria ja Salom lauloivat. Sitten oli vuorossa riparivierailu. Sielläkin fiksuja nuoria. Kiitos Pohjanmaa! Ensivisiittemme jätti lämpimät muistot. Erityiskiitos Anna-Maijalle, Pertille ja Mirjalle matkalaisten huikeasta huolehtimisesta!
Seuraava keikka onkin juhannuksena. Tanssilavalle Vampulaan...Huittisten seurakunnan ja Vampulan kappeliseurakunnan juhannusjuhlaan. Siellä tapahtunee yhtä ja toista. Niistä kertoilen sitten juhannuksen jälkeen.

OWAMBOLAND SINGERS

Kotimaassa jälleen! Saavuimme Marian ja Salomin kanssa Helsinki-Vantaan kentälle 10 toukokuuta kello puoli yksi yöllä. Sitten ajoime Sastamalaan. Muutaman päivän lepo ja sitten alkoivat seurakuntakäynnit. Ekana oli vuorossa Ylöjärvi. Siellä Marian ja Salomin duo OWAMBOLAND SINGERS teki ensiesiintymisensä. Hyvin laulut menivät. Ylöjärven lisäksi teimme vielä toukoluulla keikat Tampereelle, Orivedelle, Jämijärvelle, Halsualle, Lietoon, Jämsään ja Kuorevedelle. On hienoa seurata kuinka Maria ja Salom saavat koko ajan varmuutta esiintymiseensä. Toki tilanteet ovat heille uusia ja jännittäviä. Ensin matka toiselle puolelle maapalloa ja sitten koko ajan olla huomion keskipisteenä...siinä olisi haastetta kenelle tahansa!

Orivedellä duo esiintyi Pekka Simojoen Majataloillassa. Kirkko oli täynnä ja aploodit kaikuivat pitkään! Liedossa osallistuimme ensin messuun ja sen jälkeen oli lähetystilaisuus. Tapasimme Anne ja Ilkka Jokioisen. Anne oli Okumona-matkalla Namibiassa toissavuonna ja heistä saimme itsellemme uudet ystävät. Anne järjesteli tapahtumaakin ja heidän luonaan saimme ruumiinkin ravintoa. Jämijärvellä Owamboland Singers esiintyi yhteiskristillisessä illassa, jonka pääpuhujana oli Kalevi Lehtinen.

Afrikan Ristin kevätkokous pidettiin Hervannan seurakunnan lähetyskahvio Olohuoneessa 15. toukokuuta. Paikalla oli kymmenkunta jäsentä. Iloitsemme jäsenmäärän kasvusta, nyt meitä on jo kolmatta kymmentä ja lisää kaivataan. Työnäkymme on selvä: yhteistyö seurakuntien kanssa! Liittykääpäs joukolla mukaan. Ohjeet löytyvät http://www.okumona.fi/ -sivuilta.

Perisuomalaisittain aloitimme heti kotimaahan päästyämme vieraidemme perehdyttämisen supisuomalaisiin herkkuihin. Ensin oli vuorossa musta makkara. Maria sanoi pitävänsä siitä mutta Salom sanoi että "I WILL NEVER EAT IT AGAIN - NEVER!" eli sitä en laita suuhuni enää KOSKAAN! Seuraavana päivänä mämmi maistui kummallekkin. Lakritsi ja salmiakki saivat jyrkän EI ENÄÄ IKINÄ-tuomion kummaltakin! Hauskaa silti oli. Ensikosketus suomalaiseen makumaailmaan oli saatu.

Ajelimme Pohjanmaalle. Poikkesimme Anna-Maijan ja Pertin luona Ylihärmässä, josta jatkoimme kohti Halsuaa. Siellä pidimme kristittyjen yhteisen lähetystilaisuuden helluntaiseurakunnassa. Kuulijakunnasta noin puolet oli luterilaisia. Marraskuussa sovimme pidettäväksi yhteiskristillisen Majatalotapahtuman Vetelissä. Sinne kutsutaan ympäristyöseurakunnista kaikkia jäseniä kirkkokuntaan katsomatta.

