Kyllä me nykyvalkoihoiset olemme kovin helposti kauhistuvia! Meiltä oli mennä elämä sekaisin kun vesi oli muutaman päivän poikki ja jouduimme hakemaan sitä naapurista, lähettysaseman sadevesitankista kanistereilla ja pulloilla. No, matka ei onneksi ollut pitkä, yhteensä muutama sata metriä, mutta silti. Entäs sitten, kun suihkukaan ei pelannut? Olihan se kokemus peseytyä pullon suusta kylmällä vedellä! Tai eihän täällä kovin kylmää vettä olekkaan kun aurinki sen tankeissa ja putkissa lämmittää. Eilisiltana, kun tällainen urakka oli saatu päätökseen ja istuimme putipuhtoisina iltaa keskenämme, se vesi sitten tuli, heti, kun pullosuihkut oli otettu! Tuo hetki antoi ajattelemisen aihetta: hyvin monet paikalliset joutuvat hakemaan vetensä joka päivä pitkienkin matkojen päästä. Eivät he valita ja kauhistele, eivät, he ovat kiitollisia että ylipäätään saavat vettä. Tuli mieleen Raamatun sana: älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi varjelee teidän henkenne ja ruumiinne...
Kun muutimme kolme vuotta sitten nykyiseen Ambomaan kotiimme, sinne ei tullut kuin kylmä vesi. Vasta viimevuoden lopulla saimme lämpimän veden. Sen saamista edelsi monta vaihetta. Kun rahaa ei juuri ole ylimääräisesti, piti keksiä jotain halpaa ja käytännöllistä. Täällä paistaa aurinko lähes joka päivä ja siitä saa ilmaista energiaa. Niinpä hankimme 50 metriä tuuman paksuista mustaa putkea ja levitimme sen takapihalle maahan. Kylmä vesi kulkee putken läpi ja lämpiää siellä kuumaksi. Vielä iltaseitsemältä saamme lämpimän suihkun! Joku sanoi että kyllä köyhä on kekseliäs. Ja siinä hän oli oikeassa!
Täällä oppii iloitsemaan pienistä asioista ja oivalluksista. Oppii tyytymään vähempään - sitä kautta saa henkisesti enemmän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti