UUSIN PURJEIN ETEENPÄIN

Marraskuun 1. päivä on meille historiallinen; Okumona-yhteistyö Suomen Lähetysseuran kanssa loppuu. Nyt olemme yksittäisestä lähetysjärjestöstä riippumaton lähetysyhdistys, joka tekee yhteistyötä seurakuntien kanssa edelleen lähetystapahtumia järjestämällä. Nyt seurakunnat voivat itse päättää, minkä kähetysjärjestön kautta haluavat tuoton kanavoida. Ei meillä ole mitään Lähetysseuraa vastaan, ajatus riippumattomasta toiminnasta tuli muutamista seurakunnista, jotka halusivat tukea muitakin lähetysjärjestöjä päivien tuotolla. Tilanne on nyt mielestämme selkeämpi: meidän näkymme on toteuttaa lähetyskäskyä mahdollisimman tasapuolisesti.
Tahdomme kiittää Lähetysseuraa siitä ajasta, jonka teimme yhteistä taivalta. Työ jatkuu edelleen, nyt hieman toisista lähtökohdista. Siunaamme toistemme työtä.
Okumona-nimi oli rekisteröity Lähetysseuralle. Kiitämme siitä luottamuksesta, jota Lähetysseura osoitti antamalla OKUMONA-nimen Afrikan Ristille. Siitä työmme tunnetaan ja sen alla jatkamme!
Yhdistyksemme kotimainen ykköstukikohde tulee olemaan Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkummun nuorten lähetyskasvatus- ja rippikoulutyö. Emme pysty antamaan isoja summia, mutta uskomme, että pienikin tuki tuottaa siunausta. Itselleni Päiväkumpu on ollut tärkeä paikka lapsuudesta asti. Siellä olin pikkupoikana lähetysleireillä ja ripaerilla isosena. Päiväkummun ripari-isosena sain myös oman lähetyskutsuni. Olin silloin Simojoen Pekan isosena ja nyt jo vanhoina partoina saamme yhdessäkin tehdä kotimaassa työtä.
Iloitsemme suuresti, että olemme saaneet ensimmäisen tukiseurakunnan: Ikaalisten seurakunta lähti tukemaan työtämme ensivuonna. Olkoon Taivaallisen Isän siunaus sekä Ikaalisten seurakunnan, että oman työmme päällä. Muutamia muitakin seurakuntia on tulossa mukaan.
Aina, kun Jumalan työ menestyy, Saatana koittaa laittaa kapuloita rattaisiin. Niin taas kävi meillekkin. Olemme saaneet kokea valtavia ihmeitä Jumalalta. Aivan käsittämättömillä tavoilla Hän on meitä siunannut. Mutta kun Piru hoksasi, että Jumala on vahvasti puikoissa, alkoi taas tapahtua. Tuo sarvipää on kovin kekseliäs. Viimeisin temppu oli se, että meiltä evättiin pääsy eräisiin lähetyksen joulumyyjäisiin, joissa olemme olleet useanan vuonna. Syy oli se, että he katsovat, että emme ole lähetystyötä tekevä yhdistys, vaan yksityinen liikeyritys. Ei sikäli, että tuo tilansuus olisi ollut korvaamaton, mutta kovin kaivertaa sisintä. Viesti tuli vielä kotisivujemme yhteydenottoviestinä. Siis hän, joka viestin lähetti, on tutustunut työhömme kotisivujen kautta ja sieltä ei kyllä saa käsitystä, että olisimme yritys. Kyllä siellä selkeästi kerrotaan työmme periaatteista. Tottakai tarvitsemme Africa-Basaariamme. Se on tällä hetkellä tärkein tulonlähteemme. Kaikki tuotteet, joita siellä myydään on hankittu tuntemiltamme Ambolaisilta, jotka näin saavat elantonsa. Kirkko itse on suuri liikelaitos, joka kaiken lisäksi mällää verovaroilla ja kerää valtavia omaisuuksia. Kaikki tarvitsevat varainhankintaa. On se kumma juttu, että jos yrittäjä antaa lahjoituksen lähetystyölle, häntä kehutaan; siinä vasta kunnon kristitty. Ja hyvä niin. Mutta jos me annamme koko työpanoksemme lähetystyölle, sitä ei kaikki voi hyväksyä. Sitä pidetään arveluttavana bisniksenä. Onneksi näin ajattelevia on vain harvoja ja heidänkin ajatuksensa lähtevät jostain ihan muusta kuin huolesta lähetyksen asioissa. Saavathan papitkin palkkaa. Raamatussakin sanotaan, että Sanan julistajan tulee saada elantonsa Sanasta. Meidän kohdallamme asia on näin vain osittain; vain Riitta saa yhdistykseltä pientä palkkaa silloin, kun kassatilanne sallii, itse olen vapaaehtoistyöntekijä. Meillä ei ole optioita eikä osakesalkkuja. Tulemme silti jotenkin toimeen. Uskon, että juuri siksi työmme on niin voimakkaasti Jumalan siunaamaa.
Sain viimeviikolla iloisen viestin Namibian terveysministeriöstä: he lahjoittavat meille automaattisen näöntutkimuslaitteen! Sitä olemme kaivanneet pitkään mutta se on mahdottoman kallis, eikä meillä ole ollut varoja moiseen. Terveysministeriöstä kävi eräs tärkeä henkilö tutustumassa klinikkaamme ja kun kerroin tarpeestamme, hän oitis lupasi laitteen. Ajattelin että sieltä tulee joku käytetty mylly, mutta viestissä kerrottiin, että laite on uusi ja tullut juuri Saksasta. Tämä on taas yksi Jumalan ihme!
Leikkaussalimme kaipaa uusia laitteita. Suomesta olisi tulossa 2 silmäkirurgia leikkaamaan kaiheja, mutta laitteet ovat niin alkeelliset, että pitää saada uudet ajanmukaiset ennenkuin voimme kutsua heidät hommiin. Sitouduimme hankkimaan nuo laitteet...ne maksavat 50.000 Euroa. Ei meillä ole yhtään rahaa mutta Taivaan Pankissa on. Samoin kuin Jumala antoi varat klinikan remonttiin ja leikkaussalin rakentamiseen, antaa Hän varat myöskin laitteisiin. Ei Hän jätä työtään kesken. Siksi uskalsin antaa sitoimuksen. Mielenkiintoista nähdä, mistä nuo varat tulla tupsahtavat!
Palaamme kotimaahan 12 marraskuuta 2 ja puoleksi kuukaudeksi. Seurakuntakierrokset jatkuvat. Iloitsemme, että Leena ja Kalevi Lehtinen tahtovat antaa oman panoksensa työhömme; tammikuulla pidämme muutamia Sanan ja Lähetyksen tilaisuuksia heidän kanssaan ja Päiväkummun miestenpäivätkin saavat osansa, Kalevi tulee jakamaan Sanaa. Muitakin suuria suunnitelmia heidän kanssaan on tekeillä. Niistä lisää myöhemmin.

UUSIA HAASTEITA

Maria ja Salom saivat todistuksesna! He valmistuivat 29. syyskuuta silmälasihiojiksi! Tilaisuus oli juhlava, Riitta teki voileipiä ja ostimme monta suklaakakkua...Puheita pidettiin; Julius Mtuleni, pastori Alpo ja sairaalan johtaja professori Amaambo minun lisäkseni. Tilaisuus oli minulle liikuttava. Oli vaikea puhua, kun tuppas itkettämään, kaikki tuntui niin uskomattomalta ja juhlalliselta.
Sain juuri äsken järkyttävän uutisen: aivan tässä lähistöllä oli tänäaamuna tulipalo. Savimajassa asuvan 2-lapsisen perheen vanhemmat olivat lähteneet aamulla töihin ja lukinneet pienet lapset majaan. Lapset olivat löytäneet tulitikut ja maja paloi. Toinen lapsista, 5-vuotias kuoli. Salom on parhaillaan viemässä suruviestiä äidille, joka työskentalee sairaalassa. Muistetaan heitä rukouksissa. Jatkuu myöhemmin. Menemme sairaalan papin kanssa surutaloon.
........
Tästä päivästä tuli ihan erilainen kuin aamulla luulin. Palasimme juuri surutalosta. Lapsi, joka menehtyi oli lukittu päiväksi peltihökkeliin ja naapurin poika viereiseen savimajaan kun ei ollut lastenhoitajaa. Jotenkin tämä 5-vuotias oli sytyttänyt tulen ja kaikki sisällä ollut palava, mm 2 vuodetta petivaatteineen paloivat. Pojan palanut ruumis oli vielä sänkyjen välissä kun menimme. Kun pojan ruumista siirrettiin poisvietäväksi yhdyimme kaikki, parikymmentä henkeä virteen ja saimme näin saatella pienen enkelin Taivasmatkalle. Vietimme vielä lyhyen hartauden ja lupasin omaisille, että välitän esirukouspyynnön Suomeen kaikkien niiden puolesta, joita tämä tapahtuma läheisesti koskee. Liittykää ystävät rukoukseen.