keskiviikko 26. toukokuuta 2010

KOTIMAASSA JÄLLEEN - NUTUT HUKASSA

Lähdimme kohti kotimaata 8. toukokuuta bussilla Ondanqwasta. Bussimatka meni mukavasti, reittihän on tullut tutuksi jo moneen kertaan. Liki 9 tuntia se kuitankin ottaa ilmastoimattomassa bussissa. Kokemus joka kerta. Windhoekissa majoituimme samassa apartomentoksessa Lehtisten ja Juliuksen kanssa. Pyhäaamuna menimme saksalaiseen kirkkoon ja tapasimme siellä pastori Eino Angulan, joka myös saarnasi Jumalanpalveluksessa. Kirkon puistossa tarjottiin kirkkokahvitkin.
Jo usean vuoden ajan kuskinani Windhoekissa toiminut kaveri osoittautui lopulta epärehelliseksi ja niinpä vaihdoimme kuskia. Uusi kaveri on lempinimeltään Seven, jälleen yksi seiska tarinaamme!
Lennot Johannesburgin ja Lontoon kautta sujuivat mukavasti, mutta Helsingissä odotti yllätys: matkatavarat, joissa oli kaikki kesän aikana myyntiin tarkoitettu vaatetavara, oli hukassa. Odotimme niitä Hesassa yhden yön, mutta sitten piti pyytää passitus Tampereen tulliin ja ajelimme kotiin. Tavarat tulivatkin muutaman päivän kuluttua Tampereelle, mutta sitten ne vaikeudet alkoivat. Meiltä puuttui vaatteiden alkuperätodistus ja virkailija tullissa halusi muutenkin olla mahdollisimman inhottava meille eikä suostunut antamaan laukkuja mukaamme. Tuli tosi hätä. Rukouksia sinkoili kohti Taivasta. Soitin Palanderin Timolle kysyäkseni neuvoa ja hän sanoi, että kauppakamarithan sellaisia certifikaateja myöntävät ja sattumoisiin Windhoekin kansallisen kauppakamarin johtaja Tarak Shaanika seisoi juuri Timon vieressä! Hän oli vierailulla Tampereella. Johdatuksen makua. Jumala halusi opettaa meille rankimman kautta huolellisuutta! Herra Shaanika palasi 3 päivän kuluttua, sunnuntaina, Namibiaan ja jo tiistaina saimme puuttuvan todistuksen faksina ja näin myös tavarat ulos tullista. "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi...". Tämän saimme jälleen kokea todeksi.
Aloitimma seurakuntakierrokset Ylöjärveltä ja Messukylästä. Seuraavana on 3 lähetystilaisuutta Sastamalassa ja sitten se vuoden suurin tapahtuma: Lähetysjuhlat Varkaudessa 11.-13. kesäkuuta. Holopaisen Raimo lupasi järjestää majoituksen naapurinsa kammariin. Onpas kiva tavata taas Helkaa ja Raimoa!
Kotona Sastamalassa oli vesivahinko talvella Ambomaalla ollessamme. Lumi oli päässyt sulamaan rakenteisiin ja olohuoneen katto ja osa seinistä on pilalla. Eniten harmittaa upea, muinoin Tansaniasta tuomani taulu, joka oli myöskin turmeltunut. No, se on vain maallista, tärkeintä on, että usko Jumalaan on vahvistunut monien koettelemusten kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti