ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ...

Päätimme Riitan kanssa minimoida kiireen ja kaikkinaisen touhuilun lomallamme joulukuussa. No, päästiin hyvään alkuun muutamana aamuna, kun yritimme heräillä hitaasti ja haukotella pitkään ilman että toinen huomaisi toisen olevan hereillä jo kello kuusi aamulla...yritäppäs itse hengittää ja huokailla "unessa", vaikka uni on jo kadonnut silmistä. Ongelmaa lisäsi se että makuuhuoneessamme ei ollut valollista kelloa. No, pieni tönäisy "vahingossa" naapurin puolelle katkaisi huolitellun "tekohengityksen" ja suuren epäluulon varassa radio auki...Radio Dei saatteli ensimmäisellä lauseellaan herätysilmiön alulle.Vihtorinkujan herätysliike oli perustettu... Hereillä oli, kuka uskalsi sen tunnustaa...Sitten Riitta aamiaisen tekoon ja Timo... Päätimme lähteä Helsinkiin Salla-tyttären luokse. Siellä Alva Ottilia odotti Riitta-mummua ja pappoa. Kyllä ihmettelimme itsekkin, millaisiin fyysisiin suorituksiin pystyimme tuon ikiliikkujan kanssa. Alva ymmärtää hyvin papon jalkasäryt ja niinpä aamuisin hän vain pyörähti papon puolella ja sit hyppäsi oitis Riitta-mummon päälle. Riitan kotona käyttämä "minä nukun vielä enkä kuule tai tunne mitään"-ilme murtui ja heti pikkuinen oli mummun peiton alla ja kumpikin tuiki hereillä peuhaamassa ja kohta paponkin piti avata silmät ja ihmetellä että "pappo ei yhtään kuullut kun Alva tuli...". Tämä kai on sitä valkeaa valehtelua.

Kun katselemme tätä kulunutta vuotta, emme voi kuin ihmetellä teidän, ystäviemme, uskollisuutta. Olemme saaneet tukea sekä henkisesti että taloudellisisti. Ambo-Volkkarikin on siitä oiva osoitus (erikoiskiitos Tuomiston Jormalle).Yhdistykseen on liittynyt paljon uusia jäseniä. Emme me kilpaile muiden lähetyksen kentällä toimivien järjestöjen kanssa...päinvastoin; olemme ehdottaneet tasavertaista yhteistyötä useiden tahojen kanssa. Rukoilkaa, että ehdotuksemme saisivat vastakaikua. Lähetystehtävä on kaikkien kristittyjen yhteinen kuppikuntaan katsomatta. Rukoilemme että Kristukseen uskovat voisivat oikeasti toimia yhdessä kuten olemme saaneet toimin esim. Vetelin-Halsuan helluntaiseurakunnan kanssa.

Tehdään lähetystyötä yhdessä. Käytetään aputyökaluna kehitysyhteistyömahdollisuutta. Mutta älkäämme koskaan unohtako työmme perimmäistä tarkoitust, sielujen pelastusta.

Haluamme että yhdistyksen jäsenmäärä kasvaisi edellee. Tule mukaan.

Erikoisesti pyydämme rukoilemaan siunausta Hartikaisen Olaville, joka tulee jakamaan Sanaa miestenpäiville Päiväkumpuun tammkikuun lopulla. Ilmoittautua voi www.mission.fi/paivakumpu.

Olkaa siunatus tilas...!

VÄSYNEINÄ MUTTA ONNELLISINA...

Kotimaassa jälleen! Huh, olipa tiukka jakso Ambomaalla. Olimme Riitan kanssa jo kesän jälkeen rättiväsyneitä Ambomaalle palatessamme. Marian ja Salomin vierailu ja muuttopuuhat veivät kesästä kaiken ajan ja levolle ei jäänyt lainkaan aikaa. No, uusi koti Kuoreveden Hallissa on mukava ja kilvoittelemisen arvoinen. Varsinkin viimeiset viikot elimme Ambomaalla sekä fyysisen että henkisen jaksamisen äärirajoilla. Nyt on tullut joulukuu ja aika levätä, wau!

Kotimaahan palattuamme saimme pienen lepotauon, kun Jämsän virkistys- ja virikeviikonloppu peruuntui. Oli hieman aikaa kotitöillekkin. Ylöjärvellä olimme parina päivänä ja sitten suuntasimme LähetysVolkkarin keulan kohti Pohjanmaata: Kokkolassa oli mini-lähetyspäivä, joka huipentui Pekka Simojoen "Auta Namibiaa näkemään"-konserttiin. Väkeä oli paikalla nelisen sataa ja illan hengellinen anti aito ja hoitava. Pekka on oikeesta Jumalan työkalu ja hän on ottanut Ambomaan työmme sydämelleen ja on siinä mukana kotimaassa omalla panoksellaan. Kokkolan jälkeen suuntasimme Halsualle, missä oli kristittyjen yhteinen Majataloilta, myöskin Pekan luotsaamana. Tapahtuma pidettiin paikallisen helluntaiseurakunnan leirikeskuksessa, Majakassa, joka täyttyi ääriään myöten kuulijoista. Jumalan Henki oli läsnä, sen tunsi varmasti jokainen paikalla ollut! Illan järjestelyistä vastasi Halsuan-Vetelin Helluntaiseurakunta yhdessä Kaustisen-Ullavan luterilaisen seurakunnan ja Afrikan Ristin kanssa. Kiitos teille yhteistyöstä, olkaa siunatus tilas edelleen!

Tällä viikolla menemme vielä Jämsänkoskelle Nevalaisille lähetyspiirin vieraiksi ja viikonloppuna joulumyyjäiset Hallissa ja Jämsässä. Sitten alkaa se kauan odotettu 4 viikon loma. Tammikuulla, vielä ennen Namibiaan paluuta on useita tapahtumia. Kuun lopussa vielä yksi konsertti Simojoen kanssa ja sitten keula kohti Ambomaata. Lento on 9. helmikuuta.

Vaikka olemmekin olleet voimien puolesta melko finaalissa, olemme iloinneet ystävien tuesta ja seurasta. Riittakin on tutustunut uusiin ystäviin täällä Hallissa. Olemme mukana Pynnösen Lean vetämässä raamattupiirissä ja pitäneet yhteyttä mm. Laukkasten kanssa. Laila ja Martti asuvat parinkymmenen kilometrin päässä Hallista, Jämsässä. Laila on diakoni ja Martti "tekee reikiä lisenssillä ihmisiin", kuten hän itse sanoo...siis työskentelee kirurgina. Kyllä olemme kiitollisia uusista ja vanhoista ystävistä!

Ilon aiheenamme on myös forssalainen Candela-kuoro, joka sai juuri Riitan suunnittelemat uudet esiintymisasut. Kuoro koostuu kuudesta opettajasta ja he vetävät upeesti afrikkalaisia sävelmiä. Heitä voitte tulla kuulemaan toukokuussa Vampulan suureen koko perheen tapahtumaan.

On paljon ilon aiheita. Pitää mainita vielä Honkasen Sirpa Huittisista. Hän on aloittelemassa yhdistyksemme varainhankintahenkilönä. Joku saattoi huomata että kotisivujemme ekalle sivulle on ilmestynyt uutta klikattava: NETTIBASAARI. Aivan lähipäivinä saamme sen lopullisesti auki ja sitten tuotteita voi ostaa sitäkin kautta. Tämä on Riitalle ja minulle suuri apu kun tuloja yhdistykselle alkaa tulla myös Afrikassaolomme aikana. Jo ennen Basaarin aukeamista voi tuotteita kysellä Riitan numerosta 050 336 4557. Tarjolla on mukavia joululahjaideoita; paperista ja puun siemenistä tehtyjä riipuksia, siunauskoreja, laukkuja, asusteita yms.

Tunnemme selvästi monien esirukousten voiman - rukousten, joita on lähetetty meidän puolestamme Taivaaseen. Kiitos tuesta, ystävät. Välillä tämäkin työ on raskasta ja sielunvihollinen hyökkää, mutta hyökätköön...aina, kun Jumala alkaa toimia, aktivoituu se sarvipääkin. Siitä tiedämme olevamme oikealla asialla!