Kiitos Kainuu! Oli suuri siunaus saada vierailla siellä pitkästä aikaa ja kokea uskon yhteyttä! Antakaa palaa edelleenkin, Kristus on kanssanne!
Ajelimme Sastamalasta Halsuan kautta ensin Paltamoon, joka otti meidät vastaan vanhoine muistoineen. Usein olen saanut vierailla siellä ja kokea siunausta. Oli hyvä tavata taas vanhoja tuttuja ja rakentua yhteisestä uskosta.
Paltamon uskovaiset ystäväni ovat antaneet minulle aina uskoa ja luottamusta Jumalaan. Monet siellä rukoilevat puolestani ja myöskin itse saan muistaa heitä Herran edessä.
Mäkelän Matti, Ristijärven emeritus kirkkoherra viettää eläkepäiviään Suomussalmella. Matti oli mukana Namibian kiertomatkallamme ja nyt saimme Riittan kanssa yöpyä hänen luonaan. Jos joku on Jumalan mies, niin se on Mäkelän Matti! Matti oli mukana seurakuntatalolla lähetysillassa ja Jumala, seurakunnan kirkkoherra vaimoineen sekä lukuisa seurakuntaväki saivat hoitaa meitä! Kun saa kokea jotain sellaista yhteyttä Kristuksessa kuin saimme kokea Ämmänsaaressa, menee sanattomaksi...Jumala sitä seurakuntaa siunatkoon!
Ristijärvellä saimme vierailla seurakuntakodilla tuttujen lähetysystävien tilaisuudessa. Seijaa ja Unskia Jumala on saanut käyttää jo vuosia. Heidän kuuliaisuutensa kantaa hedelmää. Kristus on läsnä Ristijärven seurakunnassa.
Kuopiossa saimme yöpyä Eliina ja Tasi Heinosen kodissa. Siitä kodista on muodostunet meille keidas, jossa saamme ohikulkumatkoillamme poiketa kokemassa Herran hömppänöiden yhteyttä! Kiitos Eliina ja Tasi Ystävyydestänne!
Kuopion Lähetyskauppa Vakassa saimme vierailla Ambo-Basaarimme kanssa ja tavata siellä mm. Ambomaan lähetti Kalle Syrjän vaimoineen. Ja monia muita, joille saimme kertoa Jumalamme johdatuksesta ja vaihtaa ajatuksiamme ja vanhoja muistoja.
Vuoden toinen kohokohta oli miestenpäivät Päiväkummussa kuun vaihteessa. Seppo Kankaan, sen evp. kenttäkapiaisrovastin piti tulla kertomaan meille, ukoille, miten olla Jumalan kanssa, vaan hänpä, siis Seppo, sairastui lentsuun. Pauli Laukkanen, entinen Ambomaan lähetti otti haasteen vastaan ja oli seurassamme jakamassa sitä armoa, mitä oli itse saanut Jumalalta. Ihme ukko, 79 v. ilmoittautui heti ensi syyskuussa pidettäviin Namibian hiihtomestar
uuskilpailuihinkin! (lisää myöh. http://www.okumona.fi/). Noilla miestenpäivillä saimme kokea Jumalan läsnäoloa.
Viimeinen keikkamme ennen Ambomaan kesään paluuta oli Raumalla Lähetysseuran teemapäivä 4. helmikuuta. Väkeä oli PALJON. Ambo-Basaari ja AMBO-FASHION -muotinäytös vetivät porukkaa! SANA oli läsnä ja saimme iloita yhteisestä uskostamme. Herra elää ja vaikuttaa!
Ystävät, rukoilkaa puolestamme. Syyskausi Ambomaalla tuo valtavia uusia haasteita joihin lähdemme taas taskut tyhjnä mutta sielu pullollaan armahtavan Jumalan käsittämätöntä armoa. Piste.
Tiistaina 9. helmikuuta lennämme takaisin Namibiaan ja palaamme kotimaahan kesäksi. Kesä on toiminnan aikaa. Paavo Ruotsalainen, Viestiveljet ja Simojoki pitävät meitä tien päällä. Ja tietysti palava into viedä Jumalan Sanaa eteenpäin.
Pidetään yhteyttä ystävät!
perjantai 5. helmikuuta 2010
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
JALAT LUMESSA - MIELI AURINGOSSA...
Joulu tuli ja meni. Saimme viettää sen äiti-Kertun ja isä-Taunon luona Hallissa. Äiti sairastaa Alzheimerin tautia, mutta jaksoi olla koko joulun ajan "läsnä". Mieli virkistyi heidän seurassaan. Uskovat vanhemmat ovat parasta, mitä lapselle voi tapahtua!
Alatalkkarin Anna-Maija, Ama, tuurasi silmäklinikalla kahden kuukauden ajan. Hän oli siellä jo toista kertaa. On hyvä, kun on hänenlaisensa kollega ja ystävä, jolle voi uskoa silmäklinikan hoitamisen kun itse on kotimaassa. Miehensä Pertti matkusti joulun ajaksi Aman luo ja he palasivat kotimaahan uudenvuoden aattona. Ama asusteli Ambomaan kodissamme ja hoiteli pihaa ja taloa. Musta ystävämme Laina Kivelä jäi hoitamaan taloa tammikuun ajaksi. Itse palaamme Namibiaan helmikuun alussa.
Lehtisen Elise ja Jarmo piipahtivat kotimaassa joulua juhlimassa parin viikon ajan. He palasivat Ambomaalle jo 10. tammikuuta.
Joulun jälkeen saimme vierailla Ylöjärvellä, Sulkavalla ja Korsossa lähetystapahtumien merkeissä. Kiitos kaikille ystäville näissäkin seurakunnissa!
Olimme suunnitelleen yhteiskristillistä lähetystapahtumaa pohjanmaalla erään paikkakunnan ev.lut.-, helluntai- ja vapaakirkon kanssa. Uskoimme kaiken onnistuvan, kunnes tuli seinä vastaan ja jäimme suremaan jälleen sitä tosiasiaa, että kristittyjen todellinen yhteys ei näytä toteutuvan. Olemme törmänneet samaan esteeseen aiemminkin. Viime kesänä, kun suunnittelimme eräällä paikkakunnalla ev.lut.- ja helluntaiseurakunnan yhteistä lähetystilaisuutta, kirkkoherra ilmoitti, että "opilliset eroavaisuudet helluntailaisten kanssa ovat niin suuret, että yhteistyömahdollisuutta ei ole". Olivat oikein palaveeranneet pappien kesken asiasta. HALOO! Missä mennään? Taivaassa ei ole osastoja eri seurakunnille! Olen usein verrannut tilannetta urheilijoihin: ei pituushyppääjä sano keihään heittäjälle, että sinä et ole oikeasti urheilija, kun et hyppää pituutta. Kyllä kumpikin harjoittelevat omissa porukoissaan, mutta pitävät silti yhteisiä kisoja ja tähtäävät samoihin olympialaisiin. Siellä asutaan samassa hotellissa ja aterioidaan yhdessä. Ollaan yhtä joukkuetta. Mutta me kristityt olemme niin suvaitsemattomia, että edes ehtoollisyhteyttä eri seurakuntien kesken ei ole. Ei Kristus, ehtoollista asettaessaan eritellyt, kenelle sen asetti. Ei. Kyllä Hän tarkoitti sen omaksi muistoateriakseen ilman eroittavia raja-aitoja. Kaikki teologiset selittelyt tätä vastaan ovat keksittyjä, Raamatun vastaisia. Kristus on yksi ja yhteinen. Eräs lähetystyöntekijä kertoi omalla työalallaan todellisesta yhteydestä: siellä luterilaiset ja helluntailaiset lähetit viettivät yhteisiä ehtoollisia. Mukana oli myös paikallisia kristittyjä. Tärkeintä oli, että oltiin yhdessä, uskovina, Kristuksen asettamalla aterialla. Vaan kuinkas kävikään; erään lähetin työkauden lopussa, kotimaahan paluun lähestyessä tämä sanoi, että "ei sitten puhuta kotimaassa näistä yhteisistä ehtoollisenvietoista mitään, ettei tule vaikeuksia". Voi pyhä jysäys. Todellista kristittyjen yhteyttä eri kirkkokuntien välillä ei voi olla ennen kuin ehtoollisyhteys toimii. Se, joka kieltää kristityltä lähimmäiseltään ehtoollisyhteyden, tuomitsee ja kieltää samalla tämän uskon aitouden. Eri kristillisten kirkkokuntien välisen ehtoollisyhteyden kieltävät henkilöt perustelevat asiaa keksityillä syillä, joiden tarkoituksena on korostaa omaa erinomaisuuttaan. Kuinkas Kristus itse sanookaan:"sitä, joka tulee minun luokseni minä en heitä ulos". Ystävät, rukoillaan, että me kristityt löytäisimme todellisen yhteyden. Aikaa on vähän. Jeesus tulee millä hetkellä tahansa. Kuka meistä on se, joka erittelee Taivaaseen lähtijät. Ei kukaan meistä, se on Jumalan tehtävä ja Hän on armollisempi kuin me kuppikunnissamme. Hän näkee sydämiin. Toivotaan, ettei suvaitsemattomuutemme toisiamme kohtaan tule esteeksi...