Kesän aikana palaamme takaisin Pohjanmaalle. Isokyrö, Lapua ja Ylihärmä ovat paikkakunnat.

Nyt Maria ja Salom ovat Anna-Maijan ja Pertin luona Ylihärmässä koko viikon. Sunnuntaina menemme Päiväkummun uudisrakennuksen käyttöönottojuhlaa. Siellä kajahtaa jälleen Namibialainen veisu. Owamboland Singers nousee jälleen lavalle!

Ystävät, tulkaa mukaan tilaisuuksiimme. Www-sivuilta näette ohjelmamme. Juhannuksena olemme Huittisten ja Vampulan seurakuntien juhannusjuhlassa. Muotinäytöstä, Owamboland Singersiä ym. Yhteistyö on voimaa. Emme me halua eristäytyä omaksi kuppikunnaksi. Afrikan Risti perustettiin toimimaan kaikkien kristillisten seurakuntien ja järjestöjen kanssa yhteisesti. Lähetyskäsky annettiin meille kaikille. Mennään ja toteutetaan sitä yhdessä!

MATKAKUUMETTAKO...

Seikkailemme Riitan kanssa Namibian ja Suomen välillä jo kokolailla tottuneesti. Mutta entäs Maria ja Salom, silmäklinikan musisoivat nuuoret, jotka ovat tulossa toukokuun alussa mukanamme Suomeen... Kenelle tahansa matka toiselle puolelle maapalloa on suuri kokemus, saati sitten näille kahdelle, jotka eivät ole käyneet kovinkaan kaukana kotikylästään aiemmin.
He harjoittelevat päivittäin lauluja. Kukaan ei voi ymmärtää sitä tunteiden kuohua, mikä heidän sisälläänn myllää. Pyydänkin teiltä ystävät rukoilemaan heidän puolestaan. He ovat nyt ISON kokemuksen edessä. Valmiina ottamaan vastaan tulevat haasteet: eivät he ole aiemmin esiintyneet, tulivat suoraan kylän raitilta silmäkjlinikalle kolme vuotta sitten ensin koulutettaviksi ja nyt vastuunkantajiksi-. Tällaiset nuoret ovat täällä harvassa.
Maria ja Salom tulevat kantamaan suuren vastuunn Onondjokwen sairaalan silmäklinikan optisen osaston toiminnasta. Heti, kun saamme varat hankkin automaattisen näöbntutkimuslaitteen, he voivat aloittaa lukulasien määrityksetja itse saan keskittyä Kalevi Lehtisen heinäkuussa aloittaman evankelioimiskurssin (paikallisen kirkon papeille tarkoititun) jälkiseuraamuksien järjestelyihin sekä Suomessa että Namibiassa. Suuria asioita on tapahtumassa. Jumala on puhunut...

