AFRIKAN RISTI-lähetystyötä ylitse rajojen

SIUNATTUA MIESENERGIAA...

2012-01-23T10:39:00.000-08:00

Terveisiä Päiväkummusta! Viime viikonloppuna siellä oli perinteiset miestenpäivät. Minulle ne päivien vetäjänä olivat viimeiset; vetovastuu palaa Lähetysseuralle jo seuraavien päivien kohdalla lokakuussa. Olen kiitollinen niistä siunatuista vuosista, joina sain olla suunnittelemassa ja vastaamassa noista viikonlopuista! Päätösmessussa sain veljiltä siunauksen Riihikirkon alttarilla yhdessä Hankelan Jussin kanssa. Jussi on mukana seuraavien miestenpäivien suunnittelutoimikunnassa. Viestikapula siirtyi ukolta ukolle Jumalan kasvojen edessä. Viikonloppu oli minulle henkilökohtaisesti vaikuttava ja kovin haikea. Yksi ajanjakso elämässäni on taas tapissa. Vastuun siirtyminen muille oli kuitenkin välttämätöntäkin Ambomaan työmme vuoksi. Nyt voimme palata kesä- ja joulumatkoilta Suomesta paljon aikaisemmen takaisin Ambomaalle ja ehkäpä jättää vastaisuudessa Suomen joulunkin väliin, kiitos ystävien, jotka ovat ottamassa vastuuta varainhankinnasta. Tänään avasimme NETTIBASAARIN. Herra sitäkin hanketta siunatkoon.

Takaisin Päiväkumpuun ja miestenpäiville. Hartikaisen Olavi, diakoni ja katuevankelista toi sanomaa Taivaasta. Päiväkummun Piitlekset musisoivat ja Herra siunasi! Kun katselin tuota piskuista ukkolaumaa verkkareissaan, aamutossuissaan, maalarinteipille kirjoitettu nimilappu rinnassaan ja kuuntelin heidän todistuksiaan Jumalan hoidosta ja johdatuksesta en voinut muuta kuin kiittää Jumalaa että saan olla yksi heistä. Tunsin että rakastan heitä jokaista! Usko antaa ihmeelliset ulottuvuudet. Olen varma että yksikään viikonlopputapahtuma ilman uskovien yhteyttä ei voi olla samanlailla voimia antava. Jumala on totta! Pojat, kiitos veljeydestänne!

Mukana oli useita lähetyskentillä olleita: Salkon Seppo, Laukkasen Martti, Hankelan Jussi... Rukoilen että tulevatkin miestenpäivät Päiväkummussa saavat olla samanlaisia Jumalan hoidon kanavia! Saimme jopa esirukousvastuutakin; eräs mukanaolleista, "lisenssillä reikiä ihmisiin tekevä" veli odottaa eläkepäiviensä tehtäväksi pääsyä palvelemaan lähetystä ja Jumalaa tarkalla kirurgin kädellään Tansaniaan. Wau! Rukoillaan johdatusta!

Vaikkakin Päiväkummun miestenpäivät jäänevät minulta, saan kuitenkin olla mukana luomassa uutta samalla saralla Namibiassa. Afrikan Risti on jo nyt yhteistyössä Engelan Seurakuntaopiston kanssa. Siellähän aloitettiin evankeliointihankkeemme. Maaliskuun 16.-18. välisenä viikonloppuna pidämme siellä yhdessä paikallisten ukkojen kanssa ensimmäiset MIESTENPÄIVÄT. Koska Afrikan Risti kustantaa koko paletin, joudumme ilmeisesti rajoittamaan osallistujamäärän kahteenkymmeneen ukkoon. Ambomaalla 30 vuotta lähetystyötä tehnyt Raimo Holopainen on paikallisten pappien lisäksi mukana päivien järjestelyissä. Rukoilkaa päivien puolesta. On melkoinen haaste löytää oikea ohjelmarunko vieraalla maalla. Toki oma kokemus Suomessa antaa valmiuksia mutta ei ole mahdollista kopioida sitä. Viikonloppu pitää olla kodikas osallistujille myöskin ohjelman puolesta. Uskon että saamme hyviä vinkkejä Paulus Heitalta, Absalom Hasheelalta ja Juliun Mtulenilta.

Sydämeni on pullollaan kiitosta kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme saaneet Riitan kanssa kokea tämänkin kotimaan jakson aikana. Huomisiltana Hallin seurakuntatalossa on lähetysseurat. Lea Pynnönen, rakas sisaremme Herrassa kutsui meidät kertomaan työstämme Namibiassa. Seuraavalla viikolla ajelemme anoppilaan Halsualle. Anoppi tekee sikamaisen hyvää läskisoosia, eikä muissakaan murkinoissa ole valittamista. Ei edes siinä että anoppi on helluntalainen! Päinvastoin!

LÄHTÖ ON LÄHELLÄ...

2012-01-17T15:28:00.000-08:00

Taas alkaa maa polttaa jalkojen alla - paluu Namibiaan lähestyy. Vaikkakin tällainen jatkuva matkustelu on voimia kuluttavaa, on siinä omat hyvätkin puolensa. Kun kulkee maapallon toiselta puolelta toiselle pari kertaa vuodessa, pysyy nöyränä. Se koettelee taloudellisesti, henkisesti ja fyysisesti, mutta pakottaa ajattelemaan mitä seurakunnissa kotimaan jaksojen aikana puhuu. Ero Namibian ja Suomen välillä on niin huikea että joskus huimaa. Mitä se merkitsee meille, joilla on koti kahdessa maassa.? Omaan rajallisuuteen törmää koko ajan. Kun on Suomessa on ikävä Namibiaan ja päinvastoin. Kummassakin maassa on rakkaita ystäviä ja omat sitoumuksensa. Suurin haaste on kotimaan jaksoilla varainhankinta. Onneksi olemme nyt saaneet siihen hommaan pätevää apua...kiitos Sirpa ja monet muutkin ystävät ja seurakunnat. Odotamme asioiden kehittymnistä siihen suuntaan että voimme itse vähentää matkailua ja viettää pidempiä aikoja Namibiassa. Yhteispelillä se onnistuu. Paljon uusia jäseniä on liittynyt Afrikan Ristiin. Olemme iloisia että näin moni on löytänyt konkreettisen tavan olla mukana lähetystyössä.

Palasimme juuri Jämijärveltä. Lähdimme puolilta päivin ja palasimme puolilta öin. Saimme viettää antoisan illan Jämijärven seurakunnassa. Kirsti Yli-Rämi, lähetyssihteeri oli yhdessä Aune Ahtolan kanssa järjestäneet Afrikan Risti lähetysillan. Olimme tasan vuosi sitten samassa paikassa ja silloinkin koimme samaa yhteyttä jämijärveläisten kanssa! Yhteinen usko ja lähetystehtävä yhdistävät. Näissä hommissa oppii arvostamaan yhteistyötä. Voi, kumpa se ymmärrettäisiin laajemminkin kristillisissä piireissä! Ollaan yhteisellä asialla ja varmasti Jumalakin toivoo että voisimme olla yhtä, me, jotka olemme saaneet kutsun toteuttaa lähetyskäskyä. Siis kaikki me kristityt. Me kaikki olemme kutsutut. Viedään siis Sanaa eteenpäin yhdessä, unohtaen kuppikuntien rajat. En usko että Kristuksellekaan on mitään sitä vastaan.

AURINKOENERGIAA

2012-01-01T08:14:00.000-08:00

Joulu on ohi ja karppaus alkanut...vaivaiset 20 kiloa on tavoitteena jättää viimeistään Namibiaan Suomen kesään mennessä. Että sillai...

Nyt tulee tietokilpailukysymys: Kuka on ikiliikkujaksi rinnastettava Jumalan juoksupoika, joka vaimonsa innostamana jaksaa touhuta lähetyksen töissä vielä tukevasti eläkepäivilläänkin? Vastauksia on toki monia. On Sepot Löytty ja Kalliokoski, Olle Eriksson...naispuolisista voisi mainita Ulla Nenosen, Aune Haaviston, Lahja Lehtosen, Helka Honkasen ja monet muut, jotka ovat antaneet elämänsä Namibialle. Tämän kysymyksen tällä kertaa oikea vastaus kolahtaa kuitenkin Raimo Holopaiseen. Raimo on uskomattoman sitkeä sissi lähetyksen alalla. Kymmenien vuosien uurastus Ambomaalla ei ota loppuakseen eläkkeelläkään. Hyvänä sparraajana Raimolla on Helka-vaimo. Olemme tuhannen iloisia siitä että Helka ja Raimo ovat lähdössä Afrikan Ristin hommiin muutaman kuukauden keikalle Ambomaalle; Helkan tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa yhdessä Riitan kanssa äitiyspakkauksia Onandjokwen sairaalan pienokaisille. Raimo tulee opettamaan ambomiehiä valmistamaan aurinkouuneja. Nämä hankkeet toteutetaan sekä sairaalan potilaiden työpajassa että puskassa. Ajatuksena on opettaa muutama ukko/alue valmistamaan uuneja "hukkamateriaaleista". Äitiyspakkaushanke sisältää mm. kestovaippojen valmistusta, potkupukuja , lämpimiä vaatteita (Suomesta lahjoitettuja) ym. Kestovaippojen kosteutta hylkivä materiaali joudutaan tuomaan Suomesta. Jos joku haluaa avustaa hankinnoissa, sen voi tehdä tilille 566006-273148 (viesti "äitiyspakkaus") Vastineeksi saa "Afrikkalaisen yllätyksen" (älä unohda yhteystietojasi).

Tapasin Raimon ensimmäisen kerran Oniipassa, Ambomaalla kolmisen vuotta sitten. Meistä tuli heti hyvät kaverit. Huumori ja rakkaus Namibiaan yhdistää. Olemme saaneet Riitan kanssa usein kyläillä Helkan ja Raimon luona Varkaudessa. Siellä on ollut useita Okumona-tilaisuuksia, joita Raimo on järjestänyt. Viikon kulutua olemme jälleen menossa heitä tapaamaan. Suunnittelemme tulevaa Ambomaan keikkaa ja muun ajan vain olemme ja hölötämme niitä näitä. Olemme kiitollisia että Jumala antoi heidät ystäviksemme. On sikaihanaa olla siellä, missä meitä rakastetaan, on helppo hengittää ja vaikka vain olla silloin, kun ei ole mitään sanottavaa. No, kun Raimo on paikalla, ei hiljaisia hetkiä juuri ole!

Ennen kuin palaamme Ambomaalta taas Suomen suvea ihailemaan, saamme kokea unohtumattomia kuukausua Namibiassa Helkan ja Raimon kanssa. Pari-kolme kuukautta kävelevän Ambomaan ja Botswanan tietokirjan (kokemukseen perustuvan) kanssa ei voi jättää meitä kylmiksi. Aiomme matkailla läpi Helkan ja Raimon historiaa Ambomaalla ja Botswanassa LähetysVolkkarillamme. Ymmärrän, jos joku ajattelee että " käyp katteeks". Nyt Jumala hellii Riittaa ja Timoa...ei ole ihan jokapäiväistä herkkua elää todeksi Ambomaan lähetyshistoriaa joidenkin Helka Honkasen ja Raimo Holopaisen kanssa. Lopultakin aurinko paistaa risukasaan oikeen ISOSTI!

Olemme saaneet Riitan kanssa levätä ihan oikeesti. Huomisaamuna matkaamme Vampulaan katsastamaan toukokuun suuren lähetystapahtuman puitteita, Tuulikin lentokenttää. Honkasen Sirpa, rakas sisaremme Herrassa on tämän suuren, lähetystoimijoita yhdistävän hankkeen promoottori.

Tammikuulla meillä ei ole hirveän paljon tapahtumia. Varmasti suurin tapahtuma on Huittisissa kuun lopulla lähetyspäivä, joka huipentuu Pekka Simojoen "Auta Namibiaa näkemään"-konserttiin. Eräs Marjatta Järvinen lausuu piisien välissä runoja...wau, kannattaa tulla kuulolle.

P.S. PÄIVÄKUMMUSSA PERINTEISET MIESTENPÄIVÄT 20.-22.01.-12. Nyt on korkea aika ilmoittautua! www.mission.fi/paivakumpu

ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ...

2011-12-21T08:20:00.000-08:00

Päätimme Riitan kanssa minimoida kiireen ja kaikkinaisen touhuilun lomallamme joulukuussa. No, päästiin hyvään alkuun muutamana aamuna, kun yritimme heräillä hitaasti ja haukotella pitkään ilman että toinen huomaisi toisen olevan hereillä jo kello kuusi aamulla...yritäppäs itse hengittää ja huokailla "unessa", vaikka uni on jo kadonnut silmistä. Ongelmaa lisäsi se että makuuhuoneessamme ei ollut valollista kelloa. No, pieni tönäisy "vahingossa" naapurin puolelle katkaisi huolitellun "tekohengityksen" ja suuren epäluulon varassa radio auki...Radio Dei saatteli ensimmäisellä lauseellaan herätysilmiön alulle.Vihtorinkujan herätysliike oli perustettu... Hereillä oli, kuka uskalsi sen tunnustaa...Sitten Riitta aamiaisen tekoon ja Timo... Päätimme lähteä Helsinkiin Salla-tyttären luokse. Siellä Alva Ottilia odotti Riitta-mummua ja pappoa. Kyllä ihmettelimme itsekkin, millaisiin fyysisiin suorituksiin pystyimme tuon ikiliikkujan kanssa. Alva ymmärtää hyvin papon jalkasäryt ja niinpä aamuisin hän vain pyörähti papon puolella ja sit hyppäsi oitis Riitta-mummon päälle. Riitan kotona käyttämä "minä nukun vielä enkä kuule tai tunne mitään"-ilme murtui ja heti pikkuinen oli mummun peiton alla ja kumpikin tuiki hereillä peuhaamassa ja kohta paponkin piti avata silmät ja ihmetellä että "pappo ei yhtään kuullut kun Alva tuli...". Tämä kai on sitä valkeaa valehtelua.

Kun katselemme tätä kulunutta vuotta, emme voi kuin ihmetellä teidän, ystäviemme, uskollisuutta. Olemme saaneet tukea sekä henkisesti että taloudellisisti. Ambo-Volkkarikin on siitä oiva osoitus (erikoiskiitos Tuomiston Jormalle).Yhdistykseen on liittynyt paljon uusia jäseniä. Emme me kilpaile muiden lähetyksen kentällä toimivien järjestöjen kanssa...päinvastoin; olemme ehdottaneet tasavertaista yhteistyötä useiden tahojen kanssa. Rukoilkaa, että ehdotuksemme saisivat vastakaikua. Lähetystehtävä on kaikkien kristittyjen yhteinen kuppikuntaan katsomatta. Rukoilemme että Kristukseen uskovat voisivat oikeasti toimia yhdessä kuten olemme saaneet toimin esim. Vetelin-Halsuan helluntaiseurakunnan kanssa.

Tehdään lähetystyötä yhdessä. Käytetään aputyökaluna kehitysyhteistyömahdollisuutta. Mutta älkäämme koskaan unohtako työmme perimmäistä tarkoitust, sielujen pelastusta.

Haluamme että yhdistyksen jäsenmäärä kasvaisi edellee. Tule mukaan.

Erikoisesti pyydämme rukoilemaan siunausta Hartikaisen Olaville, joka tulee jakamaan Sanaa miestenpäiville Päiväkumpuun tammkikuun lopulla. Ilmoittautua voi www.mission.fi/paivakumpu.

Olkaa siunatus tilas...!

VÄSYNEINÄ MUTTA ONNELLISINA...

2011-12-04T16:48:00.000-08:00

Kotimaassa jälleen! Huh, olipa tiukka jakso Ambomaalla. Olimme Riitan kanssa jo kesän jälkeen rättiväsyneitä Ambomaalle palatessamme. Marian ja Salomin vierailu ja muuttopuuhat veivät kesästä kaiken ajan ja levolle ei jäänyt lainkaan aikaa. No, uusi koti Kuoreveden Hallissa on mukava ja kilvoittelemisen arvoinen. Varsinkin viimeiset viikot elimme Ambomaalla sekä fyysisen että henkisen jaksamisen äärirajoilla. Nyt on tullut joulukuu ja aika levätä, wau!

Kotimaahan palattuamme saimme pienen lepotauon, kun Jämsän virkistys- ja virikeviikonloppu peruuntui. Oli hieman aikaa kotitöillekkin. Ylöjärvellä olimme parina päivänä ja sitten suuntasimme LähetysVolkkarin keulan kohti Pohjanmaata: Kokkolassa oli mini-lähetyspäivä, joka huipentui Pekka Simojoen "Auta Namibiaa näkemään"-konserttiin. Väkeä oli paikalla nelisen sataa ja illan hengellinen anti aito ja hoitava. Pekka on oikeesta Jumalan työkalu ja hän on ottanut Ambomaan työmme sydämelleen ja on siinä mukana kotimaassa omalla panoksellaan. Kokkolan jälkeen suuntasimme Halsualle, missä oli kristittyjen yhteinen Majataloilta, myöskin Pekan luotsaamana. Tapahtuma pidettiin paikallisen helluntaiseurakunnan leirikeskuksessa, Majakassa, joka täyttyi ääriään myöten kuulijoista. Jumalan Henki oli läsnä, sen tunsi varmasti jokainen paikalla ollut! Illan järjestelyistä vastasi Halsuan-Vetelin Helluntaiseurakunta yhdessä Kaustisen-Ullavan luterilaisen seurakunnan ja Afrikan Ristin kanssa. Kiitos teille yhteistyöstä, olkaa siunatus tilas edelleen!

Tällä viikolla menemme vielä Jämsänkoskelle Nevalaisille lähetyspiirin vieraiksi ja viikonloppuna joulumyyjäiset Hallissa ja Jämsässä. Sitten alkaa se kauan odotettu 4 viikon loma. Tammikuulla, vielä ennen Namibiaan paluuta on useita tapahtumia. Kuun lopussa vielä yksi konsertti Simojoen kanssa ja sitten keula kohti Ambomaata. Lento on 9. helmikuuta.

Vaikka olemmekin olleet voimien puolesta melko finaalissa, olemme iloinneet ystävien tuesta ja seurasta. Riittakin on tutustunut uusiin ystäviin täällä Hallissa. Olemme mukana Pynnösen Lean vetämässä raamattupiirissä ja pitäneet yhteyttä mm. Laukkasten kanssa. Laila ja Martti asuvat parinkymmenen kilometrin päässä Hallista, Jämsässä. Laila on diakoni ja Martti "tekee reikiä lisenssillä ihmisiin", kuten hän itse sanoo...siis työskentelee kirurgina. Kyllä olemme kiitollisia uusista ja vanhoista ystävistä!

Ilon aiheenamme on myös forssalainen Candela-kuoro, joka sai juuri Riitan suunnittelemat uudet esiintymisasut. Kuoro koostuu kuudesta opettajasta ja he vetävät upeesti afrikkalaisia sävelmiä. Heitä voitte tulla kuulemaan toukokuussa Vampulan suureen koko perheen tapahtumaan.

On paljon ilon aiheita. Pitää mainita vielä Honkasen Sirpa Huittisista. Hän on aloittelemassa yhdistyksemme varainhankintahenkilönä. Joku saattoi huomata että kotisivujemme ekalle sivulle on ilmestynyt uutta klikattava: NETTIBASAARI. Aivan lähipäivinä saamme sen lopullisesti auki ja sitten tuotteita voi ostaa sitäkin kautta. Tämä on Riitalle ja minulle suuri apu kun tuloja yhdistykselle alkaa tulla myös Afrikassaolomme aikana. Jo ennen Basaarin aukeamista voi tuotteita kysellä Riitan numerosta 050 336 4557. Tarjolla on mukavia joululahjaideoita; paperista ja puun siemenistä tehtyjä riipuksia, siunauskoreja, laukkuja, asusteita yms.

Tunnemme selvästi monien esirukousten voiman - rukousten, joita on lähetetty meidän puolestamme Taivaaseen. Kiitos tuesta, ystävät. Välillä tämäkin työ on raskasta ja sielunvihollinen hyökkää, mutta hyökätköön...aina, kun Jumala alkaa toimia, aktivoituu se sarvipääkin. Siitä tiedämme olevamme oikealla asialla!

PERHEENLISÄYSTÄ...

2011-10-17T03:39:00.000-07:00

Olemme ylpeitä viimeisimmästä perheenlisäyksestä joka ilmaantui musta-valkoisena iloksemme viime viikonloppuna. Olimme hartaalla innolla seuranneet tilanteen kehittymistä takapihallamme ja sitten se suuri hetki koitti; 11 untuvikkoa, kotikanamme poikasta kuoriutui päivänvaloon lauantaina. Kaksi niistä on vaaleaa ja koput yhdeksän sysimustaa. Emo alkoi hermostua vuorokautta ennen kuoriutumista ja on edelleen äreenä jos poikasia lähestyy. Heti kuoriutumiosen jälkeen koko porukka lähti tutkimusmatkalle tontillemme. Illan suussa karavaani palasi pesälleen. Aloimme heti ruokkia niitä ja nyt koko konkkaronkka on jo asettunut taloksi. Mukava niitä on seurata!

Pihamiehemme Gospert ja Moses tekivät ison pihansiivousurakan. Tontti on turhan suuri ja niinpä päätimme aidata siitä osan. Käytössämme on riittävästi hiekalle kuokittua tilaa ja aidan takana, missä kasvaa ruohoa, on päivittäin mulli- ja pässilaumoja, joskun myös aaseja. Käyttöpiha pitää olla hiekalla käärmeiden ja skorpioonien vuoksi. Nytkin perältä löytyi kaunis keltakuvioinen käärme, jonka pojat hävittivät. Harmittaa kun en kerinnyt pelastamaan sen nahkaa, siitä olisi tullut upea koriste seinälle.

Ilmat täällä on juuri nyt sietämättömän kuumat. Alue on tasaista hiekka-ja ruohosavannia, jossa tuskin koskaan tuulee tähän aikaan vuodesta. Eilen oli koko päivän sähköt poikki ja ilmastointiin tottuneina olimme tosi kovilla. No, kovilla ja kovilla; eipä ollut entisajan läheteillä ilmastointeja lainkaan ja pärjäsivät hyvin - tässä kannattais paljoo valittaa, vapaaehtoisestihan tänne on tultu!

Mari on jälleen keikalla. Tällä kertaa Onyanyan seurakunnassa. Ensimmäinen viikko on koulutusta ja toinen viikko puskaevankeliointia yhdessä seurakunnan pastorin kanssa. Myös tänne Onandjokwen sairaalalle ollaan touhuamassa evankeliointikurssia. Maria pyydettiin sinne opettajaksi...Kiitos Herralle, ettei työ ja aika täällä ole mennyt hukkaan.

Palaamme Riitan kanssa kotimaahan marraskuun ekan viikon lopulla. Mari jää tänne vielä marraskuun loppuunn asti ja Anna-Maija saapuu joulukuulla pariksi kuukaudeksi hoitelemaan klinikan potilaita. Itse palaamme tänne helmikuun alkupuolella, Mari toivottavasti kohta perässä..!

Marras-tammikuun kiertelemme jälleen Suomen seurakunnissa. Tulkaa mukaan tapahtumiin. Kotisivujen "kalenteri" kertoo missä mennään. Uusia paikkakuntia tulee jatkuvasti lisää!

Afrikan Ristin jäsenmäärä kasvaa luonnollista tietä jatkuvasti. Emme ole erityisesti edes kampanjoineet uusien jäsenten hankkimiseksi, mutta koko ajan tulee uusia halukkaita. Jokainen, joka kokee lähetystyön tärkeäksi ja haluaa olla siinä mukana, on tervetullut. Opilliset kysymykset ovat "kiellettyjen" listalla, keskitymme oleellisimpaan eli sielujen pelastukseen lähetyskäskyn hengessä sekä kotimaassa että täällä Afrikassa. Emme kilpaile muiden lähetysjärjestöjen kanssa, emme, vaan olemme hyvinkin yhteistyöhakuisia. Tehtävät on moninaiset ja yhteistyö on voimaa!

Maaliskuussa järjestämme jo kolmasnnen OKUMONA-matkan Namibiaan. Vanha Ambomaan konkari, Raimo Holopainen on oppaana ja itse toimin autonkuljettajana sekä Riitan kanssa vuorotellen matkanjohtajana. Jokunen paikka on vielä vapaana. Matkan valmisteluissa tulee olemaan mukana Koonono-matkat/Stefan Erikson. Matka toteutetaan mahdollisimman pitkälle omatoimiperiaatteelle mm. ruokailujen suhteen, joten saamme hinnan kohtuulliseksi. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä timo.lappalainen@okumona.fi.

Kiitos Ystävät tuestanne. Tpoivottavasti tapaamme monia teistä vuodenvaihteessa. Laittakaa sanaa kiertämään toiminnastamme. Kotisivujen kautta tieto kulkee. Olkaa siunatus tilas!

AFRICA BASAARI

2011-09-28T01:01:00.000-07:00

Engelan evankeliointikoulutus on pidetty. Mari kirjoittaa Windhoekista palattuaan kokemuksistaan tässä blogissa.

Olemme ahkeroineet Oniipan Africa-Basaarin (Elcin Shop) kimpussa. Saimme sen valmiiksi ja avattua juuri ennen Onandjokwen sairaalan 100-vuotisjuhlia. Rakensimme ompelimon yhteyteen ambo-talon sisätiloihin! Kaksi ruohokattoista majaa ja graalit antavat aidon tuntuisen vaikutelman. Majat ovat täynnä myytäviä tuotteita; laukkuja, patalappuja, toaletlaukkuja, kortteja, kaitaliinoja ja ties mitä. Myös vaatemallisto on esillä omassa rekissään.

Myymälän pystyttäminen oli lopulta kova homma vaikka apunamme olikin useita mustia ystäviä. Nyt se on valmis ja toivottavasti myös paikalliset ihmiset löytävät sen. Myymälän koko tuotto menee suoraan kirkon kassaan. Afrikan Risti kustansi remontin ja mittavan alkuvaraston. Suomalaisia juhlavieraita kävi sankion joukoin ostoksilla. Kiitos teille tuesta!

Olemme saaneet syvästä väsymyksestä huolimatta olla mukana Jumalan uusissa suunnitelmissa. Engelan kurssi poiki hyvät suhteet srk-opiston väkeen ja niinpä siellä vietetään ensi vuonna huhtikuussa ensimmäisen MIESTENPÄIVÄT! Raimo Holopainen, joka on täällä silloin keikalla Helkansa kanssa, lupautui yhdeksi vetäjistä. Raimohan on oppaana myös OKUMONA-matkalla, joka suuntaa kohti Namibiaa noin 10. päivän maaliskuuta tietämillä. Muutama paikka lienee vielä vapaana.

Marin työ täällä on kantanut hedelmää ja uusia haasteita myös hänelle heitellään koko ajan. Emme me itse ole olleet häntä tänne houkuttelemassa, kyllä Jumalalla on ollut selkeä suunnitelma Marin ja Namibian varalle jo vuosia. Nyt sillä saralla menee kovaa! Rukoillaan edelleen Jumalan johdatusta Marin elämään ja tulevaisuuteen.

Olemme Riitan kanssa rättipoikki väsymyksestä. Rukoilkaa että Herra antaisi voimia ja että Hän helpottaisi kovia hermosärkyjäni jaloissa. Ei minusta ole enää vähänkään fyysisen työn tekijäksi mutta Jumala on osoittanut minulle uusia haasteita. Saan käyttää luovuuttani ja ideointikykyäni Hänen kunniakseen vaikka liikkuminen on usein vaikeaa.

Ensi viikonloppuna pakkaamme Ambo-Volkkarin ja suuntaamme Riitan kanssa villieläinten pariin Etoshalle katselemaan leijonia, sarvikuonoja, seeproja, kirahveja ja ties mitä Afrikan ihmeitä. Volkkari muuttuu viikonlopun ajaksi kodiksemme: sinne laitetaan makuutilat ja sisustetaan muutenkin lomakodiksi. Elämä on ihanaa!

AMBO-VOLKKARI

2011-09-15T11:25:00.000-07:00

Nyt se on sit totta: Ambo-Volkkari seistä jököttää pihassa odottamassa seuraavaa keikkaa. Se on käynyt jo muutaman kerran Engelassa. Sillä on jettu monta heinäpaalia ja paljon puutavaraa myymälän rakennustyömaalle.
Ambo-Volkkari on hyvin vanha ja mielestäni niin ruma että se on liki kaunis. Kuvitelkaa; vanha oranssi Transportteri, joka on ensin kokenut Suomen kipakat pakkaset Postin palveluksessa ja sitten se on palvellut toistakymmenta vuotta Ambomaan tulisissa helteissä. Kyllä siinä hipiä on kovilla kenellä tahansa. Itsellänikin on päälaki, harvenevista hiuksista huolimatta, jatkuvasti arkana. Volkkarilla on sentään kattoluukku, minulla pää umpiluuta...Olemme todella kiitollisia teille, jotka olitte avustamassa auton hankinnassa. Herra auttoi myös: toi meille 3.500 Euron hintaisen auton joka on teknisesti todella hyvässä kunnossa ja lisäksi vielä Marko, jolta auton ostimme, lupasi jatkossakin huoltaa sitä. Olemme iloisia! Kohtuuhintainen, luotettava auto jättää varoja varsinaisee toimintaan, lähetyskäskyn toteuttamiseen!

HUH HELLETTÄ !

2011-09-06T00:26:00.000-07:00

Kesä meni menojaan ja palasimme Afrikkaan elokuun viimeisen päivän lennolla. Leena ja Mari lensivät Saksaan ja sieltä matka jatkuu tänne Namibiaan 7. päivä syyskuuta. Kesä on tulossa ja täksi päiväksi luvassa 36 astetta hellettä!

Evankeliointikurssi alkaa 12. päivä. Se on saanut uusia muotoja...niistä myöhemmin.

Riitalla alkoi heti täys rytinä työssä: olemme avaamassa kirkolle pientä myymälää ompelimon yhteyteen ja se työllistää Riittaa ja ompelijoita. Suomessa ollessamme olivat tytöt ahkeroineet, samoin sairaalan työpajalaiset. Myytäviä tuotteita on jo kosolti valmiina. Paljon riipuksia; paperihelmiä ja puuristejä, patalappuja, koreja, laukkuja, toalettipusseja. Kortteja ja maalauksia on tilauksessa. Vaatemallisto valmistuu parin viikon sisällä juuri sairaalan 100-vuotisjuhlien alla. Myymälästä tulee sisätiloihon rakennettu ambo-talo: 2 ruohokattoista majaa ja seinät peitetään puunrungoilla. Koko alue tulee näyttämään oikealta ambo-kylältä! Olemme innoissamme ja uskomme että tämäkin hanke edistää Namibian kirkon työtä. Afrikan Risti kustantaa rakennustyöt ja perusvaraston, kaikki tuotto jää lyhentämättömänä kirkolle.

Näyttäisi että saamme lopultakin hankituksi auton Ambomaan työllemme. Olemme saaneet lahjoituksia ystäviltä ja puuttuvan osuuden otamme Sastamalan talomme myynnistä jääneistä Euroista. Jumala hoiti tämänkin homman mallikkaasti. Kiitos teille Ystävät. Tämä työ on yhteinen savottamme. Rukous ja taloudellinenkin tuki on tullut tarpeeseen! Olemme aikeissa ostaa suomalaisen Markon aikoinaan Suomesta Ambomaalle tuoman entisen Postin Volkkarin, sellasen 9:n hengen pikkubussin, edelleen Postinkeltaisen. Sillä voimme ajeluttaa myös vieraitamme. Auto on teknisesti erinomaisessa kunnossa. Tervetuloa Ambomaalle!

Oma aikani kuluu paljolti suunnitelmien teossa. Liikkumiseni on kovin vaivalloista hermosärkyjen vuoksi. Katsotaan, mitä Herra on tulevaisuudessa kohdalleni varannut.

Kiitos vielä, ystävät, että olette olemassa. Muistetaan että lähetyskäskyn toteuttaminen on meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Aina silloin tällöin törmäämme kuppikuntien välisiin erimielisyyksiin. Kyllä mielestämme lähetystyötä tukevia juttuja pitäisi voida toteuttaa yhteiskristillisesti ilman ainaisia oppierimielisyyksiä. Onneksi Suomessa on valtava määrä näin ajattelevia seurakuntia! Kiitämme yhteistyöstä. Taivaskin kiittää!

KIITOS KALEVI,

2011-07-19T02:05:00.000-07:00

...kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole...Sinä Kalevi elät muistoissamme edelleen. Saimme sinulta uutta rohkeutta ja uskoa lähetystehtäväämme. Sinä olit ja olet edelleen siinä mukana ja osa sitä. Sinä johdatit meidät Namibian evankelioimishankkeeseen, jossa itse olit ollut mukana jo vuosia. Herra puhui meille samasta asiasta jo runsas vuosi sitten kunnes sinä ja Leena astuitte kuvaan. Kaikki on nyt teoriassa valmiina; Engelan seurakuntaopisto on valmiina aloittamaan Leenan ja Marin johdolla evankelistakoulutuksen. Olemme hieman hämillämme kun sinä et ole enää neuvonantajanamme. Kiitämme Jumalaa ja kiitämme sinua avusta tähän asti. Sitä, miten jatkamme, emme vielä tiedä. Sen kuitenkin tiedämme että sinä haluat meidän jatkavan. Nyt suremme lähtöäsi mutta samalla iloitsemme siitä että nyt meillä on oma edustaja Taivaassa! Siunaamme muistoasi ja riemuitsemme siitä että nyt saat olla Jumalan ja Jeesuksen seurassa, vaellella Taivaan kirkkaudessa vailla pienintäkään tuskaa ja kipua.

Emme osaa kuin kuvitella sitä onnea joka sinut nyt ympäröi. On hyvä tietää että odottelet meitkin tuleviksi. Tulemme varmasti perässä!

PÖNTTÖ SEKAISIN...

2011-07-12T02:52:00.000-07:00

Usein pitkän putken jälkeen on pönttö sekaisin...niin meilläkin nyt Riitan kanssa. Meidän putki alkoi muinoin toukokuunn alussa, kun Maria ja Salom tulivat kanssamme Suomeen. Viime viikon keskiviikkona he palasivat Namibiaan. Kahden kuukauden aikana pidimme heidän kanssaan 27 lähetystilaisuutta ympäri Suomea. Ajokilometrejä tuli tuhansia. Nyt on voimat loppu ja aiomme levätä heinäkuun. Siinä se pönttö selkiää ja pääsemme jatkamaan työtä uusin innoin. Aiemmissa kirjoituksissa kerroinkin jo alkupäivistä aina juhannuksen odotteluun saakka. Juhannuksena olimme Huittisten seurakunnan ja Vampulan kappeliseurakunnan aattoillan juhlassa Saunakosken lavalla. Laulelua, jutustelua Jumalasta ja lähetyksestä, basaaria, arpajaisia buffettia ym. mukavaa. Seurakunnan lähetyssihteerin Sirpa Honkasen kanssa olimme ideoineet illanvieton. Saimme jälleen kokea uskovien yhteyttä ja toivottavasti viestittää sitä paikalla olevillekkin!

Juhannuksen jälkeen Lauttakyläm lähetyspiirin ja Äetsän riparin jälkeen Kuorevedelle ja Jämsään. Reino-pappi Tikkinen, vanha kaverini jo muinaisilta ajoilta oli kanssamme samoin kuin Eve Virtanen ja Vainion Mari. Saimme osallistua myös SWASIFEST:iin, nuorten musiikkifestareille, missä myös Maria ja Salom esiintyivät. Jämsän seudulla tehdään todella hyvää tavoittavaa nuorisotyötä! Jumalan Sana ja iloinen musiikki osataan yhdistää nuoriin uppoavalla tavalla. Swasifestin jälkeen tulikin jo aika kipata Maria ja Salom kentälle ja he lensivät omin nokkineen takaisin Namibiaan.

Meidän matkamme jatkui. Ajelimme Lohjalle Leena ja Kalevi Lehtisen luo suunnittelemaan tulevaa Namibian evankeliointihanketta, jonka ajankohta siirrettiin syyskuulle. Tuolloin Namibiaan lähtee myös teologimme Mari Mutanen. Hän osallistuu evankeliointikurssin opetukseen ja jää sen jälkeen Namibiaan muutamaksi kuukaudeksi aloittelemaan kanssamme puskalähetystä ja avustamaan ompelimon yhteyteen avattavan myymälän järjestelyissä. Myymälä tulee tukemaan kirkon toimintaa Afrikan Ristin avustuksella.

Saimme olla mukana myös Sauvossa Ellin päivän seuroissa. Ystävämme Elli Nurmi on jo 25 vuoden ajan järjestänyt Ellin päivän seurat lähetystyön hyväksi. Hän pyysi meitä mukaan ja kolehtituotto lahjoitettiin Namibian evankelioimishankkeeseen. Leena Ja Kalevikin olivat mukana.

Evankeliointihanke ja puskalähetys yhdistettynä silmätarkastuksiin puskaklinikoilla on uusi haasteemme. Ongelmana on se ettei Okumonalla ole autoa Ambomaalla. Mikäli joku haluaa osallistua kulkupelin hankintaan, se on mahdollista tilaamalla esim Africa-Basaarin tuotteita. Soittakaa Riitalle, 050 3364557 niin kuulette mitä on tarjolla!

Lähetysmatkat jatkuvat elokuulla. Silloin palaamme Ylistenrantaan, missä on lähetysväen virike- ja virkistysviikonloppu. Kuun lopulla, 25.-27. päivinä olemme kierroksella Pekka Simojoen kanssa "Auta Namibiaa näkemään"-konsertti- ja lähetyspäiväteemoilla Salossa, Paimiossa ja Laitilassa. Konserttien tuotolla tuetaan Afrikan Ristin työtä.

Onandjokwen sairaalan silmäklinikan hanke on siirtymässä sairaalan omistukseen. 3-vuotinen projekti on toteutettu, silmälasihiojat saaneet koulutuksen ja nyt on aika siirtyä itse hieman syrjempään...teen itseäni tarpeettomaksi. Olen sitoutunut jatkokoulutukseen ym. tehtäviin kahtena päivänä viikossa. Vaikuttaa sitlä että evankeliointihankkeen suunnittelu ja toteutus tulisi olemaan tulevaisuuden tehtäväni Namibiassa. Se lieneekin ainoa tehtävä jonka pystyn terveydentilastani johtuen hoitamaan: 2 välilevyä selästä on kaput ja selkäydinkanava kahdesta kohtaa ahtautunut niin pahasti että jalkahermot ovat vaurioituneet ja siitä aiheutuvat hermosäryt pitävät ukon nöyränä. Näin minulle on käynyt ja hyvä niin. Nyt tiedän taas saaneeni uuden tehtävän. Jatkan edelleen Afrikan Ristin vapaaehtoistyöntekijänä niin kauan kuin Jumala sallii. Rukoilettehan että Hän sallisi kauan! Sydämemme on Namibiassa. Namibian uskovilla on varmasti meille suomalaisille paljon annettavaa. Haluamme toimin siinäkin Jumalan kuriireina.

LÄHETYSVOLKKARI

2011-06-20T09:53:00.000-07:00

Meillä on Lähetys-Volkkari. Vuosimallia 1998. Tumman sinivioletti. Todellinen Lähetyspeli! Palasimme taas tänään lähetysmatkalta. Tällä kertaa se suuntautui Varkauden, Puumalan, Sulkavan ja Simpeleen kautta Pohjanmaalle, Isoonkyröön, Ylihärmään ja Lapualle. Volkkari ei kommentoinut mitenkään eriskummallista lähetysmatkareittivalintaa vaan siitä huolimatta että katsastusmies antoi toukokuun viimeisenä päivänä mahdollisuuden uuteen alkuun kuukauden kuluttua, se uskollisesti raahasi meidät itärajan kautta länsirajalle. Maria ja Salom pesivät ja kiilloittivat Volkkarin ennen matkalle lähtöä. Nyt se seistä jököttää pihassa yltympäri kuraisena. Lapuan seurakunnan lasten- ja riparileirit olivat ihastuttavissa paikoissa sorateiden varrella ja rapa lensi!
Varkaudessa Raimo Holopainen ja vaimonsa Helka pitivät meitä taas kuin kukkia kämmenellä. Lähetysväkeäkin oli kokoontunut sankoin joukoin ja saimme iloita yhteisestä tehtävästämme.
Puumalassa saimme tavata jälleen lähetysväkeä ja vierailla riparilla. Hanne Keijonen hoitaa talenttiaan lähetyssihteerinä uskollisesti ja Puumalaan on aina mukava mennä. Sulkavalla Taru ja Aila ottivat meidät vastaan riparille ja saimme viettää illan Sulkavan lähetysväen kanssa grillaillen. Simpeleellä Merja Kaljunen oli järjestänyt riparivierailun lisäksi lähetysillan, jossa Puumalan tavoin ohjelmassa oli myös muotinäytös. Kiitos teille ystävät, olette meille tärkeitä!
Pikainen käynti kotona Sastamalassa ja sitten Volkkarin nokka kohti Pohjanmaata. Ensin oli vuorossa Isokyrö. Siellä jo lapsuudessani tutuksi tullut Raili Koponen oli kutsunut kokoon lähetysväkeä ja saimme iloita yhteisen tehtävämme toteuttamisesta. Sitten oli vuorossa Ylihärmä, jossa Pentti Partanen esitti Paavon monologin, Paavo Ruotsalaisen elämästä kertovan tarinan Kankaa kylän kotiseututalo Keskikankaan pihapiirissä. Sitten oli vuorossa Lapua. Oli ilo nähdä ja kokea lasten telttaleirin innostunut ilmapiiri. Saimme kertoa Jeesuksesta ja Afrikasta, Maria ja Salom lauloivat. Sitten oli vuorossa riparivierailu. Sielläkin fiksuja nuoria. Kiitos Pohjanmaa! Ensivisiittemme jätti lämpimät muistot. Erityiskiitos Anna-Maijalle, Pertille ja Mirjalle matkalaisten huikeasta huolehtimisesta!
Seuraava keikka onkin juhannuksena. Tanssilavalle Vampulaan...Huittisten seurakunnan ja Vampulan kappeliseurakunnan juhannusjuhlaan. Siellä tapahtunee yhtä ja toista. Niistä kertoilen sitten juhannuksen jälkeen.

OWAMBOLAND SINGERS

2011-05-31T22:37:00.000-07:00

Kotimaassa jälleen! Saavuimme Marian ja Salomin kanssa Helsinki-Vantaan kentälle 10 toukokuuta kello puoli yksi yöllä. Sitten ajoime Sastamalaan. Muutaman päivän lepo ja sitten alkoivat seurakuntakäynnit. Ekana oli vuorossa Ylöjärvi. Siellä Marian ja Salomin duo OWAMBOLAND SINGERS teki ensiesiintymisensä. Hyvin laulut menivät. Ylöjärven lisäksi teimme vielä toukoluulla keikat Tampereelle, Orivedelle, Jämijärvelle, Halsualle, Lietoon, Jämsään ja Kuorevedelle. On hienoa seurata kuinka Maria ja Salom saavat koko ajan varmuutta esiintymiseensä. Toki tilanteet ovat heille uusia ja jännittäviä. Ensin matka toiselle puolelle maapalloa ja sitten koko ajan olla huomion keskipisteenä...siinä olisi haastetta kenelle tahansa!

Orivedellä duo esiintyi Pekka Simojoen Majataloillassa. Kirkko oli täynnä ja aploodit kaikuivat pitkään! Liedossa osallistuimme ensin messuun ja sen jälkeen oli lähetystilaisuus. Tapasimme Anne ja Ilkka Jokioisen. Anne oli Okumona-matkalla Namibiassa toissavuonna ja heistä saimme itsellemme uudet ystävät. Anne järjesteli tapahtumaakin ja heidän luonaan saimme ruumiinkin ravintoa. Jämijärvellä Owamboland Singers esiintyi yhteiskristillisessä illassa, jonka pääpuhujana oli Kalevi Lehtinen.

Afrikan Ristin kevätkokous pidettiin Hervannan seurakunnan lähetyskahvio Olohuoneessa 15. toukokuuta. Paikalla oli kymmenkunta jäsentä. Iloitsemme jäsenmäärän kasvusta, nyt meitä on jo kolmatta kymmentä ja lisää kaivataan. Työnäkymme on selvä: yhteistyö seurakuntien kanssa! Liittykääpäs joukolla mukaan. Ohjeet löytyvät http://www.okumona.fi/ -sivuilta.

Perisuomalaisittain aloitimme heti kotimaahan päästyämme vieraidemme perehdyttämisen supisuomalaisiin herkkuihin. Ensin oli vuorossa musta makkara. Maria sanoi pitävänsä siitä mutta Salom sanoi että "I WILL NEVER EAT IT AGAIN - NEVER!" eli sitä en laita suuhuni enää KOSKAAN! Seuraavana päivänä mämmi maistui kummallekkin. Lakritsi ja salmiakki saivat jyrkän EI ENÄÄ IKINÄ-tuomion kummaltakin! Hauskaa silti oli. Ensikosketus suomalaiseen makumaailmaan oli saatu.

Ajelimme Pohjanmaalle. Poikkesimme Anna-Maijan ja Pertin luona Ylihärmässä, josta jatkoimme kohti Halsuaa. Siellä pidimme kristittyjen yhteisen lähetystilaisuuden helluntaiseurakunnassa. Kuulijakunnasta noin puolet oli luterilaisia. Marraskuussa sovimme pidettäväksi yhteiskristillisen Majatalotapahtuman Vetelissä. Sinne kutsutaan ympäristyöseurakunnista kaikkia jäseniä kirkkokuntaan katsomatta.

Kesän aikana palaamme takaisin Pohjanmaalle. Isokyrö, Lapua ja Ylihärmä ovat paikkakunnat.

Nyt Maria ja Salom ovat Anna-Maijan ja Pertin luona Ylihärmässä koko viikon. Sunnuntaina menemme Päiväkummun uudisrakennuksen käyttöönottojuhlaa. Siellä kajahtaa jälleen Namibialainen veisu. Owamboland Singers nousee jälleen lavalle!

Ystävät, tulkaa mukaan tilaisuuksiimme. Www-sivuilta näette ohjelmamme. Juhannuksena olemme Huittisten ja Vampulan seurakuntien juhannusjuhlassa. Muotinäytöstä, Owamboland Singersiä ym. Yhteistyö on voimaa. Emme me halua eristäytyä omaksi kuppikunnaksi. Afrikan Risti perustettiin toimimaan kaikkien kristillisten seurakuntien ja järjestöjen kanssa yhteisesti. Lähetyskäsky annettiin meille kaikille. Mennään ja toteutetaan sitä yhdessä!

MATKAKUUMETTAKO...

2011-04-29T10:27:00.000-07:00

Seikkailemme Riitan kanssa Namibian ja Suomen välillä jo kokolailla tottuneesti. Mutta entäs Maria ja Salom, silmäklinikan musisoivat nuuoret, jotka ovat tulossa toukokuun alussa mukanamme Suomeen... Kenelle tahansa matka toiselle puolelle maapalloa on suuri kokemus, saati sitten näille kahdelle, jotka eivät ole käyneet kovinkaan kaukana kotikylästään aiemmin.
He harjoittelevat päivittäin lauluja. Kukaan ei voi ymmärtää sitä tunteiden kuohua, mikä heidän sisälläänn myllää. Pyydänkin teiltä ystävät rukoilemaan heidän puolestaan. He ovat nyt ISON kokemuksen edessä. Valmiina ottamaan vastaan tulevat haasteet: eivät he ole aiemmin esiintyneet, tulivat suoraan kylän raitilta silmäkjlinikalle kolme vuotta sitten ensin koulutettaviksi ja nyt vastuunkantajiksi-. Tällaiset nuoret ovat täällä harvassa.
Maria ja Salom tulevat kantamaan suuren vastuunn Onondjokwen sairaalan silmäklinikan optisen osaston toiminnasta. Heti, kun saamme varat hankkin automaattisen näöbntutkimuslaitteen, he voivat aloittaa lukulasien määrityksetja itse saan keskittyä Kalevi Lehtisen heinäkuussa aloittaman evankelioimiskurssin (paikallisen kirkon papeille tarkoititun) jälkiseuraamuksien järjestelyihin sekä Suomessa että Namibiassa. Suuria asioita on tapahtumassa. Jumala on puhunut...

HARHAKUVIA

2011-04-23T03:49:00.000-07:00

Kuulin täällä taannoin jonkun kertovan suomalaisturisteille ambomaan lapsista ja perheistä, kuinka suomalaisten tulisi ottaa täältä oppia lasten kasvatuksessa. Totta on että pienetkin lapset istuvat kirkossa kiltisti ja tervehtivät kohteliaasti kylän raitilla. Varmasti tämä on monissa tapauksissa aitoakin hyvää käytöstä mutta asialla on valitettavasti toinenkin puoli...
Useat henkilöt ovat kertoneet meille hakkaamisesta koulussa. Petrus (nimet vaihdettu) 12v. kertoi nähneensä kun opettaja piiskasi sähköjohdon pätkällä oppilaita. Hän ei itse ollut vielä joutunut piiskattavaksi mutta vanhempansa siirsivät hänet heti yksityiseen kouluun. Sielläkään Petrus ei itse ole vielä joutunut pahoinpidellyksi mutta on nähnyt usein kun opettaja rankaisee oppilaita. Opettaja käskee oppilasta laittamaan sormet suppuun ja sitten hän lyö sormenpäihin puukalikalla. Käy kuulemme kipiää! Anna 8v. kertoi että hänen luokallaan opettaja rankaisee esim läksyjen huonosta tekemisestä hakkaamalla puukalikalla rystysiin. Tekee myöskin kipeetä! Julius, 5v. oli lastentarhassa. Isänsä meni hakemaan poikaa iltapäivällä kotiin kun hän näki pihalla jotain uskomattoman kauheaa: lapset oli asetettu rinkiin ja käsketty seistä kämmenet ylöspäin. Sitten lastenhoitaja kulki metalliputken kanssa ja löi jokaista lasta kämmeniin. Isä halusi puhua asiasta opettajan kanssa. Opettaja tuli luokasta ulos kädessään muoviputken pätkä. Isä kysyi, mihin tuota putkea tarvitaan. Opettaja sanoi että hän näyttää sillä taululta. Vieressä oli jonkun lapsen äiti joka sanoi jo pitkään vaatineensa muoviputkella pahoinpitelyä lopetettavaksi. Todellisuudessa opettaja hakkasi lapsia sillä muoviputkella. Opettaja ei pystynyt sanomaan mitään. Isä haki siitä paikasta lapsensa pois ja vei toiseen tarhaan.
Klinikallemme tuli eräänä päivänä nuori äiti albiinovauvan kanssa. Lapsi parkui jo odotustilassa pihalla. lopulta tuli heidän vuoronsa tulla sisään, lapsi parkui edelleen säälittävästi. En tiedä, mikä oli itkun alkuperäinen syy mutta ei sitä ainakaan auttanut se että äiti läimäytteli vauvaa vähän päästä avokämmenellä päähän ja kasvoihin. Lasten läimäytteleminen on täällä yhvin yleistä. Ruumiillinen kurittaminen on hyväksyttyä.
Tässä vain muutamis esimerkkejä. Näistä ei mielestäni pidä ottaa oppia suomalaiseen lastenkasvatukseen!
Tällaisten asioiden julkituominen on vaikeaa. Mikään ei kuitenkaan muutu jos me täällä kuljemme silmät kiinni näkemättä elämän toistakin puolta. Niin optikko kun olenkin, lankean itsekkin silloin tällöin "valikoivaan näöntarkkuuteen"!

Eivät kaikki opettajat ja vanhemmat kurita lapsiaan ruumiillisesti. Täällä on paljon hyviä, vastuunsatuntevia vanhempia ja opettajia jotka haluavat toteuttaa työssään ja elämässään niitä kristillisen rakkauden ja toinen toisensa kunnioittamisen periaatteita, joita suomalaisetkin lähetystyöntekijät ovat opettaneet täälläkin jo puolentoista vuosisadan ajan.

RUKOILKAAMME...

2011-04-13T02:40:00.000-07:00

Kun lähtee toimittamaan Jumalan antamaa tehtävää toiselle puolelle maapalloa, saa varautua monenlaisiin vaiheisiin. Tulee tuulta ja tuiskua, mutta myös siunauksien säteitä. Viimeviikkoina olemme saaneet kokea molempia! Kun menimme Riitan kanssa kihloihin, eräs tuttavamme lähetti onnitteluviestin:"Sussiunakkoon tollasia!". Ja onhan tuo siunannutkin. Vaikkapa näin: Päätimme perustaa rukouspiirin johon alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tulla muutamia mustia ystäviämme. Tietoisena siitä, että "tiistaisin puoli 6" ei välttämättä toimi täkäläisten kanssa sovimme että joka ei pääse piiriin voi liittyä joukkoon ristimällä kätensä siellä missä ovat - paitsi auton ratissa! Viestitimme myös kotimaahan piiristä ja yhdistyksemme jäsen Mari otti heti haasteen vastaan ja niinpä hän lähettää joka tiistai piirin alkamisaikana textarin "täällä rukoillaan". Yhteys pelaa, vaikka ollaankin kaukana toisistamme. Liittykää muutkin mukaan rukouspiiriin! Aikaero Namibian ja Suomen välillä on 2 tuntia tällä hetkellä, mutta aloittakaa silti Suomen aikaa puoli 6. On kiva saada textari, ei unohda itsekkään rukoushetkeä. Erityisesti pyydämme teitä muistamaan heinäkuun 11. päivä alkavaa Kalevi ja Leena Lehtisen vetämää Namibian kirkon papeille tarkoitettua evankelioimiskurssia. Pyydetään että Jumala osoittaisi tuosta 80-päisestä joukosta yhden, jonka palkkaamisesta voisimme vastata kirkolle ja saada evankelista työhön sekä Namibiaan että Suomeen. Suomi tarvii nyt evankeliumia ja namibialaiset ovat luvanneet tulla vuorostaan apuun! Tämä on ISO hanke. Olemme kiitollisia että olemme pääsemässä varsinaiseen lähetystyöhön. Tähän asti olemme tehneet lähinnä kehitysyhteistyötä, joskin tietoisena että sen kautta Jumala on johtamassa uusiin, varsinaisiin lähetystyötehtäviin.
Sadeaika näyttäisi pikku hiljaa loppuvan. Moneen päivään ei ole enää satanut. Luonnossa on vettä paljon mutta kuuma ilma haihduttaa sitä joka päivä.
Maria ja Salom odottavat malttamattomina Suomen matkaa, Maria on ollut jo viikon pääkaupungissa Windhoekissa. Huomasin että hänen passistaan oli valokuva haalistunut eikä se olisi varmaankaan kelvannut lentokentällä. Ainoa vaihtoehto oli matkustaa 700 kilometrin päähän Windhoekiin hakemaan uuaat passia. Vieläkään se eiu ole valmis, toivotaan että se kuitenkin olisi kunnossa tämän viikon aikana.
Riitta tuli juuri työhuoneeseeni. Hän oli aamupäivän tubipotilaiden kanssa tekemässä puhdetöitä. Onkohan ne sit niitä puhdelähetystöitä...

NÄÖN VUOKSI...

2011-03-31T01:47:00.000-07:00

Rakensimme silmäklinikallemme oman leikkussalin. Se valmistui vuoden 2009 helmikuussa. Olimme iloisia - saimmehan hetkessä muutaman sata kaihipotilasta leikattua ja jonot nolliin. Leikkaustoiminta vakiintui. Joka tiistai oli leikkauspäivä ja Onandjokwen sairaalan silmäklinikka sai ansaitsemaansa lisäarvostusta; nyt meillä on optisen osaston lisäksi oma leikkaussali. Kaikki tämä rahoitettiin Afrikan Ristin kautta suomalaisten lähetyksen ystävien tuella. Kiitämme siitä! Mahtoikohan tämä nousta meillä hattuun...Halusiko Jumala näpäyttää sormille omaa kunnianhimoamme koskapa tilanne on nyt jumissa: viimevuoden toukokuusta lähtien leikkaustoiminta on ollut katkolla. Sairaalalla eikä meillä ole varoja hankkia leikkauksissa käytettäviä tarvikkeita. Jonot ovat taas pitkät; yli 200 kaihipotilasta odottaa leikkaukseen pääsyä.

Olemme käynnistäneet erityisen kampanjan varojen keräämiseksi ja leikkaustoiminnan jatkamiseksi. Olemme sitoutuneet 10.000 Euron tukeen. Sillä saamme perustarpeet hankituksi ja kun leikkaukset pääsevät taas alkuun, voimme ottaa yksityispotilaita, joiden tuotolla turvaamme jatkon. Toivomme viimeistään kesän aikana saavamme kotimaan jaksolta varat hankittua. Yritämme parhaamme myös täällä Ambomaalla Basaarimme avulla. Suomalaisryhmiä käy täällä aina silloin tällöin ja he tekevät ostoksia - pienet purot tekevät suuren virran. Aina, kun ollaan tekemisissä Jumalan antamien tehtävien kanssa kohtaamme vaikeuksia. Niinpä tämäkään varainhankintayrityksemme ei ole jäänyt sielunviholliselta huomaamatta. Se yrittää hankaloittaa toimintaamme myös kotimaassa ja käyttää apunaan yllättäviä tahoja! Mutta tämä tehtävä on Herralta saatu ja olemme vain iloisia kun huomaamme Pirun juonet. Siitä tiedämme, että olemme oikealla tiellä, ei tuo muuten olisi niin aktiivinen! Kaiken tämän keskellä rukoilemme, että kristityt voisivat enemmän toimia yhdessä. Kuppikuntalaisuus on vain este Jumalan työlle. Pelätään että yhteistyö katkaisee rahavirrat. Voi pyhä jysäys. Jos lähetystyötä tehdään rahan ehdoilla, kyse tuskin on lähetystyöstä!

Maria ja Salom, klinikkamme vastavalmistuneet nuoret odottavat kovasti Suomen matkaa. Tulemme heidän kanssaan 10. toukokuuta ja he ovat vierainamme 7 viikkoa. Kiertelemme seurakunnissa. Kurkatkaapa kotisivujemme "kalenteri"-osastoa. Seurakunnista tulee jatkuvasti enemmän pyyntöjä kuin pystymme toteuttamaan. On hienoa huomata että lähetystapahtumamme tunnetaan jo laajalti ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton. Meille sanotaan usein seurakunnissa että päivät ovat niin erilaisia mihin ovat tottuneet. Herra on antanut hyviä ideoita ja kun ne toteutetaan yhdessä seurakuntien lähetysväen kanssa, saamme siunauksen!

Maria ja Salom perustivat lauluduon. OWAMBOLAND SINGERS, Ambomaan Laulajat. He esittävät sekä perinteistä afrikkalaista musiikkia että meille suomalaisillekkin tuttuja hengellisiä sävelmiä. Suurin tapahtuma heille lienee Huittisten seurakunnan juhannusjuhla, joita olemme parhaillaan suunnittelemassa. Sinne ovat tervetulleita naapuriseurakuntalaisetkin!

Sateet ovat hellittäneet parina viime päivänä. Nytkin aurinko paistaa ja ulkona on tosi kuuma. Afrikka näyttää jälleen parastaan!

SADEAJAN AJATUKSIA

2011-03-22T00:36:00.000-07:00

Sadekausi on täällä Afrikassa suuri siunaus. Sellaisena vuonna, jolloin ei sada, ei saada myöskään satoa ja kansa näkee nälkää. Tänä vuonna vedestä ei ole ollut pulaa; sitä on satanut jo yli kolme kuukautta ja luonto on jo liian veden peitossa. Toissavuonna täällä Ambomaalla oli myöskin suuret tulvat, viimevuosi hieman helpompi. Enää ei sade ole siunaus, se on muuttunut likipitäen kiroukseksi. Ihmisten asumukset ovat monin paikoin veden vallassa ja sittenkään kun vesi toivottavasti aikoinaan laskee, huolet eivät ole ohitse. Täällä on eräs erikoinen kalalaji: keuhkokala, joka kaivautuu kuivaksi ajaksi syvälle maan sisään ja heti kun tulee taas vettä, se ilmestyy mudasta lammikoihin. Kaloja on nyt paljon ja ne pesiytyvät veden vallassa oleviin saviasumuksiin ja turmelevat ne. Vesi tuo mukanaan myös muita ötököitä ja kävellessä pitää olla tosi varovainen ettei saa seuralaista koipiinsa. Meidän talo ja piha ovat säästyneet melko hyvin vesivaurioilta. Pihassa tosin on muutama lätäkkö mutta muuten olemme turvassa. Kotiportin edessä, ulkopuolelle on iso lammikko, joka ei kulkua haittaa mutta kun mennään päätielle, tilanne onkin jo toinen: portin edessä on vettä lähes polveen asti. Ulos pääsee kun kiikkuu aidassa ja hyppii etsien kuivaa alustaa jalalleen. Onneksi pääsen aamuisin Jarmon ja Elisen kyydissä klinikalle, säilyy jalat kuivina.

Veden paljous näkyy myös sairaalamme potilasmäärissä. Kaukaa savannilta on yksinkertaisesti mahdoton tulla jalkapatikassa. Lammikoissa saattaa olla käärmeitäkin ja kiertoteitä saattaa olla vaikeaa käyttää. Kunpa sade lakkaisi jo. Tällä kertaa sato on monin paikoin vaarassa liian veden vuoksi. Herra, armahda tätä Ambomaan kansaa. Käännä se huutamaan apua Sinulta. Kosketa tätä maata ja tee siitä oma puutarhasi!

JÄRISTYKSIÄ

2011-03-12T12:46:00.000-08:00

Jumala puhuu jälleen! vuoden 2004 tsunami on jo liki unohdettu, samoin tulivuorituhka...mikään ei näytä muuttuneen ainakaan minun elämässäni. Nyt Jumala näki aiheelliseksi sallia uuden tsunamin. Tällä kertaa Japanissa. Olisikohan niin, että Hän jälleen muistuttaa meitä Poikansa pikaisesta paluusta. Nyt on meidän uskovaisten aika avata suumme: nämä asiat on kerrottu tapahtuvaksi Ilmestyskirjassa. Lukekaa myös David Wilkersonin kirja "Näky". Nyt on aika kertoa maailmalle, että Jumala on totta. Ei hän aiheuta tällaisia katastrofeja mutta sallii joskus niiden tapahtua ja aina tällaisella sallimisella on jokin tarkoitus. PYSÄHTYKÄÄ, HYVÄT IHMISET, JUMALALLA ON ASIAA! Ollaan valmiina kun lähtö tulee. Ei näitä asioita kannata pelätä jos on asiat kunnossa ylöspäin. Ainakin meillä Riitan kanssa asiat Jumalan kanssa on kunnossa ja tiedän että monilla ystävillämme samoin. Mennään taivaaseen niin että heilahtaa kun se aika koittaa! Ei tarvi kärvistellä helvetin lauteilla. Taivaassa on paljon mukavampaa ja elo jo täällä tarkoituksellista.
Huomenna, sunnuntaina 13 maaliskuuta asetetaan Namibian uudet piispat virkoihinsa. Tilaisuus järjestetään Ongedivan messukeskuksessa. Maan presidenttikin tulee paikalle ja turvajärjestelyt ovat sen mukaiset: jokainen syynätään metallinpaljastimilla ja paikalla pitäisi olla jo pari tuntia ennen tilaisuuden alkua. Ensin ajattelimme mennä mukaan, mutta jalkasäryt on ollutmviimepäivinä niin kovat etten pysty nyt lähtemään mihinkään. Eivätköhän he saa piispansa vihityiksi ilman meitäkin.
Sain muutama viikko sitten puhelun sairaalan sosiaalityöntekijältä. Hänen luonaan oli nuori äiti 2 kuukauden ikäisen lapsensas kanssa. Ongelma oli se että äiti ei pysty imettämään ja hän on työtön eikä ole varaa äidinmaidon vastikkeeseen. Lupasimme auttaa. Samalla saimme itsekkin apua: olimme jo pitempään harkinneet yhden lisäompelijan palkkaamista tekemään erilaisia juttuja kankaiden hukkapaloista. Tämä nuori äiti, Anna nikeltään, sanoi, ettei hän pyydä rahaa vastikkeetta vaan tarjoutui tekemään työtä. Tänään hän sitten toi näyte-erän patalappuja. Tosi persoonallisia! Hän jatkaa työtä ja maanantaina Riitta menee hänen kanssaan ostamaan ompelukoneen jotta työ sujuisi. Mallikappaleet hän ompeli tuttavansa koneella. Näin taas saimme kokea Herran avun ja vastauksen.
Tämä vuosi on Afrikan Ristin jäsenhankintavuosi. Paljon uusia jäseniä on tulltu mukaan. Liittymisohjeet löytyvät kotisivuilta kohdasta "tiedotteet".
Leena ja Kalevi Lehtisen evankelioimiskurssin järjestelyt ovat hyvällä mallilla. Toivomme, että osallistujien joukosta Herra osottaisi meille henkilön, jonka voisimme palkata omaksi evankelistaksemme, joka toimisi sekä Namibiassa että Suomessa. Rukoillaan, etä tämä henkilö löytyisi.

PRESIDENTTI TARJA NENONEN...

2011-02-27T03:54:00.000-08:00

Tasavaltamme presidentti vieraili Namibiassa parikymmenhenkisen seurueensa kanssa. Olimme mukana vastaanottamassa häntä Sairaalamme pihamaalla. Ennen Onandjokwelle tuloa hän vieraili Oshigambon koulussa, joka sijaitsee meiltä Oniipasta parikymmentä kilometria pohjoiseen. Koulu on suomalaisten perustama ja siellä on ollut opettajana mm. Ulla Nenonen, rakastettu kuku, jonka lähes jokainen tuntee Ambomaalla ja joka on juuri nyt palaamassa Suomeen ansaittuja eläkepäiviä viettämään 50 vuotta kestäneen lähetystyöjaksonsa päätyttyä täällä Namibiassa. Ulla on täällä ihan oikeasti julkkis...niinpä presidentin vieraillessa Oshigambossa paikallisten isäntien tervetulopuhe alkoi: "...presidentti Tarja NENONEN...". No, kerrankos sitä sattuu, että nimet sekoaa. Presidentti oli hieman hymyillyt mutta ymmärsi varmasti erehdyksen tullessaan Oshigambosta Onandjokwen sairaalaan; olimme koko valtuuskunta ja paljon muutakin väkeä häntä vastassa ja kun musta Toyota kurvasi A-talon portille oli Ulla ensimmäisenä vastaanottamassa presidenttiä toivottaen tervetulleeksi ja nän kertoi samalla työhistoriastaan Namibiassa. Vasta sitten me muut tervehdimme presidenttiä. Tämä oli hieno oivallus! Paras henkilö tehtävään oli juuri Ulla. Halonenkin ilahtui Ullan tervetulotoivotuksesta ja pyysi Ullan vierelleen koko kierroksen ajaksi.
Ulla Nenonen on tullut meille hyvin rakkaaksi ystäväksi täällä Ambomaalla. Aina, kun hän on tullut Opuwosta tänne Oniipaan olemme istahtaneet kahvikupposen ääreen. Ullasta huokuu syvä rakkaus tätä maata kohtaan ja hän jättää meille henkisen perinnön, jota tulemme vaalimaan huolella: evankeliumi tulee saarnata kaikille kansoille! Omalta osaltamme olemme tien alussa kun Kalevi ja Leena Lehtinen tulevat laittamaan hankkeen alulle heinäkuussa. Rukoilemme, että Jumala osoittaisi evankelioimiskurssilaisten joukosta henkilön, josta tulisi evankelista myöskin Suomeen. Suomalaiset toivat tänne aikoinaan kristinuskon, nyt on Namibialaisten vuoro auttaa meitä ja keskusteluissani kirkon työntekijöiden kanssa he ovat siihen valmiita. Namibialaisia kauhistuttaa Suomen kirkon tila eivätkä ole uskoa piispojen viimeistä tempausta kehoittaa rukoushetkien pitämiseen homosuhteiden puolesta. Saas nähdä kuinka hommassa käy: Tansanian kirkko on jo päättänyt ettei tee yhteistyötä enää sellaisten kirkkojen kanssa, jotka hyväksyvät homoliitot. Epävirallisissa keskusteluissa täällä on tullut esille sama mahdollisuus Namibian kirkon kohdalla. Suomen kirkko on ottanut ensimmäisen askeleen kohti Sodomaa piispojen johdolla. Täällä Namibiassa on jo nyt joitakin yksittäisiä pappeja, jotka olisivat valmiit harkitsemaan yhteistyön lopettamista. Uskon, että Namibiankin kirkko tulee kohta ottamaan kantaa asiaan. Kuinkas sitten käy suomalaisten kirkon virallisten lähetysjärjestöjen. Onhan sieltä suunnasta kuulunut jo homopositiivisiakin kannanottoja. Kiitos Jumalan, myös Raamatun mukaisia kannanottoja on kuulunut. Nyt olisi kirkon lähetysjärjestöjen aika ilmoittaa selkeästi virallinen kantansa ja niiden, jotka ovat Raamatun mukaisella kannalla tulisi harkita asemaansa kirkon virallisena järjestönä. Ilman kirkollistakin statusta on mahdollista toimia eikä silloin tarvitse kuunnella piispojen ja muidenkaan johtajien harhaoppeja. Nyt kaikki kristityt esirukousrintamaan! Olemme aloittaneen täällä Ambomaalla rukouspiirin tulevan evankelioimiskurssin ja Suomen kirkon puolesta. Piiriimme kuuluu muutamia pappeja meidän lisäksemme. Tulemme rukoilemaan joka tiistai klo 17.30, että Jumala siunaisi kurssin ja koskettaisi suomen kirkkoa ja sen piispoja, jotta tämänhetkinen luopumuksen tila saisi palautua elävän Jumalan Sanan noudattamiseen. Liittykää ystävät mukaan rukouspiiriimme joka tiistai klo 17.30 siellä, missä kukin olette. Laittakaa vaikka tekstiviesti rukouspiirin aikana (+264 81 359 4080) niin tiedämme, että olette mukana. Annetaan ajatuksen levitä ympäri maailmaa ja saamme nähdä, että Herra kuulee rukoiksemme!

APOSTOLIN KYYTIÄ...

2011-02-15T03:37:00.000-08:00

Pari viikkoa on vierähtänyt tämänkertaista Ambomaan jaksoamme. Sadekausi on pahimmillaan; esim. eilisiltana oli mielettömin ukkosmyrsky missä olen koskaan ollut. Salamat valaisivat koko taivaan kannen puolen tunnin ajan ja vettä tuli enemmän kuin taivaalta mahtuu. Pihamiehemme Augustuksen kotona oli ainakin yksi savimaja hajonnut, me onneksi säästyimme tuhoilta.
Eilen olimme Engelassa neuvottelemassa Leena ja Kalevi Lehtisen evankelioimiskurssiin liittyvistä asioista. Hehän tulevat tänne Afrikan Ristin lähetteinä heinäkuun puolivälissä. Asiat alkavat olla kokolailla jo järjestyksessä. Rukoillaan Lehtisille terveyttä ja voimia vetää kurssi, jolle osallistuu 80 ELCIN:in pappia.
Hankkeellamme, Okumona Ambomaalla on yksi suuri puute: meillä ei ole autoa täällä Ambomaalla. Saamme kyllä vuokrata kirkolta vanhaa Toyota Venturea, mutta useimmiten, kun sitä tarvisimme se on joko ajossa tai rikki. Nyt käytämme paljon taksia ja aamuisin pääsen klinikalle Lehtisen Jarmon ja Elisen kyydissä. Käveleminen ja myöskin muu liikkuminen on edelleen vaikeaa: pari vuotta sitten saamani hermovauriot jaloissa pitävät minua nöyränä. Maria ja Salom ovat onneksi jo täysammattilaisia, joten itse olen paljolti suunnittelu- ja kirjoitushommissa sekä neuvonantajana. Kaikki fyysinen työ on mahdotonta kipujen vuoksi. Omankin liikkumiseni vuoksi auto olisi välttämätön.Voi olla, että joku haluaisi tulla mukaan autonhankintatalkoisiin...Se on mahdollista esim. ostamalla "OKUMONA-TAULU", bushmann-aiheinen Swakopmundin slummissa maalattu taulu. Osallistua voi maksamalla haluamansa hinnan tilille Afrikan Risti ry, 566006-273155. Viestiksi "OKUMONALLE AUTO" ja omat yhteystiedot. Taulut postitetaan toukokuun puolivälissä kun palaamme kesäksi kotimaan jaksolle. Tuolloin mukanamme ovat klinikalta Maria ja Salom. He ovat Suomessa kesäkuun loppuun asti ja kiertelemme heidän kanssaan seurakunnissa mm. ripareilla pitämässä lähetystunteja. He ovat mukana myös Huittisissa seurakunnan juhannusjuhlilla.
Riitta on aloittelemassa sairaalassa pitkäaikaispotilaiden aktiviteetti-hanketta. Aloite tuli sairaalalta ja Riitta innostui asiasta. Potilailla teetetään erilaisia käsitöitä, joita sitten ostamme heiltä ja tuomme Suomeen Africa-Basaariin myyntiin. Uuden kesämalliston suunnittelu ja valmistuskin on päässyt alkuun ompelimolla. Riitalla on silmää ja taitoa luoda uutta mallistoa! Olen ylpeä hänestä!
Presidentti Tarja Halonen tulee vierailulle Namibiaan ensi viikolla. Hän tulee tutustumaan myös Onandjokwen sairaalaan. Hänellä on kiireinen aikataulu; sairaalalle liikeneen vain 45 min. Olemme Lehtisten kanssa "valtuuskunnassa", joka tapaa Halosen.
Halonen näkee täällä sairaalalla vain osan koko siitä suuresta haasteesta, joka on parhaillaan menossa olevalla remonttiprojektilla. Täällä on paljon työtä monilla sektoreilla. Olemme iloisia, että omalta osaltamme voimme olla mukana tässä kehitysyhteistyössä lähetystehtävämme ohella.

KILOMETRIT TAITTUVAT

2011-01-18T05:47:00.000-08:00

Aika ja kilometrit vilisevät niin, että perässä ei tahdo pysyä! 4. tammikuuta aloitimme vuoden kotimaan keikat Ikaalisista, jossa saimme esittäytyä uudelle tukiseurakunnallemme. Vastaanotto oli upea ja saimme kokea yhteyttä mukana olleiden uskonystävien kanssa. Mattilan Esko ja Salon Kari olivat kutsuneet kansaa kokoon. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos Ikaalisten seurakunnalle alkaneesta yhteistyöstä!
Loppiaisena vierailimme Kangasniemellä. Sieviläisen Pirkka, opiskeluaikainen Logos-ylioippilaskotikaverini on siellä papin hommissa ja kutsui yhteiseen lähetystapahtumaan. Väkeä oli koolla runsaasti ja iloitsimme yhteisen asian eteenpäinmenosta.
Kangasniemeltä suuntasimme kohti pohjoista; Haukiputaan seurakunnan kanssa saimme iloita. Helena Ylimaula oli järjestänyt tapahtuman. Saimme jälleen uusia ustäviä!
Niemelän Terhi, lähetyssihteerikurssikaverini on jo pitkään ehdotellut lähetystapahtumaa Kauhajoelle ja niinpä ajatus toteutui 11. tammikuuta. Africa-fashion vaatemallisto esiteltiin muotinäytöksessä, jonka jälkeen saimme paneutua siihen tärkeimpään, lähetyskäskyn toteuttamiseen iltatilaisuudessa.
Kauhajoelta ajelimme iltamyöhäisellä mummonmökkiimme Sastamalaan. Uni maittoi väsyneille matkamiehille; 12 tunnin unien jälkeen alkoi taas valmistautuminen tien päälle. Ajoimme Helsinkiin, jossa tapasimme vanhoja tuttuja Lähetysseurassa. Laineen Markun ja Mäenpään Maaritin kanssa nautimme lounaan ja palaveerasimme vanhoja muistellen ja toistemme työtä edelleenkin siunaten, On hyvä jatkaa omalla työsaralla kun tietää, että meitä muistetaan rukouksin myös Lähetysseurassa, vaikka varsinainen kiinteä yhteistyö onkin ohi. Kiitämme rohkaisusta!
Lähetysseurasta ajelimme Hämeentielle Reilun Kaupan Tähteen palaveeraamaan tulevasta yhteistyöstä.
Perjantai-illaksi ajelimme Sauvoon, jossa oli lähetyspäivä sunnuntaina. Kiitämme Pirkkoa ja Paavoa, joiden luona saimme majoittua sekä lähetyssihteeri-Juttaa ja kirkkoherra-Kallea hienosta päivästä. Sauvo kolahti meihin erityisesti! Tapasimme myös entisen lähetyssihteerin, Ellin, jonka palava into sai meidätkin syttymään. Kiitos Sauvolaiset- toivottavasti tapaamme pian uudestaan!
Aivan uusi piirre on ilmaantunut lähetystoimintaamme: lähetyspäivät muotinäytöksineen ja uudenlaisine ohjelmineen ovat herättäneet median mielenkiinnon. Useilla paikkakunnilla ovat paikalliset lehdet tulleet haastattelemaan ja tekemään juttuja. Tokihan tällainen hivelee omaakin egoa mutta tärkeintä on se, että lähetys- ja sen yhteydessä tehtävä kehitysyhteistyö saavat myönteistä julkisuutta.
Ystävät, rukoillaan, että lähetyskäskyn toteuttamiseen saataisiin paljon uusia innokkaita ihmisiä. Rukoillaan, että raja-aidat kaatuisivat ja kristityt voisivat yhdistää voimiaan. Aikaa on vähän. Kristus tulee takaisin ilmeisesti melko pian. Ollaan itse valmiina ja kutsutaan uskosta osattomia mukaan uskomaan ja pelastumaan!
Nyt odottelemme loppuviikkoa ja Lehtisen Leenaa ja Kalevia, joiden kanssa kuljemme lähetyksen ja evankeliumin asioilla loppukuun.
Lento takaisin Namibiaan lähtee heti Päiväkummun miestenpäivien jälkeen 1. helmikuuta.

EESPÄIN RIEMUMIELIN

2011-01-03T07:04:00.000-08:00

Vuosi vaihtui. On jännittävää astua uuden vuoden puolelle. Mitähän Taivaan Herra on osallemme suunnitellut tämän alkavan vuoden osalle.
Vietimme jouluaaton kotona Sastamalassa Riitan kanssa kahdestaan ja joulupäivänä menimme tapaamaan vanhempia Halliin. Äitihän on Jämsän sairaalan vuodeosastolla seuranaan Alzhaimerin tauti - kävimme tervehtimässä häntäkin. Äiti odottaa pääsyä Taivaan kotiin. Kaikki on valmiina, Herra yksin tietää muuttoajankohdan.
Uuttevuotta otimme vastaan Salla-tyttären perheen luona Helsingissä ja uudenvuoden päivänä olimme Vivamossa Kalevi Lehtisen 75-vuotis synttäreillä. Tapasimme siellä paljon vanhoja tuttuja.
Alkava vuosi on meille Afrikan Ristissä monella tavalla UUSI vuosi. Toimintamme saa uusia muotoja. Suurin haaste on varmaankin Ambomaalla järjestettävä evankelioimiskurssi, jota lähtee pitämään Lehtisen Kalevi. Afrikan Risti on saanut uuden lähettipariskunnan! Heinäkuun puolivälissä pidettäväksi suunniteltu kurssi on tarkoitettu Namibian ev.lut.kirkon papeille ja Afrikan Risti on kutsuttu järjestämään käytännön asiat. Otimme haasteen nöyrinä vastaan. Suunnitelmat etenevät pikkuhiljaa. Paikaksi on varmistumassa Engelan lähetysasema. Olemme silloin Riitan kanssa kotimaassa, mutta kurssin ajaksi palaamme Ambomaalle assisteeraamaan käytännön asioissa. Myös Kalevin vaimo Leena on mukana. Pyydämme ystävien esirukousta hankkeen puolesta.
Tammikuun loppuosa on kiinteää yhteistyötä Lehtisten kanssa kotimaassa. Ennen kuin palaamme heti Päiväkummun miestenpäivien jälkeen helmikuun alussa Ambomaalle, kierrämme muutamissa seurakunnissa Leenan ja Kalevin kanssa Sanan ja lähetyksen merkeissä. Sastamalassa mukanamme on myös VIESTIVELJET. Ylöjärvellä ja Lahdessa on myös tapahtumat samana viikonloppuna. Kiitämme Herraa yhteydestä Leenaan ja Kaleviin. Siunaamme heitä ja pyydämme voimia työhön!
Alatalkkarin Anna-Maija palasi Ambomaalta juuri ennen uutta vuotta. Hän oli silmäklinikalla jokavuotisella keikalla hoitamassa heikkonäköisiä potilaita. Miehensä Perttikin matkusti sinne jouluksi. He viettivät jo toista joulua Ambomaalla. Meillä ei ole kokemusta vielä ensimmäisestäkään...käyp melkeen katteeks. No, eiköhän se meidänkin vuoro tule aikanaan...

EKSYTYKSEN AIKA KIRKOSSAMME

2010-12-07T23:14:00.000-08:00

Olen kuunnellut korvat punaisina uutisia Turussa vasta kokoontuneesta kirkolliskokouksesta. Siellähän keskusteltiin ja äänestettiin homopareille järjestettävistä rukoushetkistä. Heti aluksi korostan, että homot ihmisinä ovat täsmälleen yhtä arvokkaita kuin heterot, mutta Raamattu kieltää yksiselitteisesti homoseksuaalisen käyttäytymisen. On järkyttävää, että niin monet kirkolliskokousedustajat äänestivät asian puolesta. Nyt otettiin se vaarallinen ensiaskel...Asian puolesta äänestivät mm. kaikki piispat, vanhoillislestadiolaiset, Anna-Mari Kaskinen ja Suomen Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen. Voi tätä pimeyttä: millä tolkulla nykyään luetaan Raamattua? Kuinka kauan Jumalan kärsivällisyys riittää? Se loppuu kohta! Niin kävi Sodoman ja Gomorrankin kohdalla. Eihän mikään tekninenkään laite kestä ohjekirjan vastaista käyttöä - mutta kirkon johtajakin antavat vihreää valoa oman ohjekirjansa, Raamatun vastaisesti. Siitä he joutuvat vielä koville Taivaan portilla, nuo, jotka tietoisesti ovat johtaneet laumaansa harhaan. Lukekaapas hyvät ystävät David Wilkerssonin kirja "NÄKY -nyt". Siinä on Wilkersonin 70-luvulla saamia näkyjä, joissa tämä nykyinen tilanne on kerrottu tapahtuvaksi.
Kansankirkko tulee hajoamaan ja hyvä niin, mikäli se johtaa mm Kalevi Lehtisen ajatuksen mukaisesti KRISTUKSEN MAAILMANLAAJUISEN KIRKON kasvamiseen. Jumalan Sanan vastainen toiminta kirkossamme ei voi johtaa muuhun kuin tuhoon! Sitävastoin Kristukselle ja Jumalan Sanalle uskollinen joukko kulkee voitosta voittoon ja julistaa puhdasta evankeliumia.
Olisi mielenkiintoista tehdä tutkimus kristillisten järjestöjen mielipiteistä homoliittoasiassa. Mikähän lie muiden kirkon lähetysjärjestöjen johtajien henkilökohtainen mielipide asiassa.
Jumalan Sanaan uskovien kristittyjen ei ole nyt sopiva aika erota kirkosta: yhdistetään voimamme ja taistellaan puhtaan Sanan puolesta!
Kuinkas kävikään paperiliiton puheenjohtajalle, kun hän antoi aatteensavastaisia lausuntoja? Väki antoi lopputilin, reagoi voimakkaasti aatteensa vastaisiin lausuntoihin. Mutta useat meidän kirkkomme johtajista eivät välitä Raamatun Sanasta vaan porskuttavat edelleen johtaen laumaansa harhaan.
Ei tarvites olla kummoinenkaan ennustaja, kun voi olettaa, että kohta tulee aika, jolloin kirkko alkaa puolustaa moniavioisuutta. Sehän on myöskin ollut vallitsevaa jo vuosituhannet ja on edelleen sallittua monissa maissa. Monet käyvät vieraissa ja näin toteuttavat taipumustaan. Moni sanoo olleensa siinä mielessä aktiivinen koko ikänsä ja sillä perusteella todennäköisesti tulee käymään niin, että moniavioisuus tullaan hyväksymään ja myös kirkko, mikäli se tässä nykyisessä muodossaan on vielä olemassa, lähtee mukaan. Entäpäs me ylipainoiset: olisi kai luonnotonta, että lääkäri sanoisi ylipainonsa kanssa kamppailevalle, että ei se mitään, sinähän olet aina ollut kova syömään: jatka vaan lihomista, Herra kanssasi!
Ystävät, nyt on aika rukoilla Suomen kirkon johtajien puolesta, että he tulisivat tuntemaan Totuuden, joka on Jumalan Sanassa. Rukoillaan, että eksytyksen valtaan joutuneet johtajat palaisivat terveen evankeliumin lähteelle ja kiitetään niistä paimenista, jotka ovat säilyttäneet terveen uskon tässä pyörityksessä. Rukoillaan heillekkin voimaa ja rohkeutta sanoa synti synniksi ja ennenkaikkea meidän itse tulee tarkata omaa vaellustamme.
Tässä vielä ote Raamatusta, onko tulkinnanvaraa?: "...Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojensa valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan tekemään sellaista mikä ei sovi...Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin"(Room. 1:26-32). On synti väittää, että tässä kohtaa Raamatun sana on vanhentunut. Jumalan Sana ei vanhene. Olkaamme herkällä mielellä ja tutkiskelkaamme, kenen oppeja noudatamme.

UUSIN PURJEIN ETEENPÄIN

2010-10-31T04:20:00.000-07:00

Marraskuun 1. päivä on meille historiallinen; Okumona-yhteistyö Suomen Lähetysseuran kanssa loppuu. Nyt olemme yksittäisestä lähetysjärjestöstä riippumaton lähetysyhdistys, joka tekee yhteistyötä seurakuntien kanssa edelleen lähetystapahtumia järjestämällä. Nyt seurakunnat voivat itse päättää, minkä kähetysjärjestön kautta haluavat tuoton kanavoida. Ei meillä ole mitään Lähetysseuraa vastaan, ajatus riippumattomasta toiminnasta tuli muutamista seurakunnista, jotka halusivat tukea muitakin lähetysjärjestöjä päivien tuotolla. Tilanne on nyt mielestämme selkeämpi: meidän näkymme on toteuttaa lähetyskäskyä mahdollisimman tasapuolisesti.
Tahdomme kiittää Lähetysseuraa siitä ajasta, jonka teimme yhteistä taivalta. Työ jatkuu edelleen, nyt hieman toisista lähtökohdista. Siunaamme toistemme työtä.
Okumona-nimi oli rekisteröity Lähetysseuralle. Kiitämme siitä luottamuksesta, jota Lähetysseura osoitti antamalla OKUMONA-nimen Afrikan Ristille. Siitä työmme tunnetaan ja sen alla jatkamme!
Yhdistyksemme kotimainen ykköstukikohde tulee olemaan Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkummun nuorten lähetyskasvatus- ja rippikoulutyö. Emme pysty antamaan isoja summia, mutta uskomme, että pienikin tuki tuottaa siunausta. Itselleni Päiväkumpu on ollut tärkeä paikka lapsuudesta asti. Siellä olin pikkupoikana lähetysleireillä ja ripaerilla isosena. Päiväkummun ripari-isosena sain myös oman lähetyskutsuni. Olin silloin Simojoen Pekan isosena ja nyt jo vanhoina partoina saamme yhdessäkin tehdä kotimaassa työtä.
Iloitsemme suuresti, että olemme saaneet ensimmäisen tukiseurakunnan: Ikaalisten seurakunta lähti tukemaan työtämme ensivuonna. Olkoon Taivaallisen Isän siunaus sekä Ikaalisten seurakunnan, että oman työmme päällä. Muutamia muitakin seurakuntia on tulossa mukaan.
Aina, kun Jumalan työ menestyy, Saatana koittaa laittaa kapuloita rattaisiin. Niin taas kävi meillekkin. Olemme saaneet kokea valtavia ihmeitä Jumalalta. Aivan käsittämättömillä tavoilla Hän on meitä siunannut. Mutta kun Piru hoksasi, että Jumala on vahvasti puikoissa, alkoi taas tapahtua. Tuo sarvipää on kovin kekseliäs. Viimeisin temppu oli se, että meiltä evättiin pääsy eräisiin lähetyksen joulumyyjäisiin, joissa olemme olleet useanan vuonna. Syy oli se, että he katsovat, että emme ole lähetystyötä tekevä yhdistys, vaan yksityinen liikeyritys. Ei sikäli, että tuo tilansuus olisi ollut korvaamaton, mutta kovin kaivertaa sisintä. Viesti tuli vielä kotisivujemme yhteydenottoviestinä. Siis hän, joka viestin lähetti, on tutustunut työhömme kotisivujen kautta ja sieltä ei kyllä saa käsitystä, että olisimme yritys. Kyllä siellä selkeästi kerrotaan työmme periaatteista. Tottakai tarvitsemme Africa-Basaariamme. Se on tällä hetkellä tärkein tulonlähteemme. Kaikki tuotteet, joita siellä myydään on hankittu tuntemiltamme Ambolaisilta, jotka näin saavat elantonsa. Kirkko itse on suuri liikelaitos, joka kaiken lisäksi mällää verovaroilla ja kerää valtavia omaisuuksia. Kaikki tarvitsevat varainhankintaa. On se kumma juttu, että jos yrittäjä antaa lahjoituksen lähetystyölle, häntä kehutaan; siinä vasta kunnon kristitty. Ja hyvä niin. Mutta jos me annamme koko työpanoksemme lähetystyölle, sitä ei kaikki voi hyväksyä. Sitä pidetään arveluttavana bisniksenä. Onneksi näin ajattelevia on vain harvoja ja heidänkin ajatuksensa lähtevät jostain ihan muusta kuin huolesta lähetyksen asioissa. Saavathan papitkin palkkaa. Raamatussakin sanotaan, että Sanan julistajan tulee saada elantonsa Sanasta. Meidän kohdallamme asia on näin vain osittain; vain Riitta saa yhdistykseltä pientä palkkaa silloin, kun kassatilanne sallii, itse olen vapaaehtoistyöntekijä. Meillä ei ole optioita eikä osakesalkkuja. Tulemme silti jotenkin toimeen. Uskon, että juuri siksi työmme on niin voimakkaasti Jumalan siunaamaa.
Sain viimeviikolla iloisen viestin Namibian terveysministeriöstä: he lahjoittavat meille automaattisen näöntutkimuslaitteen! Sitä olemme kaivanneet pitkään mutta se on mahdottoman kallis, eikä meillä ole ollut varoja moiseen. Terveysministeriöstä kävi eräs tärkeä henkilö tutustumassa klinikkaamme ja kun kerroin tarpeestamme, hän oitis lupasi laitteen. Ajattelin että sieltä tulee joku käytetty mylly, mutta viestissä kerrottiin, että laite on uusi ja tullut juuri Saksasta. Tämä on taas yksi Jumalan ihme!
Leikkaussalimme kaipaa uusia laitteita. Suomesta olisi tulossa 2 silmäkirurgia leikkaamaan kaiheja, mutta laitteet ovat niin alkeelliset, että pitää saada uudet ajanmukaiset ennenkuin voimme kutsua heidät hommiin. Sitouduimme hankkimaan nuo laitteet...ne maksavat 50.000 Euroa. Ei meillä ole yhtään rahaa mutta Taivaan Pankissa on. Samoin kuin Jumala antoi varat klinikan remonttiin ja leikkaussalin rakentamiseen, antaa Hän varat myöskin laitteisiin. Ei Hän jätä työtään kesken. Siksi uskalsin antaa sitoimuksen. Mielenkiintoista nähdä, mistä nuo varat tulla tupsahtavat!
Palaamme kotimaahan 12 marraskuuta 2 ja puoleksi kuukaudeksi. Seurakuntakierrokset jatkuvat. Iloitsemme, että Leena ja Kalevi Lehtinen tahtovat antaa oman panoksensa työhömme; tammikuulla pidämme muutamia Sanan ja Lähetyksen tilaisuuksia heidän kanssaan ja Päiväkummun miestenpäivätkin saavat osansa, Kalevi tulee jakamaan Sanaa. Muitakin suuria suunnitelmia heidän kanssaan on tekeillä. Niistä lisää myöhemmin.

UUSIA HAASTEITA

2010-10-11T01:38:00.001-07:00

Maria ja Salom saivat todistuksesna! He valmistuivat 29. syyskuuta silmälasihiojiksi! Tilaisuus oli juhlava, Riitta teki voileipiä ja ostimme monta suklaakakkua...Puheita pidettiin; Julius Mtuleni, pastori Alpo ja sairaalan johtaja professori Amaambo minun lisäkseni. Tilaisuus oli minulle liikuttava. Oli vaikea puhua, kun tuppas itkettämään, kaikki tuntui niin uskomattomalta ja juhlalliselta.
Sain juuri äsken järkyttävän uutisen: aivan tässä lähistöllä oli tänäaamuna tulipalo. Savimajassa asuvan 2-lapsisen perheen vanhemmat olivat lähteneet aamulla töihin ja lukinneet pienet lapset majaan. Lapset olivat löytäneet tulitikut ja maja paloi. Toinen lapsista, 5-vuotias kuoli. Salom on parhaillaan viemässä suruviestiä äidille, joka työskentalee sairaalassa. Muistetaan heitä rukouksissa. Jatkuu myöhemmin. Menemme sairaalan papin kanssa surutaloon.
........
Tästä päivästä tuli ihan erilainen kuin aamulla luulin. Palasimme juuri surutalosta. Lapsi, joka menehtyi oli lukittu päiväksi peltihökkeliin ja naapurin poika viereiseen savimajaan kun ei ollut lastenhoitajaa. Jotenkin tämä 5-vuotias oli sytyttänyt tulen ja kaikki sisällä ollut palava, mm 2 vuodetta petivaatteineen paloivat. Pojan palanut ruumis oli vielä sänkyjen välissä kun menimme. Kun pojan ruumista siirrettiin poisvietäväksi yhdyimme kaikki, parikymmentä henkeä virteen ja saimme näin saatella pienen enkelin Taivasmatkalle. Vietimme vielä lyhyen hartauden ja lupasin omaisille, että välitän esirukouspyynnön Suomeen kaikkien niiden puolesta, joita tämä tapahtuma läheisesti koskee. Liittykää ystävät rukoukseen.

TEHTÄVÄ SUORITETTU - KOHTI UUSIA HAASTEITA

2010-09-22T02:55:00.000-07:00

Kaksi ja puoli vuotta on kulunut siitä, kun Okumona-silmäklinikkamme optinen osasto siunattiin käyttöön. En tuolloin voinut arvata, kuinka paljon työtä se tuottaa. On ollut opetusohjelmien tekoa, opettamista, kotimaan jaksoilla lähetystapahtumia ja sitä ainaista varainhankintaa. Tämän työn varat me hankimme itse Riitan ja suomalaisten lähetyksen ystävien kanssa. Jumala on työtä siunannut ja paljon on saatu aikaan: silmäklinikka leikkaussaleineen! Kiitos teille ystävät, jotka olette olleet ja toivottavasti olette edelleenkin mukana.
Ensimmäinen vaihe on nyt suoritettu. Ensiviikon keskiviikkona, 29. syyskuuta hiojaoppilaani Maria ja Salom saavat todistukset! Heidän virallinen ammattinimi tulee olemaan OPTICAL TECHNICIAN, optinen teknikko - silmälasihioja. Järjestämme heille pienen seremonian sairaalan konfferenssihuoneessa. Silloin heidät myös siunataan tehtäväänsä. Minullekkin se tulee olemaan suuri hetki - olen saanut kouluttaa heidät, kaksi työtöntä nuorta uuteen ammattiin.
Nyt alkaa uusi vaihe työssäni. Aloitamme näöntarkastusopinnot. Ensin on hankittava tarvittavat varat automaattisen näöntarkastuslaitteen hankintaan. Tarvitsemme myös toisen linssihiomakoneen. Tiedän, että Taivaallisella Optikolla on nekin varat olemassa. Mielenkiintoista nähdä, mistä tuo puuttuva 10.000 Euroa putkahtaa.
Täällä Ambomaalla on juuri nyt aamuisin harvinaisen kylmää, ei juuri yli 10 asteen. Heti auringon noustessa lämpötila kyllä nousee nopeasti ja päivällä kyllä tarkenee ihan kiitettävästi.
Klinikalla on parhaillaan meneillään kaihileikkauskampanja. Piha on täynnä leikkausta odottavia potilaita. jospa saisimme tänne suomesta apua leikkausjonojen purkamiseen...

KIITOS PAULI

2010-09-02T10:56:00.000-07:00

Laukkasen Pauli, tahdon kiittää Sinua. Ensinnäkin kiitän siitä, että olet nyt meidän, ystävyydestäsi osallisiksi päässeiden edustajana Taivaassa. Toiseksi kiitän Sinua siitä lähetysinnosta, jonka annoit minulle monta vuosikymmentä sitten Päiväkummun lähetysleirillä. Tapasimme silloin ensi kertaa - säilyit mielessäni aina siihen asti, kun tapasimme viimeisen kerran maan päällä, viime helmikuussa Päiväkummun miestenpäivillä. Olit jälleen mies paikallaan, tulit kertomaan meille Jumalan rakkaudesta lyhyellä varoitusajalla Kankaan Sepon "tuuraajana". Miestenpäivien jälkeen olimme muutamia kertoja yhteydessä. Kerroit treenaavasi Namibian hiihtomestaruuskilpailuihin, jotka pidetään Oniipassa Onandjokwen sairaaloan 100-vuotisjuhlien yhteydessä silmäklinikan tukemiseksi - Okumona Ambomaan siipien suojassa. Haastoit Holopaisen Raimon kisaan. Kuinka ihailenkaan teitä kahta sankaria. Sinä olet nyt jo päässyt Ylempiin joukkueisiin.
Olen varma, että en koskaan unohda viimeistä puheluasi minulle. Soitit elokuu 21. päivänä. Olimme juuri lähdössä Riitta-vaimoni kanssa Oulun hiippakunnan läketysjuhlilta Kokkolasta. Äänesi oli väsynyt kun kerroit sairastuneesi haimasyöpään. Valittelit sitä, että et voi tulla mukaan parin viikon kuluttua Päiväkummun miestenpäiville. Sanoit "kerro pojille terveisiä ja toivon, että he hyväksyvät tämän syyn...en voi osallistua miestenpäiville..." Tuo oli syy, jonka me tänne vielä jääneet veljesi kernaasti hyväksymme poissaolosi syyksi; olethan nyt edustajamme Taivaassa. Pauli, siunaamme muistoasi ja jo etukäteen iloitsemma siitä hetkestä, kun tapaamme Taivaallisilla miestenpäivillä! Ja kyllähän siellä vietetään naistenpäiviäkin, yhdessä koko Kristukseen uskonut seurakunta iloitsee lupausten täyttymyksestä. Siellä ei enää kysellä, mihin kuppikuntaan olet kuulunut, ei lasketa arvoja rahassa...ollaan yhtä, kuten mekin täällä maanpäällä olimme. Kerro terveisemme Kristukselle. Kiitä Häntä sovitustyöstä ja kerro, että täältä tullaan enempi tai vähempi nuutuneina, mutta tullaan varmasti!
.........
Riitan ja minun tämänkertainen kotimaan jakso alkaa olla lopuillaan. Ensiviikon torstaina, syyskuun yhdeksäntenä lennämme takaisin toiseen kotimaahamme Namibiaan. Saimme juurim tiedon, että työluvat ovat kunnossa ja kotimmekin siellä Oniipassa on valmiina vastaanottamaan meidät takaisin.
Saimme järjestää yhdessä Mikkelin Tuomiokirkkoseurakunnan ja Keski-Lahden seurakutien kanssa "Menkää ja tehkää" -tapahtumat, jotka huipentuivat Pekka Simojoen "Auta Namibiaa näkemään" -konsertteihin. Oli taas hienoa olla mukana inostuneiden ja osaavien lähetysammattilaisten kanssa tekemässä uudenlaista lähetystapahtumaa. Paljon on vielä hiomisen varaa. Toivomme, että saamme ensivuonnakin olla näissä seurakunnissa jo hieman kokeneimpina mukana.
Juuri ennen Namibiaan paluutamme saan olla vielä Päiväkummussa - miestenpäivillä. Tiukan kesätyörupeaman jälkeen on autuasta vetää perjantai-iltana verrarit ja Reinot jalkaan ja paneutua suomalaisen miehen sielunmaisemaan Kankaan Sepon johdolla. Erityisesti iloitsen, että 86-vuotias isäni osallistuu lauantai-illan tilaisuuteen.
Tulemme jatkamaan työtämme Herran hallussa. Syksy näyttää, millaiseksi kotimaan työmme muodostuu jatkossa. Joka tapauksessa olemme kiitollisia niistä lukuisista seurakunnista, jotka kutsuvat meitä yhteistyöhön. Kristittyjen yhteys on kantava voima työssämme.

UUTTA INTOA

2010-07-03T01:12:00.000-07:00

Olemme Riitan kanssa saaneet kokea moninaista Jumalan johdatusta kuluneen kesän aikana. On ollut myötä- ja vastamäkeä, mutta kaikesta on selvitty ja työ jatkuu riemulla!
Juhannus Orolla oli siunattu kokemus. Lehtisen Leena ja Kalevi olivat jälleen kerran Jumalan tsuppareina tuomassa Sanaa. Kiitos siitä teille, Leena ja Kalevi. Erityisesti iloitsimme siitä uskon yhteydestä, joka on syntynyt välillemme. Olen itse tutustunut Kaleviin jo nuorukaisena ja (Laurmaan) Leena oli tullut mutkan kautta tutuksi jo opiskelu-aikoina. Nyt olemme jälleen löytäneet toisemme ja mikä parasta, Jumala on siunaamassa tätäkin yhteyttä. Kalevi lupautui tulemaan helmikuun miestenpäiville puhujaksi Päiväkumpuun. Suuria asioita on tapahtumassa!
Olen (Timo) sairastellut edelleen hermovaurioitani. Rukoilkaa edes pientä helpotusta tilaani. Kohta kaksi vuotta on kulunut eikä tilanteeseen ole juuri muutosta tullut. Kaikella on tarkoituksensa, siitä olen varma.
Heinäkuu, joka on se suomalaisten lomakuukausi tarjoaa myös meille lepoa. Olemme kotosalla ja keräämme voimia Namibian työjaksoa varten. Odotemme muutamia ystäviä talkooapuun talomme lattiaremonttiin. Elokuulla pidämme sitten omalla tontillamme pihaseurat, johon Holopaisen Raimo ja Helkakin tulevat mukaan.
Onandjokwen sairaalan peruskoprjausprojekti on saanut tuulta purjeisiin, kun UM:n ensimmäinen avustus on maksettu. Lehtiset ovat onnensa kukkuloilla. He tulevat heinäkuun puolivälissä kotimaan lomalle. Syyskuun alussa saamme taas olla porukalla Ambomaalla. Heiskasen Tuikku ja Jontte ovat palaamassa elokuulla takaisin Taiwanille jatkamaan perhetyötään ja Hankelat palasivat tulon kanssa kotimaahan juhannuksen alla. Samoin Löytyn Päivi ja Sakari ovat palanneet takaisin kotimaahan.
Oma työmme Ambomaalla saanee uusia muotoja heti sinne palatessamme. Heti, kun saamme riittävästi varoja kerättyä, aloitamme Elcinin kanssa varsinaisen työn: evankeliumin systemaattisen levittämisen ja haluaisimme perustaa myös Raamattupiirin ja saada näin uusia uskonystäviä. Näyttäisi, että työmme tulee olemaan jonkinlaista "käänteistä lähetystyötä", t.s. tehtävänämme on myös tuoda terveisiä namibialaisilta kristityiltä tänne Suomen kirkon harhailuun pois Raamatun opetuksista. Iloitsemme kuitenkin jokaisesta Suomen kirkon työntekijästä, joka jaksaa ja uskaltaa puolustaa Sanan opetuksia. Tällaisiakin palvelijoita on! Namibialaisetkaan eivät tahdo millään ymmärtää joidenkin suomalaisten pappien ja piispojen luopumista Sanasta homoliittokysymyksessä. Namibialaiset kyselevät: milloin teistä on tullut tuollaisia? Miten papit ja piispat voivat hyväksyä homoliitot? Nyt kirkon pitäisi reagoida! Pääministeriä myöten k.o. liittoja ollaan ajamassa ja puolustamassa. MIKSI PAPIT, PIISPAT, KRISTILLISET JÄRJESTÖT YMS. VAIKEKEVAT? Viimeisellä tuomiolla Sanan opetuksien vastaisesti toimivat papit ja piispat, seurakunnan kaitsijat ovat kovilla Jumalan edessä ja joutuvat vastaamaan laumansa harhaan johtamisesta. Ihmettelemme myös, missä viipyvät suomalaisten lähetysjärjestöjen kannanotot? HERÄTKÄÄ, SUOMEN KRISTYTYT, JUMALAN KÄRSIVÄLLISYYS LOPPUU KOHTA!
Huh huh. Sainpa sanottua! Tästä on hyvä jatkaa.

KOULUTUSTA LÄHETYSJUHLILLA

2010-06-14T22:35:00.000-07:00

Nyt on tiistai. Viime viikonloppuna oli Lähetysjuhlat Varkaudessa. Jälleen yksi suuri juhla kokemuksien kansiossa. En tiedä, paljonko väkeä oli juhlila; mehän olimme lähetystorilla myymässä tuotteitamme, jotta taas voimme palata syyskuun alussa Ambomaalle. Kummallista on, että milloinkaan Lähetysjuhlilla ei ole ääniyhteyttä myyjien osastolle juhlapaikalta. Olisi mukavaa kuunnella ohjelmaa, varsinkin kun äänentoisto myyntialueella ei häiritsisi ketään tilaisuuksien aikana. Me, jotka keräämme varoja Lähetysseuralle, emme voi mitenkään osallistua juhlien hengelliseen antiin! Toivottavasti saan viestini perille Poriin ja siellä tilanne on korjattu.
Olisi ollut mukavaa, jos meille Lähetystorin uurastajille olisi ollut mahdollisuus edes pieneen yhteiseen hiljentymistuokioon työn lomassa, esim. perjantaina ennen tilaisuuksien alkua, samoin lauantai- ja sunnuntaiaamuina. Meidät olisi pitänyt huomioida jotenkin... Laineen Markku kyllä kävi Lähetystorilla. Kiitos Markku. Mutta missä olivat muut? Olisimme mieluusti esitelleet Lähetysseurankin väelle Okumona-toimintaa. Ehkäpä se ei ole lainkaan tärkeää. Olemme ihmeissämme! Joku muukin ihmetteli samaa.
Yhteistyömme Lähetysseuran kanssa on jälleen vaiheessa. Olen esittänyt kotimaan työn johdolle, että nykyisen yhteistyösopimuksemme umpeutuessa syyskuun lopussa voisimme solmia "KUMPPANUUSSOPIMUKSEN", joka tarkoittaisi sitä, että edelleen järjestäisimme lähetystilaisuuksia seurakunnissa, mutta tuotto kanavoitaisiin Ulkoministeriön tukeman TASAUS-kampanjan sijaan Päiväkummun työn tukemiseen, eli nuorten lähetyskasvatukseen ja Kummun evankelioimistyöhön. Päiväkumpu on minulle henkilökohtaisesti merkittävä paikka: siellä 17-vuotiaana pojankloppina Jumala heitti haasteen lähetystyöhön lähtemisestä. Olen ollut vastuussa jo vuosia miestenpäivienkin järjestämisestä Kummussa. Jos vielä kotimaan jaksojen aikana voisin tukea Päiväkummun työtä taloudellisesti, olisin onneni kukkuloilla. Heitin tämän ehdotuksen Lähetysseuraan jo kauan sitten. Odottelen asiaan vastausta...odottavan aika on pitkä. Nyt suunnittelemme jo vuodenvaihteen tapahtumia. Mitä kertoa seurakuntiin..?
Oli ilo huomata Lähetysjuhlilla, että Riitan suunnittelemat ja mustien ompelijaystäviemme valmistamat asut menivät hyvin kaupaksi. Olemme oikeilla jäljillä. Pyydetään, että Jumala edelleen siunaisi yhteistyömme Lähetysseuran ja teidän, ystäviemme ja tukijoidemme kanssa.
Juhannuksena olemme Oronmyllyllä. Lehtisen Kalevi ja Leena ovat siellä jakamassa Sanaa. Kesällä on muutama ISO tapahtuma: Tampereella Seurakuntien talon Näsi-salissa Kansanlähetyksen kanssa saamme pitää Afrikan Ristin Lähetyspäivää ja elokuun lopulla Mikkelissä ja Lahdessa meidän mittapuumme mukaan suurtapahtumat lähetyken tiimoilta. Mikkelissä kokoonnumme srk-keskuksessa ja Tuomiokirkossa, Lahdessa saimme käyttöömme koko Ristin Kirkon. Paikalliset seurakunnat ovat yhteistyökumppaneitamme. Pyydämme Jumalan siunausta näihin tapahtumiin. Järvisen Marjatta, Holopaisen Raimo Helga-vaimonsa kanssa sekä Simojoen Pekka ovat mukana tapahtumissa.
Jumala on antamassa meille koko ajan lisää vastuuta lähetyskäskyn toteuttamisessa. Samalla Hän vahvistaa uskoamme erilaisin siunauksin. Niistä lisää myöhemmin.
Olkaatten siunatus tilas, rakkaat ystävät.

KOTIMAASSA JÄLLEEN - NUTUT HUKASSA

2010-05-26T08:47:00.000-07:00

Lähdimme kohti kotimaata 8. toukokuuta bussilla Ondanqwasta. Bussimatka meni mukavasti, reittihän on tullut tutuksi jo moneen kertaan. Liki 9 tuntia se kuitankin ottaa ilmastoimattomassa bussissa. Kokemus joka kerta. Windhoekissa majoituimme samassa apartomentoksessa Lehtisten ja Juliuksen kanssa. Pyhäaamuna menimme saksalaiseen kirkkoon ja tapasimme siellä pastori Eino Angulan, joka myös saarnasi Jumalanpalveluksessa. Kirkon puistossa tarjottiin kirkkokahvitkin.
Jo usean vuoden ajan kuskinani Windhoekissa toiminut kaveri osoittautui lopulta epärehelliseksi ja niinpä vaihdoimme kuskia. Uusi kaveri on lempinimeltään Seven, jälleen yksi seiska tarinaamme!
Lennot Johannesburgin ja Lontoon kautta sujuivat mukavasti, mutta Helsingissä odotti yllätys: matkatavarat, joissa oli kaikki kesän aikana myyntiin tarkoitettu vaatetavara, oli hukassa. Odotimme niitä Hesassa yhden yön, mutta sitten piti pyytää passitus Tampereen tulliin ja ajelimme kotiin. Tavarat tulivatkin muutaman päivän kuluttua Tampereelle, mutta sitten ne vaikeudet alkoivat. Meiltä puuttui vaatteiden alkuperätodistus ja virkailija tullissa halusi muutenkin olla mahdollisimman inhottava meille eikä suostunut antamaan laukkuja mukaamme. Tuli tosi hätä. Rukouksia sinkoili kohti Taivasta. Soitin Palanderin Timolle kysyäkseni neuvoa ja hän sanoi, että kauppakamarithan sellaisia certifikaateja myöntävät ja sattumoisiin Windhoekin kansallisen kauppakamarin johtaja Tarak Shaanika seisoi juuri Timon vieressä! Hän oli vierailulla Tampereella. Johdatuksen makua. Jumala halusi opettaa meille rankimman kautta huolellisuutta! Herra Shaanika palasi 3 päivän kuluttua, sunnuntaina, Namibiaan ja jo tiistaina saimme puuttuvan todistuksen faksina ja näin myös tavarat ulos tullista. "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi...". Tämän saimme jälleen kokea todeksi.
Aloitimma seurakuntakierrokset Ylöjärveltä ja Messukylästä. Seuraavana on 3 lähetystilaisuutta Sastamalassa ja sitten se vuoden suurin tapahtuma: Lähetysjuhlat Varkaudessa 11.-13. kesäkuuta. Holopaisen Raimo lupasi järjestää majoituksen naapurinsa kammariin. Onpas kiva tavata taas Helkaa ja Raimoa!
Kotona Sastamalassa oli vesivahinko talvella Ambomaalla ollessamme. Lumi oli päässyt sulamaan rakenteisiin ja olohuoneen katto ja osa seinistä on pilalla. Eniten harmittaa upea, muinoin Tansaniasta tuomani taulu, joka oli myöskin turmeltunut. No, se on vain maallista, tärkeintä on, että usko Jumalaan on vahvistunut monien koettelemusten kautta.

AINA VAAN NUTTUJA JA RILLEJÄ...

2010-05-04T04:12:00.000-07:00

Tänään on tiistai, mutta olemme silti kotona. Tämä päivä on omistettu Namibiassa sota-aikana joukkomurhatuille uhreille. Atelä-Afrikan sotilaat surmasivat sekä täällä Namibiassa että Angolan puolella suuren joukon namibialaisia. Heitä muistamme tänään isänmaan uhreina.
Etelä-Afrikka hallitsee edelleen täällä Namibiassa monin tevoin. On vaikeaa löytää esim ruokatavaraa, joka ei olisi tuotettu Etelä-Afrikasta. Monet monet muutkin tuotteet tuodaan sieltä. Tuntuu, että Etelä-Afrikka vain paransi asemiaan täällä, ainakin taloudellisesti, itsenäistymisen myötä. Kyllä näille namibialaisille soisi omaakin tuotantoa. Se työllistäisi ja valuutta jäisi omaan maahan. aloitteellisuutta ja huomattavia investointejahan se vaatisi. Toivotaan, että tulee se päivä, kun näin aletaan toimia.
Riitta on lähes uuvuttanut itsensä työnsä ääressä. Hän suunnittelee, kaavoittaa ja leikkaa kaiket päivät aamukahdeksasta auringonlaskuun asti. Tytöt ompelimolla ompelevat jo kuin ammattilaisten tuleekin. Saamme mukaan paljon Suomeen tuotavaa. Ensin esittelemme uuden malliston Ylöjärvellä Unelmatupamarkkinoilla ja sitten Hervannassa Kauppakeskus Duossa seurakunnan kahvilassa pidettävän Namibiapäivän yhteydessä. Teija ja kumppanit ovat olleet yhteistyössä kanssamme ennenkin. On ILO palata Cafe Olohuoneeseen!
Oma työni silmäklinikalla saavutti yhden etapin etuajassa: Maria ja Salom valmistuvat tällä viikolla silmälasihiojiksi vuotta ennen suunniteltua. Oppi on mennyt perille ja saamme iloita työmme tuloksista. Jumala on runsaasti siunannut työtämme.
Tämä sadeaika vaikuttaa sen, että potilaita silmäklinikalla on vähän. Ihmiset ovat pelloilla ja puskista on vaikeaa tulla kylille, kun vettä on isoina lammikoina. Viimevuonna teimme 337 silmälasit ja sen lisäksi kävi näöntarkastuksessa 250 ihmistä. Se on aika kova haaste myös taloudellisesti. Palkat ja materiaalihankinnat vaativat rahaa. On ainainen pieni huoli, kun kuitenkin Riitan kanssa itse yksin vastaamme varainhankinnasta. Täällä meillä ei ole tuloja lainkaan omaan käyttöön. Se hyvä puoli siitä on ollut, että olen saanut painoa pudotettua 16 kg!. Olen jo yli puolivälissä tavoitteestani. 11 kg vielä, ja sit olen soukka poika! Helpommin sanottu kuin tehty.
Kello alkaa olla puolen päivän paremmella puolelle. Ulkona on jo niin kuuma, ettei sinne voi mennä. Kuumansietokyky on noussut paljon. Juuri totesimme, kuinka mukavan viileää meillä on täällä sisällä. Kurkkasin mitteriin: 27 astetta! Siis yli Suomen hellerajan. Se tuntuu mukavan vilpoiselta ulkona olevan 36 asteen rinnalla. Pääskyset liitelee palmujen latvoissa ja vuohien karitsat määkivät kylän raitilla. Afrikka on hyvä paikka asua! Silti kotimaan kaipuu kasvaa...Äitienpäivänä lennämme Suomeen!

MAALAISELÄMÄÄ

2010-04-24T02:55:00.000-07:00

Täällä Oniipassa asuminen on todellista maalaiselämää! Aamulla viiden jälkeen magnustit aloittavat konserttinsa pihalla. Lepakot huutavat kai läpi yön, samoin kukot, jotka kiekuvat onneksi senverran kaukana, etteivät häiritse unta. Aamiaispöydässä katselemme karjalaumoja aivan porttimme pielessä. Usein ne tulevat myös pihaan. Tonttimme on aidattu, mutta karjanomistajat käyvät öiseen aikaan leikkaamassa aukkoja aitaan, jotta elukat pääsevät aterioimaan pihoille. Jos korjaat aidan, se on taas huomenna leikattu. Mullikoita, lehmiä ja vuohia täällä riittää. Kävellessä pitää katsoa mihin astuu, liukumiinoja on joka paikassa. Ne tosin kuivavat tässä kuumuudessa nopeasti.
Lintuja täällä on monia lajeja. Tutuimpia meikäläisittäin ovat pääskyset, joista osa tekee muuttomatkoja Suomen ja Namibian välillä. Pitkä on lentourakka ja moni jää välille. On myös monia värikkäitäkin eksoottisia, pitkäpyrstöisiä lajeja. Pitkään ihmettelimme erästä ääntä; aivan kuin päissään oleva käki kukkuisi! Kukkuu tosi nopeaan tahtiin ja kauan. No, sittenhän tuo selvisi; kyseessä on pienikokoinen kyyhkynen, joka on käynyt kukkutunnilla käkilässä!
Meillä majaili jokin aika sitten Kekkonen...kymmensenttinen kekko, joka asusteli meidän makkarissa sängyn alla. Mukava kaveri, kävi illalla ennen nukkumaan menoa kurkistelemassa, kiipeili moskiittoverkossa ja pälyili ympärilleen. Sitten se painui takaisin makuulle sängyn alle. Aamulla se livahti ulos ja ilmestyi taas iltasella näkösälle. Mukava kaveri, ei tule sänkyyn asti! Sitten se muutti pois. Surullista. Kovin tavallisia ovat myös lukit, joita ei kannata hävittää, koska ne pitävät muita hyönteisiä kurissa. Terassin aidalla tapasimme eräänä iltana maailman inhoittavimman otuksen. Se oli kuin jättitorakan ja heinäsirkan risteytys. Ruma kun mikä. Torakoitakin täällä tapaa, eikä mitään ihan pieniä; sellasia helposti 5-6 sentin mittaisia. Niistä ei ole vaivaa, kunhan pitää huolen, ettei jätä ruoantähteitä näkösälle.
Rukoilijasirkka on kaunis, isoksikin kasvava vihreä pitkulainen otus. Paljon muitakin erikoisia ötököitä täällä näkee. Ei ne enää hirvitä lainkaan. Ne on osa Afrikkaa ja sillä siisti!
Nyt on toisiksi viimeinen viikonloppu tällä erää täällä pohjoisessa. Pihamies Augustus on taas muuraushommissa. Eilen Laina, uskollinen kotiapulaisemme pesi jälleen pyykkimme ja siivosi huushollin. Tässä taannoin telkkarissa Eeva-Liisa Sjöholm, täällä Ambomaalla muutama vuosi sitten pyörähtänyt lähetti kertoi lähetystyöntekijöiden elämästä, kuinka heillä on monia palvelijoita. Höpö höpö. Ei täällä kenelläkään ole palvelijoita työnantajan puolesta. Me kaikki maksamme pihamiesten, siivoojien ja pyykkärien palkat itse. Eikä kysymyksessä ole pröystäily, vaan hyväksi koettu tapa. Harva meistä pystyisi pihatöihin tässä helteessä. Pihoja töytyy hoitaa hyvin, koska jos ruoho pääsee kasvamaan, käärmeet ja skorpionit tulevat sisälle. Meilläkin on muutaman kerran ollut skorpiooni sisällä. Meillä varsinkin Riitta tekee pitkiä päiviä ja on hyvä, että kodinhoitoapua on saatavilla. Palkat meikäläisittäin ovat olemattoman pieniä. Kuitenkin täkäläisittäin jopa hyviä. Varsinaisen työmme kautta työllistämme 5 henkilöä ja kodinhoidossa ajankohdasta riippuen 1-2 paikallista ystävää. Olemme kuin iso perhe!

SUOMEN KESÄ KUTSUU...

2010-04-16T01:44:00.000-07:00

Kolmen viikon kuluttua, jJs, lennämme kesäksi Suomeen. Tämä jakso on minulla (Timo) ollut jotenkin vaikea; en ole päässyt asettumaan afrikkalaiseen elämänmenoomme lainkaan. Toki täällä on kovin mieluista olla, mutta koko ajan pieni kotimaan kaipuu vaivaa. Johtuu varmaan siitäkin, että odotan kovasti remontin alkamista Sastamalan kodissamme. Talkoolaisia otetaan vastaan koko kesän!
Minun vaikeuteni tässä työssä on ollut koko ajan epävarmuus siitä, että olemmeko lähetys- vai kehitysyhteistyötekijöitä. Eihän työtä tee lähetystyöksi se, että työskentelee suomalaisittain perinteisessä lähetysmaassa. Täällä on ollut paljon projekteja, joilla ei ole mitään tekemistä varsinaisen lähetystyön, s.o. evankeliumin eteenpäin viemisen kanssa. Toki välillisesti näin usein on, mutta ei läheskään aina. Tulisi erottaa selkeästi lähetys- ja kehitysyhteistyö käsitteinä ja antaa niiden tukea toinen toistaan, evankeliumin Sana veturina,
"Eikös tuo jo ole selkeästi lähetystyötä?", kysyi Riitta eilen, kun kerroin mitä klinikalla tapahtui: Vanha, Vilho-niminen herra tuli tutkituttamaan näköänsä. Hän toimii seurakunnassaan tekstinlukijana Jumalanpalveluksissa, mutta nyt oli näkö käynyt jo niin huonoksi, ettei lukemisesta tule enää mitään. Pappa oli suruissaan. Kerroin hänelle, että älä sinä sure, vaikka et enää pystykkään lukemaan, näet kuiteskin Jumalan sielusi silmillä. Sanoin myös, että lukemisen aika on nyt hänen kohdaltaan ohi ja aika jatkaa työtä rukoilemalla. "Hyvä, se on nyt minu työni", sanoi pappa silmät loistaen. Ajattelen nyt; olen sittenkin lähetystyöntekijä!
Monin tavoin on sielunvihollinenkin yrittänyt sotkea kuvioita. Aivan yllättäviä ongelmia on tullut vastaan. Jotkut vanhat ystävät ovat haukkuneet...tiedämme kuitenkin, että kun olemme Jumalan asialla, piru aktivoituu ja eksyttää jopa valittuja.
Viikonloppu on tulossa ja Augustus tulee jatkamaan terassiaidan muurausta. Pedro, joka aloitti homman on lonkkansa vuoksi sairaslomalla. Lauantaina menemme Korhosen Hannun ja Linean luo grillaamaan. Löytyn Päivi ja Sakari ovat täällä jäähyväiskäynnillä. Heidän tehtävänsä loppuu toukokuulla. Myös Hankelat, jotka myöskin asuvat Windhoekissa, palaavat Suomeen kesäkuussa. Suomalaisia ei sitten ole meidän lisäksi muita kuin Hatakat Windhoekissa ja Lehtiset täällä Oniipassa.
Nyt pitää jatkaa näöntarkastusoppituntia.

PRINSESSA OLIVIA JA KUMMIEN ONNEA...

2010-04-06T05:26:00.001-07:00

Jälleen on kuukausi vierähtänyt. Sade pieksee pihoja lähes joka yö ja joskus myös päiväsaikaan. Töissä käydään normaaliin tapaan.
Wanee ja Wesley tulivat pääsiäiseksi Olivia-tyttären kanssa Oniipaan. Wesley ja Pedro muurasivat etupihan terassille aidanpätkän, komia siitä tuli. Materiaalina vanhan samalla paikalla olleen talon seinäkiviä. Homma jatkuu vielä parina viikonloppuna ja sitten on vuorossa takapihan aidan siirtäminen. Piha on aivan liian iso ja se teettää paljon työtä, kun nurmi pitää skorpionien ja käärmeiden takia kuokkia pois parin viikon välein. Toinen syy on se, että härät ja vuohet tulevat sotkemaan pihaa jos siellä on vähänkin ruohoa. Isännät käyvät öiseen aikaan leikkaamassa aukkoja aitaan, jotta elukat pääsee aterialla. Nyt meidän piha aidataan sellaiseksi, ettei nurmea ole lainkaan.
Pääsiäispäivänä meillä oli juhlat kotona. Seurakuntamme kirkkoherra Eino Ekandjo kastoi Olivian. Riitta ja minä oli pyydetty kummeiksi. Tilaisuus oli herkkä, vaikkakin Olivia itki koko toimituksen ajan! Odotamme kovasti sitä päivää, kun ensimmäinen lapsenlapseni Alva ja Olivia tapaavat. Nyt he kasvavat eri puolilla maapalloa ja opettelevat elämän ensi taitoja. Kutsummekin heitä serkuksiksi. Wesley on pyytänyt meitä opettamaan Olivialle suomea. Tytöstä tulee oikea monikieli-prinsessa: Wanee puhuu hänelle hereroa, Wesley damaraa ja afrikaansia, he yhdessä englantia ja Riitta ja minä suomea. Haluamme viettää mahdollisimman paljon aikaa Olivian kanssa, jotta suomenkin kieli edes vähän luistaisi sitten kun muutaman vuoden kuluttua tapaavat Alvan kanssa. Meidän kummien elämä on juuri nyt ihanaa ja jännittävää!

AFRIKAN LÄMPIMÄÄN SATEESEEN

2010-03-01T22:57:00.000-08:00

Heti Päiväkummun miestenpäivien jälkeen pakkasimme taas laukut ja ampaisimme taivaalle. Reitti Lontoon ja Johannesburgin kautta on jo tullut tutuksi. Saavuimme Oniipaan torstai-iltana bussilla Windhoekista. Matka meni suht'koht' mukavasti, varsinkin kun autossa ei ollut toimivaa soitinta. Yleensä musiikki pauhaa tosi kovalla ja se ottaa 8-9 tunnin matkalla jo hermon päälle.
Laina ja Ida-Liisa asustivat kuukauden ajan taloamme ennen tuloamme. Olihan se taas mukava asettua taloksi runsaan kahden kuukauden kotimaassaolon jälkeen.
Työt Riitan ompelimolla jatkuvat tuttuun tahtiin. Uusia malleja syntyy kesäksi Suomen lähetysväen iloksi. Silmäklinikalla työt myöskin jatkuvat jo omalla painollaan. Odottelemme ICEE:n yhteydenottoa toiminnan laajentamisesta.
Vieraita meillä käy paljon. On mukavaa, kun usein illalla oveen koputetaan ja kyläläisiä tulee käymään. Sosoaaliset kontaktit ovat tärkeitä!
Kummityttömme Olivia, 8 kk., vieraili meillä pitkän viikonlopun. Olivia on oikea prinsessa. Vie meitä pappoa ja mummua kuin pässiä narussa. Wanee ja Wesley, Olivian vanhemmat ovat tulleet meille tärkeiksi ystäviksi. Saimme vääntää myös hieman kauppaa Wesleyn kanssa. Uusia ideoita syntyy kaiken aikaa.
Ilmat ovat nyt juuri mukavan viileitä. Saas nähdä, milloin helteet palaavat.
Teimme kotona keittiö- ja olohuonerempan. Köökkiin vähän laattaa ja maalia seinille, olkkariin pelkkää maalia. Kyllä nyt kelpaa ihastella onnistunutta värimaailmaa!
Ida-Liisa kaipaa kovasti Amaa. Kunhan jatkosuunnitelmat etenevät, saamme toivottavasti Aman tänne takaisin. Ja olis hyvä, jos Perttikin saisi mielekästä puuhaa täältä. Pidetään käsiä ristissä!

SUOMUSSALMELTA AFRIKKAAN...

2010-02-05T11:58:00.000-08:00

Kiitos Kainuu! Oli suuri siunaus saada vierailla siellä pitkästä aikaa ja kokea uskon yhteyttä! Antakaa palaa edelleenkin, Kristus on kanssanne!
Ajelimme Sastamalasta Halsuan kautta ensin Paltamoon, joka otti meidät vastaan vanhoine muistoineen. Usein olen saanut vierailla siellä ja kokea siunausta. Oli hyvä tavata taas vanhoja tuttuja ja rakentua yhteisestä uskosta.
Paltamon uskovaiset ystäväni ovat antaneet minulle aina uskoa ja luottamusta Jumalaan. Monet siellä rukoilevat puolestani ja myöskin itse saan muistaa heitä Herran edessä.
Mäkelän Matti, Ristijärven emeritus kirkkoherra viettää eläkepäiviään Suomussalmella. Matti oli mukana Namibian kiertomatkallamme ja nyt saimme Riittan kanssa yöpyä hänen luonaan. Jos joku on Jumalan mies, niin se on Mäkelän Matti! Matti oli mukana seurakuntatalolla lähetysillassa ja Jumala, seurakunnan kirkkoherra vaimoineen sekä lukuisa seurakuntaväki saivat hoitaa meitä! Kun saa kokea jotain sellaista yhteyttä Kristuksessa kuin saimme kokea Ämmänsaaressa, menee sanattomaksi...Jumala sitä seurakuntaa siunatkoon!
Ristijärvellä saimme vierailla seurakuntakodilla tuttujen lähetysystävien tilaisuudessa. Seijaa ja Unskia Jumala on saanut käyttää jo vuosia. Heidän kuuliaisuutensa kantaa hedelmää. Kristus on läsnä Ristijärven seurakunnassa.
Kuopiossa saimme yöpyä Eliina ja Tasi Heinosen kodissa. Siitä kodista on muodostunet meille keidas, jossa saamme ohikulkumatkoillamme poiketa kokemassa Herran hömppänöiden yhteyttä! Kiitos Eliina ja Tasi Ystävyydestänne!
Kuopion Lähetyskauppa Vakassa saimme vierailla Ambo-Basaarimme kanssa ja tavata siellä mm. Ambomaan lähetti Kalle Syrjän vaimoineen. Ja monia muita, joille saimme kertoa Jumalamme johdatuksesta ja vaihtaa ajatuksiamme ja vanhoja muistoja.
Vuoden toinen kohokohta oli miestenpäivät Päiväkummussa kuun vaihteessa. Seppo Kankaan, sen evp. kenttäkapiaisrovastin piti tulla kertomaan meille, ukoille, miten olla Jumalan kanssa, vaan hänpä, siis Seppo, sairastui lentsuun. Pauli Laukkanen, entinen Ambomaan lähetti otti haasteen vastaan ja oli seurassamme jakamassa sitä armoa, mitä oli itse saanut Jumalalta. Ihme ukko, 79 v. ilmoittautui heti ensi syyskuussa pidettäviin Namibian hiihtomestar
uuskilpailuihinkin! (lisää myöh. http://www.okumona.fi/). Noilla miestenpäivillä saimme kokea Jumalan läsnäoloa.
Viimeinen keikkamme ennen Ambomaan kesään paluuta oli Raumalla Lähetysseuran teemapäivä 4. helmikuuta. Väkeä oli PALJON. Ambo-Basaari ja AMBO-FASHION -muotinäytös vetivät porukkaa! SANA oli läsnä ja saimme iloita yhteisestä uskostamme. Herra elää ja vaikuttaa!
Ystävät, rukoilkaa puolestamme. Syyskausi Ambomaalla tuo valtavia uusia haasteita joihin lähdemme taas taskut tyhjnä mutta sielu pullollaan armahtavan Jumalan käsittämätöntä armoa. Piste.
Tiistaina 9. helmikuuta lennämme takaisin Namibiaan ja palaamme kotimaahan kesäksi. Kesä on toiminnan aikaa. Paavo Ruotsalainen, Viestiveljet ja Simojoki pitävät meitä tien päällä. Ja tietysti palava into viedä Jumalan Sanaa eteenpäin.
Pidetään yhteyttä ystävät!

JALAT LUMESSA - MIELI AURINGOSSA...

2010-01-17T03:31:00.000-08:00

Joulu tuli ja meni. Saimme viettää sen äiti-Kertun ja isä-Taunon luona Hallissa. Äiti sairastaa Alzheimerin tautia, mutta jaksoi olla koko joulun ajan "läsnä". Mieli virkistyi heidän seurassaan. Uskovat vanhemmat ovat parasta, mitä lapselle voi tapahtua!
Alatalkkarin Anna-Maija, Ama, tuurasi silmäklinikalla kahden kuukauden ajan. Hän oli siellä jo toista kertaa. On hyvä, kun on hänenlaisensa kollega ja ystävä, jolle voi uskoa silmäklinikan hoitamisen kun itse on kotimaassa. Miehensä Pertti matkusti joulun ajaksi Aman luo ja he palasivat kotimaahan uudenvuoden aattona. Ama asusteli Ambomaan kodissamme ja hoiteli pihaa ja taloa. Musta ystävämme Laina Kivelä jäi hoitamaan taloa tammikuun ajaksi. Itse palaamme Namibiaan helmikuun alussa.
Lehtisen Elise ja Jarmo piipahtivat kotimaassa joulua juhlimassa parin viikon ajan. He palasivat Ambomaalle jo 10. tammikuuta.
Joulun jälkeen saimme vierailla Ylöjärvellä, Sulkavalla ja Korsossa lähetystapahtumien merkeissä. Kiitos kaikille ystäville näissäkin seurakunnissa!
Olimme suunnitelleen yhteiskristillistä lähetystapahtumaa pohjanmaalla erään paikkakunnan ev.lut.-, helluntai- ja vapaakirkon kanssa. Uskoimme kaiken onnistuvan, kunnes tuli seinä vastaan ja jäimme suremaan jälleen sitä tosiasiaa, että kristittyjen todellinen yhteys ei näytä toteutuvan. Olemme törmänneet samaan esteeseen aiemminkin. Viime kesänä, kun suunnittelimme eräällä paikkakunnalla ev.lut.- ja helluntaiseurakunnan yhteistä lähetystilaisuutta, kirkkoherra ilmoitti, että "opilliset eroavaisuudet helluntailaisten kanssa ovat niin suuret, että yhteistyömahdollisuutta ei ole". Olivat oikein palaveeranneet pappien kesken asiasta. HALOO! Missä mennään? Taivaassa ei ole osastoja eri seurakunnille! Olen usein verrannut tilannetta urheilijoihin: ei pituushyppääjä sano keihään heittäjälle, että sinä et ole oikeasti urheilija, kun et hyppää pituutta. Kyllä kumpikin harjoittelevat omissa porukoissaan, mutta pitävät silti yhteisiä kisoja ja tähtäävät samoihin olympialaisiin. Siellä asutaan samassa hotellissa ja aterioidaan yhdessä. Ollaan yhtä joukkuetta. Mutta me kristityt olemme niin suvaitsemattomia, että edes ehtoollisyhteyttä eri seurakuntien kesken ei ole. Ei Kristus, ehtoollista asettaessaan eritellyt, kenelle sen asetti. Ei. Kyllä Hän tarkoitti sen omaksi muistoateriakseen ilman eroittavia raja-aitoja. Kaikki teologiset selittelyt tätä vastaan ovat keksittyjä, Raamatun vastaisia. Kristus on yksi ja yhteinen. Eräs lähetystyöntekijä kertoi omalla työalallaan todellisesta yhteydestä: siellä luterilaiset ja helluntailaiset lähetit viettivät yhteisiä ehtoollisia. Mukana oli myös paikallisia kristittyjä. Tärkeintä oli, että oltiin yhdessä, uskovina, Kristuksen asettamalla aterialla. Vaan kuinkas kävikään; erään lähetin työkauden lopussa, kotimaahan paluun lähestyessä tämä sanoi, että "ei sitten puhuta kotimaassa näistä yhteisistä ehtoollisenvietoista mitään, ettei tule vaikeuksia". Voi pyhä jysäys. Todellista kristittyjen yhteyttä eri kirkkokuntien välillä ei voi olla ennen kuin ehtoollisyhteys toimii. Se, joka kieltää kristityltä lähimmäiseltään ehtoollisyhteyden, tuomitsee ja kieltää samalla tämän uskon aitouden. Eri kristillisten kirkkokuntien välisen ehtoollisyhteyden kieltävät henkilöt perustelevat asiaa keksityillä syillä, joiden tarkoituksena on korostaa omaa erinomaisuuttaan. Kuinkas Kristus itse sanookaan:"sitä, joka tulee minun luokseni minä en heitä ulos". Ystävät, rukoillaan, että me kristityt löytäisimme todellisen yhteyden. Aikaa on vähän. Jeesus tulee millä hetkellä tahansa. Kuka meistä on se, joka erittelee Taivaaseen lähtijät. Ei kukaan meistä, se on Jumalan tehtävä ja Hän on armollisempi kuin me kuppikunnissamme. Hän näkee sydämiin. Toivotaan, ettei suvaitsemattomuutemme toisiamme kohtaan tule esteeksi...
Miksikö vuodattelen julkisesti blogissani näitä asioita? Siksi, että tiedän Jumalan Hengen voivan vaikuttaa siihen, että erilaisista ajatuksistamme huolimatta voimme rukoilla toistemme ja yhteisten asioiden puolesta. Asioista täytyy voida puhua niiden oikeilla nimillä, toinen toistamme kunnioittaen.
Vielä ennen Afrikkaan paluutamme teemme Kainuun kierroksen. Paltamo, Suomussalmi ja Ristijärvi ovat etappeja ja paluumatkalla saamme vierailla Kuopiossa Lähetyskauppa Vakassa Ambo-Basaarin myötä. Helmikuun 4. päivä on vielä yksi tilaisuus, Lähetysseuran teemapäivä Raumalla. Lähetysseuran kotimaan työn johtaja Markku Lainekkin on mukana. Vielä emme ole varanneet lippuja mutta pyrimme pääsemään ilmaan heti Rauman tapahtuman jälkeen.

JOULUA JA NAMIBIAAN PALUUTA ODOTELLESSA

2009-12-21T07:17:00.000-08:00

Kuukausi on jo kulunut kotimaassa. Olimme Riitan kanssa kovin väsyneitä Namibiasta palattuamme, olihan takana työntäyteinen jakso Ambomaalla ja sitä edelsi reipastempoinen kesä kotimaassa.
Heti palattuamme suunnistimme Kokkolan suomalaiseen seurakuntaan lähetyspäivää pitämään. Samalla piipahdettiin Riitan äidin luona Halsualla. Tampereen seurakuntien perinteiset joulumyyjäiset oli seurakuntien talolla, Ambo-Basaari otti osaa kekkereihin! Saimme vierailla myös Jämsän ja Mänttä-Vilppulan seurakunnissa ja Hervannan seurakunnan lähetyskahviossa kauppakeskus Duossa. Keikyän lähetysväki piti myyjäisiä 12. päivänä ja saimme olla sielläkin mukana.
Päiväkummun joulujuhla oli jälleen elämys; ehtoollisen vietto Riihikirkossa aloitti juhlimisen. Lounas oli runsas ja herkullinen. Varsinaisen juhlan ohjelmasta vastasi Tampereen hiippakunnan lähetystoimisto. Tapasimme ensimmäistä kertaa myös Kummun uuden toiminnanjohtajan, Seppo Rinteen.
Olimme Ambo-Basaarin kanssa myös Karkun Evankelisella Opistolla, missä oli Afrikkalainen Messu, Pekka Simojoen johtamana. Jälleen kerran havaitsimme, että kirkonkin saa täyteen kuulijoita, kun ohjelma noudattelee tätä päivää. Melko harvassa on se joukko, joka tavallisessa messussa jaksaa viikosta toiseen istua. Kirkko on yksinkertaisesti kankea muutosvastainen laitos! Onneksi siellä on kuitenkin yksilöitä, jotka ymmärtävät, ettei perinne pelasta ketään. On tärkeää lähestyä tämän päivän ihmisiä tavalla, joka heidät tavoittaa!
Kotona Sastamalassa aloitimme pikkuhiljaa mummonmökkimme remonttia. Salkon Seppo ja Marja-Liisa olivat ulko-ovitalkoissa, vaihdoimme uuden hienon Tiivin vanhan risan tilalle. Samalla Marja-Liisa teki meille keittiösuunnitelman, joka toteutetaan ensi kesänä. Silloin onkin melkoinen hyörinä, kun sahat ja vasarat ahkeroivat tontillamme. Anu ja Ossi lupautuivat tekemään uuden pihasuunnitelman ja myös toteuttavat sen. Suunnitelmia on niin paljon, ettei kaikki varmasti mahdu 1000 neliön tontille - no laitetaan sit kerrospiha!
Joulua vietämme Hallissa, äiti-Kertun ja isä-Taunon luona. Tammikuu on melko täynnä seurakuntavierailuja. Viimeisenä viikonloppuna on Päiväkummun miestenpäivät ja kohta helmikuun alussa lennämme toiseen kotimaahamme Namibiaan. Sieltä palaamme toukokuun lopulla kesäksi kotimaahan.
Nyt annetaan pakkasen purra, Namibiassa tällä hetkellä liki 60 astetta lämpimämpää kuin täällä!

KOTIMAASSA JÄLLEEN

2009-12-07T02:35:00.000-08:00

Afrikan helteestä Suomen talveen!
Palasimme marraskuun 12. päivä Ambomaalta Johannesburgin ja Lontoon kautta joulun viettoon kotimaahan. Paluu Namibiaan on helmikuun alussa. Kohtapa kerromme lisää Ambomaan uutisia!