Miksikö vuodattelen julkisesti blogissani näitä asioita? Siksi, että tiedän Jumalan Hengen voivan vaikuttaa siihen, että erilaisista ajatuksistamme huolimatta voimme rukoilla toistemme ja yhteisten asioiden puolesta. Asioista täytyy voida puhua niiden oikeilla nimillä, toinen toistamme kunnioittaen.
Vielä ennen Afrikkaan paluutamme teemme Kainuun kierroksen. Paltamo, Suomussalmi ja Ristijärvi ovat etappeja ja paluumatkalla saamme vierailla Kuopiossa Lähetyskauppa Vakassa Ambo-Basaarin myötä. Helmikuun 4. päivä on vielä yksi tilaisuus, Lähetysseuran teemapäivä Raumalla. Lähetysseuran kotimaan työn johtaja Markku Lainekkin on mukana. Vielä emme ole varanneet lippuja mutta pyrimme pääsemään ilmaan heti Rauman tapahtuman jälkeen.
Alatalkkarin Anna-Maija, Ama, tuurasi silmäklinikalla kahden kuukauden ajan. Hän oli siellä jo toista kertaa. On hyvä, kun on hänenlaisensa kollega ja ystävä, jolle voi uskoa silmäklinikan hoitamisen kun itse on kotimaassa. Miehensä Pertti matkusti joulun ajaksi Aman luo ja he palasivat kotimaahan uudenvuoden aattona. Ama asusteli Ambomaan kodissamme ja hoiteli pihaa ja taloa. Musta ystävämme Laina Kivelä jäi hoitamaan taloa tammikuun ajaksi. Itse palaamme Namibiaan helmikuun alussa.
Lehtisen Elise ja Jarmo piipahtivat kotimaassa joulua juhlimassa parin viikon ajan. He palasivat Ambomaalle jo 10. tammikuuta.
Joulun jälkeen saimme vierailla Ylöjärvellä, Sulkavalla ja Korsossa lähetystapahtumien merkeissä. Kiitos kaikille ystäville näissäkin seurakunnissa!
Olimme suunnitelleen yhteiskristillistä lähetystapahtumaa pohjanmaalla erään paikkakunnan ev.lut.-, helluntai- ja vapaakirkon kanssa. Uskoimme kaiken onnistuvan, kunnes tuli seinä vastaan ja jäimme suremaan jälleen sitä tosiasiaa, että kristittyjen todellinen yhteys ei näytä toteutuvan. Olemme törmänneet samaan esteeseen aiemminkin. Viime kesänä, kun suunnittelimme eräällä paikkakunnalla ev.lut.- ja helluntaiseurakunnan yhteistä lähetystilaisuutta, kirkkoherra ilmoitti, että "opilliset eroavaisuudet helluntailaisten kanssa ovat niin suuret, että yhteistyömahdollisuutta ei ole". Olivat oikein palaveeranneet pappien kesken asiasta. HALOO! Missä mennään? Taivaassa ei ole osastoja eri seurakunnille! Olen usein verrannut tilannetta urheilijoihin: ei pituushyppääjä sano keihään heittäjälle, että sinä et ole oikeasti urheilija, kun et hyppää pituutta. Kyllä kumpikin harjoittelevat omissa porukoissaan, mutta pitävät silti yhteisiä kisoja ja tähtäävät samoihin olympialaisiin. Siellä asutaan samassa hotellissa ja aterioidaan yhdessä. Ollaan yhtä joukkuetta. Mutta me kristityt olemme niin suvaitsemattomia, että edes ehtoollisyhteyttä eri seurakuntien kesken ei ole. Ei Kristus, ehtoollista asettaessaan eritellyt, kenelle sen asetti. Ei. Kyllä Hän tarkoitti sen omaksi muistoateriakseen ilman eroittavia raja-aitoja. Kaikki teologiset selittelyt tätä vastaan ovat keksittyjä, Raamatun vastaisia. Kristus on yksi ja yhteinen. Eräs lähetystyöntekijä kertoi omalla työalallaan todellisesta yhteydestä: siellä luterilaiset ja helluntailaiset lähetit viettivät yhteisiä ehtoollisia. Mukana oli myös paikallisia kristittyjä. Tärkeintä oli, että oltiin yhdessä, uskovina, Kristuksen asettamalla aterialla. Vaan kuinkas kävikään; erään lähetin työkauden lopussa, kotimaahan paluun lähestyessä tämä sanoi, että "ei sitten puhuta kotimaassa näistä yhteisistä ehtoollisenvietoista mitään, ettei tule vaikeuksia". Voi pyhä jysäys. Todellista kristittyjen yhteyttä eri kirkkokuntien välillä ei voi olla ennen kuin ehtoollisyhteys toimii. Se, joka kieltää kristityltä lähimmäiseltään ehtoollisyhteyden, tuomitsee ja kieltää samalla tämän uskon aitouden. Eri kristillisten kirkkokuntien välisen ehtoollisyhteyden kieltävät henkilöt perustelevat asiaa keksityillä syillä, joiden tarkoituksena on korostaa omaa erinomaisuuttaan. Kuinkas Kristus itse sanookaan:"sitä, joka tulee minun luokseni minä en heitä ulos". Ystävät, rukoillaan, että me kristityt löytäisimme todellisen yhteyden. Aikaa on vähän. Jeesus tulee millä hetkellä tahansa. Kuka meistä on se, joka erittelee Taivaaseen lähtijät. Ei kukaan meistä, se on Jumalan tehtävä ja Hän on armollisempi kuin me kuppikunnissamme. Hän näkee sydämiin. Toivotaan, ettei suvaitsemattomuutemme toisiamme kohtaan tule esteeksi...
Miksikö vuodattelen julkisesti blogissani näitä asioita? Siksi, että tiedän Jumalan Hengen voivan vaikuttaa siihen, että erilaisista ajatuksistamme huolimatta voimme rukoilla toistemme ja yhteisten asioiden puolesta. Asioista täytyy voida puhua niiden oikeilla nimillä, toinen toistamme kunnioittaen.
Vielä ennen Afrikkaan paluutamme teemme Kainuun kierroksen. Paltamo, Suomussalmi ja Ristijärvi ovat etappeja ja paluumatkalla saamme vierailla Kuopiossa Lähetyskauppa Vakassa Ambo-Basaarin myötä. Helmikuun 4. päivä on vielä yksi tilaisuus, Lähetysseuran teemapäivä Raumalla. Lähetysseuran kotimaan työn johtaja Markku Lainekkin on mukana. Vielä emme ole varanneet lippuja mutta pyrimme pääsemään ilmaan heti Rauman tapahtuman jälkeen.
maanantai 21. joulukuuta 2009
JOULUA JA NAMIBIAAN PALUUTA ODOTELLESSA
Kuukausi on jo kulunut kotimaassa. Olimme Riitan kanssa kovin väsyneitä Namibiasta palattuamme, olihan takana työntäyteinen jakso Ambomaalla ja sitä edelsi reipastempoinen kesä kotimaassa.
Heti palattuamme suunnistimme Kokkolan suomalaiseen seurakuntaan lähetyspäivää pitämään. Samalla piipahdettiin Riitan äidin luona Halsualla. Tampereen seurakuntien perinteiset joulumyyjäiset oli seurakuntien talolla, Ambo-Basaari otti osaa kekkereihin! Saimme vierailla myös Jämsän ja Mänttä-Vilppulan seurakunnissa ja Hervannan seurakunnan lähetyskahviossa kauppakeskus Duossa. Keikyän lähetysväki piti myyjäisiä 12. päivänä ja saimme olla sielläkin mukana.
Päiväkummun joulujuhla oli jälleen elämys; ehtoollisen vietto Riihikirkossa aloitti juhlimisen. Lounas oli runsas ja herkullinen. Varsinaisen juhlan ohjelmasta vastasi Tampereen hiippakunnan lähetystoimisto. Tapasimme ensimmäistä kertaa myös Kummun uuden toiminnanjohtajan, Seppo Rinteen.
Olimme Ambo-Basaarin kanssa myös Karkun Evankelisella Opistolla, missä oli Afrikkalainen Messu, Pekka Simojoen johtamana. Jälleen kerran havaitsimme, että kirkonkin saa täyteen kuulijoita, kun ohjelma noudattelee tätä päivää. Melko harvassa on se joukko, joka tavallisessa messussa jaksaa viikosta toiseen istua. Kirkko on yksinkertaisesti kankea muutosvastainen laitos! Onneksi siellä on kuitenkin yksilöitä, jotka ymmärtävät, ettei perinne pelasta ketään. On tärkeää lähestyä tämän päivän ihmisiä tavalla, joka heidät tavoittaa!
Kotona Sastamalassa aloitimme pikkuhiljaa mummonmökkimme remonttia. Salkon Seppo ja Marja-Liisa olivat ulko-ovitalkoissa, vaihdoimme uuden hienon Tiivin vanhan risan tilalle. Samalla Marja-Liisa teki meille keittiösuunnitelman, joka toteutetaan ensi kesänä. Silloin onkin melkoinen hyörinä, kun sahat ja vasarat ahkeroivat tontillamme. Anu ja Ossi lupautuivat tekemään uuden pihasuunnitelman ja myös toteuttavat sen. Suunnitelmia on niin paljon, ettei kaikki varmasti mahdu 1000 neliön tontille - no laitetaan sit kerrospiha!
Joulua vietämme Hallissa, äiti-Kertun ja isä-Taunon luona. Tammikuu on melko täynnä seurakuntavierailuja. Viimeisenä viikonloppuna on Päiväkummun miestenpäivät ja kohta helmikuun alussa lennämme toiseen kotimaahamme Namibiaan. Sieltä palaamme toukokuun lopulla kesäksi kotimaahan.
Nyt annetaan pakkasen purra, Namibiassa tällä hetkellä liki 60 astetta lämpimämpää kuin täällä!
Heti palattuamme suunnistimme Kokkolan suomalaiseen seurakuntaan lähetyspäivää pitämään. Samalla piipahdettiin Riitan äidin luona Halsualla. Tampereen seurakuntien perinteiset joulumyyjäiset oli seurakuntien talolla, Ambo-Basaari otti osaa kekkereihin! Saimme vierailla myös Jämsän ja Mänttä-Vilppulan seurakunnissa ja Hervannan seurakunnan lähetyskahviossa kauppakeskus Duossa. Keikyän lähetysväki piti myyjäisiä 12. päivänä ja saimme olla sielläkin mukana.
Päiväkummun joulujuhla oli jälleen elämys; ehtoollisen vietto Riihikirkossa aloitti juhlimisen. Lounas oli runsas ja herkullinen. Varsinaisen juhlan ohjelmasta vastasi Tampereen hiippakunnan lähetystoimisto. Tapasimme ensimmäistä kertaa myös Kummun uuden toiminnanjohtajan, Seppo Rinteen.
Olimme Ambo-Basaarin kanssa myös Karkun Evankelisella Opistolla, missä oli Afrikkalainen Messu, Pekka Simojoen johtamana. Jälleen kerran havaitsimme, että kirkonkin saa täyteen kuulijoita, kun ohjelma noudattelee tätä päivää. Melko harvassa on se joukko, joka tavallisessa messussa jaksaa viikosta toiseen istua. Kirkko on yksinkertaisesti kankea muutosvastainen laitos! Onneksi siellä on kuitenkin yksilöitä, jotka ymmärtävät, ettei perinne pelasta ketään. On tärkeää lähestyä tämän päivän ihmisiä tavalla, joka heidät tavoittaa!
Kotona Sastamalassa aloitimme pikkuhiljaa mummonmökkimme remonttia. Salkon Seppo ja Marja-Liisa olivat ulko-ovitalkoissa, vaihdoimme uuden hienon Tiivin vanhan risan tilalle. Samalla Marja-Liisa teki meille keittiösuunnitelman, joka toteutetaan ensi kesänä. Silloin onkin melkoinen hyörinä, kun sahat ja vasarat ahkeroivat tontillamme. Anu ja Ossi lupautuivat tekemään uuden pihasuunnitelman ja myös toteuttavat sen. Suunnitelmia on niin paljon, ettei kaikki varmasti mahdu 1000 neliön tontille - no laitetaan sit kerrospiha!
Joulua vietämme Hallissa, äiti-Kertun ja isä-Taunon luona. Tammikuu on melko täynnä seurakuntavierailuja. Viimeisenä viikonloppuna on Päiväkummun miestenpäivät ja kohta helmikuun alussa lennämme toiseen kotimaahamme Namibiaan. Sieltä palaamme toukokuun lopulla kesäksi kotimaahan.
Nyt annetaan pakkasen purra, Namibiassa tällä hetkellä liki 60 astetta lämpimämpää kuin täällä!
maanantai 7. joulukuuta 2009
KOTIMAASSA JÄLLEEN
Afrikan helteestä Suomen talveen!
Palasimme marraskuun 12. päivä Ambomaalta Johannesburgin ja Lontoon kautta joulun viettoon kotimaahan. Paluu Namibiaan on helmikuun alussa. Kohtapa kerromme lisää Ambomaan uutisia!
Palasimme marraskuun 12. päivä Ambomaalta Johannesburgin ja Lontoon kautta joulun viettoon kotimaahan. Paluu Namibiaan on helmikuun alussa. Kohtapa kerromme lisää Ambomaan uutisia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)