HARHAKUVIA

Kuulin täällä taannoin jonkun kertovan suomalaisturisteille ambomaan lapsista ja perheistä, kuinka suomalaisten tulisi ottaa täältä oppia lasten kasvatuksessa. Totta on että pienetkin lapset istuvat kirkossa kiltisti ja tervehtivät kohteliaasti kylän raitilla. Varmasti tämä on monissa tapauksissa aitoakin hyvää käytöstä mutta asialla on valitettavasti toinenkin puoli...
Useat henkilöt ovat kertoneet meille hakkaamisesta koulussa. Petrus (nimet vaihdettu) 12v. kertoi nähneensä kun opettaja piiskasi sähköjohdon pätkällä oppilaita. Hän ei itse ollut vielä joutunut piiskattavaksi mutta vanhempansa siirsivät hänet heti yksityiseen kouluun. Sielläkään Petrus ei itse ole vielä joutunut pahoinpidellyksi mutta on nähnyt usein kun opettaja rankaisee oppilaita. Opettaja käskee oppilasta laittamaan sormet suppuun ja sitten hän lyö sormenpäihin puukalikalla. Käy kuulemme kipiää! Anna 8v. kertoi että hänen luokallaan opettaja rankaisee esim läksyjen huonosta tekemisestä hakkaamalla puukalikalla rystysiin. Tekee myöskin kipeetä! Julius, 5v. oli lastentarhassa. Isänsä meni hakemaan poikaa iltapäivällä kotiin kun hän näki pihalla jotain uskomattoman kauheaa: lapset oli asetettu rinkiin ja käsketty seistä kämmenet ylöspäin. Sitten lastenhoitaja kulki metalliputken kanssa ja löi jokaista lasta kämmeniin. Isä halusi puhua asiasta opettajan kanssa. Opettaja tuli luokasta ulos kädessään muoviputken pätkä. Isä kysyi, mihin tuota putkea tarvitaan. Opettaja sanoi että hän näyttää sillä taululta. Vieressä oli jonkun lapsen äiti joka sanoi jo pitkään vaatineensa muoviputkella pahoinpitelyä lopetettavaksi. Todellisuudessa opettaja hakkasi lapsia sillä muoviputkella. Opettaja ei pystynyt sanomaan mitään. Isä haki siitä paikasta lapsensa pois ja vei toiseen tarhaan.
Klinikallemme tuli eräänä päivänä nuori äiti albiinovauvan kanssa. Lapsi parkui jo odotustilassa pihalla. lopulta tuli heidän vuoronsa tulla sisään, lapsi parkui edelleen säälittävästi. En tiedä, mikä oli itkun alkuperäinen syy mutta ei sitä ainakaan auttanut se että äiti läimäytteli vauvaa vähän päästä avokämmenellä päähän ja kasvoihin. Lasten läimäytteleminen on täällä yhvin yleistä. Ruumiillinen kurittaminen on hyväksyttyä.
Tässä vain muutamis esimerkkejä. Näistä ei mielestäni pidä ottaa oppia suomalaiseen lastenkasvatukseen!
Tällaisten asioiden julkituominen on vaikeaa. Mikään ei kuitenkaan muutu jos me täällä kuljemme silmät kiinni näkemättä elämän toistakin puolta. Niin optikko kun olenkin, lankean itsekkin silloin tällöin "valikoivaan näöntarkkuuteen"!

Eivät kaikki opettajat ja vanhemmat kurita lapsiaan ruumiillisesti. Täällä on paljon hyviä, vastuunsatuntevia vanhempia ja opettajia jotka haluavat toteuttaa työssään ja elämässään niitä kristillisen rakkauden ja toinen toisensa kunnioittamisen periaatteita, joita suomalaisetkin lähetystyöntekijät ovat opettaneet täälläkin jo puolentoista vuosisadan ajan.

RUKOILKAAMME...

Kun lähtee toimittamaan Jumalan antamaa tehtävää toiselle puolelle maapalloa, saa varautua monenlaisiin vaiheisiin. Tulee tuulta ja tuiskua, mutta myös siunauksien säteitä. Viimeviikkoina olemme saaneet kokea molempia! Kun menimme Riitan kanssa kihloihin, eräs tuttavamme lähetti onnitteluviestin:"Sussiunakkoon tollasia!". Ja onhan tuo siunannutkin. Vaikkapa näin: Päätimme perustaa rukouspiirin johon alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tulla muutamia mustia ystäviämme. Tietoisena siitä, että "tiistaisin puoli 6" ei välttämättä toimi täkäläisten kanssa sovimme että joka ei pääse piiriin voi liittyä joukkoon ristimällä kätensä siellä missä ovat - paitsi auton ratissa! Viestitimme myös kotimaahan piiristä ja yhdistyksemme jäsen Mari otti heti haasteen vastaan ja niinpä hän lähettää joka tiistai piirin alkamisaikana textarin "täällä rukoillaan". Yhteys pelaa, vaikka ollaankin kaukana toisistamme. Liittykää muutkin mukaan rukouspiiriin! Aikaero Namibian ja Suomen välillä on 2 tuntia tällä hetkellä, mutta aloittakaa silti Suomen aikaa puoli 6. On kiva saada textari, ei unohda itsekkään rukoushetkeä. Erityisesti pyydämme teitä muistamaan heinäkuun 11. päivä alkavaa Kalevi ja Leena Lehtisen vetämää Namibian kirkon papeille tarkoitettua evankelioimiskurssia. Pyydetään että Jumala osoittaisi tuosta 80-päisestä joukosta yhden, jonka palkkaamisesta voisimme vastata kirkolle ja saada evankelista työhön sekä Namibiaan että Suomeen. Suomi tarvii nyt evankeliumia ja namibialaiset ovat luvanneet tulla vuorostaan apuun! Tämä on ISO hanke. Olemme kiitollisia että olemme pääsemässä varsinaiseen lähetystyöhön. Tähän asti olemme tehneet lähinnä kehitysyhteistyötä, joskin tietoisena että sen kautta Jumala on johtamassa uusiin, varsinaisiin lähetystyötehtäviin.
Sadeaika näyttäisi pikku hiljaa loppuvan. Moneen päivään ei ole enää satanut. Luonnossa on vettä paljon mutta kuuma ilma haihduttaa sitä joka päivä.
Maria ja Salom odottavat malttamattomina Suomen matkaa, Maria on ollut jo viikon pääkaupungissa Windhoekissa. Huomasin että hänen passistaan oli valokuva haalistunut eikä se olisi varmaankaan kelvannut lentokentällä. Ainoa vaihtoehto oli matkustaa 700 kilometrin päähän Windhoekiin hakemaan uuaat passia. Vieläkään se eiu ole valmis, toivotaan että se kuitenkin olisi kunnossa tämän viikon aikana.
Riitta tuli juuri työhuoneeseeni. Hän oli aamupäivän tubipotilaiden kanssa tekemässä puhdetöitä. Onkohan ne sit niitä puhdelähetystöitä...

NÄÖN VUOKSI...

Rakensimme silmäklinikallemme oman leikkussalin. Se valmistui vuoden 2009 helmikuussa. Olimme iloisia - saimmehan hetkessä muutaman sata kaihipotilasta leikattua ja jonot nolliin. Leikkaustoiminta vakiintui. Joka tiistai oli leikkauspäivä ja Onandjokwen sairaalan silmäklinikka sai ansaitsemaansa lisäarvostusta; nyt meillä on optisen osaston lisäksi oma leikkaussali. Kaikki tämä rahoitettiin Afrikan Ristin kautta suomalaisten lähetyksen ystävien tuella. Kiitämme siitä! Mahtoikohan tämä nousta meillä hattuun...Halusiko Jumala näpäyttää sormille omaa kunnianhimoamme koskapa tilanne on nyt jumissa: viimevuoden toukokuusta lähtien leikkaustoiminta on ollut katkolla. Sairaalalla eikä meillä ole varoja hankkia leikkauksissa käytettäviä tarvikkeita. Jonot ovat taas pitkät; yli 200 kaihipotilasta odottaa leikkaukseen pääsyä.

Olemme käynnistäneet erityisen kampanjan varojen keräämiseksi ja leikkaustoiminnan jatkamiseksi. Olemme sitoutuneet 10.000 Euron tukeen. Sillä saamme perustarpeet hankituksi ja kun leikkaukset pääsevät taas alkuun, voimme ottaa yksityispotilaita, joiden tuotolla turvaamme jatkon. Toivomme viimeistään kesän aikana saavamme kotimaan jaksolta varat hankittua. Yritämme parhaamme myös täällä Ambomaalla Basaarimme avulla. Suomalaisryhmiä käy täällä aina silloin tällöin ja he tekevät ostoksia - pienet purot tekevät suuren virran. Aina, kun ollaan tekemisissä Jumalan antamien tehtävien kanssa kohtaamme vaikeuksia. Niinpä tämäkään varainhankintayrityksemme ei ole jäänyt sielunviholliselta huomaamatta. Se yrittää hankaloittaa toimintaamme myös kotimaassa ja käyttää apunaan yllättäviä tahoja! Mutta tämä tehtävä on Herralta saatu ja olemme vain iloisia kun huomaamme Pirun juonet. Siitä tiedämme, että olemme oikealla tiellä, ei tuo muuten olisi niin aktiivinen! Kaiken tämän keskellä rukoilemme, että kristityt voisivat enemmän toimia yhdessä. Kuppikuntalaisuus on vain este Jumalan työlle. Pelätään että yhteistyö katkaisee rahavirrat. Voi pyhä jysäys. Jos lähetystyötä tehdään rahan ehdoilla, kyse tuskin on lähetystyöstä!

Maria ja Salom, klinikkamme vastavalmistuneet nuoret odottavat kovasti Suomen matkaa. Tulemme heidän kanssaan 10. toukokuuta ja he ovat vierainamme 7 viikkoa. Kiertelemme seurakunnissa. Kurkatkaapa kotisivujemme "kalenteri"-osastoa. Seurakunnista tulee jatkuvasti enemmän pyyntöjä kuin pystymme toteuttamaan. On hienoa huomata että lähetystapahtumamme tunnetaan jo laajalti ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton. Meille sanotaan usein seurakunnissa että päivät ovat niin erilaisia mihin ovat tottuneet. Herra on antanut hyviä ideoita ja kun ne toteutetaan yhdessä seurakuntien lähetysväen kanssa, saamme siunauksen!

Maria ja Salom perustivat lauluduon. OWAMBOLAND SINGERS, Ambomaan Laulajat. He esittävät sekä perinteistä afrikkalaista musiikkia että meille suomalaisillekkin tuttuja hengellisiä sävelmiä. Suurin tapahtuma heille lienee Huittisten seurakunnan juhannusjuhla, joita olemme parhaillaan suunnittelemassa. Sinne ovat tervetulleita naapuriseurakuntalaisetkin!

Sateet ovat hellittäneet parina viime päivänä. Nytkin aurinko paistaa ja ulkona on tosi kuuma. Afrikka näyttää jälleen parastaan!

SADEAJAN AJATUKSIA

Sadekausi on täällä Afrikassa suuri siunaus. Sellaisena vuonna, jolloin ei sada, ei saada myöskään satoa ja kansa näkee nälkää. Tänä vuonna vedestä ei ole ollut pulaa; sitä on satanut jo yli kolme kuukautta ja luonto on jo liian veden peitossa. Toissavuonna täällä Ambomaalla oli myöskin suuret tulvat, viimevuosi hieman helpompi. Enää ei sade ole siunaus, se on muuttunut likipitäen kiroukseksi. Ihmisten asumukset ovat monin paikoin veden vallassa ja sittenkään kun vesi toivottavasti aikoinaan laskee, huolet eivät ole ohitse. Täällä on eräs erikoinen kalalaji: keuhkokala, joka kaivautuu kuivaksi ajaksi syvälle maan sisään ja heti kun tulee taas vettä, se ilmestyy mudasta lammikoihin. Kaloja on nyt paljon ja ne pesiytyvät veden vallassa oleviin saviasumuksiin ja turmelevat ne. Vesi tuo mukanaan myös muita ötököitä ja kävellessä pitää olla tosi varovainen ettei saa seuralaista koipiinsa. Meidän talo ja piha ovat säästyneet melko hyvin vesivaurioilta. Pihassa tosin on muutama lätäkkö mutta muuten olemme turvassa. Kotiportin edessä, ulkopuolelle on iso lammikko, joka ei kulkua haittaa mutta kun mennään päätielle, tilanne onkin jo toinen: portin edessä on vettä lähes polveen asti. Ulos pääsee kun kiikkuu aidassa ja hyppii etsien kuivaa alustaa jalalleen. Onneksi pääsen aamuisin Jarmon ja Elisen kyydissä klinikalle, säilyy jalat kuivina.

Veden paljous näkyy myös sairaalamme potilasmäärissä. Kaukaa savannilta on yksinkertaisesti mahdoton tulla jalkapatikassa. Lammikoissa saattaa olla käärmeitäkin ja kiertoteitä saattaa olla vaikeaa käyttää. Kunpa sade lakkaisi jo. Tällä kertaa sato on monin paikoin vaarassa liian veden vuoksi. Herra, armahda tätä Ambomaan kansaa. Käännä se huutamaan apua Sinulta. Kosketa tätä maata ja tee siitä oma puutarhasi!