lauantai 24. huhtikuuta 2010

MAALAISELÄMÄÄ

Täällä Oniipassa asuminen on todellista maalaiselämää! Aamulla viiden jälkeen magnustit aloittavat konserttinsa pihalla. Lepakot huutavat kai läpi yön, samoin kukot, jotka kiekuvat onneksi senverran kaukana, etteivät häiritse unta. Aamiaispöydässä katselemme karjalaumoja aivan porttimme pielessä. Usein ne tulevat myös pihaan. Tonttimme on aidattu, mutta karjanomistajat käyvät öiseen aikaan leikkaamassa aukkoja aitaan, jotta elukat pääsevät aterioimaan pihoille. Jos korjaat aidan, se on taas huomenna leikattu. Mullikoita, lehmiä ja vuohia täällä riittää. Kävellessä pitää katsoa mihin astuu, liukumiinoja on joka paikassa. Ne tosin kuivavat tässä kuumuudessa nopeasti.
Lintuja täällä on monia lajeja. Tutuimpia meikäläisittäin ovat pääskyset, joista osa tekee muuttomatkoja Suomen ja Namibian välillä. Pitkä on lentourakka ja moni jää välille. On myös monia värikkäitäkin eksoottisia, pitkäpyrstöisiä lajeja. Pitkään ihmettelimme erästä ääntä; aivan kuin päissään oleva käki kukkuisi! Kukkuu tosi nopeaan tahtiin ja kauan. No, sittenhän tuo selvisi; kyseessä on pienikokoinen kyyhkynen, joka on käynyt kukkutunnilla käkilässä!
Meillä majaili jokin aika sitten Kekkonen...kymmensenttinen kekko, joka asusteli meidän makkarissa sängyn alla. Mukava kaveri, kävi illalla ennen nukkumaan menoa kurkistelemassa, kiipeili moskiittoverkossa ja pälyili ympärilleen. Sitten se painui takaisin makuulle sängyn alle. Aamulla se livahti ulos ja ilmestyi taas iltasella näkösälle. Mukava kaveri, ei tule sänkyyn asti! Sitten se muutti pois. Surullista. Kovin tavallisia ovat myös lukit, joita ei kannata hävittää, koska ne pitävät muita hyönteisiä kurissa. Terassin aidalla tapasimme eräänä iltana maailman inhoittavimman otuksen. Se oli kuin jättitorakan ja heinäsirkan risteytys. Ruma kun mikä. Torakoitakin täällä tapaa, eikä mitään ihan pieniä; sellasia helposti 5-6 sentin mittaisia. Niistä ei ole vaivaa, kunhan pitää huolen, ettei jätä ruoantähteitä näkösälle.
Rukoilijasirkka on kaunis, isoksikin kasvava vihreä pitkulainen otus. Paljon muitakin erikoisia ötököitä täällä näkee. Ei ne enää hirvitä lainkaan. Ne on osa Afrikkaa ja sillä siisti!
Nyt on toisiksi viimeinen viikonloppu tällä erää täällä pohjoisessa. Pihamies Augustus on taas muuraushommissa. Eilen Laina, uskollinen kotiapulaisemme pesi jälleen pyykkimme ja siivosi huushollin. Tässä taannoin telkkarissa Eeva-Liisa Sjöholm, täällä Ambomaalla muutama vuosi sitten pyörähtänyt lähetti kertoi lähetystyöntekijöiden elämästä, kuinka heillä on monia palvelijoita. Höpö höpö. Ei täällä kenelläkään ole palvelijoita työnantajan puolesta. Me kaikki maksamme pihamiesten, siivoojien ja pyykkärien palkat itse. Eikä kysymyksessä ole pröystäily, vaan hyväksi koettu tapa. Harva meistä pystyisi pihatöihin tässä helteessä. Pihoja töytyy hoitaa hyvin, koska jos ruoho pääsee kasvamaan, käärmeet ja skorpionit tulevat sisälle. Meilläkin on muutaman kerran ollut skorpiooni sisällä. Meillä varsinkin Riitta tekee pitkiä päiviä ja on hyvä, että kodinhoitoapua on saatavilla. Palkat meikäläisittäin ovat olemattoman pieniä. Kuitenkin täkäläisittäin jopa hyviä. Varsinaisen työmme kautta työllistämme 5 henkilöä ja kodinhoidossa ajankohdasta riippuen 1-2 paikallista ystävää. Olemme kuin iso perhe!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti