Rakkaat ystavat, meme Riitalle on tapahtunut ihme! Han on juuri saanut tyttaren. Ei ehka ihan tavallisesti...tytar nimittain oli jo syntyessaan 17-vuotias...Nain aloitti rovasti Aino Jumalanpalveluksen Onandjokwen sairaalan kirkossa viime sunnuntaina esitellessaan uuden perheenjasenemme, Sylvian. Tassa vaiheessa kerrottakoon etta tietokoneemme lahenee loppuaan ja mm. ylapilkulliset kirjaimet ovat havinneet, siksi tama outo sanamuoto.
Meille on todella tapahtunut kummia. Ensin sielunvihollinen hyokkasi meita vastaan muutamien n.s. ystavien kautta yrittaen musertaa meidat maan rakoon. Tama oli taas sita perkeleen aktivitoitumista ennen Jumalan toimintaa...kohta tapahtui kummia...
Pari kuukautta sitten silmaklinikalle tuli nuori neito, Sylvia. Nyt kertomaani tarinaan minulla on Sylvian lupa. Sylvia syntyi pienessa puskakylassa Ambomaalla vuonna 1995. Kohta syntyman jalkeen hanet annettiin isoaidin kasvatettavaksi. Sitten alkoi varsinainen muuttorumba. Sylviaa heiteltiin sukulaiselta toiselle. Lastensuojeluviranomaisten lausunnon mukaan hanta pahoinpideltiin jokaisessa sijoituspaikassa. Eno halusi lahettaa hanet 5.vuotiaana aasipaimeneksi. Sylvia ei osannut paimentaa ja pelkasi eika halunnut lahtea. Sen seurauksena eno hakkasi hanet kepilla ja mm oikea silma vaurioitui ja menetti nakokyvyn. Sen jalkeen han omin avuin meni sairaalaan mutta silmaa ei voitu enaa pelastaa. Monien nalkaisten vuosien ja monien pahoinpitelyiden jalkeen Sylvia tuli hoidattamaan silmaansa meidan klinikallemme mukanaan kirje lastensuojeluviranomaisilta. Kirjeessa kerrottiin etta Sylvia on taysorpo ja ilman pieniontakaan tukea. Itse han kertoi tottuneensa nalkaan koska ruokaa ei ollut. Nyt han asui karmeassa, haisevassa talossa kahden ala=ikaisen serkkunsa kanssa. Tytto oli laiha kuin hernekeppi. Lupasin lastensuojeluviranomaisille kaiken optisen avun ilmaiseksi. Teimme hanelle harjoituslasit ja sovimma seuranta-ajan kuukauden kuluttua.
Olin jo unohtanut koko tyton, kun han tuli seutrantatutkimukseen. Paatimme tehda hanelle lopulliset lasit. Salom alkoi hioa linsseja, Sylvia odotti odotushuoneessa. Itse olin omassa huoneessani. Sitten tapahtui kummia...Jumala a'ski minun katsomaan odotushuoneeseen ja sanoi etta tuossa on tytarenne! Sanoma oli niin vahva etten voinut muuta kuin soittaa Riitalle, joka oli parhaillaan omassa tyopajassaan sairaalalla. Kysyin, muistatko sen tyton, josta kerroin kuukausi sitten. Riitta muisti. Kerroin etta sain kehoituksen alkaa tukea hanta jollain tavalla. Riitta oli heti samaa mielta. Han tuli klinikalle ja sitten me kaikkim itkimme. Uusi perheenjasen oli syntynyt! Asiat alkoivat edeta. Ensin paikallinen lastensuojeluviranomainen sanoi etta voimme saada nopeasti huoltajuusoikeuden ja juttu kasiteltaisiin tuomioistuimessa saman tien. Sitten tuli pulma. Tyo- ja oleskelulupamme ovat katkolla elokuun lopussa. Uudet ovat toki prosessissa, mutta ilman jatkoa huoltajuus viivastyisi. No, eipa mitaan, Jumalalla oli toinen suunnitelma. Tanaan olimme jalleen lastensuojerluviranomaisen toimistossa ja saimme paatoksen jonka mukaa Sylvian virallinen asuinosoite on hyvan ystavamme, namibialaisen naisen kotona ja taloudellinen vastuu on meilla. Olemme saaneet sisaren Sallalle ja Katjalle! Seka Riitan ja minun etta Sylvian elama muuttui hetkessa. Kolme viikkoa sitten emme edes tunteneet Sylviaa...nyt olemme perhe! Jos joku teista taman lukijoista ei viela usko Jumalaan, nyt on aika tarkistaa asennettaan! Kannattaa olla Jumalan joukoissa. Anything blessfull may happen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti