tiistai 17. tammikuuta 2012

LÄHTÖ ON LÄHELLÄ...

Taas alkaa maa polttaa jalkojen alla - paluu Namibiaan lähestyy. Vaikkakin tällainen jatkuva matkustelu on voimia kuluttavaa, on siinä omat hyvätkin puolensa. Kun kulkee maapallon toiselta puolelta toiselle pari kertaa vuodessa, pysyy nöyränä. Se koettelee taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti, mutta pakottaa ajattelemaan mitä seurakunnissa kotimaan jaksojen aikana puhuu. Ero Namibian ja Suomen välillä on niin huikea että joskus huimaa. Mitä se merkitsee meille, joilla on koti kahdessa maassa.? Omaan rajallisuuteen törmää koko ajan. Kun on Suomessa on ikävä Namibiaan ja päinvastoin. Kummassakin maassa on rakkaita ystäviä ja omat sitoumuksensa. Suurin haaste on kotimaan jaksoilla varainhankinta. Onneksi olemme nyt saaneet siihen hommaan pätevää apua...kiitos Sirpa ja monet muutkin ystävät ja seurakunnat. Odotamme asioiden kehittymnistä siihen suuntaan että voimme itse vähentää matkailua ja viettää pidempiä aikoja Namibiassa. Yhteispelillä se onnistuu. Paljon uusia jäseniä on liittynyt Afrikan Ristiin. Olemme iloisia että näin moni on löytänyt konkreettisen tavan olla mukana lähetystyössä.


Palasimme juuri Jämijärveltä. Lähdimme puolilta päivin ja palasimme puolilta öin. Saimme viettää antoisan illan Jämijärven seurakunnassa. Kirsti Yli-Rämi, lähetyssihteeri oli yhdessä Aune Ahtolan kanssa järjestäneet Afrikan Risti lähetysillan. Olimme tasan vuosi sitten samassa paikassa ja silloinkin koimme samaa yhteyttä jämijärveläisten kanssa! Yhteinen usko ja lähetystehtävä yhdistävät. Näissä hommissa oppii arvostamaan yhteistyötä. Voi, kumpa se ymmärrettäisiin laajemminkin kristillisissä piireissä! Ollaan yhteisellä asialla ja varmasti Jumalakin toivoo että voisimme olla yhtä, me, jotka olemme saaneet kutsun toteuttaa lähetyskäskyä. Siis kaikki me kristityt. Me kaikki olemme kutsutut. Viedään siis Sanaa eteenpäin yhdessä, unohtaen kuppikuntien rajat. En usko että Kristuksellekaan on mitään sitä vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti