KIITOS PAULI

Laukkasen Pauli, tahdon kiittää Sinua. Ensinnäkin kiitän siitä, että olet nyt meidän, ystävyydestäsi osallisiksi päässeiden edustajana Taivaassa. Toiseksi kiitän Sinua siitä lähetysinnosta, jonka annoit minulle monta vuosikymmentä sitten Päiväkummun lähetysleirillä. Tapasimme silloin ensi kertaa - säilyit mielessäni aina siihen asti, kun tapasimme viimeisen kerran maan päällä, viime helmikuussa Päiväkummun miestenpäivillä. Olit jälleen mies paikallaan, tulit kertomaan meille Jumalan rakkaudesta lyhyellä varoitusajalla Kankaan Sepon "tuuraajana". Miestenpäivien jälkeen olimme muutamia kertoja yhteydessä. Kerroit treenaavasi Namibian hiihtomestaruuskilpailuihin, jotka pidetään Oniipassa Onandjokwen sairaaloan 100-vuotisjuhlien yhteydessä silmäklinikan tukemiseksi - Okumona Ambomaan siipien suojassa. Haastoit Holopaisen Raimon kisaan. Kuinka ihailenkaan teitä kahta sankaria. Sinä olet nyt jo päässyt Ylempiin joukkueisiin.
Olen varma, että en koskaan unohda viimeistä puheluasi minulle. Soitit elokuu 21. päivänä. Olimme juuri lähdössä Riitta-vaimoni kanssa Oulun hiippakunnan läketysjuhlilta Kokkolasta. Äänesi oli väsynyt kun kerroit sairastuneesi haimasyöpään. Valittelit sitä, että et voi tulla mukaan parin viikon kuluttua Päiväkummun miestenpäiville. Sanoit "kerro pojille terveisiä ja toivon, että he hyväksyvät tämän syyn...en voi osallistua miestenpäiville..." Tuo oli syy, jonka me tänne vielä jääneet veljesi kernaasti hyväksymme poissaolosi syyksi; olethan nyt edustajamme Taivaassa. Pauli, siunaamme muistoasi ja jo etukäteen iloitsemma siitä hetkestä, kun tapaamme Taivaallisilla miestenpäivillä! Ja kyllähän siellä vietetään naistenpäiviäkin, yhdessä koko Kristukseen uskonut seurakunta iloitsee lupausten täyttymyksestä. Siellä ei enää kysellä, mihin kuppikuntaan olet kuulunut, ei lasketa arvoja rahassa...ollaan yhtä, kuten mekin täällä maanpäällä olimme. Kerro terveisemme Kristukselle. Kiitä Häntä sovitustyöstä ja kerro, että täältä tullaan enempi tai vähempi nuutuneina, mutta tullaan varmasti!
.........
Riitan ja minun tämänkertainen kotimaan jakso alkaa olla lopuillaan. Ensiviikon torstaina, syyskuun yhdeksäntenä lennämme takaisin toiseen kotimaahamme Namibiaan. Saimme juurim tiedon, että työluvat ovat kunnossa ja kotimmekin siellä Oniipassa on valmiina vastaanottamaan meidät takaisin.
Saimme järjestää yhdessä Mikkelin Tuomiokirkkoseurakunnan ja Keski-Lahden seurakutien kanssa "Menkää ja tehkää" -tapahtumat, jotka huipentuivat Pekka Simojoen "Auta Namibiaa näkemään" -konsertteihin. Oli taas hienoa olla mukana inostuneiden ja osaavien lähetysammattilaisten kanssa tekemässä uudenlaista lähetystapahtumaa. Paljon on vielä hiomisen varaa. Toivomme, että saamme ensivuonnakin olla näissä seurakunnissa jo hieman kokeneimpina mukana.
Juuri ennen Namibiaan paluutamme saan olla vielä Päiväkummussa - miestenpäivillä. Tiukan kesätyörupeaman jälkeen on autuasta vetää perjantai-iltana verrarit ja Reinot jalkaan ja paneutua suomalaisen miehen sielunmaisemaan Kankaan Sepon johdolla. Erityisesti iloitsen, että 86-vuotias isäni osallistuu lauantai-illan tilaisuuteen.
Tulemme jatkamaan työtämme Herran hallussa. Syksy näyttää, millaiseksi kotimaan työmme muodostuu jatkossa. Joka tapauksessa olemme kiitollisia niistä lukuisista seurakunnista, jotka kutsuvat meitä yhteistyöhön. Kristittyjen yhteys on kantava voima työssämme.