UUTTA INTOA

Olemme Riitan kanssa saaneet kokea moninaista Jumalan johdatusta kuluneen kesän aikana. On ollut myötä- ja vastamäkeä, mutta kaikesta on selvitty ja työ jatkuu riemulla!
Juhannus Orolla oli siunattu kokemus. Lehtisen Leena ja Kalevi olivat jälleen kerran Jumalan tsuppareina tuomassa Sanaa. Kiitos siitä teille, Leena ja Kalevi. Erityisesti iloitsimme siitä uskon yhteydestä, joka on syntynyt välillemme. Olen itse tutustunut Kaleviin jo nuorukaisena ja (Laurmaan) Leena oli tullut mutkan kautta tutuksi jo opiskelu-aikoina. Nyt olemme jälleen löytäneet toisemme ja mikä parasta, Jumala on siunaamassa tätäkin yhteyttä. Kalevi lupautui tulemaan helmikuun miestenpäiville puhujaksi Päiväkumpuun. Suuria asioita on tapahtumassa!
Olen (Timo) sairastellut edelleen hermovaurioitani. Rukoilkaa edes pientä helpotusta tilaani. Kohta kaksi vuotta on kulunut eikä tilanteeseen ole juuri muutosta tullut. Kaikella on tarkoituksensa, siitä olen varma.
Heinäkuu, joka on se suomalaisten lomakuukausi tarjoaa myös meille lepoa. Olemme kotosalla ja keräämme voimia Namibian työjaksoa varten. Odotemme muutamia ystäviä talkooapuun talomme lattiaremonttiin. Elokuulla pidämme sitten omalla tontillamme pihaseurat, johon Holopaisen Raimo ja Helkakin tulevat mukaan.
Onandjokwen sairaalan peruskoprjausprojekti on saanut tuulta purjeisiin, kun UM:n ensimmäinen avustus on maksettu. Lehtiset ovat onnensa kukkuloilla. He tulevat heinäkuun puolivälissä kotimaan lomalle. Syyskuun alussa saamme taas olla porukalla Ambomaalla. Heiskasen Tuikku ja Jontte ovat palaamassa elokuulla takaisin Taiwanille jatkamaan perhetyötään ja Hankelat palasivat tulon kanssa kotimaahan juhannuksen alla. Samoin Löytyn Päivi ja Sakari ovat palanneet takaisin kotimaahan.
Oma työmme Ambomaalla saanee uusia muotoja heti sinne palatessamme. Heti, kun saamme riittävästi varoja kerättyä, aloitamme Elcinin kanssa varsinaisen työn: evankeliumin systemaattisen levittämisen ja haluaisimme perustaa myös Raamattupiirin ja saada näin uusia uskonystäviä. Näyttäisi, että työmme tulee olemaan jonkinlaista "käänteistä lähetystyötä", t.s. tehtävänämme on myös tuoda terveisiä namibialaisilta kristityiltä tänne Suomen kirkon harhailuun pois Raamatun opetuksista. Iloitsemme kuitenkin jokaisesta Suomen kirkon työntekijästä, joka jaksaa ja uskaltaa puolustaa Sanan opetuksia. Tällaisiakin palvelijoita on! Namibialaisetkaan eivät tahdo millään ymmärtää joidenkin suomalaisten pappien ja piispojen luopumista Sanasta homoliittokysymyksessä. Namibialaiset kyselevät: milloin teistä on tullut tuollaisia? Miten papit ja piispat voivat hyväksyä homoliitot? Nyt kirkon pitäisi reagoida! Pääministeriä myöten k.o. liittoja ollaan ajamassa ja puolustamassa. MIKSI PAPIT, PIISPAT, KRISTILLISET JÄRJESTÖT YMS. VAIKEKEVAT? Viimeisellä tuomiolla Sanan opetuksien vastaisesti toimivat papit ja piispat, seurakunnan kaitsijat ovat kovilla Jumalan edessä ja joutuvat vastaamaan laumansa harhaan johtamisesta. Ihmettelemme myös, missä viipyvät suomalaisten lähetysjärjestöjen kannanotot? HERÄTKÄÄ, SUOMEN KRISTYTYT, JUMALAN KÄRSIVÄLLISYYS LOPPUU KOHTA!
Huh huh. Sainpa sanottua! Tästä on hyvä jatkaa.

KOULUTUSTA LÄHETYSJUHLILLA

Nyt on tiistai. Viime viikonloppuna oli Lähetysjuhlat Varkaudessa. Jälleen yksi suuri juhla kokemuksien kansiossa. En tiedä, paljonko väkeä oli juhlila; mehän olimme lähetystorilla myymässä tuotteitamme, jotta taas voimme palata syyskuun alussa Ambomaalle. Kummallista on, että milloinkaan Lähetysjuhlilla ei ole ääniyhteyttä myyjien osastolle juhlapaikalta. Olisi mukavaa kuunnella ohjelmaa, varsinkin kun äänentoisto myyntialueella ei häiritsisi ketään tilaisuuksien aikana. Me, jotka keräämme varoja Lähetysseuralle, emme voi mitenkään osallistua juhlien hengelliseen antiin! Toivottavasti saan viestini perille Poriin ja siellä tilanne on korjattu.
Olisi ollut mukavaa, jos meille Lähetystorin uurastajille olisi ollut mahdollisuus edes pieneen yhteiseen hiljentymistuokioon työn lomassa, esim. perjantaina ennen tilaisuuksien alkua, samoin lauantai- ja sunnuntaiaamuina. Meidät olisi pitänyt huomioida jotenkin... Laineen Markku kyllä kävi Lähetystorilla. Kiitos Markku. Mutta missä olivat muut? Olisimme mieluusti esitelleet Lähetysseurankin väelle Okumona-toimintaa. Ehkäpä se ei ole lainkaan tärkeää. Olemme ihmeissämme! Joku muukin ihmetteli samaa.
Yhteistyömme Lähetysseuran kanssa on jälleen vaiheessa. Olen esittänyt kotimaan työn johdolle, että nykyisen yhteistyösopimuksemme umpeutuessa syyskuun lopussa voisimme solmia "KUMPPANUUSSOPIMUKSEN", joka tarkoittaisi sitä, että edelleen järjestäisimme lähetystilaisuuksia seurakunnissa, mutta tuotto kanavoitaisiin Ulkoministeriön tukeman TASAUS-kampanjan sijaan Päiväkummun työn tukemiseen, eli nuorten lähetyskasvatukseen ja Kummun evankelioimistyöhön. Päiväkumpu on minulle henkilökohtaisesti merkittävä paikka: siellä 17-vuotiaana pojankloppina Jumala heitti haasteen lähetystyöhön lähtemisestä. Olen ollut vastuussa jo vuosia miestenpäivienkin järjestämisestä Kummussa. Jos vielä kotimaan jaksojen aikana voisin tukea Päiväkummun työtä taloudellisesti, olisin onneni kukkuloilla. Heitin tämän ehdotuksen Lähetysseuraan jo kauan sitten. Odottelen asiaan vastausta...odottavan aika on pitkä. Nyt suunnittelemme jo vuodenvaihteen tapahtumia. Mitä kertoa seurakuntiin..?
Oli ilo huomata Lähetysjuhlilla, että Riitan suunnittelemat ja mustien ompelijaystäviemme valmistamat asut menivät hyvin kaupaksi. Olemme oikeilla jäljillä. Pyydetään, että Jumala edelleen siunaisi yhteistyömme Lähetysseuran ja teidän, ystäviemme ja tukijoidemme kanssa.
Juhannuksena olemme Oronmyllyllä. Lehtisen Kalevi ja Leena ovat siellä jakamassa Sanaa. Kesällä on muutama ISO tapahtuma: Tampereella Seurakuntien talon Näsi-salissa Kansanlähetyksen kanssa saamme pitää Afrikan Ristin Lähetyspäivää ja elokuun lopulla Mikkelissä ja Lahdessa meidän mittapuumme mukaan suurtapahtumat lähetyken tiimoilta. Mikkelissä kokoonnumme srk-keskuksessa ja Tuomiokirkossa, Lahdessa saimme käyttöömme koko Ristin Kirkon. Paikalliset seurakunnat ovat yhteistyökumppaneitamme. Pyydämme Jumalan siunausta näihin tapahtumiin. Järvisen Marjatta, Holopaisen Raimo Helga-vaimonsa kanssa sekä Simojoen Pekka ovat mukana tapahtumissa.
Jumala on antamassa meille koko ajan lisää vastuuta lähetyskäskyn toteuttamisessa. Samalla Hän vahvistaa uskoamme erilaisin siunauksin. Niistä lisää myöhemmin.
Olkaatten siunatus tilas, rakkaat ystävät.

KOTIMAASSA JÄLLEEN - NUTUT HUKASSA

Lähdimme kohti kotimaata 8. toukokuuta bussilla Ondanqwasta. Bussimatka meni mukavasti, reittihän on tullut tutuksi jo moneen kertaan. Liki 9 tuntia se kuitankin ottaa ilmastoimattomassa bussissa. Kokemus joka kerta. Windhoekissa majoituimme samassa apartomentoksessa Lehtisten ja Juliuksen kanssa. Pyhäaamuna menimme saksalaiseen kirkkoon ja tapasimme siellä pastori Eino Angulan, joka myös saarnasi Jumalanpalveluksessa. Kirkon puistossa tarjottiin kirkkokahvitkin.
Jo usean vuoden ajan kuskinani Windhoekissa toiminut kaveri osoittautui lopulta epärehelliseksi ja niinpä vaihdoimme kuskia. Uusi kaveri on lempinimeltään Seven, jälleen yksi seiska tarinaamme!
Lennot Johannesburgin ja Lontoon kautta sujuivat mukavasti, mutta Helsingissä odotti yllätys: matkatavarat, joissa oli kaikki kesän aikana myyntiin tarkoitettu vaatetavara, oli hukassa. Odotimme niitä Hesassa yhden yön, mutta sitten piti pyytää passitus Tampereen tulliin ja ajelimme kotiin. Tavarat tulivatkin muutaman päivän kuluttua Tampereelle, mutta sitten ne vaikeudet alkoivat. Meiltä puuttui vaatteiden alkuperätodistus ja virkailija tullissa halusi muutenkin olla mahdollisimman inhottava meille eikä suostunut antamaan laukkuja mukaamme. Tuli tosi hätä. Rukouksia sinkoili kohti Taivasta. Soitin Palanderin Timolle kysyäkseni neuvoa ja hän sanoi, että kauppakamarithan sellaisia certifikaateja myöntävät ja sattumoisiin Windhoekin kansallisen kauppakamarin johtaja Tarak Shaanika seisoi juuri Timon vieressä! Hän oli vierailulla Tampereella. Johdatuksen makua. Jumala halusi opettaa meille rankimman kautta huolellisuutta! Herra Shaanika palasi 3 päivän kuluttua, sunnuntaina, Namibiaan ja jo tiistaina saimme puuttuvan todistuksen faksina ja näin myös tavarat ulos tullista. "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi...". Tämän saimme jälleen kokea todeksi.
Aloitimma seurakuntakierrokset Ylöjärveltä ja Messukylästä. Seuraavana on 3 lähetystilaisuutta Sastamalassa ja sitten se vuoden suurin tapahtuma: Lähetysjuhlat Varkaudessa 11.-13. kesäkuuta. Holopaisen Raimo lupasi järjestää majoituksen naapurinsa kammariin. Onpas kiva tavata taas Helkaa ja Raimoa!
Kotona Sastamalassa oli vesivahinko talvella Ambomaalla ollessamme. Lumi oli päässyt sulamaan rakenteisiin ja olohuoneen katto ja osa seinistä on pilalla. Eniten harmittaa upea, muinoin Tansaniasta tuomani taulu, joka oli myöskin turmeltunut. No, se on vain maallista, tärkeintä on, että usko Jumalaan on vahvistunut monien koettelemusten kautta.

AINA VAAN NUTTUJA JA RILLEJÄ...

Tänään on tiistai, mutta olemme silti kotona. Tämä päivä on omistettu Namibiassa sota-aikana joukkomurhatuille uhreille. Atelä-Afrikan sotilaat surmasivat sekä täällä Namibiassa että Angolan puolella suuren joukon namibialaisia. Heitä muistamme tänään isänmaan uhreina.
Etelä-Afrikka hallitsee edelleen täällä Namibiassa monin tevoin. On vaikeaa löytää esim ruokatavaraa, joka ei olisi tuotettu Etelä-Afrikasta. Monet monet muutkin tuotteet tuodaan sieltä. Tuntuu, että Etelä-Afrikka vain paransi asemiaan täällä, ainakin taloudellisesti, itsenäistymisen myötä. Kyllä näille namibialaisille soisi omaakin tuotantoa. Se työllistäisi ja valuutta jäisi omaan maahan. aloitteellisuutta ja huomattavia investointejahan se vaatisi. Toivotaan, että tulee se päivä, kun näin aletaan toimia.
Riitta on lähes uuvuttanut itsensä työnsä ääressä. Hän suunnittelee, kaavoittaa ja leikkaa kaiket päivät aamukahdeksasta auringonlaskuun asti. Tytöt ompelimolla ompelevat jo kuin ammattilaisten tuleekin. Saamme mukaan paljon Suomeen tuotavaa. Ensin esittelemme uuden malliston Ylöjärvellä Unelmatupamarkkinoilla ja sitten Hervannassa Kauppakeskus Duossa seurakunnan kahvilassa pidettävän Namibiapäivän yhteydessä. Teija ja kumppanit ovat olleet yhteistyössä kanssamme ennenkin. On ILO palata Cafe Olohuoneeseen!
Oma työni silmäklinikalla saavutti yhden etapin etuajassa: Maria ja Salom valmistuvat tällä viikolla silmälasihiojiksi vuotta ennen suunniteltua. Oppi on mennyt perille ja saamme iloita työmme tuloksista. Jumala on runsaasti siunannut työtämme.
Tämä sadeaika vaikuttaa sen, että potilaita silmäklinikalla on vähän. Ihmiset ovat pelloilla ja puskista on vaikeaa tulla kylille, kun vettä on isoina lammikoina. Viimevuonna teimme 337 silmälasit ja sen lisäksi kävi näöntarkastuksessa 250 ihmistä. Se on aika kova haaste myös taloudellisesti. Palkat ja materiaalihankinnat vaativat rahaa. On ainainen pieni huoli, kun kuitenkin Riitan kanssa itse yksin vastaamme varainhankinnasta. Täällä meillä ei ole tuloja lainkaan omaan käyttöön. Se hyvä puoli siitä on ollut, että olen saanut painoa pudotettua 16 kg!. Olen jo yli puolivälissä tavoitteestani. 11 kg vielä, ja sit olen soukka poika! Helpommin sanottu kuin tehty.
Kello alkaa olla puolen päivän paremmella puolelle. Ulkona on jo niin kuuma, ettei sinne voi mennä. Kuumansietokyky on noussut paljon. Juuri totesimme, kuinka mukavan viileää meillä on täällä sisällä. Kurkkasin mitteriin: 27 astetta! Siis yli Suomen hellerajan. Se tuntuu mukavan vilpoiselta ulkona olevan 36 asteen rinnalla. Pääskyset liitelee palmujen latvoissa ja vuohien karitsat määkivät kylän raitilla. Afrikka on hyvä paikka asua! Silti kotimaan kaipuu kasvaa...Äitienpäivänä lennämme Suomeen!

