HARHAKUVIA

Kuulin täällä taannoin jonkun kertovan suomalaisturisteille ambomaan lapsista ja perheistä, kuinka suomalaisten tulisi ottaa täältä oppia lasten kasvatuksessa. Totta on että pienetkin lapset istuvat kirkossa kiltisti ja tervehtivät kohteliaasti kylän raitilla. Varmasti tämä on monissa tapauksissa aitoakin hyvää käytöstä mutta asialla on valitettavasti toinenkin puoli...
Useat henkilöt ovat kertoneet meille hakkaamisesta koulussa. Petrus (nimet vaihdettu) 12v. kertoi nähneensä kun opettaja piiskasi sähköjohdon pätkällä oppilaita. Hän ei itse ollut vielä joutunut piiskattavaksi mutta vanhempansa siirsivät hänet heti yksityiseen kouluun. Sielläkään Petrus ei itse ole vielä joutunut pahoinpidellyksi mutta on nähnyt usein kun opettaja rankaisee oppilaita. Opettaja käskee oppilasta laittamaan sormet suppuun ja sitten hän lyö sormenpäihin puukalikalla. Käy kuulemme kipiää! Anna 8v. kertoi että hänen luokallaan opettaja rankaisee esim läksyjen huonosta tekemisestä hakkaamalla puukalikalla rystysiin. Tekee myöskin kipeetä! Julius, 5v. oli lastentarhassa. Isänsä meni hakemaan poikaa iltapäivällä kotiin kun hän näki pihalla jotain uskomattoman kauheaa: lapset oli asetettu rinkiin ja käsketty seistä kämmenet ylöspäin. Sitten lastenhoitaja kulki metalliputken kanssa ja löi jokaista lasta kämmeniin. Isä halusi puhua asiasta opettajan kanssa. Opettaja tuli luokasta ulos kädessään muoviputken pätkä. Isä kysyi, mihin tuota putkea tarvitaan. Opettaja sanoi että hän näyttää sillä taululta. Vieressä oli jonkun lapsen äiti joka sanoi jo pitkään vaatineensa muoviputkella pahoinpitelyä lopetettavaksi. Todellisuudessa opettaja hakkasi lapsia sillä muoviputkella. Opettaja ei pystynyt sanomaan mitään. Isä haki siitä paikasta lapsensa pois ja vei toiseen tarhaan.
Klinikallemme tuli eräänä päivänä nuori äiti albiinovauvan kanssa. Lapsi parkui jo odotustilassa pihalla. lopulta tuli heidän vuoronsa tulla sisään, lapsi parkui edelleen säälittävästi. En tiedä, mikä oli itkun alkuperäinen syy mutta ei sitä ainakaan auttanut se että äiti läimäytteli vauvaa vähän päästä avokämmenellä päähän ja kasvoihin. Lasten läimäytteleminen on täällä yhvin yleistä. Ruumiillinen kurittaminen on hyväksyttyä.
Tässä vain muutamis esimerkkejä. Näistä ei mielestäni pidä ottaa oppia suomalaiseen lastenkasvatukseen!
Tällaisten asioiden julkituominen on vaikeaa. Mikään ei kuitenkaan muutu jos me täällä kuljemme silmät kiinni näkemättä elämän toistakin puolta. Niin optikko kun olenkin, lankean itsekkin silloin tällöin "valikoivaan näöntarkkuuteen"!

Eivät kaikki opettajat ja vanhemmat kurita lapsiaan ruumiillisesti. Täällä on paljon hyviä, vastuunsatuntevia vanhempia ja opettajia jotka haluavat toteuttaa työssään ja elämässään niitä kristillisen rakkauden ja toinen toisensa kunnioittamisen periaatteita, joita suomalaisetkin lähetystyöntekijät ovat opettaneet täälläkin jo puolentoista vuosisadan ajan.

RUKOILKAAMME...

Kun lähtee toimittamaan Jumalan antamaa tehtävää toiselle puolelle maapalloa, saa varautua monenlaisiin vaiheisiin. Tulee tuulta ja tuiskua, mutta myös siunauksien säteitä. Viimeviikkoina olemme saaneet kokea molempia! Kun menimme Riitan kanssa kihloihin, eräs tuttavamme lähetti onnitteluviestin:"Sussiunakkoon tollasia!". Ja onhan tuo siunannutkin. Vaikkapa näin: Päätimme perustaa rukouspiirin johon alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tulla muutamia mustia ystäviämme. Tietoisena siitä, että "tiistaisin puoli 6" ei välttämättä toimi täkäläisten kanssa sovimme että joka ei pääse piiriin voi liittyä joukkoon ristimällä kätensä siellä missä ovat - paitsi auton ratissa! Viestitimme myös kotimaahan piiristä ja yhdistyksemme jäsen Mari otti heti haasteen vastaan ja niinpä hän lähettää joka tiistai piirin alkamisaikana textarin "täällä rukoillaan". Yhteys pelaa, vaikka ollaankin kaukana toisistamme. Liittykää muutkin mukaan rukouspiiriin! Aikaero Namibian ja Suomen välillä on 2 tuntia tällä hetkellä, mutta aloittakaa silti Suomen aikaa puoli 6. On kiva saada textari, ei unohda itsekkään rukoushetkeä. Erityisesti pyydämme teitä muistamaan heinäkuun 11. päivä alkavaa Kalevi ja Leena Lehtisen vetämää Namibian kirkon papeille tarkoitettua evankelioimiskurssia. Pyydetään että Jumala osoittaisi tuosta 80-päisestä joukosta yhden, jonka palkkaamisesta voisimme vastata kirkolle ja saada evankelista työhön sekä Namibiaan että Suomeen. Suomi tarvii nyt evankeliumia ja namibialaiset ovat luvanneet tulla vuorostaan apuun! Tämä on ISO hanke. Olemme kiitollisia että olemme pääsemässä varsinaiseen lähetystyöhön. Tähän asti olemme tehneet lähinnä kehitysyhteistyötä, joskin tietoisena että sen kautta Jumala on johtamassa uusiin, varsinaisiin lähetystyötehtäviin.
Sadeaika näyttäisi pikku hiljaa loppuvan. Moneen päivään ei ole enää satanut. Luonnossa on vettä paljon mutta kuuma ilma haihduttaa sitä joka päivä.
Maria ja Salom odottavat malttamattomina Suomen matkaa, Maria on ollut jo viikon pääkaupungissa Windhoekissa. Huomasin että hänen passistaan oli valokuva haalistunut eikä se olisi varmaankaan kelvannut lentokentällä. Ainoa vaihtoehto oli matkustaa 700 kilometrin päähän Windhoekiin hakemaan uuaat passia. Vieläkään se eiu ole valmis, toivotaan että se kuitenkin olisi kunnossa tämän viikon aikana.
Riitta tuli juuri työhuoneeseeni. Hän oli aamupäivän tubipotilaiden kanssa tekemässä puhdetöitä. Onkohan ne sit niitä puhdelähetystöitä...

NÄÖN VUOKSI...

Rakensimme silmäklinikallemme oman leikkussalin. Se valmistui vuoden 2009 helmikuussa. Olimme iloisia - saimmehan hetkessä muutaman sata kaihipotilasta leikattua ja jonot nolliin. Leikkaustoiminta vakiintui. Joka tiistai oli leikkauspäivä ja Onandjokwen sairaalan silmäklinikka sai ansaitsemaansa lisäarvostusta; nyt meillä on optisen osaston lisäksi oma leikkaussali. Kaikki tämä rahoitettiin Afrikan Ristin kautta suomalaisten lähetyksen ystävien tuella. Kiitämme siitä! Mahtoikohan tämä nousta meillä hattuun...Halusiko Jumala näpäyttää sormille omaa kunnianhimoamme koskapa tilanne on nyt jumissa: viimevuoden toukokuusta lähtien leikkaustoiminta on ollut katkolla. Sairaalalla eikä meillä ole varoja hankkia leikkauksissa käytettäviä tarvikkeita. Jonot ovat taas pitkät; yli 200 kaihipotilasta odottaa leikkaukseen pääsyä.

Olemme käynnistäneet erityisen kampanjan varojen keräämiseksi ja leikkaustoiminnan jatkamiseksi. Olemme sitoutuneet 10.000 Euron tukeen. Sillä saamme perustarpeet hankituksi ja kun leikkaukset pääsevät taas alkuun, voimme ottaa yksityispotilaita, joiden tuotolla turvaamme jatkon. Toivomme viimeistään kesän aikana saavamme kotimaan jaksolta varat hankittua. Yritämme parhaamme myös täällä Ambomaalla Basaarimme avulla. Suomalaisryhmiä käy täällä aina silloin tällöin ja he tekevät ostoksia - pienet purot tekevät suuren virran. Aina, kun ollaan tekemisissä Jumalan antamien tehtävien kanssa kohtaamme vaikeuksia. Niinpä tämäkään varainhankintayrityksemme ei ole jäänyt sielunviholliselta huomaamatta. Se yrittää hankaloittaa toimintaamme myös kotimaassa ja käyttää apunaan yllättäviä tahoja! Mutta tämä tehtävä on Herralta saatu ja olemme vain iloisia kun huomaamme Pirun juonet. Siitä tiedämme, että olemme oikealla tiellä, ei tuo muuten olisi niin aktiivinen! Kaiken tämän keskellä rukoilemme, että kristityt voisivat enemmän toimia yhdessä. Kuppikuntalaisuus on vain este Jumalan työlle. Pelätään että yhteistyö katkaisee rahavirrat. Voi pyhä jysäys. Jos lähetystyötä tehdään rahan ehdoilla, kyse tuskin on lähetystyöstä!

Maria ja Salom, klinikkamme vastavalmistuneet nuoret odottavat kovasti Suomen matkaa. Tulemme heidän kanssaan 10. toukokuuta ja he ovat vierainamme 7 viikkoa. Kiertelemme seurakunnissa. Kurkatkaapa kotisivujemme "kalenteri"-osastoa. Seurakunnista tulee jatkuvasti enemmän pyyntöjä kuin pystymme toteuttamaan. On hienoa huomata että lähetystapahtumamme tunnetaan jo laajalti ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton. Meille sanotaan usein seurakunnissa että päivät ovat niin erilaisia mihin ovat tottuneet. Herra on antanut hyviä ideoita ja kun ne toteutetaan yhdessä seurakuntien lähetysväen kanssa, saamme siunauksen!

Maria ja Salom perustivat lauluduon. OWAMBOLAND SINGERS, Ambomaan Laulajat. He esittävät sekä perinteistä afrikkalaista musiikkia että meille suomalaisillekkin tuttuja hengellisiä sävelmiä. Suurin tapahtuma heille lienee Huittisten seurakunnan juhannusjuhla, joita olemme parhaillaan suunnittelemassa. Sinne ovat tervetulleita naapuriseurakuntalaisetkin!

Sateet ovat hellittäneet parina viime päivänä. Nytkin aurinko paistaa ja ulkona on tosi kuuma. Afrikka näyttää jälleen parastaan!

SADEAJAN AJATUKSIA

Sadekausi on täällä Afrikassa suuri siunaus. Sellaisena vuonna, jolloin ei sada, ei saada myöskään satoa ja kansa näkee nälkää. Tänä vuonna vedestä ei ole ollut pulaa; sitä on satanut jo yli kolme kuukautta ja luonto on jo liian veden peitossa. Toissavuonna täällä Ambomaalla oli myöskin suuret tulvat, viimevuosi hieman helpompi. Enää ei sade ole siunaus, se on muuttunut likipitäen kiroukseksi. Ihmisten asumukset ovat monin paikoin veden vallassa ja sittenkään kun vesi toivottavasti aikoinaan laskee, huolet eivät ole ohitse. Täällä on eräs erikoinen kalalaji: keuhkokala, joka kaivautuu kuivaksi ajaksi syvälle maan sisään ja heti kun tulee taas vettä, se ilmestyy mudasta lammikoihin. Kaloja on nyt paljon ja ne pesiytyvät veden vallassa oleviin saviasumuksiin ja turmelevat ne. Vesi tuo mukanaan myös muita ötököitä ja kävellessä pitää olla tosi varovainen ettei saa seuralaista koipiinsa. Meidän talo ja piha ovat säästyneet melko hyvin vesivaurioilta. Pihassa tosin on muutama lätäkkö mutta muuten olemme turvassa. Kotiportin edessä, ulkopuolelle on iso lammikko, joka ei kulkua haittaa mutta kun mennään päätielle, tilanne onkin jo toinen: portin edessä on vettä lähes polveen asti. Ulos pääsee kun kiikkuu aidassa ja hyppii etsien kuivaa alustaa jalalleen. Onneksi pääsen aamuisin Jarmon ja Elisen kyydissä klinikalle, säilyy jalat kuivina.

Veden paljous näkyy myös sairaalamme potilasmäärissä. Kaukaa savannilta on yksinkertaisesti mahdoton tulla jalkapatikassa. Lammikoissa saattaa olla käärmeitäkin ja kiertoteitä saattaa olla vaikeaa käyttää. Kunpa sade lakkaisi jo. Tällä kertaa sato on monin paikoin vaarassa liian veden vuoksi. Herra, armahda tätä Ambomaan kansaa. Käännä se huutamaan apua Sinulta. Kosketa tätä maata ja tee siitä oma puutarhasi!

JÄRISTYKSIÄ

Jumala puhuu jälleen! vuoden 2004 tsunami on jo liki unohdettu, samoin tulivuorituhka...mikään ei näytä muuttuneen ainakaan minun elämässäni. Nyt Jumala näki aiheelliseksi sallia uuden tsunamin. Tällä kertaa Japanissa. Olisikohan niin, että Hän jälleen muistuttaa meitä Poikansa pikaisesta paluusta. Nyt on meidän uskovaisten aika avata suumme: nämä asiat on kerrottu tapahtuvaksi Ilmestyskirjassa. Lukekaa myös David Wilkersonin kirja "Näky". Nyt on aika kertoa maailmalle, että Jumala on totta. Ei hän aiheuta tällaisia katastrofeja mutta sallii joskus niiden tapahtua ja aina tällaisella sallimisella on jokin tarkoitus. PYSÄHTYKÄÄ, HYVÄT IHMISET, JUMALALLA ON ASIAA! Ollaan valmiina kun lähtö tulee. Ei näitä asioita kannata pelätä jos on asiat kunnossa ylöspäin. Ainakin meillä Riitan kanssa asiat Jumalan kanssa on kunnossa ja tiedän että monilla ystävillämme samoin. Mennään taivaaseen niin että heilahtaa kun se aika koittaa! Ei tarvi kärvistellä helvetin lauteilla. Taivaassa on paljon mukavampaa ja elo jo täällä tarkoituksellista.
Huomenna, sunnuntaina 13 maaliskuuta asetetaan Namibian uudet piispat virkoihinsa. Tilaisuus järjestetään Ongedivan messukeskuksessa. Maan presidenttikin tulee paikalle ja turvajärjestelyt ovat sen mukaiset: jokainen syynätään metallinpaljastimilla ja paikalla pitäisi olla jo pari tuntia ennen tilaisuuden alkua. Ensin ajattelimme mennä mukaan, mutta jalkasäryt on ollutmviimepäivinä niin kovat etten pysty nyt lähtemään mihinkään. Eivätköhän he saa piispansa vihityiksi ilman meitäkin.
Sain muutama viikko sitten puhelun sairaalan sosiaalityöntekijältä. Hänen luonaan oli nuori äiti 2 kuukauden ikäisen lapsensas kanssa. Ongelma oli se että äiti ei pysty imettämään ja hän on työtön eikä ole varaa äidinmaidon vastikkeeseen. Lupasimme auttaa. Samalla saimme itsekkin apua: olimme jo pitempään harkinneet yhden lisäompelijan palkkaamista tekemään erilaisia juttuja kankaiden hukkapaloista. Tämä nuori äiti, Anna nikeltään, sanoi, ettei hän pyydä rahaa vastikkeetta vaan tarjoutui tekemään työtä. Tänään hän sitten toi näyte-erän patalappuja. Tosi persoonallisia! Hän jatkaa työtä ja maanantaina Riitta menee hänen kanssaan ostamaan ompelukoneen jotta työ sujuisi. Mallikappaleet hän ompeli tuttavansa koneella. Näin taas saimme kokea Herran avun ja vastauksen.
Tämä vuosi on Afrikan Ristin jäsenhankintavuosi. Paljon uusia jäseniä on tulltu mukaan. Liittymisohjeet löytyvät kotisivuilta kohdasta "tiedotteet".
Leena ja Kalevi Lehtisen evankelioimiskurssin järjestelyt ovat hyvällä mallilla. Toivomme, että osallistujien joukosta Herra osottaisi meille henkilön, jonka voisimme palkata omaksi evankelistaksemme, joka toimisi sekä Namibiassa että Suomessa. Rukoillaan, etä tämä henkilö löytyisi.

PRESIDENTTI TARJA NENONEN...

Tasavaltamme presidentti vieraili Namibiassa parikymmenhenkisen seurueensa kanssa. Olimme mukana vastaanottamassa häntä Sairaalamme pihamaalla. Ennen Onandjokwelle tuloa hän vieraili Oshigambon koulussa, joka sijaitsee meiltä Oniipasta parikymmentä kilometria pohjoiseen. Koulu on suomalaisten perustama ja siellä on ollut opettajana mm. Ulla Nenonen, rakastettu kuku, jonka lähes jokainen tuntee Ambomaalla ja joka on juuri nyt palaamassa Suomeen ansaittuja eläkepäiviä viettämään 50 vuotta kestäneen lähetystyöjaksonsa päätyttyä täällä Namibiassa. Ulla on täällä ihan oikeasti julkkis...niinpä presidentin vieraillessa Oshigambossa paikallisten isäntien tervetulopuhe alkoi: "...presidentti Tarja NENONEN...". No, kerrankos sitä sattuu, että nimet sekoaa. Presidentti oli hieman hymyillyt mutta ymmärsi varmasti erehdyksen tullessaan Oshigambosta Onandjokwen sairaalaan; olimme koko valtuuskunta ja paljon muutakin väkeä häntä vastassa ja kun musta Toyota kurvasi A-talon portille oli Ulla ensimmäisenä vastaanottamassa presidenttiä toivottaen tervetulleeksi ja nän kertoi samalla työhistoriastaan Namibiassa. Vasta sitten me muut tervehdimme presidenttiä. Tämä oli hieno oivallus! Paras henkilö tehtävään oli juuri Ulla. Halonenkin ilahtui Ullan tervetulotoivotuksesta ja pyysi Ullan vierelleen koko kierroksen ajaksi.
Ulla Nenonen on tullut meille hyvin rakkaaksi ystäväksi täällä Ambomaalla. Aina, kun hän on tullut Opuwosta tänne Oniipaan olemme istahtaneet kahvikupposen ääreen. Ullasta huokuu syvä rakkaus tätä maata kohtaan ja hän jättää meille henkisen perinnön, jota tulemme vaalimaan huolella: evankeliumi tulee saarnata kaikille kansoille! Omalta osaltamme olemme tien alussa kun Kalevi ja Leena Lehtinen tulevat laittamaan hankkeen alulle heinäkuussa. Rukoilemme, että Jumala osoittaisi evankelioimiskurssilaisten joukosta henkilön, josta tulisi evankelista myöskin Suomeen. Suomalaiset toivat tänne aikoinaan kristinuskon, nyt on Namibialaisten vuoro auttaa meitä ja keskusteluissani kirkon työntekijöiden kanssa he ovat siihen valmiita. Namibialaisia kauhistuttaa Suomen kirkon tila eivätkä ole uskoa piispojen viimeistä tempausta kehoittaa rukoushetkien pitämiseen homosuhteiden puolesta. Saas nähdä kuinka hommassa käy: Tansanian kirkko on jo päättänyt ettei tee yhteistyötä enää sellaisten kirkkojen kanssa, jotka hyväksyvät homoliitot. Epävirallisissa keskusteluissa täällä on tullut esille sama mahdollisuus Namibian kirkon kohdalla. Suomen kirkko on ottanut ensimmäisen askeleen kohti Sodomaa piispojen johdolla. Täällä Namibiassa on jo nyt joitakin yksittäisiä pappeja, jotka olisivat valmiit harkitsemaan yhteistyön lopettamista. Uskon, että Namibiankin kirkko tulee kohta ottamaan kantaa asiaan. Kuinkas sitten käy suomalaisten kirkon virallisten lähetysjärjestöjen. Onhan sieltä suunnasta kuulunut jo homopositiivisiakin kannanottoja. Kiitos Jumalan, myös Raamatun mukaisia kannanottoja on kuulunut. Nyt olisi kirkon lähetysjärjestöjen aika ilmoittaa selkeästi virallinen kantansa ja niiden, jotka ovat Raamatun mukaisella kannalla tulisi harkita asemaansa kirkon virallisena järjestönä. Ilman kirkollistakin statusta on mahdollista toimia eikä silloin tarvitse kuunnella piispojen ja muidenkaan johtajien harhaoppeja. Nyt kaikki kristityt esirukousrintamaan! Olemme aloittaneen täällä Ambomaalla rukouspiirin tulevan evankelioimiskurssin ja Suomen kirkon puolesta. Piiriimme kuuluu muutamia pappeja meidän lisäksemme. Tulemme rukoilemaan joka tiistai klo 17.30, että Jumala siunaisi kurssin ja koskettaisi suomen kirkkoa ja sen piispoja, jotta tämänhetkinen luopumuksen tila saisi palautua elävän Jumalan Sanan noudattamiseen. Liittykää ystävät mukaan rukouspiiriimme joka tiistai klo 17.30 siellä, missä kukin olette. Laittakaa vaikka tekstiviesti rukouspiirin aikana (+264 81 359 4080) niin tiedämme, että olette mukana. Annetaan ajatuksen levitä ympäri maailmaa ja saamme nähdä, että Herra kuulee rukoiksemme!

APOSTOLIN KYYTIÄ...

Pari viikkoa on vierähtänyt tämänkertaista Ambomaan jaksoamme. Sadekausi on pahimmillaan; esim. eilisiltana oli mielettömin ukkosmyrsky missä olen koskaan ollut. Salamat valaisivat koko taivaan kannen puolen tunnin ajan ja vettä tuli enemmän kuin taivaalta mahtuu. Pihamiehemme Augustuksen kotona oli ainakin yksi savimaja hajonnut, me onneksi säästyimme tuhoilta.
Eilen olimme Engelassa neuvottelemassa Leena ja Kalevi Lehtisen evankelioimiskurssiin liittyvistä asioista. Hehän tulevat tänne Afrikan Ristin lähetteinä heinäkuun puolivälissä. Asiat alkavat olla kokolailla jo järjestyksessä. Rukoillaan Lehtisille terveyttä ja voimia vetää kurssi, jolle osallistuu 80 ELCIN:in pappia.
Hankkeellamme, Okumona Ambomaalla on yksi suuri puute: meillä ei ole autoa täällä Ambomaalla. Saamme kyllä vuokrata kirkolta vanhaa Toyota Venturea, mutta useimmiten, kun sitä tarvisimme se on joko ajossa tai rikki. Nyt käytämme paljon taksia ja aamuisin pääsen klinikalle Lehtisen Jarmon ja Elisen kyydissä. Käveleminen ja myöskin muu liikkuminen on edelleen vaikeaa: pari vuotta sitten saamani hermovauriot jaloissa pitävät minua nöyränä. Maria ja Salom ovat onneksi jo täysammattilaisia, joten itse olen paljolti suunnittelu- ja kirjoitushommissa sekä neuvonantajana. Kaikki fyysinen työ on mahdotonta kipujen vuoksi. Omankin liikkumiseni vuoksi auto olisi välttämätön.Voi olla, että joku haluaisi tulla mukaan autonhankintatalkoisiin...Se on mahdollista esim. ostamalla "OKUMONA-TAULU", bushmann-aiheinen Swakopmundin slummissa maalattu taulu. Osallistua voi maksamalla haluamansa hinnan tilille Afrikan Risti ry, 566006-273155. Viestiksi "OKUMONALLE AUTO" ja omat yhteystiedot. Taulut postitetaan toukokuun puolivälissä kun palaamme kesäksi kotimaan jaksolle. Tuolloin mukanamme ovat klinikalta Maria ja Salom. He ovat Suomessa kesäkuun loppuun asti ja kiertelemme heidän kanssaan seurakunnissa mm. ripareilla pitämässä lähetystunteja. He ovat mukana myös Huittisissa seurakunnan juhannusjuhlilla.
Riitta on aloittelemassa sairaalassa pitkäaikaispotilaiden aktiviteetti-hanketta. Aloite tuli sairaalalta ja Riitta innostui asiasta. Potilailla teetetään erilaisia käsitöitä, joita sitten ostamme heiltä ja tuomme Suomeen Africa-Basaariin myyntiin. Uuden kesämalliston suunnittelu ja valmistuskin on päässyt alkuun ompelimolla. Riitalla on silmää ja taitoa luoda uutta mallistoa! Olen ylpeä hänestä!
Presidentti Tarja Halonen tulee vierailulle Namibiaan ensi viikolla. Hän tulee tutustumaan myös Onandjokwen sairaalaan. Hänellä on kiireinen aikataulu; sairaalalle liikeneen vain 45 min. Olemme Lehtisten kanssa "valtuuskunnassa", joka tapaa Halosen.
Halonen näkee täällä sairaalalla vain osan koko siitä suuresta haasteesta, joka on parhaillaan menossa olevalla remonttiprojektilla. Täällä on paljon työtä monilla sektoreilla. Olemme iloisia, että omalta osaltamme voimme olla mukana tässä kehitysyhteistyössä lähetystehtävämme ohella.