TAIVAS RAJANA

Tuulikki Vampulan lentokenttä Vampulassa keskiviikkoaamuna klo 9.00: Lukuisa joukko Huittislaisia lähetysaktiiveja kokoontuu Taivas Rajana-tapahtuman pystytystalkoisiin kauppaneuvos Leevi K. Laitisen yksityiselle lentokentälle. Urakka on iso: tarkoituksena on pystyttää lentokonehalliin SLUMMI, jonka hökkeleistä tulee eri lähetysjärjestöjen ja muidenkin lähetystyötä tekevien ja tukevien toimijoiden myyntipaikkoja lauantain tapahtumaan. Työä riittää lauantaiaamuun asti...Kun yleisö saapuu paikalle aamu-kymmeneltä on halli saanut uuden ilmeen: pahvi- ja muoviseinäisten hökkeleiden kyltaistä voi lukea mm. "KYLVÄJÄ" , "HUITTISTEN KIRJAKAUPPA" , "AFRIKAN RISTI" , "OLAVIN SAVUT" , "SLEY" , "HILKAN KIRPPIS" , "VAPAAKIRKKO" , "PIPLIA-SEURA" , "OKUMONA-KIRPPIS" , "HUITTISTEN HELLUNTAISEURAKUNTA" , "SANANSAATTAJAT" , "LA ROCA" , " INTIA AGAPE" "SPR" , "VOHVELIBAARI", "GRILLI" , "LÄHETYSKAHVIO" , "GOSPEL RIDERS" ,ym. Kristikansa oli ottanut kutsun vastaan. Haluttiin osoittaa maailmalle että yhteistyö kristillisten järjestöjen välillä on mahdollista kun tajutaan lähtökohta: "Menkää kaikkeen maailmaan..." Järjestäjäjät, Huittisten srk., Vampulan kappelisrk ja lähetysyhdistys Afrikan Risti ry eivät perineet osallistumismaksuakaan...yhteinen tehtävä oli tärkein.
Mukaan oli haluttu useita muitakin kristillisiä järjestöjä, ketään ei haluttu sulkea pois. Tila asetti kuitenkin omat rajoituksensa. Ensi vuonna meitä toivottavasti on monta lisää!

Päivän ohjelma oli monipuolinen. Lähetysjärjestöt esittelivät toimintaansa, trubaduuri Samuli Saarinen esiintyi useaan otteeseen päivän aikaan. Tikkakisa oteltiin kolmessa sarjassa. Gospel Riders, kristillinen moottoripyöräkerho päräytti paikalle kovaäänisine pyörineen kertomaan Jumalan suurista teoista. Pienkoneita, jokunen helikopteri ja muitakin omituisia laitteita nähtiin. Kansan Raamattuseuran evp. rovasti Jorma Kalajoki antoi taukotuvassa kahteen otteeseen Raamattuopetusta. Vanha ystävämme Marjatta Järvinen Paimiosta lausui runoja Runokahviossa. Piplia-sauran kaksi intialaista Raamatunkääntäjää kertoivat mielenkiintoisesti työstään hindujen keskellä. Africa-Fashion muotinäytös sai yleisön ulvomaan ja taputtamaan juuri ennen forssalaisen Candela-kuoron esityksiä. Jumala oli selvästi puikoissa!

Neljältä alkoi varsinainen yleisöryntäys kun oma ripari"pikkuiseni" Pekka Simojoki aloitti "Auta Namibiaa näkemään" -konsertin. Tupa oli tupaten täynnä! Pekka on jo usean vuoden ajan ollut mukana kantavana voimana Ambomaan työssämme. Hänen kanssaan olemme kiertäneet ja tulemme varmaan edelleen kiertämään Suomea kerätessämme varoja Afrikan Ristin Ambomaan Okumona-silmäklinikalle Onandjokwen sairaalassa. Kiitos Pekka...näin jo Päiväkummun riparilla että sinussa on ainesta..!

Kauppaneuvos Leevi Laitinen on muuten siunattu mies. Hän on käynyt kovan koulun elämässään mutta nyt hän antaa auliisti apuaan esim. tällaisten tapahtumien järjestelyihin antamalla kokonaisen lentokentän käyttöömme. Voin vakuuttaa että kyseessä ei ole mikä tahansa korpikenttä. Kaikki on otettu siellä huomioon. Esim. Riitta ja minä yövyimme "saunamökissä" tekolammen rannalla. Varustelutasosta kertoo jotain se että pesuhuoneessa oli mm. iso laatikollinen pesusieniä ja litrakaupalla shampoita ja muita pesulitkuja ohikulkijoiden, kentällä yöpyvien lentoharrastajien tai muuten vaan taivaallisia havittelevien kulkijoiden käyttöön. Veljemme Leevi on antanut sydämensä Jumalalle ja ystävilleen!

Kiitos vielä kerran mukana olleille. Tulemme edelleen kehittämään tapahtumaa tulevien vuosien varalle saamamme palautteen mukaisesti.

RIITTA RASKAANA...

Rakkaat ystavat, meme Riitalle on tapahtunut ihme! Han on juuri saanut tyttaren. Ei ehka ihan tavallisesti...tytar nimittain oli jo syntyessaan 17-vuotias...Nain aloitti rovasti Aino Jumalanpalveluksen Onandjokwen sairaalan kirkossa viime sunnuntaina esitellessaan uuden perheenjasenemme, Sylvian. Tassa vaiheessa kerrottakoon etta tietokoneemme lahenee loppuaan ja mm. ylapilkulliset kirjaimet ovat havinneet, siksi tama outo sanamuoto.

Meille on todella tapahtunut kummia. Ensin sielunvihollinen hyokkasi meita vastaan muutamien n.s. ystavien kautta yrittaen musertaa meidat maan rakoon. Tama oli taas sita perkeleen aktivitoitumista ennen Jumalan toimintaa...kohta tapahtui kummia...

Pari kuukautta sitten silmaklinikalle tuli nuori neito, Sylvia. Nyt kertomaani tarinaan minulla on Sylvian lupa.    Sylvia syntyi pienessa puskakylassa Ambomaalla vuonna 1995. Kohta syntyman jalkeen hanet annettiin isoaidin kasvatettavaksi. Sitten alkoi varsinainen muuttorumba. Sylviaa heiteltiin sukulaiselta toiselle. Lastensuojeluviranomaisten lausunnon mukaan hanta pahoinpideltiin jokaisessa sijoituspaikassa. Eno halusi lahettaa hanet 5.vuotiaana aasipaimeneksi. Sylvia ei osannut paimentaa ja pelkasi eika halunnut lahtea. Sen seurauksena eno hakkasi hanet kepilla ja mm oikea silma vaurioitui ja menetti nakokyvyn. Sen jalkeen han omin avuin meni sairaalaan mutta silmaa ei voitu enaa pelastaa. Monien nalkaisten vuosien ja monien pahoinpitelyiden jalkeen Sylvia tuli hoidattamaan silmaansa meidan klinikallemme mukanaan kirje lastensuojeluviranomaisilta. Kirjeessa kerrottiin etta Sylvia on taysorpo ja ilman pieniontakaan tukea. Itse han kertoi tottuneensa nalkaan koska ruokaa ei ollut. Nyt han asui karmeassa, haisevassa talossa kahden ala=ikaisen serkkunsa kanssa. Tytto oli laiha kuin hernekeppi. Lupasin lastensuojeluviranomaisille kaiken optisen avun ilmaiseksi. Teimme hanelle harjoituslasit ja sovimma seuranta-ajan kuukauden kuluttua.

Olin jo unohtanut koko tyton, kun han tuli seutrantatutkimukseen. Paatimme tehda hanelle lopulliset lasit. Salom alkoi hioa linsseja, Sylvia odotti odotushuoneessa. Itse olin omassa huoneessani. Sitten tapahtui kummia...Jumala a'ski minun katsomaan odotushuoneeseen ja sanoi etta tuossa on tytarenne! Sanoma oli niin vahva etten voinut muuta kuin soittaa Riitalle, joka oli parhaillaan omassa tyopajassaan sairaalalla. Kysyin, muistatko sen tyton, josta kerroin kuukausi sitten. Riitta muisti. Kerroin etta sain kehoituksen alkaa tukea hanta jollain tavalla. Riitta oli heti samaa mielta. Han tuli klinikalle ja sitten me kaikkim itkimme. Uusi perheenjasen oli syntynyt! Asiat alkoivat edeta. Ensin paikallinen lastensuojeluviranomainen sanoi etta voimme saada nopeasti huoltajuusoikeuden ja juttu kasiteltaisiin tuomioistuimessa saman tien. Sitten tuli pulma. Tyo- ja oleskelulupamme ovat katkolla elokuun lopussa. Uudet ovat toki prosessissa, mutta ilman jatkoa huoltajuus viivastyisi. No, eipa mitaan, Jumalalla oli toinen suunnitelma. Tanaan olimme jalleen lastensuojerluviranomaisen toimistossa ja saimme paatoksen jonka mukaa Sylvian virallinen asuinosoite on hyvan ystavamme, namibialaisen naisen kotona ja taloudellinen vastuu on meilla. Olemme saaneet sisaren Sallalle ja Katjalle! Seka Riitan ja minun etta Sylvian elama muuttui hetkessa. Kolme viikkoa sitten emme edes tunteneet Sylviaa...nyt olemme perhe! Jos joku teista taman lukijoista ei viela usko Jumalaan, nyt on aika tarkistaa asennettaan! Kannattaa olla Jumalan joukoissa. Anything blessfull may happen!