MAALAISELÄMÄÄ

Täällä Oniipassa asuminen on todellista maalaiselämää! Aamulla viiden jälkeen magnustit aloittavat konserttinsa pihalla. Lepakot huutavat kai läpi yön, samoin kukot, jotka kiekuvat onneksi senverran kaukana, etteivät häiritse unta. Aamiaispöydässä katselemme karjalaumoja aivan porttimme pielessä. Usein ne tulevat myös pihaan. Tonttimme on aidattu, mutta karjanomistajat käyvät öiseen aikaan leikkaamassa aukkoja aitaan, jotta elukat pääsevät aterioimaan pihoille. Jos korjaat aidan, se on taas huomenna leikattu. Mullikoita, lehmiä ja vuohia täällä riittää. Kävellessä pitää katsoa mihin astuu, liukumiinoja on joka paikassa. Ne tosin kuivavat tässä kuumuudessa nopeasti.
Lintuja täällä on monia lajeja. Tutuimpia meikäläisittäin ovat pääskyset, joista osa tekee muuttomatkoja Suomen ja Namibian välillä. Pitkä on lentourakka ja moni jää välille. On myös monia värikkäitäkin eksoottisia, pitkäpyrstöisiä lajeja. Pitkään ihmettelimme erästä ääntä; aivan kuin päissään oleva käki kukkuisi! Kukkuu tosi nopeaan tahtiin ja kauan. No, sittenhän tuo selvisi; kyseessä on pienikokoinen kyyhkynen, joka on käynyt kukkutunnilla käkilässä!
Meillä majaili jokin aika sitten Kekkonen...kymmensenttinen kekko, joka asusteli meidän makkarissa sängyn alla. Mukava kaveri, kävi illalla ennen nukkumaan menoa kurkistelemassa, kiipeili moskiittoverkossa ja pälyili ympärilleen. Sitten se painui takaisin makuulle sängyn alle. Aamulla se livahti ulos ja ilmestyi taas iltasella näkösälle. Mukava kaveri, ei tule sänkyyn asti! Sitten se muutti pois. Surullista. Kovin tavallisia ovat myös lukit, joita ei kannata hävittää, koska ne pitävät muita hyönteisiä kurissa. Terassin aidalla tapasimme eräänä iltana maailman inhoittavimman otuksen. Se oli kuin jättitorakan ja heinäsirkan risteytys. Ruma kun mikä. Torakoitakin täällä tapaa, eikä mitään ihan pieniä; sellasia helposti 5-6 sentin mittaisia. Niistä ei ole vaivaa, kunhan pitää huolen, ettei jätä ruoantähteitä näkösälle.
Rukoilijasirkka on kaunis, isoksikin kasvava vihreä pitkulainen otus. Paljon muitakin erikoisia ötököitä täällä näkee. Ei ne enää hirvitä lainkaan. Ne on osa Afrikkaa ja sillä siisti!
Nyt on toisiksi viimeinen viikonloppu tällä erää täällä pohjoisessa. Pihamies Augustus on taas muuraushommissa. Eilen Laina, uskollinen kotiapulaisemme pesi jälleen pyykkimme ja siivosi huushollin. Tässä taannoin telkkarissa Eeva-Liisa Sjöholm, täällä Ambomaalla muutama vuosi sitten pyörähtänyt lähetti kertoi lähetystyöntekijöiden elämästä, kuinka heillä on monia palvelijoita. Höpö höpö. Ei täällä kenelläkään ole palvelijoita työnantajan puolesta. Me kaikki maksamme pihamiesten, siivoojien ja pyykkärien palkat itse. Eikä kysymyksessä ole pröystäily, vaan hyväksi koettu tapa. Harva meistä pystyisi pihatöihin tässä helteessä. Pihoja töytyy hoitaa hyvin, koska jos ruoho pääsee kasvamaan, käärmeet ja skorpionit tulevat sisälle. Meilläkin on muutaman kerran ollut skorpiooni sisällä. Meillä varsinkin Riitta tekee pitkiä päiviä ja on hyvä, että kodinhoitoapua on saatavilla. Palkat meikäläisittäin ovat olemattoman pieniä. Kuitenkin täkäläisittäin jopa hyviä. Varsinaisen työmme kautta työllistämme 5 henkilöä ja kodinhoidossa ajankohdasta riippuen 1-2 paikallista ystävää. Olemme kuin iso perhe!

SUOMEN KESÄ KUTSUU...

Kolmen viikon kuluttua, jJs, lennämme kesäksi Suomeen. Tämä jakso on minulla (Timo) ollut jotenkin vaikea; en ole päässyt asettumaan afrikkalaiseen elämänmenoomme lainkaan. Toki täällä on kovin mieluista olla, mutta koko ajan pieni kotimaan kaipuu vaivaa. Johtuu varmaan siitäkin, että odotan kovasti remontin alkamista Sastamalan kodissamme. Talkoolaisia otetaan vastaan koko kesän!
Minun vaikeuteni tässä työssä on ollut koko ajan epävarmuus siitä, että olemmeko lähetys- vai kehitysyhteistyötekijöitä. Eihän työtä tee lähetystyöksi se, että työskentelee suomalaisittain perinteisessä lähetysmaassa. Täällä on ollut paljon projekteja, joilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen lähetystyön, s.o. evankeliumin eteenpäin viemisen kanssa. Toki välillisesti näin usein on, mutta ei läheskään aina. Tulisi erottaa selkeästi lähetys- ja kehitysyhteistyö käsitteinä ja antaa niiden tukea toinen toistaan, evankeliumin Sana veturina,
"Eikös tuo jo ole selkeästi lähetystyötä?", kysyi Riitta eilen, kun kerroin mitä klinikalla tapahtui: Vanha, Vilho-niminen herra tuli tutkituttamaan näköänsä. Hän toimii seurakunnassaan tekstinlukijana Jumalanpalveluksissa, mutta nyt oli näkö käynyt jo niin huonoksi, ettei lukemisesta tule enää mitään. Pappa oli suruissaan. Kerroin hänelle, että älä sinä sure, vaikka et enää pystykkään lukemaan, näet kuiteskin Jumalan sielusi silmillä. Sanoin myös, että lukemisen aika on nyt hänen kohdaltaan ohi ja aika jatkaa työtä rukoilemalla. "Hyvä, se on nyt minu työni", sanoi pappa silmät loistaen. Ajattelen nyt; olen sittenkin lähetystyöntekijä!
Monin tavoin on sielunvihollinenkin yrittänyt sotkea kuvioita. Aivan yllättäviä ongelmia on tullut vastaan. Jotkut vanhat ystävät ovat haukkuneet...tiedämme kuitenkin, että kun olemme Jumalan asialla, piru aktivoituu ja eksyttää jopa valittuja.
Viikonloppu on tulossa ja Augustus tulee jatkamaan terassiaidan muurausta. Pedro, joka aloitti homman on lonkkansa vuoksi sairaslomalla. Lauantaina menemme Korhosen Hannun ja Linean luo grillaamaan. Löytyn Päivi ja Sakari ovat täällä jäähyväiskäynnillä. Heidän tehtävänsä loppuu toukokuulla. Myös Hankelat, jotka myöskin asuvat Windhoekissa, palaavat Suomeen kesäkuussa. Suomalaisia ei sitten ole meidän lisäksi muita kuin Hatakat Windhoekissa ja Lehtiset täällä Oniipassa.
Nyt pitää jatkaa näöntarkastusoppituntia.

PRINSESSA OLIVIA JA KUMMIEN ONNEA...

Jälleen on kuukausi vierähtänyt. Sade pieksee pihoja lähes joka yö ja joskus myös päiväsaikaan. Töissä käydään normaaliin tapaan.
Wanee ja Wesley tulivat pääsiäiseksi Olivia-tyttären kanssa Oniipaan. Wesley ja Pedro muurasivat etupihan terassille aidanpätkän, komia siitä tuli. Materiaalina vanhan samalla paikalla olleen talon seinäkiviä. Homma jatkuu vielä parina viikonloppuna ja sitten on vuorossa takapihan aidan siirtäminen. Piha on aivan liian iso ja se teettää paljon työtä, kun nurmi pitää skorpionien ja käärmeiden takia kuokkia pois parin viikon välein. Toinen syy on se, että härät ja vuohet tulevat sotkemaan pihaa jos siellä on vähänkin ruohoa. Isännät käyvät öiseen aikaan leikkaamassa aukkoja aitaan, jotta elukat pääsee aterialla. Nyt meidän piha aidataan sellaiseksi, ettei nurmea ole lainkaan.
Pääsiäispäivänä meillä oli juhlat kotona. Seurakuntamme kirkkoherra Eino Ekandjo kastoi Olivian. Riitta ja minä oli pyydetty kummeiksi. Tilaisuus oli herkkä, vaikkakin Olivia itki koko toimituksen ajan! Odotamme kovasti sitä päivää, kun ensimmäinen lapsenlapseni Alva ja Olivia tapaavat. Nyt he kasvavat eri puolilla maapalloa ja opettelevat elämän ensi taitoja. Kutsummekin heitä serkuksiksi. Wesley on pyytänyt meitä opettamaan Olivialle suomea. Tytöstä tulee oikea monikieli-prinsessa: Wanee puhuu hänelle hereroa, Wesley damaraa ja afrikaansia, he yhdessä englantia ja Riitta ja minä suomea. Haluamme viettää mahdollisimman paljon aikaa Olivian kanssa, jotta suomenkin kieli edes vähän luistaisi sitten kun muutaman vuoden kuluttua tapaavat Alvan kanssa. Meidän kummien elämä on juuri nyt ihanaa ja jännittävää!