Kolmen viikon kuluttua, jJs, lennämme kesäksi Suomeen. Tämä jakso on minulla (Timo) ollut jotenkin vaikea; en ole päässyt asettumaan afrikkalaiseen elämänmenoomme lainkaan. Toki täällä on kovin mieluista olla, mutta koko ajan pieni kotimaan kaipuu vaivaa. Johtuu varmaan siitäkin, että odotan kovasti remontin alkamista Sastamalan kodissamme. Talkoolaisia otetaan vastaan koko kesän!
Minun vaikeuteni tässä työssä on ollut koko ajan epävarmuus siitä, että olemmeko lähetys- vai kehitysyhteistyötekijöitä. Eihän työtä tee lähetystyöksi se, että työskentelee suomalaisittain perinteisessä lähetysmaassa. Täällä on ollut paljon projekteja, joilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen lähetystyön, s.o. evankeliumin eteenpäin viemisen kanssa. Toki välillisesti näin usein on, mutta ei läheskään aina. Tulisi erottaa selkeästi lähetys- ja kehitysyhteistyö käsitteinä ja antaa niiden tukea toinen toistaan, evankeliumin Sana veturina,
"Eikös tuo jo ole selkeästi lähetystyötä?", kysyi Riitta eilen, kun kerroin mitä klinikalla tapahtui: Vanha, Vilho-niminen herra tuli tutkituttamaan näköänsä. Hän toimii seurakunnassaan tekstinlukijana Jumalanpalveluksissa, mutta nyt oli näkö käynyt jo niin huonoksi, ettei lukemisesta tule enää mitään. Pappa oli suruissaan. Kerroin hänelle, että älä sinä sure, vaikka et enää pystykkään lukemaan, näet kuiteskin Jumalan sielusi silmillä. Sanoin myös, että lukemisen aika on nyt hänen kohdaltaan ohi ja aika jatkaa työtä rukoilemalla. "Hyvä, se on nyt minu työni", sanoi pappa silmät loistaen. Ajattelen nyt; olen sittenkin lähetystyöntekijä!
Monin tavoin on sielunvihollinenkin yrittänyt sotkea kuvioita. Aivan yllättäviä ongelmia on tullut vastaan. Jotkut vanhat ystävät ovat haukkuneet...tiedämme kuitenkin, että kun olemme Jumalan asialla, piru aktivoituu ja eksyttää jopa valittuja.
Viikonloppu on tulossa ja Augustus tulee jatkamaan terassiaidan muurausta. Pedro, joka aloitti homman on lonkkansa vuoksi sairaslomalla. Lauantaina menemme Korhosen Hannun ja Linean luo grillaamaan. Löytyn Päivi ja Sakari ovat täällä jäähyväiskäynnillä. Heidän tehtävänsä loppuu toukokuulla. Myös Hankelat, jotka myöskin asuvat Windhoekissa, palaavat Suomeen kesäkuussa. Suomalaisia ei sitten ole meidän lisäksi muita kuin Hatakat Windhoekissa ja Lehtiset täällä Oniipassa.
Nyt pitää jatkaa näöntarkastusoppituntia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti